Rush - Limelight
Rush, musiikkia farkkutakkiin pukeutuville kaljuuntuville keski-ikäisille äijille. Musiikkitaidetta miehille - siis nimenomaan miehille, maailmanhistoria tuskin tuntee ainoatakaan naispuolista Rush-fania - joilla on liian kalliit stereot. Bändin soitto on jatkuvasti rasittavuuden puolelle menevää soitinwänkkäystä (YYZ, hei?), Geddy Leellä on ärsyttävä ääni ja Neil Peartin sanoitukset ovat nolostuttavan kamalia.
Rush on runkkareiden musiikkia.
Eli aivan täydellistä kamaa ja Limelight lienee kaikkien aikojen kauneimpia rockkappaleita. Perkules, tämän viestin kirjoitettuani kirjaudun erääseen jerseynsaarelaiseen nettikauppaan ja tilaan lisää Rushia.
Darkthrone - Hiking Metal Punks
Norjan patikoivien bläkkispunkkareiden nykymeininki alkaa pitkällisen perehtymisen jälkeen vihdoinkin potkia. Melko kauas on tultu Transilvanian Hungerin liki majesteettisen kylmästä surinasta.
Musiikillisilta ansioiltaan täysin mitätöntä potaskaa (tai noh, onhan lopussa aika hieno Iron Maiden -henkinen kitarajuttu), mutta asenne ja meininki ovat kohdallaan. Jo pienellä annoksella punkkia korjaantuvat monet puutteet.
Tätä kuunnellessa tekisi mieli hankkia kirpparilta kauhtunut pitkä nahkatakki, juoda pari tonkallista kiljua ja lähteä kaatuilemaan räkä poskella kylille keskellä kauneinta arkipäivää. Keskisormea ja nihilistisiä iskulauseita peliin! Kytät on poliiseja! Mustan kissan tango on hyvää iskelmää! Sisko, tahtoisin näädän!
Chisu - Baden-Baden
Joka vuosi korviin kantautuu joku mahtavan tyhjänpäiväinen roskapophitti, joka pelastaa melko irvokkaalla tavalla radiossa soivaan musiikkiin kyllästymiseltä. Viimeiseltä muutamalta vuodelta mieleen tulevat ainakin Nelly Furtadon Maneater, Rihannan Umbrella ja monet Kylien hitit. Ja booty sheikkaa.
Vuoden 2009 nolostuneen diggailun kohde taitaa olla tässä, vaikken kyllä suostukaan tästä kappaleesta pitämistäni häpeämään. Nerokkaan tarttuva vetäisy!
Sanoituskin on piristävän erilainen, vaikken siitä mitään ymmärräkään. Silti voin tämän biisin ollessa puheissa esittää, että jopas on hyvää tekstiä ja ovelasti tanssipoppiin piilotettua poliittista kantaaottavuutta. Ehkä joku vielä jorinoihin uskookin ja saan maineen syvällisenä ja asioita ymmärtävänä älykkönä.