Hienoa nähdä todellista jääkiekkokulttuuria joskus muuallakin...
Nyt on sitten LeKin ensimmäinen kotipeli pulkassa. Kohtuullisen kiitettävää viihdearvoa illan ottelussa tarjottiin ja yleisökin oli tullut (osittain varmaan erään muinaisjäänteen/luonnonoikun takia) paikalle. Muutamia huomioita ottelutapahtumasta:
Vähemmän jääkiekkoon liittyvät asiat:
Tiedä sitten johtuuko tämä kaksikielisyydestä, mutta vaasalaisilla faneilla oli mielenkiintoinen ristiriita touhuissaan. Illan tiimellyksessä sain esimerkiksi uuden merkityksen sanalle "ainiaan". Sitä pitää kommentoida tuonnempana. Joukkueen johtaessa peliä he solvasivat totuttuun tyyliinsä alapään jutuilla kaikkia LeKin pelaajia. Tapa oli vielä siinä mielessä erittäin masentava, että ensin joku huusi jonkun hienon "kakkajutun" ja sitten minuutin päästä toinen kaveri keksi huutaa juuri sen saman älynväläyksen kun se oli kokonaisia sekunteja sitten herättänyt hilpeyttä ainakin niiden keskuudessa, jotka saapuivat paikalle huutajan kanssa samalla autolla. Ihan oikeasti olisi mukavaa, jos voisitte hoitaa nämä jutut ihan siellä rannikolla omissa porukoissanne.
Summa summarum: Kun peli oli omissa käsissä faniporukka velloi maailmanmestareiden itsevarmuudella. Siinä ei meinannut liiganousu riittää, vaan ajatukset taisivat mennä jo vähän suuremmissa saavutuksissa. Kun LeKi laittoi näillä "tamperelaisilla jämäpelaajillaan" muutaman kerran limpun verkkoon, niin porukka sekosi täydellisesti. Punanutut olivat juuri laulaneet jonkinlaista epävireistä virttä, jonka sanoissa mainittiin muistaakseni jotain siitä, että aikovat seistä joukkueen rinnalla aina ja ikuisestä kävi miten kävi ja voitossa ja tappiossa. Tämähän piti selvästi paikkansa paitsi se kohta, jossa viitattiin iäisyyteen ja kenties myös tappion hetkeen.
LeKin siirryttyä ottelun johtoon alkoi punaisen armeijan sodankäynnin kolmas vaihe eli omien sättiminen. Siinä haukuttiin kautta linjan jätkät mm. teemalla "onko tilit juuri tulleet kun ei nappaa pelata?" Hyvät vaasalaisfanit: Tämän teidän pienen kiekkoelämänne ympyrä sulkeutui juuri tuolla hetkellä. Teillä on nauramatta pokkaa tulla aukomaan päätänne jääkiekon sydänmaille jollain pelaajien kaatopaikkajutuilla. Ihmettelen jonkin verran sitä, että miten keskinkertainen tamperelaispelaaja on aivan järkyttävän hyvä jääkiekkoilija kun joku on niin hullu, että maksaa hänelle Mestiksessä pelaamisesta neljä tonnia kuussa. Hyvyys johtuu siis tietenkin siitä, että päällä on punaista. Kun pelaaja sen sijaan asuu mieluummin jossakin vähän virikkeellisemmällä seudulla, jollaiseksi Pirkanmaan voisi laskea, käyden samalla aivan fiilispohjalta voittamassa näitä ammattilaisnippua, niin hän on kaatopaikkatavaraa. Hävetkää nyt ihan oikeasti noita juttujanne!
Jäääkiekkoasiaa:
LeKi oli alussa jonkin verran jumissa ja miljoonamiehet pääsivät laittamaan kiekon verkkoon siinä minuutin paikkeilla. Vaasan palkkiomafian johtomiehiin lukeutuva kaveri pääsi siinä vielä siirtämään vaasalaiset 1-2 -johtoon ennen ensimmäisen erän loppua.
Toiseen erään LeKi tuli pelaamaan ja viidessä minuutissa homma oli paketissa. Sen jälkeen kentällä oli vain yksi joukkue, vaikka se Korkeasaaressa joskus lapsuudessani näkemä kaveri yritti vielä aikalisällä tilannetta paikata. LeKin joukkueesta on vaikea kaivaa epäonnistujia. Pistemiehet tekivät oman hommansa. Jäätä laitettiin peittoon ja varsinkin hyökkääjät blokkasivat suuren määrän laukauksia ja estivät alivoimallakin kiekon toimittamisen maalille. Puolustajat eivät kuluttaneet rumpuja, vaan siirtelivät kiekkoa rauhalliseen tapaan vapaalla jäällä. Silmiinpistävää oli se kuinka vaasalaiskarvaria suomeksi sanottuna kuseteltiin metrin tai parin syötöillä. Mielenkiintoisena yksityiskohtana todettakoon, että jos en aivan väärin nähnyt, niin viimeisen kympin aikana tuli omalla kenttäpuoliskolla vain yksi kiekonmenetys, joten aika vaikea siinä oli kaverin nousta peliin mukaan.
Kyllähän tällaista peliä voisi toistekin tulla katsomaan.