Tamin mukaan uusi valmentaja ei voi ottaa edellisen koutsin sapluunaa ja vain hienosäätää sitä hieman oman makunsa mukaan. Kuulemma pelin identiteetti menetetään ja lopputuloksena on se ettei joukkue pelaa vanhaa ja tuttua, mutta ei oikein uuttakaan.
Se vaikeus piilee juuri siinä, että jokaisen valmentajan "pelikirja" tai se pelitapa on hänen omansa. Vain yksin hän voi tietää mitä peliltä hakee ja millä tavalla sen haluaa saavuttaa. Vaikka kuinka toinen koutsi olisi seurannut vierestä ja opiskellut pelitapaa, niin edelleen hän kuitenkin vain kopioi sitä eikä välttämättä tuo siihen uutta. Siksi se sellainen johtoajatus pitää tulla aina jokaiselta valmentajalta erikseen. Tästä syystä esimerkiksi vierastan sitä ajatusta, että pelitapa luotaisiin aina materiaalin mukaan, minun mielestäni se menee tavallaan päinvastoin eli materiaali pitäisi sopeuttaa pelitapaan.
Materiaali on tietenkin erittäin isossa roolissa mutta silloinkin pitäisi lähestyä enemmän siltä kantilta, että minkälaista kiekkoa kukakin valmentaja osaa peluuttaa. Ja sitten miettiä sitä kuinka peli-ideologia sopii käytössä olevaan materiaaliin. Tähän viittasin myös tuolla tapparalaisella pelityylillä, eli jos sellainen olisi niin uudet miehetkin olisi helpompi istuttaa penkin taakse.
Yhtä lailla voi olla liian kunnianhimoinen eli koittaa peluuttaa liian vaikeaa peliä. Silloin ei auta vaikka teoriassa pelitapa olisikin maailman huippua. Ja toinen puoli on taas sitten pelata liian yksinkertaista jolloin mahdollisesti käytössä oleva potentiaali jää käyttämättä.
Viime kauden Tapparaa vaivasi mielestäni se liika kunnianhimo. Ajatuksena kiekon hallintaan perustuva peli on hyvä ja se antaa joukkueelle etua jos sitä pystyy toteuttamaan. Mutta tänä päivänä ei voi pärjätä ilman hyviä puolustajia, he ovat melkein tärkeimpiä asioita menestyvässä joukkueessa, koska pakit ovat aina niitä jotka ensimmäisenä laittavat hyökkäykset alulle.
Siksi Tapparankin tilanne voi hämätä, eli paperilla katsottuna hyökkäys on hyvä ja voi herätä kysymys, että mikä hyökkääjiä vaivaa? Käytännössä suurilta osin kyse on aina puolustajien kyvystä pitää kiekkoa ja avata peliä. Sitten kun se on kunnossa, on taas valmentajan tehtävä näyttää hyökkääjille se mistä kiekkoa haetaan ja millä tavalla.
Tämän kauden Tapparassa on ihan hyviäkin kiekollisia pakkeja mutta edelleenkään hyökkäyspeli ei vain toimi. Taitoa on kyllä ja sen näkee välillä ylivoimilla kunhan vain kiekko on saatu ensin alueelle. Tällä kaudella minä katsoisin enemmänkin taas Saarisen suuntaan siinä mielessä, että on edelleen aika hämärän peitossa se miten Tappara haluaa hyökätä. Työkaluja kyllä olisi, on Lehterä, Ojanen, Ryhänen ja Lucenius, kaikki ihan hyvällä pelisilmällä varustettuja pelaajia ja kaikilla myös riittävän hyvät taidot pelata kiekollista peliä. Puolustuksessa ainakin Mäntylä ja Saravo osaavat syöttää joten siitäkään ei jää kiinni.
Sen minkä minä näen ongelmaksi varsinkin avauspelissä, on se, että pelistä puuttuu se tietty "virtaus". Eli se pelaaminen ei ole jatkuvaa jolloin se tulisi myös selkärangasta helpommin. Ja tämä on aika paljon taktinen asia. Jos kentällä joutuu liikaa miettimään se alkaa tehdä hallaa pidemmässä juoksussa, se hidastaa peliä ja tekee siitä katkonaista. Silloin hyväkin pelaaja on ongelmissa ja myös turhautuu helposti jos aina syöttöä joutuu odottelemaan tai se tulee todella ahtaaseen paikkaan. Fiksut pelaajat huomaavat kentällä ne tilanteet joihin kannattaa iskeä ja jättävät väliin sellaisia joissa he näkevät, että on hyödytöntä lähteä tuhlaamaan energiaa. Tämä voi näkyä katsomoon myös selän suoristumisena ja mikäli peleissä tulee paljon noita hyödyttömiä tilanteita näyttää se paraskin kaveri todella haluttomalta.
Sen sijaan etenkin parhaat pelaajat nauttivat silloin kun pääsevät pelaamaan ns. omaa peliään. Se vaatii sitä, että taktiikka on oikea ja sitä, että joukkueessa on myös muita ns. pelimiehiä jotka vain yksinkertaisesti ymmärtävät peliä. Siksi valmentajan tehtävä on aika vaativa koska hänen täytyy pystyä pitämään pelaajat mukavuusalueillaan ja samalla voittaa pelejä. Jori Lehterä tykkää kun hän saa kiekon oikeaan aikaan ja samalla Jonas Enlund tietää mihin pitää jo mennä hakemaan syöttöä. Kun tällainen toistuu riittävän usein peli aikana alkaa tulosta tulla ihan väkisin koska kyseessä on kaksi taitavaa pelaajaa.
Jos tilanne menee siihen, että Lehterä ensin miettii, että "Anna nyt jo se syöttö", ei saa kiekkoa heti vaan joutuu hakemaan sitä uudestaan, ja kiekon saadessaan huomaa, ettei voi syöttää mihinkään koska vastustaja on jo ehtinyt keskialueelle niin tottakai se syö tehoja pois.
Kunnioitan sitä, että Saarinen on valinnut vaikean tien eli lähtenyt kiekon hallinnan kautta liikkeelle. Ja Tapparalla on lahjakas joukkue joka pystyisi sellaista lätkää varmasti pelaamaan. Mutta vielä tällä hetkellä näyttää siltä, että Saarinen ei ihan ole sinut sen kanssa mitä hän koittaa opettaa. Ja se on sääli, sillä Tapparalla on varmasti parempi materiaali kuin mitä sijoitus näyttää.
Jos nyt vaihdettaisiin valmentajaa niin vaihtoehtoja on käytännössä kaksi. Ensimmäinen on se, että loppukaudeksi tulee kokenut kiekkomies joka laittaa pelilliset asiat nopeasti kuosiin ja palauttaa tavallaan homman juurille. Yksinkertaista, varmaa ja ihan perusasioista lähtevää lätkää ilman erikoisia hienouksia. Toinen olisi sitten ottaa kokonaan uusi äijä ja tehdä kuten vaikkapa Pelicans teki Aravirran kanssa ja TPS Suikkasen kanssa. Tavallaan siis tehdään se johtopäätös, että tämä kausi oli tässä ja nyt annetaan uuden kaverin aloittaa rakentaminen jo ensi kautta varten.
Mielenkiintoista on katsoa mihin Tappara nyt lähtee, luottaako se vielä Saariseen vai haetaanko ratkaisua jostain muualta?