Lahden Pelicans- harrastelijoista ammattilaisiksi 2010 ->

Pelicansilla on nyt takana ensimmäinen vuosikymmenen liigakiekkoa. Nämä vuodet pitävät sisällään niin riemuisia hetkiä, kuin myös taistelua liigapaikasta - niin kaukalossa kuin kabinetissäkin. Uuden vuosikymmenen olessa ovella on hyvä pitää mielessä mistä tähän tilanteeseen on tultu, mutta sitäkin tärkeämpänä on nähdä tulevaisuuteen: 10 vuoden päähän, jolloin lahtelainen joukkue on ensimmäistä kertaa voittanut jääkiekon Suomen mestaruuden.

Pyrin tekstissäni keskittymään nykytilanteen arvioimisen tai yksittäisten pelaajahankintojen sijaan suuriin linjoihin, joilla - oman näkemykseni mukaan - pystymme realistisesti nousemaan organisaationa uudelle tasolle.

Koko organisaatiota koskeva muutos ei koskaan ole helppo tai kivuton. Se yleensä myös vie aikaa useita kausia. Muutos on kuitenkin ennen kaikkea mahdollisuus. Nykyisellään Pelicans on organisaationa puoliammattilainen. Asiat on toki hoidettu hyvin, missään ei ole suuria epäkohtia ja saneerauskin on asettanut taloudellisia rajotteita toiminnan kehittämiselle. Todellisuudessa emme kuitenkaan ole vielä kertaakaan pystyneet etenemään taisteluun mestaruudesta vakavasti otettavana kanditaattina, ja varsinkin nyt kun elämme tilannetta, jossa yritys-saneeraus tulee olemaan lähitulevaisuudessa historiaa, on aika muutokselle hyvä. Mikäli tulotaso pysyy vastaavana vielä saneerauksen jälkeenkin, on vain katto rajana Pelicansin toiminan kehittämiselle.

Ensimmäiset askeleet organisaatio onkin jo ottanut määrittelemällä Pasi Nurmisen aseman pelaajakoordinaattoriksi. Hyvä muutos, joka toivottavasti näkyy tulevina vuosina pelaajahankintojen laadussa. Erityisesti kuitenkin toivoisin nuorien lupaavien pelaajien haalimista organisaatioon. Enkä nyt tarkoita vain liiga-ympyröihin, vaan jo junioreista lähtien. Lahteen ovat perinteisesti matkanneet pelaajat, jotka ovat nähneet juuri Lahden parhaana paikkana heidän urakehityksen kannalta, esim. Aaltonen, Komarov jne. Haluaisin tulevaisuudessa nähdä tämän yhtenä suurimpana tekijänä, jolla Pelicans erottautuu muista liigajoukkueista: nuorella pelaajalla tulee olla mahdollisuus kulkea johtavassa pelaavassa roolissa A:sta HeKiin ja sieltä liigaan, samalla saaden osaavaa valmennusta, jossa huomioidaan hänen yksilökohtaiset ominaisuudet. Omavaraisuus pelaajatuotannossa on yksi keino pitää pelaajabudjetti pienenä, mutta kilpailukykyisenä.

Jotta pystymme jalostamaan lupaavista pelaajista todellisia vastuunkantajia, tarvitaan organisaatioon vahvaa osaamista jokaiselle osa-alueelle. Tällä hetkellä vain taloudenhallinto on sellaisessa kunnossa, jossa en näe suurempia kehittämisen kohteita. Muut osa-alueet kuitenkin (markkinointi, valmennus, julkisivu mediaan), vaativat mielestäni hiomista. Tämä muutos saadaan paikattua palkkaamalla organisaatioon oman alansa ammattilaisia. Erityisesti valmennuksessa tämä korostuu, sillä juuri kaukalossahan koko organisaation ponnistukset mitataan. Olisi myös hyvä tehdä yhteistyötä esimerkiksi ruotsalaisten seurojen kanssa, joista voitaisiin ottaa mallia useallakin eri osa-alueella.

Näkemykseni valmennukseen on, että tarvitsemme tulevaisuudessa jokaiselle kehittämisen tasolle oman vastuuvalmentajan. Käytännössä siis tämä tarkoittaisi, että organisaatiossa olisi erikseen voimavalmentaja, pelaajien yksilötaitoon keskittyvä valmentaja ja suuret linjat määräävä pelitapaan keskittyvä valmentaja. Pelitilanteissa nykyisen kaltainen ohjaava valmennus on varamsti tehokkain. Näkisin, että suurin yksittäinen virhe, jonka moderni Pelicans on tehnyt on ollut Jussi Hirvosen kuntovalmennuksesta luopuminen. Vaikka Toivola ja kumppanit olisivat kuinka vetäneet tuhansia harjoituksia, on ammattimies aina kuitenkin ammattimies. Tulevaisuuden organisaatiossa voimavalmentaja keskittyy vahvasti liigajoukkueen, A:n ja HeKin pelaajien yksilökohtaiseen kehittämiseen ja opettaa myös huippu-urheiluun kuuluvaa kehonhuoltoa oikeilla metodeilla. Näkisin suurena vahvuutena, jos valmennus muutenkin olisi koko organisaation läpimenevää: esimerkiksi "taito"-valmentaja tekisi töitä yksilöiden kanssa jo B tai C junioreiden parissa, mutta samalla myös liigajoukkueen, A-junioreiden ja HeKin pelaajien parissa. Tällöin muodostuu selkeä kuva minkälaista potentiaalia organisaatio pitää sisällään. Kun mietitään esimerkiksi nykytilanteetta, jossa omat kasvatit Saarinen, Santavuori ja jossain määrin Sopanenkin tuntuvat polkevan paikallaan, olisi tälläisille pelaajille juuri hieman henkilökohtaisempi valmennus omiaan siirtämään potentiaalia harjoituksista peliin. Koen vahvasti, että harjoitteet joissa koko joukkue vetää kaikki harjoitukset samalla ohjelmalla eivät tue pelaajien kehitystä tarpeeksi hyvin.

Suurin asia mikä tulee kehittämään Pelicansia tulevaisuudessa eniten, on koko organisaatiossa vallitseva halu voittaa. Omistajamme Pasi Nurminen tuli peliurallaan tunnetuksi paitsi räväkkyydestään, myös ylivertaisesta halusta voittaa. Nyt Nupen tulisi siirtää samanlainen ajatus kaikkeen tekemiseen organisaatiossa. Meillä ei ole yhtä paljon resursseja kuin esim. Jokereilla, mutta jos todella haluamme menestystä 10 kertaa enemmän kuin suuret joukkueet, on mestaruus vain ajan kysymys. Yleisö on jo näyttänyt - niin keskustelupalstoilla kuin katsomoissa - olevansa valmis menestykseen ja tukemaan joukkuetta taloudellisesti käymällä peleissä, enää puuttuu organisaation panostus.

Loppuun vielä teen nopean yhteenvedon tulevaisuuden kehittämisen kohteista:

Organisaatioon hankittava nuoria lahjakkaita pelaajia

Muutos organisaatiorakenteeseen
- Erilliset valmentajat jokaiselle osa-alueelle
- Voima-, taito-, pelitapavalmentaja ja vastuuvalmentaja, joka sitoo joukkueen yhteen

Tietotaidon liikkuminen läpi organisaation
- Pelicansin miehet -> HeKi -> A, B, C juniorit
- Osaamista rakennetaan näin yhtenäisillä linjoilla, mutta yksilöt huomioiden
-> Pelaajien tehokkaampi kehittäminen

Koko organisaation laajuinen halu menestyä ja voittaa enemmän kuin muut

-> Lahti, paikka jossa kehittyä parhaaksi
-> Mestaruus

LäJa kirjoitti:

...

Laajenna klikkaamalla

Hieno viesti, yksi parhaista tällä palstalla vähään aikaan. Jos saa toivoa, niin moderaattorit voisivat tuosta aloittaa aivan oman topicin käsittelemään juurikin niitä suuria linjoja, eikä niinkään tätä pelaajapuolen piiperrystä.

Helppo kyllä allekirjoittaa nuo LäJan teesit. En tiedä onko harrastelu tai puoliammattilaisuus oikea sana kuvaamaan Pelicansia, SM-liigan tasolla toiminta on mielestäni olosuhteisiin ja realiteetteihin nähden laadukasta tai ainakin tyydyttävän hyvää, mutta tietenkin kehittyminen vaatii panostusta ja resursseja. Nyt niitä resursseja lisätään kaatamalla yksi seinä hallista ja kenties lisäämällä satku tai kaksi pelaajabudjettiin, mutta oikeastaan siinä on vasta kaksi osa-aluetta niistä monista joita pitäisi kehittää, ja joita tuossa LäJan viestissä lueteltiinkin.

Kaarnan pelaajapolitiikka ja Pelicansin valmentajapolitiikka, niistä tuntuu partojen pärinää riittävän. Keskustelu Mika Toivolasta alkaa olemaan sillä mallilla, että ensi kausikin on jo hävitty ja potkuadressi julkistamista vaille valmiina. Analyysin paikka: Tehtiinkö jotain väärin ja mitä tehtiin? Mitä olisi pitänyt tehdä? Mitä tehdään jatkossa?

Vuosi sitten vaihtoehtoina olivat Räsänen+Nurminen, Mika Toivola ja joku muu. Viitteitä pelaajiston leipiintymisestä ja uusien tuulien tarpeesta oli jo silloin ilmassa, ja nyt nämä asiat ovat lyöneet jo pahasti käsille: paikallaan junnaamista ja haluttomuutta esiintyy joukkueessa aivan liikaa.

Loogisesti ajateltuna ulkopuolisen valmentajan palkkaamisella haluttiin osaltaan lääkettä tähän oireeseen. Isolla osalla pelaajista oli voimassa sopimukset, joilla taas oli rakennettu runkomiehistön jatkuvuutta Aravirran lähtiessä, jotta vältettäisiin pikkuseurojen perisynti eli sukellus pohjamutiin heti parin hyvän kauden jälkeen.

Sillä aikaa Mika Toivola oli viettänyt sapattivuotta, ottanut etäisyyttä kuluttavaan jääkiekkovalmentajan arkeen ja toivonmukaan päivittänyt lajitietämystään ahkerasti, jota hän myös havaintojen ja omien sanojensa mukaan oli tehnyt. Toisaalta samanaikaisesti Toivola oli ehtinyt ja sopimuksen julkistamisen jälkeen ehti hyvin kartoittamaan Pelicansin(kin) joukkuetta olemalla konkreettisesti paikalla joukkueen peleissä.

No tehtiinkö Mika Toivolan palkkaamisessa kardinaalimunaus silloisten tietojen ja olosuhteiden valossa? Ei minusta. Tottakai netistä ja yleisönosastoilta löytyy aina joku joka osaa heti sanoa "Ei näin" ja myöhemmin "Mitäs minä sanoin?". Olisiko Räsänen-Nurminen-kaksikko vienyt Pelicansin kuuden sakkiin loistavalla jääkiekolla? Mene ja tiedä. Olisiko Joku muu-kategoriasta löytynyt joku tuttu huippuvalmentaja tai yllätyskortti joka olisi tehnyt saman? Tuskin.

Mielestäni enemmän painoarvoa pitäisi laskea sille mikä on seuran tavoite ja visio. Räsäsen ja Nurmisen päävalmentajuus olisi luonut luonnollista jatkumoa, mutta jatkumoa tuntui keväällä 2009 olevan Pelicansissa jo liiaksikin. Liigassa jo 6 vuotta kokemusta keränneen nuorehkon ja juuri sapattivuoden ajan nahkaansa luoneen päävalmentajan palkkaaminen on mielestäni liki poikkeuksetta hyvä valinta, ja taatusti parempi valinta kuin palkata näitä Mälkiöitä, Pietilöitä, Pajuojia, Rautakallioita, Hannu Virtoja ja Jukka Koivuja.

Ja vaikkei Pelicans mikään suomalaisen jääkiekkoilun miekankantaja olekaan, niin uuden päävalmentajasukupolven kehittäminen on tärkeää työtä siinä missä pelaajienkin kasvattaminen.

Toivolan kanssa päätettiin ryhtyä 2 vuoden projektiin, ja siitä on linjakkaasti pidetty kiinni. Projektin onnistuminen tai epäonnistuminen mitataan vasta ensi kaudella. Silloin on synnyttävä raakaa tulosta, piste. Tämä kausi hävittiin, sellaista sattuu tässä lajissa. Mistään katastrofista ei kuitenkaan voi puhua jos jäädään muutama piste playoff-peleistä joukkueella jonka potentiaali on sijoilla 7-10 ja aivan maksimaalisella huippusuorituksella kuudes.

Mutta Pelicansilla on visio ja Toivolan palkkaamiselle oli perusteet. Kummastakin voidaan varmaan olla montaa mieltä, itse olen tätä mieltä.

Mielestäni Pelicansin valmentajapolitiikassa (hankittavan) päävalmentajan on oltava joko erittäin meritoitunut ja lähiaikoina tulosta tehnyt kokenut kiekkomies TAI potentiaalinen ja nousujohteinen nuori talentti. Aravirta edusti ensin mainittua ja Toivola jälkimmäistä. Räsänen ja Nurminen lasketaan toki myös tuohon jälkimmäiseen kategoriaan.

Petterit olivat aikanaan periaatteessa potentiaalisia, ehkä Kauppikin. Eri asia kuitenkin mitä rekrytointivaiheessa silloin tehtiin ja oliko taustoja ja osaamista selvitetty riittävästi.

Välimallin jätkien roudaaminen ei vie tätä seuraa yhtään mihinkään, siksi niitä mälkiöitä ja mattialataloja on vältettävä viimeiseen asti. Joku voi laskea Toivolankin välimallin jätkäksi, mutta itse en laske ennen kuin joku toisin perustelee. Toki Toivolallakin alkaa olla vähitellen jo veitsi kurkulla sen suhteen että pääsee enää tulevaisuudessa pääsarjajoukkueita valmentamaan. Tulosta on tultava tai vauhtia on haettava Mestiksestä tai junnumaajoukkueista.

Lasken Kaarnan ansioksi sen, että seurassa on pidetty näpit erossa noista edellä luetelluista epätoivoisen miehen päävalmentajista, joiden tulevaisuus on mennyt ja nykyisyys on sitäkin synkempi. Tuotakaan toimintakulttuuria ja linjakkuutta ei voi pitää itsestäänselvyytenä puhuttaessa tämän päivän SM-liigaseuroista (vrt. Ilves, Ässät, HPK...).

Bottom line:
Toivola-projekti punnitaan toden teolla vasta syksyllä 2010. Siihen mennessä on vaihtoehtoina nostaa kädet pystyyn ja luovuttaa jo etukäteen tai pudottaa paskat rattailta ja lähteä uuteen taisteluun.



Loppuun vielä vaihde vähän vapaammalle ja mahdollisten tulevaisuuden Pelsu-koutsien kartoittamiseen:

"Kalliit ja meritoituneet"

Petri Matikainen
Erkka Westerlund
Hannu Jortikka
Kari Jalonen
Ismo Lehkonen
(Raimo Summanen)

"Halvat ja potentiaaliset"

Rauli Urama
Pekka Virta
Kai Suikkanen
Karri Kivi
Mikko Saarinen
Juha Juujärvi
Jarno Pikkarainen
Harri Ahola

Siis miten a) Lehkonen voi olla kallis ja b) Suikkanen, Virta ja Urama halpoja?

Fordél kirjoitti:

Siis miten a) Lehkonen voi olla kallis ja b) Suikkanen, Virta ja Urama halpoja?

Laajenna klikkaamalla

No painotin siinä ehkä enemmän ikää ja kokemusta kuin oletettua palkkakuittia. No, onko Lehkonen kokeneempi kuin Suikkanen, en minä tiedä. Ei se ollut tässä mikään pointti mihin kannattaa tarttua. Listaus on Pelicansin mahdollisista tulevista päävalmentajista, johon vain tekaisin pari häilyvää kategoriaa. Hyvään valmentajaan kannattaa panostaa vaikka se maksaisi 150 tonnia kaudessa, jos saa halvemmalla hyvän niin aina parempi.

Ihan hyviä pointteja RV16:lta tuossa edellä, vaikken kaikesta samaa mieltä olekaan. Toivola on todellakin saanut nauttia kärsivällisestä seurajohdosta, ehkä taloudellisistakin syistä. Näin ollen lopullinen tulos mitataan ensi kaudella. Marraskuussa Pelicansin täytyy olla aivan erinäköinen joukkue kuin nyt. Jos mikään pelaajien nimiä lukuun ottamatta ei ole muuttunut siihen mennessä ja Toivola saa jatkaa, voi seurajohtoa kutsua munattomaksi, ei kärsivälliseksi.

Tämän kauden sijoitus ei ole katastrofi, mutta surkea se on. Toisaalta eräs Sihvosen Petteri sanoo, että peli kertoo kaiken. Pelicansin peliesitykset kauden loppua kohti ovat lähennelleet katastrofia. Mikään osa-alue ei toimi niin kuin pitäisi ja aikaa on ollut kuitenkin 53 kierroksen ajan laittaa asiat kuntoon. Kun yksi osa-alue on hieman parantunut, toinen on romahtanut. Tätä on jatkunut koko kauden. Toivolan mukaan pelaajistossa on suurin syy, joten ensi kausi on siinäkin mielessä hänen näytön paikkansa. Ensi kaudella mikään selitys ei voi auttaa, jos joukkue rämpii.

Siinä olen samaa mieltä, ettei Pietilä, Hannu Virta tai Jukka Koivu olisi ollut sen parempi vaihtoehto. Toivola on vielä nuori, joten mahdollisuuksia pitäisi olla. Toisaalta miehen edellisistä pesteistä ei ole paljoakaan hyvää sanottavaa. Okei, Raumalla ei onnistu kukaan (paitsi nyt Urama) ja Ässissä tuli hopeaa monen vuoden yrityksen jälkeen. Karri Kiven hopea? Sen arvioimiseen ei oma kompetenssini riitä. Aravirran viimeinen kausi oli myös vaikea ja silloin Räsänen ei ollut kovassa huudossa, joten ihan ymmärrettävää, että muutoksia haluttiin.

Tässä vaiheessa on helppo kirjoittaa, ettei Toivola ole Pelicansin näköinen valmentaja. Tähän joukkueeseen valinta oli väärä, eikä Toivolan ilmeisen vähäiset ihmissuhdetaidot valmennuksessa auta asiaa. Kannattaja tietysti kirjoittaa pitkälti tilasto- ja tunnepohjalta ja vuosi sitten oli helppoa tuomita Toivola aikaisempien esitysten perusteella ja nyt kirjoittaa "mitäs minä sanoin". Toisaalta tämä on maksavan kannattajan oikeus myös.

Mutta miksi Toivolaan päädyttiin ja olisiko erilaisella pohjatyöllä päädytty toiseen ratkaisuun? Oli niin tai näin, mielestäni kehittyvä organisaatio, jollaisena Pelicansia pidän, tarvitsisi urheilutoimenjohtajan. Ei mitään mattivirmasia, vaan henkilön, jolla riittäisi aika ja ymmärrys kartoittaa eri valmentajavaihtoehtojen henkiset ja taktiset ominaisuudet sekä niiden sopivuus sen hetkiseen pelaajamateriaaliin. En usko olevani kovin väärässä, jos väitän, että monessa suomalaisessa seurassa valmentajavalinnat tehdään ilman perusteellista pohjatyötä valiten "kovin nimi" niistä, jotka sopivat budjettin. UTJ olisi sellainen toimi, johon mielestäni täytyisi panostaa ja jonka avulla virheet sekä valmentajistossa että pelaajistossa voitaisiin minimoida. Nimiä tähän tehtävään minulla ei ole heittää, eikä se ole minun tehtävänikään. Se on selvä, ettei kekäläisiä riitä jokaiseen kyläseuraan, ei edes holtareita eikä suutareita.

Ehkä kunnon pohjatyö on tehty ja silti päädyttiin Toivolaan, mene ja tiedä. Epäonnistumisia voi tapahtua joka tapauksessa. Kyse onkin tässä vaiheessa tulevaisuuden ratkaisuista ja siitä kuuluisasta visiosta. Mitä jatkossa halutaan, miten siihen päästään? Missä tarvitaan eniten kehittymistä? Ilman muuta Pelicans on organisaationa menossa oikeaan suuntaan, eikä sitä yksi tai kaksi epäonnistunutta kautta muuta mihinkään. Tyytyväisyyteen ei ole kuitenkaan syytä, sillä silloin loppuu kehitys.

Raúl kirjoitti:

Tässä vaiheessa on helppo kirjoittaa, ettei Toivola ole Pelicansin näköinen valmentaja. Tähän joukkueeseen valinta oli väärä, eikä Toivolan ilmeisen vähäiset ihmissuhdetaidot valmennuksessa auta asiaa. Kannattaja tietysti kirjoittaa pitkälti tilasto- ja tunnepohjalta ja vuosi sitten oli helppoa tuomita Toivola aikaisempien esitysten perusteella ja nyt kirjoittaa "mitäs minä sanoin". Toisaalta tämä on maksavan kannattajan oikeus myös.

Laajenna klikkaamalla

Tämä on kyllä mielenkiintoinen pointti. Toisaalta haluttiin muutosta, mutta oliko joukkue valmis tällaiseen muutokseen? Itse luokittelen Aravirran ja Toivolan aika eri kategorioihin mitä tulee tapaan valmentaa. Monta vuotta kun on menty Aran tavalla ja sitten otetaan lähes täysin eri tavan kaveri, on lopputulos ilmeisesti hyvin sekava paketti. Toki tuo on vain yksi osa kokonaisuutta, mutta uskon, että jatkaminen Aran aloittamalla linjalla, mutta uudella naamalla, olisi toiminut paremmin eli Räsäsen nostaminen ykköseksi olisi ollut hyvä ratkaisu. Jälkikäteen on helppo tietysti viisastella.

Toisaalta voimme kysyä, että onko Pelsujen pelaajamateriaali Toivolan näköinen? Te Pelsufanit osaatte varmasti vastata tähän allekirjoittanutta paremmin, mutta ei se mielestäni ole kovin huono Toivolaa ajatellen. Eri asia olisi, jos siellä olisi pelannut Matias Loppea, Karo Koivusta, Samuli Suhosta jne. No okei, sieltä löytyy Jarnaa, Santavuorta, Saarista jne. jotka ei sitten ehkä ihan istu Toivolan muottiin. Kuitenkin paljon pahemminkin voisivat asiat olla.

Siitä olen Toivolan kanssa samaa mieltä, että pelaajistossa on paljon vikaa. Mielestäni joukkue on kasattu liian varovaisesti. Paakkolanvaara oli tavallaan hyvin kaarnamainen munaton hankinta, jossa toivottiin, toivottiin ja toivottiin, mutta ei tapahtunut kuin Saarenheimolle Lukossa. Selkeä pelin sielu ja ykkössentteri puuttuu eikä sellaista ole ollut sitten Lopin lähdön. Tulevaksi kaudeksi se on ehdottomasti löydettävä.

Miltä kuulostaa Matti Alatalo? Siinä yksi potentiaalinen ehdokas päävalmentajaksi, jos nyt ylipäätänsä haetaan vuoden sisällä.

Puutarhajynssi kirjoitti:

Miltä kuulostaa Matti Alatalo? Siinä yksi potentiaalinen ehdokas päävalmentajaksi, jos nyt ylipäätänsä haetaan vuoden sisällä.

Laajenna klikkaamalla

En tiedä onko tämä jonkin sortin vitsi, mutta kyllähän Matti Alatalo on juuri niitä välimallin jätkiä, joita palkkaamalla seura ei (todennäköisesti) kehity mihinkään. JYPissä mielestäni hyviäkin näyttöjä, sen jälkeen kaksi kertaa alakanttiin HPK:ssa ja Kärpissä. Jos Alatalo sitä liigauraansa vielä jossain käynnistelee, niin toimikoon koekaniinina joku muu seura kuin Pelicans.

Ihannetilanteessa joukkueen päävalmentaja on enemmän kuin vain valmentaja, joka ottaa ohjat käsiinsä, osallistuu ja vaikuttaa koko seuran toimintakulttuuriin. Tietyllä tavalla Arakin oli tällainen vaikuttaja jo pelkällä karismallaan. Nyky-liigavalmentajista esimerkkeinä ehkä lähinnä Dufva ja Virta, Kari Jalonenkin on tehnyt ison työn IFK:n "puhdistuksessa" urheilullisempaan ja ammattimaisempaan suuntaan, samoin aikanaan Heikkilä ja sittemmin Matikainen Bluesissa.

Toivola sen sijaan on... niin, vain valmentaja. Näkyvyyteen ja osallistumiseen olen Toivolan osalta pettynyt. Hän ei tunnu olevan mitään mieltä mistään ei-pelillisestä asiasta, ohjailee kysymyksiä Kaarnalle tai Nupelle, kommentoi ainoastaan kysyttäessä. Seuran sivuilla olevaa blogiaan on tainnut päivittää kerran. Jonkinlainen visio sentään pelaajamateriaalin tarpeista ja kehittämisestä sentään tuntuu löytyvän, ja se toki päävalmentajan ydinasia onkin.

Tietysti niitä kokonaisvaltaisia valmentaja-suunnannäyttäjiä ei puussa kasva, sille ei mitään voi, mutta kannataa rekrytoinnissa ottaa huomioon. Jos joku intohimoinen ja uudistushaluinen kiekkomies a la Petri Matikainen tai Ismo Lehkonen on vapaana, niin niihin kannattaa investoida. Nämä Matti Alatalon kaltaiset peesaajat ja hymistelijät on mielestäni parempi jättää väliin.

Puutarhajynssi kirjoitti:

Miltä kuulostaa Matti Alatalo? Siinä yksi potentiaalinen ehdokas päävalmentajaksi, jos nyt ylipäätänsä haetaan vuoden sisällä.

Laajenna klikkaamalla

Raidia lainatakseni "mä söisin ennemmin paskaa". Matti Alatalo? Juu ei. Ennemmin mennään Toivolalla seuraavat kymmennen kautta(toivottavasti ei).

Ok, asiaan. Ketjun avausviesti täyttä asiaa. Samoin nimimerkin RV16 ajatukset ovat aika lähellä omia ajatuksia.

Yksi tärkeimpiä pointteja on tuo LäJa:n esiin nostama nuoret pelaajat-teema. Muistellaan viime kautta, ykkösen sentteriksi hankittiin surullisen kuuluisa Lasse Pirjetä. Muutenkaan kauden alku ei mennyt tuubiin. Siinä olisi Lahen omilla pojilla, etunenässä Saarinen ja Santavuori ollut mahdollisuus kantaa todella vastuuta(Tupe toki pelasikin ok alkukauden, upposi sitten loppukaudesta). Vastuunkantajaksi nousi Leo Komarov. Nelosketjun laituri, muualla täysin rotaksi tuomittu, muualta hankittu. Tällä kaudella Aaltonen.. Siinä on mallia mitä pitää hakea. Ei enää uutta lassepirjetää.

Mitä siis yritän sanoa? Sitä, että nyt on oikea aika tehdä muutosta kokoonpanoon. Ne Lahen suuret lupaksetkaan eivät nousseet täällä ihan siihen rooliin kuin odotettiin(poislukien ehkä Sopanen). Ei siinä ole sen kummempaa draamaa. Esimerkiksi Aaltonen. Mä en ainakaan usko, että tää oli vaan Kärppien huonoutta. Kun se peli menee jossain jummiin, niin se menee. Se ei välttämättä vaan aukea siitä(Saarinen&Santavuori), ennenkuin uudessa seurassa.

Kivutonta se ei välttämättä ole. Aika paljon varmaan muuttuu ensi kaudeksi. Pari lahtelaista vähemmän. Sen näkee sitten kuinka paljon vähemmän. Siihen, onko Mika Toivola nyt se oikea valmentaja tekemään tätä muutosta, mä en tiedä. Jotenkin en oikeen usko, mutta hope dies last. Ei kai sitä seuran kannattaja oikeen muutakaan voi kuin toivoa parasta..

Omien kasvattien jalostaminen on Pelicansin kokoiselle seuralle lähes pakollista. Nythän lahtelaisuusaste on ollut erittäin suuri ja jo ensi kaudelle se tulee pienenemään merkittävästi. Ilmeisesti junioreistakaan ei ole tulossa suuria tähtiä. Tuhkanen, Hurri, Iiro Sopanen, siinä ilmeisesti potentiaalisimmat. Maalille Kuusela ehkä joskus. Tuhkasta ja Kousaa ei ehkä enää voi junioreiksi laskea ja nyt alkaisi olla varsinkin Mikon viimeinen mahdollisuus ottaa uusi askel ammattimaisempaan suuntaan.

LäJa otti avausviestissä esiin hyviä pointteja junioreiden haalimisesta ja yksilöllisemmästä harjoittelusta eri junioriluokissa. Jonkinlainen akatemia-ryhmähän Pelicansilla jo on, johon on koottu lahjakkaimmat nuoret sekä omista että muualta hakeneista. Tulokset tulevat tietysti vasta vuosien päästä, mutta kaikki tähän suuntaan tähtäävä toiminta on ehdottoman positiivista. Taloudellisesti taitaa olla mahdotonta palkata sellaista määrää valmentajia, joita LäJa viestissään hahmotteli, mutta valmentajien kouluttamisella ja tason lisäämisellä voisi tehdä jo paljon, nuorimmista junioreista lähtien. Lahdella pitäisi olla urheilukoulun, urheilulukion ja sijaintinsa tähden hyvät mahdollisuudet saada lahjakkaita kavereita muualta jo nuorempanakin.

Tämä ei suoraan liity aikaisempiin viesteihin, mutta tämän kauden aikana on herännyt ajatuksia siitä, minkälaista Pelicansin näköinen peli pitäisi olla. Kaikki tietävät HIFK-kiekon, vaikka sielläkin on valmentajat vaihtuneet ja välillä on menty hyvinkin kauas juurilta. Jokeri-kiekollakin on kai jotain 90-luvun perinteitä, jotka ovat tosin viime vuosina häipyneet lahjakkaasti pois. Samoin HPK:lla oli oma tunnistettava pelityylinsä, nykyisin KalPan pelityyli on lähinnä sitä, mitä toivoisi Pelicansin vuodesta toiseen esittävän: Selkeän kiekollista, jopa ylikiekollista "pelikirjapelaamista". Valmentajat pitäisi huolella valita tätä pelisysteemiä ajatellen eikä niin, että pelityyli ja seuran tavoitteet vaihtuisivat jatkuvasti valmentajan mukana.

Pelicans on seurana sen verran nuori, ettei mitään selkeää Pelicansin näköistä pelityyliä ole ehtinyt hahmottumaan. Aravirta edusti selkeän kiekollista pelaamista, samaan koulukuntaan kuuluu ilmeisesti Räsänen. Toivola on ehkä liian suuri hyppäys tästä sivuun. Itse toivoisin juuri Aravirran ja Räsäsen ensimmäisen kauden jopa ylikiekollisen pelityylin olevan Pelicansin tulevaisuus, jota kohti määrätietoisesti kehitettäisiin junioreita, juniorijoukkueiden pelityyliä sekä edustusjoukkuetta ja sen pelityyliä. Lahti on tuottanut useita tähän pelityyliin sopivia pelaajia tähänkin asti ja oikealla harjoittelulla junioreista saataisiin edustusjoukkueen pelityylin jo valmiiksi hahmottavia pelaajia. Pelicansin juniorijoukkueet voisivat harjoittaa yhtenevää pelisysteemiä edustusjoukkueen kanssa, jolloin pelaajat sisäistäisivät "pelicansmaisen" kiekon jo varhain ja näin putki junioreista edustukseen olisi huomattavasti nykyistä suorempi. Ehkä myös HeKi voisi palvella kohti samaa tavoitetta. Tämä vaatisi tietysti selkeää yhteistä ammattimaista koulutusta organisaation kaikkiin valmennusportaisiin.

Ympäripyöreää ja teorian tasolla olevaa haihatteluahan tämä on, mutta välillä täytyy silti kirjoittaa ajatuksiaan esiin. Käsittääkseni jotain tämän tyylistä yhtenäistävää ideaa Pelicansilla on ollutkin, mutta se pitäisi työntää syvemmälle organisaation kaikkiin osiin. Eri asia on sitten se, minkälaista kiekkoa seura haluaa tulevaisuudessa esittää. Tämä Toivolan lahtelainen äijäkiekko ei itseäni miellytä niinkään, mutta muut miehet siellä on päätöksiä tekemässä. Toivottavasti Pelicansilla on selkeästi hahmotettu visio siitä, miltä seuran pitäisi esimerkiksi kymmenen vuoden päästä näyttää - ei vain taloudellisesti ja menestyksellisesti, vaan myös pelillisesti.

Tungen sen verran lusikkaani tähän soppaan, että jos Pelicans haluaa Pelicansin näköisen valmentajan ja pelityylin, ykkösvalmentajaksi pitää ehdottomasti laittaa Pasi Nurminen. Siinä on ehkä lahtelaisen kiekkoilun paras keulakuva tällä hetkellä Suomessa, joskaan valmennukselliseen kompetenssiin en ota kantaa.

Napataanpa kiinni tähän tuolta toisesta keskustelusta:

BaronFIN kirjoitti:

Anteeksi RV että lainaan juuri sinun sanomana tätä "Uramat" ilmaisua ja uskoa Pelicansin ensi kauden tekemiseen, mutta Jalosen ja Uraman toisen kauden ihmeen sädekehä on aika lailla haalentunut tällä hetkellä. Ainakin verrattuna parin kuukauden takaiseen tilanteeseen.

Laajenna klikkaamalla

No himmeneehän se kenellä vaan jos kausi päättyy noin pahoihin floppeihin. Stadissa toki revitään taas kerran hiuksia päästä, mutta sen tarkemmin perehtymättä Nokka on kai kuitenkin siellä aika hyvän duunin tehnyt ja luonut jonkunlaista perustaa menestymiselle. Uraman poppoo sen sijaan saattoi tehdä aika tyypillisen korjausliikkeen ja panostaa kaiken kauden aloitukseen, lento vain kesti vähän pidemmälle ja korkeammalle kuin yleensä. Tosin siihen nyt vaikutti tämä case Vehanenkin.


Toki se mitä Pelicans nyt kaipaa, ei olekaan mikään epäonnistumisen jälkeinen yhden kauden ihme, vaan vakaata rakennustyötä. Sinänsä tässä vaiheessa olisi väärin enää sanoa että tehdäänpä "uramat". Nyt pitäisi pyrkiä tekemään "virrat" tai "dufvat", heikomminkin menestyneistä esimerkkeinä "selinit" tai "matikaiset", ja rauhassa luoda se sapluuna millä Pelicans pärjää ensin kauden, sitten toisen ja kolmannen, jolloin onkin jo luotu oma tekemisen kulttuuri. Aravirran aikana se tietty selkeä suunta oli jo löydetty, mutta sitä ei pystytty pitämään kun uusi päävalmentaja ei mitenkään sopinut siihen.

Tempoilu ei johda mihinkään, vaan koko ajan pitäisi tietää mihin ollaan menossa, mitä tehdään ja miksi tehdään. Tällä hetkellä on ainakin itselle vaikeaa hahmottaa mikä Toivolan, Nurmisen ja Kaarnan yhteinen iso visio ja miten se Pelicansin oma juttu aiotaan paaluttaa. Jo syksyllä pitäisi olla olemassa vastauksia noihin kysymyksiin pelaajamateriaalissa, pelitavassa ja kolmikon sanomisissa.

RV16 kirjoitti:

Tällä hetkellä on ainakin itselle vaikeaa hahmottaa mikä Toivolan, Nurmisen ja Kaarnan yhteinen iso visio ja miten se Pelicansin oma juttu aiotaan paaluttaa.

Laajenna klikkaamalla

Itselleni aika sfäärejä hipovaa. Osaatko kertoa minulle mikä mahtoi olla Aravirran, Nurmisen ja Kaarnan vastaava "iso visio" ja miten se oma juttu lopulta paalutettiin?

play_on kirjoitti:

Itselleni aika sfäärejä hipovaa. Osaatko kertoa minulle mikä mahtoi olla Aravirran, Nurmisen ja Kaarnan vastaava "iso visio" ja miten se oma juttu lopulta paalutettiin?

Laajenna klikkaamalla

Moderni pelitapa, joukkueen pitkäjänteinen rakentaminen, sellaisten pelaajien hankkiminen jotka sopivat pelisysteemiin, aivanpaikkojen täyttäminen (maalivahti, ykkössentteri et setera) ja nuorten sisäänajaminen siihen stabiiliin systeemiin ja tilanteeseen 3,5 kauden ajan. Bluesilla se "oma juttu" meni/menee jopa niin pitkälle, että A-junioritkin pelaavat samalla pelikirjalla kuin edustus ja suunnitelman mukaisesti lupaava Marjamäki ottaa Matikaisen Petun paikan päävalmentajana tuottaen jatkumoa.

Jyväskylässä, Kuopiossa, Lappeenrannassa on tasan tarkkaan tiedossa miten joukkue pelaa ja miten sen halutaan pelaavan (kukin joukkue omalla tyylillään), minkälaisia palasia siihen kokonaisuuten hankitaan sekä pelaajistossa että valmennuksessa. Johtaminen on vahvaa tai kääntäen joukkue on äärimmäisen vahvasti johdettu. Kaarna on mielestäni vahva seurajohtaja ja Nurminen, heh, jonkinlainen ikoni, mutta Pelicansin rivit ovat (osin olosuhteiden pakosta) huomattavasti harvemmat nyt Toivolan alaisuudessa, kunnes toivottavasti ensi kausi toisin näyttää.

On linjattu että lahtelaisuusaste, ihan ymmärrettävästi, laskee. Oikein muuta kulmakiveä ei kuitenkaan mielestäni ole paalutettu. On tehty helvetisti hyvääkin duunia, mutta se selkärangasta tuleva varmuus ja visio "omasta jutusta" joka erottaa Pelicansin menestyjistä, juuri tällä hetkellä mielestäni puuttuu. Lasken esimerkiksi SaiPan lähimenneisyyden perusteella tietyllä tavalla menestyjäksi resursseihinsa nähden. Pelicansin joukkue ei ollut tällä kaudella joukkue isolla j:llä.

Jollain lailla kahden eri maailman rajapintaan törmätään siinäkin, kun verrataan viihdyttämistä ja voittamista. Toivolan Pelicans oli pieniltä osin hyvinkin viihdyttävä, Aaltosen kikkoineen, Sihvosen ja Tyrväisen tappotaklauksineen ja Heleniuksen turpakäräjineen. Oli Jantusen omaa lomaa, Nikkilän persoonaa ja luonnonlapsi Sopasta.

Voittava jääkiekko ei kuitenkaan ole yleensä viihdyttämiseen vaan voittamiseen tähtäävää. Vähän sellaista tasaisen tappavaa uurastamista, toki jollain paremmuuden tuottavalla konseptilla tuettuna. Kun katsoo jotain JYPiäkin, niin mitä se on? Vahvaa maalivahtipeliä, puolustus täynnä isoja ja varmoja puolustajia, Hytösen työmoraalin antamaa esimerkkiä, Dufvan kylmän viileää asennoitumista. Hytöseen ruumiillistuu paljon koko joukkueen pelitavasta, KalPalla ehkä Kapaseen tai Kiiskiseen.

Ei siellä kukaan pelaa omia kuvioitaan kuten Aaltonen, niin viihdyttävää ja riemastuttava poikkeus kuin Juhiksen kiemurat ovatkin. Ei siellä kenenkään puolustajan ollessa kentällä joukkue joudu kiekollisesti pelaaman neljällä pelaajalla, kuten Pelsussa Heleniuksen tapauksessa. Keneen ja mihin Pelicansin joukkue ruumiillistuu? Onko se ruumiillistuma voittava ja vahva ilmestys?

Aravirran aikana Pelicansissa ei sooloiltu ja hölmöilty. Elorannan aikana sama juttu. Siinä on se osasyy miksi jotain tapahtuu tai jää tapahtumatta. Merkki kontrollista ja vahvasta johtamisesta. Ja tietenkin samanaikaisesti joukkue oli hyvin valmennettu, pelitapa oli pelaajien selkäytimessä ja noudatettiin sitä omaa linjaa kaikessa tekemisessä.

Ehkä lipsahtaa jo vähän idealismin puolelle. Eivät TPS ja Kerhokaan mielestäni lähimenneisyydessä ole mitenkään huikean hienosti johdettuja seuroja olleet. Tepsi osui Suikkasen kohdalla kultasuoneen ja Kerhon sekalainen pelaajapakka omaksui viimeisellä mahdollisella hetkellä Rautakorven pelikirjan.

RV16 kirjoitti:

Moderni pelitapa, joukkueen pitkäjänteinen rakentaminen, sellaisten pelaajien hankkiminen jotka sopivat pelisysteemiin, aivanpaikkojen täyttäminen (maalivahti, ykkössentteri et setera) ja nuorten sisäänajaminen siihen stabiiliin systeemiin ja tilanteeseen 3,5 kauden ajan.

Laajenna klikkaamalla

Aha.

En vain osaa.

Edit: Kiitos kuitenkin.

Tänään oli uuden kauden ensimmäinen palaveri ja kesäharjoitteluun liittyen ensimmäinen ammattilaisuuteen liittyvä asia: se ostetaan ostopalveluina talon kopuolelta Aki Hintsan ja Harri Hakkaraisen yritykseltä.

Hieno homma on osata tunnustaa se ettei itse osaa ja sitten etsiä sellaiset kaverit jotka osaavat. Ensi kausi ei voi kaatua huonoon kesäharjoitteluun...

Oho, Hintsa ja Hakkarainen on sen kaliiberin parivaljakko ettei parempaa voi Suomesta millään rahalla saada. Eikä varmasti pikkurahalla liikkuneet nämä kaverit. Pelkästään toiseen saisi olla tyytyväinen. Siihen homma ei ensi vuonna kaadu. Miksiköhän muuten näin, Toivolahan julisti talvella että hänen joukkueensa ovat aina olleet hyvässä kunnossa.

e. Jaa hätäisesti luettu, en niin tiedä mitä ukkoa siellä yrityksessä sitten pyörii.

Robin Big Snake kirjoitti:

e. Jaa hätäisesti luettu, en niin tiedä mitä ukkoa siellä yrityksessä sitten pyörii.

Laajenna klikkaamalla

Ilmeisesti siis tästä firmasta kyse http://www.lappidoc.com/fi ?

Shejbal kirjoitti:

Ilmeisesti siis tästä firmasta kyse http://www.lappidoc.com/fi ?

Laajenna klikkaamalla

Eli tuosta oli tämän päiväisessä tiedotustilaisuudessa kyse. Linkki uutiseen -> http://www.pelicans.fi/uutinen/1244/Lappidoc-tuo-Pelicansiin-kokonaisvaltaisen-valmennuksen

Nostetaanpas tätä ketjua ylös, kun organisaatio elää jälleen myllerryksen keskellä.

Tänä aamuna Jokerit julkisti uudeksi päävalmentajakseen Erkka Westerlundin, joka ottaa aisaparikseen Pelicansin A-junioreiden päävalmentaja Tomi Lämsän. Haluan painottaa, että menestyvä ja pelaajien kehittämiseen orientoitunut A-nuorten joukkue on elinehto keskikokoiselle menestystä tavoittelevalle organisaatiolle.

Pelicansin johdolla onkin hyvin kiireinen joulukuu tiedossa. Mielestäni päätöspöydällä ensimmäisinä prioriteetteinä tulisi olla edustujoukkueen päävalmentajan kiinnittäminen PITKÄLLÄ sopimuksella, jonka jälkeen A-junnioreiden palkataan valmennus. Idea on, että miesten joukkueen valmennus ja juniori-valmennus koordinoivat tekemisensä yhdenmukaisesti, eli käytännössä sama "pelikirja" olisi käytössä molemmilla tasoilla. Bluesissa vastaava käytäntö on toiminnassa ja se helpottaa junioreiden sisäänajamista miesten joukkueeseen huomattavasti.

Jotain tämän suuntaistahan Pelicansissa on harrastettu, eli vedetty yhteisiä harjoituksia laajennetulle miesten joukkueen ringille yhteisvoimin A:n ja HeKin valmennuksen kanssa. Haluaisin kuitenkin nähdä Pelicansin johdolta selkeän ja yhdenmukaisen linjauksen tässä asiassa, joka varmasti vahvistaa organisaatiota itsensä sisältä. Toiveena olisi, että Räsänen kiinnitetään pitkällä sopimuksella ja hän vastaa pelikirjan rakentamisesta A:lle ja miesten joukkueelle. Tätä toteuttamaan palkataan - sekä Nurmisen kiireeitä helpottamaan - osaava pelaajien kehittämiseen erikoistunut apuvalmentaja, joka toimii myös sivutoimisesti A:n mukana. Näin ollen pelikirjan tullessa "ylhäältä" A:n valmennus voi keskittyä rauhassa toteutuksen ja yksilöiden kehittämiseen. Näkisin esimerkiksi Erik Kakon tai Marko Jantusen kokemuksen olevan tälläisessä toiminnassa kultaakin arvokkaampaa. Tärkeää on kuitenkin valita A:n päävalmentajaksi osaava ihminen, jonka ideologia jääkiekosta osuu yhteen Räsäsen kanssa.


Loppu meneekin vähän jo aikaisemman viestini toistamiseksi, mutta jotenkin aihe tuntuu taas erityisen ajankohtaiselta.

Muutenkin yleisesti ottaen A-nuorten toiminnan kehittäminen pitäisi olla huomattavasti määrätietoisempaa ja rohkeampaa. Haluaisin nähdä tilanteen, jossa A-nuorten joukkue asettaa tavoitteeksi vuodesta toiseen mestaruuden. Voittamisen kulttuuria ei voi ostaa, se pitää rakentaa ruohonjuuritasolta ylöspäin. Jotenkin omasta näkymyksestäni juuri voittamisen kulttuurin puute on heijastuu tästä kaudesta erityisen hyvin: periaatteessa kilpailukykyinen joukkue jäällä, mutta pelaajat alisuorittavat ja joukkuuesta paistaa arkuus ja voittamisen osaamattomuus. Haluaisinkin nähdä, että Pelicans organisaationa määrittelisi yhdeksi pääarvoistaan voittamisen, joka ruokkisi rohkeutta haastaa läpi organisaation.

Voittaminen

Mikähän siinä on , että lahtelainen jääkiekko ei meinaa löytää millään voittamisen kulttuuria?

Ulkopuolisesta näyttää siltä, että hetkittäin päästään eteenpäin ja sitten taas " sössitään".

Joukkuepelaaja kirjoitti:

Mikähän siinä on , että lahtelainen jääkiekko ei meinaa löytää millään voittamisen kulttuuria?

Ulkopuolisesta näyttää siltä, että hetkittäin päästään eteenpäin ja sitten taas " sössitään".

Laajenna klikkaamalla

Tod...

Joukkuepelaaja kirjoitti:

Mikähän siinä on , että lahtelainen jääkiekko ei meinaa löytää millään voittamisen kulttuuria?

Ulkopuolisesta näyttää siltä, että hetkittäin päästään eteenpäin ja sitten taas " sössitään".

Laajenna klikkaamalla

Heh, vai että siltä näyttää?

Kolmisenkymmentä vuotta lahtelaista kiekkoa seuranneena voin todeta, että sama tunne on vahvana myös paikallisilla. Muutamia pilkahduksia (silloinkin oltiin kyllä sijoilla 5 ynnä muut) lukuun ottamatta pitää kyllä nostaa lahtelaisille hattua, että tälläkin kaudella ollaan nähty hyviä yleisömääriä ja taidetaan olla ihan mukavasti (siis vielä) budjetoidusta katsojakeskiarvosta edellä. Itsekin tulee vaan vuodesta toiseen lehtereillä kiroiltua ja auta armias jos on jotain odotuksia, se on takuu varmaa että perseelleen menee. On kyse sitten "huippu"vahvistuksesta, huippukaudesta tai ollaan pelissä ennakkosuosikkeja. Ja tämä siis todettu sillä kolmenkymmenen vuoden kokemuksella jäähallissa.
Toisaalta tuohon kaikkeen on niin tottunut, että eipä nuo enää jaksa hirveästi hetkauttaa. Välillä lähinnä säälittää koko homma, koska tuolla on ihan oikeasti innokkaita ja hommaan sitoutuneita kavereita mukana. Ehkä sitä intoa ja tunnetta on liikaakin ja se sumentaa jotenkin faktoja / päätöksentekoa. Nupe on suuri voimatekijä koko tämän hetken kiekkoilussa, mutta olisiko Pasin parempi jakaa tiettyjä tehtäviä täysin ulkopuolisille ja "tunteettomille" tahoille tuossa organisaatiossa? Mene ja tiedä, itse ostan niitä kausareita ja jatkan kiroamista siellä katsomossa.
Joku joskus kirjoitti kyllä osuvasti: mikään ei yllätä lahtelaisessa jääkiekossa paitsi menestys. Tuohon voin kyllä yhtyä.