Miksi se, että Georgian asevoimat otti turpaansa Venäjältä ja käytännössä menetti E-Ossetian ja Abhasian, vaikka ainakin uutiskuvien perusteella Georgian poikien taistelutahto oli korkea, ei kelpaa perusteluksi? Se kun nyt on kuitenkin viimeisin näyttö siitä, minkälaista olisi Venäjän toiminta sodassa toista itsenäistä valtiota vastaan. Vlad varmaan heittää tähän taas jotakin kun se on Kaukasus eikä Luoteis-Eurooppa, mutta samalla tavalla ne tankit liikkuu sielläkin, samalla tavalla luoti lentää sielläkin jne.
Osui äsken silmään kotiin kannettu uusin Panssarilehti (4/2008, ilmestynyt marraskuussa), missä Pekka Toveri (ev PE?) analysoi mielestäni ansiokkaasti julkisiin lähteisiin perustuen Venäjän strategista iskua Georgiaan. Koska operaatio ei itseäni pintaa syvemmältä ole aikaisemmin juuri kiinnostanut, päätin kuitenkin tämän keskustelun tuoman mielenkiinnon perusteella lukea tuon suht pitkän jutun, ja sieltä paljastui ainakin minulle suht yllättäviä asioita.
Ensinnäkin koulutustaso. Olen aikaisemmin tuonut esille, että joukon koulutustaso on kaiken a ja o. Georgiassa asevoimien ongelma oli Toverin mukaan ammattitaitoisen päällystön puute. Nopeasti kasvavan armeijan takia oltiin luotu pikakoulutusjärjestelmä, jossa korkeakoulutaustan omaavista kersanteista oli koulutettu luutnantteja 9:n viikon koulutuksella. Samalla nuoria upseereita oli sijoitettu hyvinkin nopeasti vaativiin tehtäviin. Esim. maavoimien komentaja oli 33-vuotias majuri...
USA oli tosiaan tukenut asevoimien koulutusta kurssittamalla pääosan asevoimien aktiiviyksiköistä vuonna 2005-2007. Ja samalla reserviä pikakoulutuksena. Ulkomaisten kouluttajien mielestä reservin peruskoulutus oli aivan liian lyhyt riittävän koulutustason saavuttamiseksi. Yhtä epäilevästi suhtauduttiin aktiivijoukkojen koulutustasoon. Ulkomaalaisten havaintojen mukaan mihistöksi rekrytoitui myös huonolaatuista henkilöstöä. Kuri oli heikko, materiaalia varastettiin, ja johdossa esiintyi korruptiota. Upseeritkaan eivät olleet kovin halukkaita kehittämään ammattitaitoaan, eikä ylemmältäkään taholta asetettu kovin korkeita tavotteita.
Tässä siis lähtökohta kun haluaa ruveta vertaamaan Suomen ja Georgian asevoimia. Ehkä antaa jonkin verran kuvaa Georgian armeijan ongelmista, ja siitä mitä asioita meillä kenties on hoidettu paremmin.
Georgian valmiuden kohottamisesta osui silmään aika mielenkiintoinen kohta, jonka voisi tuoda esille. En tiennytkään, että Georgian parhaiten koulutettu yksikkö (1.JvPr) oli pääosin Irakissa taistelemassa osana USA:n johtamaa koalitiota, Irakissa oli 2000 sotilasta, muun muassa tuon prikaatin kaikki jalkaväkipataljoonat ja johto-osat. Lisäksi 4.JvPr oli puolestaan ollut juuri koulutuksessa seuraavaa Irakin rotaatiota varten.
Tuosta voisi ottaa jotain lähtökohtaa Suomen Natojäsenyyttä silmällä pitäen. Voi olla, että meitä autettaisiin sen 5.artiklan mukaisesti, mutta olisiko mahdollista, että meidät omia joukkoja, siitä mahdollisesta pienestä palkka-armeijasta olisi ihan jossain muualla kuin Suomessa, jos tänne hyökättäisiin?
Käytössä olevasta kalustosta. sen verran, että tuon Panssarilehden artikkelin mukaan Venäjän panssarikalusto oli Georgian-kriisissä etupäässä vanhempaa T-72 ja BMP-1 kalustoa. Joten siitä voi vetää johtopäätöksensä mitä kalustoa saattaisi olla myös Suomen suuntautuvissa taisteluissa. Tiedätkö Tahtookirjoittaa mikä on yleisin matkuspaikka venäläisellä jalkaväkiryhmällä esim. BMP-2 panssarivaunussa. Ihan vain kun kirjoitit aikaisemmin, ettei se vihulainen tule päät pystyssä peltojen läpi, niinkuin talvisodassa. Vaihtoehdot ovat muuten vaunun sisällä tai vaunun kannella. Tämä näin lauantai päivän porkkanaksi.
Pitkän ja mielestäni ansiokkaan artikkelin jälkeen Toveri on analysoinut häviön syitä: Suurin virhe tehtiin sodan johdossa. Edes kunnollisia operatiivisia suunnitelmia ei oltu tehty Venäjän hyökkäyksen torjumiseksi.
Tuo aikaisemmin mainittu johdon ammattitaitoisuus vaikutti myös ihan rivimiesten toimintaan. Tämä johti taisteluhengen rakoilemiseen ja lopulta sen täydelliseen murtumiseen. Tätä osoitti mm. se, että Georgian armeija menetti taistelukykynsä suhteellisen pienten tappioiden jälkeen. Georgialaisten ilmoitusten mukaan painopistesuunnassa taistelleet joukot kärsivät vain 2-3% tappiot mutta menettivät silti taistelukykynsä ja vetäytyivät jättäen suuren osan kalustostaan vastustajalle. Sota tuli tosiaan myös Georgialle liian aikaisin, koska maalla oli juuri käynnissä mittava asevoimien laajentaminen niin laadullisesti kuin määrällisesti, ja maa samalla osallistui suurella panostuksella Irakin sotaan. Oma kommenttini: koita siinä sitten samalla tapella vielä Venäjää vastaan...
Lopussa artikkelissa kehutaan Venäjän asevoimia. Se näyttää omaksuneen enemmän länsimaalaisia toimintatapoja, jossa pyritään välttämään tarpeettomia siiviiliuhreja ja siviili-infrastruktuurin tuhoamista. Georgian sota osoitti artikkelin mukaan myös sen, ettei Venäjän asevoimia kannata aliarvioida, niinkuin esim. Georgian johto teki, samalla kuin selkeästi yliarvioi omat kykynsä.
Toveri vetää loppuun ajatuksia Suomen kannalta. Sota osoitti hänen mielestään, että perusratkaisumme ovat oikean suuntaisia. Vahvaan ja hyvin koulutettuun reserviin perustuvat puolustusvoimat sopivat pienelle maalle paremmin kuin pieni ammattiarmeija, jonka alemman henkilöston tasoa on vaikea ylläpitää korkeana. Edellyttäen tietenkin, että materiaalisen valmiuden lisäksi asevelvollisten ja reserviläisten koulutustasota ja -edellytyksistä pidetään hyvää huolta. Ilmapuolustusta unohtamatta. Georgian sota osoitti, että tärkeimmät tekijät siinäkin sodassa olivat sotilaiden taistelutahto ja koulutustaso. Loppuun Toveri toteaa, ettei näitä muodosteta hetkessä vaan pitkäjänteisellä ja johdonmukaisella työllä.
Enpä voisi olla enempää asiasta samaa mieltä.
Tässä muutama pointti koskien Georgian sotaa. Jokainen voi itsekseen miettiä mitä yhtäläisyysiä ja mitä eroavaisuuksia on esim. Suomen ja Georgian armeijoissa. Ja kummassa hommat ovat hoidettu paremmin.
Ehkä myös kannattaa kriittisesti suhtautua noihin uutisklippeihin, jossa "Georgian poikien taistelutahto oli korkea"... Itseäni jäi ehkä eniten mietityttämään tuo Georgian poikien Irakin reissu. Parhaiten koulutetut yksiköt olivat siis siellä touhuamassa, samalla kun Venäjä vyörytti kotimaassa. Olisiko tämä mahdollista tapahtua meille, jos olisimme Natossa?