KooKoo – mitä se sinulle merkitsee?

Tämän kysymyksen heitän ilmoille teille arvon fanit. Tajusin äsketäin, että olen itse ollut tämän seuran kannattaja 30 vuotta. Ensimmäisen kerran olin katsomassa Kookoon ottelua kaudella 1977- 78 Sarkolan tekojäällä ja vastassa oli Varkaus. Ajan kulku tuntuu niin uskomattomalta, että oli pakko tarkastaa tämä ajankohta Kookoon historiasta. Nyt Kookoon toiminnan selkeän tavoitteiden nousun kohdalla, on omien muistojen nostaminen päivän valoon omiaan nostamaan odotuksia tulevaan.

Tätä asiaa täytyy vielä itsekin muistella enemmän ja tuoda esiin niitä muistoja ja tuntoja matkan varrelta, joita Kookoo on elämään tuonut. Vahvasti mieleen palautuvat ne pienen pojan tuiskuiset muistot Sarkolan ulkojäiltä, todellakin lumituiskuiset, ei myöhemmän ajan "tuiskuinen" liiganousu. Se tunnelma, joka vallitsi Kouvolan jäähallissa muutama vuosi ennen liigaan nousua ja nousun toteutuessa olkoon kannustavana tekijänä matkalla seuraavaan suureen tavoitteeseen, uuteen nousuun liigaan muutaman vuoden kuluessa.

Jääkiekossa ja oikeastaan urheilussa ylipäätään on kaksi seuraa, jolle olen menettänyt sydämeni: KooKoo ja Ilves. Näistä ensiksi mainittu on se kaikista läheisin.

Moni varmasti ihmettelee (yleensä naiset) miten joku Mestisseura voi olla niin tärkeä, mutta kyllähän KooKoo on vuosien varrella tarjonut niin paljon viihdettä ja suuria tunteita, että kyllä se on ihan verrattavissa isompienkin ympyröiden joukkueisiin. Tässä joukkueessa on perinteitä enemmän kuin me usein muistammekaan.

Yksi hyvä esimerkki suurista tunteista oli Timo Nurmbergin viimeinen ottelu KooKoo-paidassa. Kyllä siinä oli isolla miehellä tunteissa pidättelemistä kun katseli Mestiksen Raipen viimeisiä kaarroksia jäällä. Ja se uran viimeinen maali; verrattavissa Raipen uran viimeiseen syöttöön maajoukkuepaidassa. Ei tällaisia persoonia oikeasti löydy ihan joka seurasta; oli laji mikä tahansa.

KooKoo on tarjonnut todella paljon hienoja hetkiä, mutta myös paljon karvaita takaiskuja. Joka tapauksessa ne kaikki on eletty mukana. Ja oli tulevaisuudessa KooKoon sarjataso mikä tahansa niin tämä on se seura, jonka vuoksi sitä voi herätä aamulla äreänä (alla tappio Sportille) tai hymyillä koko päivän (alla murskavoitto Sportista).

Kyllähän KooKoo tulee aina olemaan SE seura vaikka asuinpaikka olisi mikä tahansa. Puhelisemmassa on soittoäänenä KooKoon Marssin kertosäe ja taustakuvana on valokuva KooKoo = OK- graffiti Hiustropiikin talon seinästä (En tietenkään yllytä ketään näitä tekemään, mutta tuota tagia näkisi mieluusti muuallakin normi vitunhomojen sijasta). Nämä itseasiassa ovat puhelimeen valikoituneet aivan tiedostamatta. Mitään varsinaisia fanituotteita en omista kukkosolmioneulan lisäksi, mutta harmittelen suuresti etten ostanut 2000-luvun alussa peleissä viiden euron hintaan kaupattuja vanhoja pelipaitoja. Myös KooKoon cock..ööh...kukkologolla varustettu nahkalippis jäi hankkimatta. Jos tätä joku KooKoon nykyisestä johdosta sattuu lukemaan, niin ehdotan joukkuekuvaa nuo lippikset päässä ja siis vain nuo lippikset päässä...

Ensimmäiset jääkiekkopeleistä olevat muistikuvat ovat KooKoon kamppaillessa liiganoususta ja täysi halli joka eli joukkueen mukana on edelleen muistikuvissa. Lisäksi muistan kun isäni, joka sivutöikseen/huvikseen kirjoitti juttuja KooKoo-SaiPa peleistä Etelä-Saimaaseen ja ajoittain myös KS:in, saneli näitä heti pelin jälkeen puhelimessa ja piti olla aivan hissukseen. Puheessa vilisivät kermiset, yaremchukit, leavinsit, pellit ja räisäset, jotka eivät silloin vielä sanoneet oikein mitään. Itse en päässyt koskaan KooKooseen pelaamaan, vaikka sitä kovasti kinusin, koska viikonloppuaamujen kello kuuden herätykset eivät kiehtoneet vanhempiani ja koska isäni ei nähnyt KooKoon junnuvalmennusta pedagogisesti kovin laadukkaana (junnut kuulemma löivät rivissä seistessään toisiaan nekkuun ja "valmentajat" vain katselivat muualle). Noh, salibandyn voitto.

Ala-asteen lopussa aloin itsekin käymään peleissä, mutta tällöin kiekkoa tärkeämpää oli korttien vaihtelu ja Möhö-Matin, jota Kuusaalla virheellisesti myös Mölö-Matiksi kutsutaan, eli Möhiksen välttely. Urbaanin legendan mukaan Matin sai häipymään kysymällä minne tämän skootteri oli kadonnut...Möhis on yhdessä Taulasalon hyvien huutojen ja A-katsomossa lipun kanssa istuvat pitkätukkaisen Ikifanin kanssa jäänyt henkilöinä peleistä mieleen. Huvittavinta tuossa kortti-innostuksessa oli, että eräs kaveri kyllä tuli peleihin, mutta otti erien ajaksi mukaan Aku Ankan taskukirjan, jota luki intensiivisesti kävi kaukalossa miten kävi.

Ala-asteelta on jäänyt mieleen myös Molla eli Hietasen Olli, joka toimi kaudella 96-97 KooKoon valmentajan roolin ohella myös meikäläisen liikunnanmaikkana. KooKoo kynti tappioputkessa, joka läheni kolmattakymmentä ja kaverini heitti jollain LI-tunnilla puolihuolimattomasti huumorilla, että vittu, jos ei KooKoo huomenna voita, niin mie tapan kaikki! Tähän Molla heitti, että olisipa pelaajillakin samanlainen asenne...

Yläasteelta lukioon seurattiin sitten oikeastaan kaikki mahdolliset kotipelit ja erityisesti mieleen Suomi-sarja rämpimisistä on jäänyt voitto Titaaneista 11-6. Joukkueessa pelasivat tuolloin muun muassa huippupakit Fatkulin ja Ravi. Terveisiä Ollille vaan. Muistoja ovat muun muassa se, että aina piti istua päädyissä vastustajan maalivahdin takana ja juuri niillä samoilla paikoilla. Paikat on jopa merkitty, minkä voi tarkastaa valkoisten penkkien noin viidennellä rivillä, noin kolmannella penkillä olevasta, mustalla tussilla piirretystä, X-merkinnästä keskikäytävän vasemmalla puolella. Voin sanoa, että merkintä ei ollut helppoa, että kiitos vain KKP, kun veitte meidän paikat... -kele....*hymiö*

Vaikka tämän jälkeen ollaakin opiskeltu PK-seudulla, on peleihin osallistuminen ollut aina prioriteettilistalla ykkösenä, kun KVL:an päin on matka suuntautunut. Ja usein on suuntautunut.

KooKoo merkitsee minulle kuitenkin aina sitä pikkukaupungin pojan omaa seuraa. Kiitos siitä KooKoo!

Nyt hieman hiljaisempina kesäkuukausina toivoisi tähän ketjuun ilmestyvän kirjoituksia JA:n KooKoo-kirjoittajilta eli muunmuassa nimimerkeiltä Mazaayup, doc jokkeri, Zeta03, Old Tom, Ice Hockey, Rankkari, Wiipuri, Hescu, KPL, VTVH, Putte, Everton, koukou, teroz, Dynamite, KKmies ja tietenkin muiltakin. Toki samaa kookooonykkösseuraainajaikuisesti-jargonia ei tarvitse toistaa kirjoituksesta toiseen, mutta seuraan liittyviä mukavia tai katkeria muistoja vuosien varrelta olisi mielenkiintoista lukea itse kultakin. Se on ihan ihan up yours, kuten KooKoon laitahyökkääjä sanoisi.

Noniin, niin kuin olette varmaan huomanneet, että olen aika uusi täällä JA:ssa. Sama pätee myös myös Kouvolassa katsomon puolella.
Ensimmäiset KooKoo pelit taisin nähdä vasta kaudella 2005-2006, minkä jälkeen aloin kiinnostua jääkiekosta ihan lajina enemmän. Noh, kaudella 2006-2007 kiinnostus kasvoi entisestään ja aloin käymään kaveriporukassa katsomassa joka pelin mihin kerkesin. Mieleen jäi vahvasti katkera playofftappio Hokkia vastaan.
Kaudella 07-08 tulin "fanipäätyyn" hiljaisin äänin ja tutustuin pikkuhiljaa porukkaan ja sain jopa yhden kaverinkin vielä liittymään KKP:hen. Esimmäinen fanimatka Mikkelissä, siitä on ihan hyvät muistot, vaikka takkiin tulikin. Positiivinen kuva tuli tästä kouvolalaisesta fanitoiminnasta, minkä takia oli hyvä mieli jatkaa fanitoiminnassa mukana. Kausi meni eteenpäin ja periaatteessa pystyi jo sanoa, että tunsin rakkautta seuraa kohtaan.
Loppukaudesta oli sen verran hyvä meininki katsomossa, että kaverin kanssa päätettiin tehdä katsomoon väriä ja sitä kautta välittää arvostusta pelaajille ja itse seuralle!
KooKoo merkitsee minulle kouvolalaisuutta, elämän tapaa jne. Voin ylpeänä sanoa, että olen KooKoo-fani, vaikka yleensä reaktio kyseiseen seuraan on "Sehän pelaa jotaa vitun paska-Mestistä". Toivotaan, että KooKoo menestyy nykyisellä sarjatasolla, ja ehkä.. ..ehkä vielä joskus Liigassakin??

cottonmouth kirjoitti:

Kyllähän KooKoo tulee aina olemaan... Kiitos siitä KooKoo!

Laajenna klikkaamalla

Helvetin hyvä kirjoitus! Itsekin on tullut seurattua enemmän tahi vähemmän KooKoon otteita jo 80-luvun alkupuolelta lähtien. Parhaat KooKoo muistot ovatkin juuri vuosien takaa. Silloin Divarissa (ja nopealla SM-liigavisiitillä) KooKoossa pelasi nimenomaan suuria persoonia, joita nuorena kollina oli mukava seurailla. Moni nimi on jo unohtunutkin, mutta tässä muutama heti mieleen pompsahtava:

Mahorka-Karpov -> uskomaton kiekkomies omana aikanaan Suomessa ja vielä KooKoossa! Täysin suveneeri puolustaja ja kun vielä veti norttia kuin tukkimies niin... rauha hänen muistolleen.

Sika-Jokinen -> kun hän parkkeerasi maalin eteen niin siitä ei miestä siirretty. Ei edes poikittaisella niskaan :)

Lämäri-Turunen -> kaverista muistuu mieleen helvetillinen lämäri

Kusti-Haaja -> heh, mahtava maalivahtipersoona! Aina sekä koti- että vierasjoukkueiden fanien hampaissa kulma-seikkailuillaan ja muilla hazardeillaan. Ei ollut tylsää peli-iltaa, kun Haaja oli maalilla ;)

Kamppuri ja Myllys -> loistavia maalivahteja ja pelejä oli ilo katsella

Mummo-Räisänen -> Aki oli kova pelimies ja teki hurjasti pisteitä

ym ym joun-yaremchuk-fraser-julkunen-leavins ym ym

Nykyään Mestis-aikana KooKoon seuraaminen on vähentynyt. Joukkueessa on ollut paljon nuorta juniori-ikäistä porukkaa ja luonnollisesti homma on hieman väritöntä. Viime kausi oli selkeästi jo (kiitos loistavien ulkomaalaisvahvistusten) askel oikeaan suuntaan. Jo nyt ensi kaudelle hankitut pelimannet takaavat, että kaudesta on tulossa mielenkiintoinen. Varsinkin Kultasen paluu kotiseuraansa lämmittää mieltä kovasti, ajattelin moisen olevan mahdollinen vasta 1-2 kauden päästä. Täytyy yrittää ensi kaudella tsempata ja käydä hieman useammin hallilla... :)

Loppuun vielä, että vaikka toivon todellakin KooKoon voittavan ensi kauden Mestiksen niin en toivo kauden viimeisten pelin olevan KooKoo-Ässät... olisi vaikeaa valita kumpaa kannattaa! :)

UGH!

Kävin ensimmäiset KooKoon pelit katsomassa pikku nassikkana isän kanssa nykyisen jäähallin paikalla aikaisemmin olleella urheilupuiston tekojäälla joskus 70-luvun lopussa. Yksi ensimmäistä peleistä oli uusintaottelu I-divaripaikasta VarTP:tä vastaan. Lopputulosta en enää muista vaikka tilastokirjoista se löytyisikin. KooKoo kuitenkin voitti tuon uusintaottelun VarTP:tä vastaan ja kyseinen ottelu jäi myös Timo Suden viimeiseksi otteluksi KooKoon paidassa, koska seuraavalla kaudella hän siirtyi Tapparaan. Yleisöä paikalla oli varmaan ainakin 3000 katsojaa ja yleisölle jaettiin ennen peliä lappusia joissa oli mainioita iskulauseita. Huutosakin johtaja näytti yleisölle merkin jolloin 3000-päinen yleisö kajautti yhtä aikaa kannustushuudon "pistä Sutta kiekko maaliin, se ottaa imuria kaaliin". Muitakin hyviä kannustushuutoja lapulla oli, mutta tuo yksi on jäänyt maaliin. Muut olivat perinteikkäämpiä kuten "KooKoo tekee kohta maalin, eikä VarTP sillä mitään voi".

Kerran olin katsomassa divarimatsia KooKoo-SaiPa Kouvolan "avohallissa" kuten sitä jotkut taisivat kutsua. SaiPa-fanit juttelivat ulkona, että voitaisiin kuulemma olla tyytyväisiä, jos joskus saataisiin Kouvolaan yhtä hieno jäähalli kuin Savonlinnassa. Savonlinnan jäähallia en ole koskaan nähty, mutta kyllähän Kouvolaan vihdoin pitkän odottelun jälkeen saatiin 80-luvun alussa yksi ainakin sen ajan hienoimmista jäähalleista. Kouvola taisi olla viimeinen paikkakunta, jossa pelattiin yksi kausi ulkona erikoisluvalla ennen nykyisen hienoa jäähallin valmistumista.

Siihen aikaan kun Kouvolassa oli Valtakadulla vielä Stockmann, niin ainakin muutamana kautena KooKoon peleissä oli erätauolla Stockmann-minicup, jossa arvottiin arvan ostaneiden parista henkilö, joka yritti päästä yllättämään pahvisen Stockmann-maalivahdin.

Uuden hulppean jäähallin avausottelussa SaPKoa vastaan olin tottakai paikalla ja oikeastaan jäähallin valmistumisen jälkeen Kouvolassa alkoikin kova kiekkobuumi joka huipentui KooKoon noustessa liigaan 80-luvun lopulla. Koko 80-luku oli todella hienoa jääkiekkoaikakautta Kouvolassa. KooKoo oli useana vuonna liigakarsinnoissa ja väkeä jäähallin lehtereillä oli tuvan täydeltä 5000-6000 katsojaa/ottelu. Useinhan KooKoon peleihin piti käydä ostamassa liput jo ennakkoon mikäli halusi saada hallista hyvän paikan. Citymarket myi jossain vaiheessa silloisessa keskustan tavaratalossaan ennakkoon lippuja ja kerran kun olin menossa ostamassa etukäteen lippua varmaankin johonkin ratkaisuotteluun kiemurteli lippujono Citymarketin ovelta jo Anttilan Mäkille saakka.

Mieleen on jäänyt vuosien varrelta todella monia KooKoon pelaajia, jos nyt joitakin mainitsen niin ainakin Timo Susi kääntölämäreineen. Palomäen Lukio muuten voitti aikoinaan koulujen Suomen mestaruudenkin Timo Suden johdolla. Sitten tietysti ei voi jättää mainitsematta KooKoossa pelanneita maalivahteja, Jukka "Kusti" Haaja, Hannu Kamppuri ja Jarmo Myllys. Sen ajan kilpailuasetelmaa kuvaa oikeastaan aika hyvin se, että nousukiidossa oleva KooKoo hankki mm. Kärpistä Hannu Kamppurin lisäksi muutamia muitakin pelaajia, kuten lahjakkaan Mika Alatalon, joka pelasikin jo nuorena KooKoon paidassa liigapelejä.

Olihan KooKoossa sitten varusmiespalvelusta Korialla suorittamassa ollut Petri Varis. Ulkomaalaispelaajista on jäänyt mieleen tietenkin yksi divarin kaikkien aikojen puolustajista Sergei Karpov, hyökkääjä Donald Fraser, pakki Jim Leavins ja tietyisti kokonaisuudessaan tuo Karpovin kentällinen, joka suorastaan dominoi aikoinaan peliä miten tahtoi divarissa. Leinonen-Karpov-Gynther-Myrrä-Laaksonen kentällinen pyöritti peliä divarissa kuin entinen NL:n punakone MM-kisoissa.

Yksi katkerimmista tappioista mikä mieleen tulee on Lahdessa pelattu Hockey-Reipas - KooKoo liigakarsintapeli, jonka KooKoo hävisi ja tuo tappio sinetöi KooKoon putoamisen liigasta. KooKoo oli paperilla Reipasta kovempi joukkue ja mm. nykyinen tuomari Tero Toivola, joka tuolloin vielä pelasi KooKoossa lausui siihen aikaan Oikokadulla sijanneessa Pub Cornerissa legendaarisen lauseen "KooKoon ei tarvitse pitää muuta kun Laineen Ekku kurissa niin ei ole mitään hätää". No näinhän tuo käsikirjoitus ei kuitenkaan lopulta ihan mennyt.

KooKoon pelejä on tullut seurattua kyllä vuosien varrella satoja ellei tuhansia pelejä. Pieni notkahdus jolloin pelit jäivät väliin oli KooKoon korpivaellus II-divarissa parin kauden ajan, jolloin vastustajina oli mm. paikallispeleissä ValKi ja muistaakseni myös AaKoo.

Kyllähän KooKoo on aina ollut ja tulee olemaan se ykkösjuttu urheilussa. Vaikka Kouvolan seudulle on tullut mitaleita ja menestystä pesäpallossa, jalkapallossa ja koripallossa ihan viime vuosinakin niin KooKoo tulee pysymään aina ykkösenä.

Hienoa kyllä lueskella lisääkin näitä muiden kirjoittamia tarinoita, varsinkin wanhoista ajoista ja tapahtumista. Moni jo unohtunut tapahtuma/pelaaja palaa kuitenkin mieleen, kun saa pienen alkusysäyksen. Kummasti sitä unohtaa asioita, olisikohan syynä vuosien varrella nautitut "saunaoluet"...

Mielellään lisää näitä wanhoja muisteluita, 2000-luvun tarinoita voidaan muistella sitten 10v päästä. Toivottavasti tulee lisää legendoja muistettavaksi!

Tähän nostalgiaketjuun voisi koota myös kaikkien aikojen parhaita KooKoon kentällisiä. 90-luvulla KooKoolla oli kasassa kova superkentällinen, jossa pelasivat:

Jouko Myrrä - Mikko Laaksonen - Petri Günther
Sami Leinonen - Sergei Karpov

Minkälaisen ykköskentällisen KooKoo mahdollisesti kasaa ensi kaudella?

Miltä kuulostaisi esimerkiksi:

Mikko Liukkonen - Lou Dickenson - Mike Ramsey
Steve Makway - Jarno Kultanen

Ainakin paperilla ensi kauden mahdollinen ykkösketju näyttää kovemmalta kuin tuo 1990-luvun superkentällinen.

Missä muuten nykyään ovat nuo 1990-luvun superkentällisessä pelanneet pelaajat?

Osan kyllä tiedänkin.

Sergei Karpov kuoli 90-luvun loppupuolella Venäjällä auto-onnettomuudessa alle neljäkymppisenä.

Mikko Laaksonen toimii nykyään Kouvolassa automyyjänä.

Muista kyseisen kentällisen pelaajista ei ole havaintoja vai onko?

Putte kirjoitti:

Tähän nostalgiaketjuun voisi koota myös kaikkien aikojen parhaita KooKoon kentällisiä.

Laajenna klikkaamalla

Louhivaara-Timoskainen-Keltanen.

Toimi! Näistä nykyään Louhivaara liigassa, Timoskainen metsässä ja Keltanen kotona.

Tuossa äsken tutkin Mestiksen tilastoja ja jäin sitten tuijottamaan sarjataulukkoa. Sitä tuli sitten napitettua aika pitkään...

Tottakai sen on koko ajan tiedostanut, että KooKoolla on kova joukkue kasassa ja kauden alku on sujunut hyvin vaikkakin ohjelma on ollut suht helppo. Joka tapauksessa onhan tuo aivan uskomatonta, että KooKoo johtaa sarjaa viiden kierroksen jälkeen täydellä pistepotilla! Voisiko tämä olla vihdoinkin se kausi kun räjähtää oikein kunnolla? Kyllähän tämä seura, sen pelaajat ja kannattajat olisivat sen ansainneet. Menestyminen Suomen ykköslajissa tekisi niin hyvää tälle seudulle ja sen kiekkoilulle. Toisi paljon lisää uskottavuutta ja varmasti myös saataisiin nostettua kiekkoilun asemaan päättäjien silmissä.

KooKoofaniushan ei ole sitä, että vuosi toisensa perään nautittaisiin menestymisestä. Viime vuodet ovat olleet kaikkea muuta. Jotenkin KooKoo-fanius liittyy aika pitkälti Kouvolaan; tähän helkkarin rautatiekaupunkiin, jonkaa vuodesta toiseen parjataan olevan surkeimpia tapauksia Suomessa. Kuitenkin täällä pelataan mielenkiintoista kiekkoa vuodesta toiseen ja se tuo paljon väriä tähän kaupunkiin. Itselle joukkueen menestyminen on palkinto hyvin tehdystä työstä, mutta se ei ole mikään syy mennä hallille. Siellähän oltaisiin vaikka KooKoo ottaisi Titaaneilta pataan 10-0.

Syy löytyy esimerkiksi Emppu Koskelaisesta. Kaveri on vääntänyt vuodesta toiseen KooKoon edustuksessa, saanut paljon paskaa niskaansa ja vastapainoksi helvetin vähän peliaikaa. Itsekin olen tähän syyllistynyt. Mutta mitä vielä; kaveri jatkaa joukkueessa vaikka kuinka pienessä roolissa ja tekee pyyteettömästi sen mitä valmentaja pyytää illasta toiseen. Toivottavasti jossain vaiheessa tuo Empunkin työ kantaa hedelmää. Ihailtava asenne ja jotain tuon suuntaista se kookolaisuus on itsellekin; ei ehkä kaikista kauneinta eikä jatkuvaa ruusuilla tanssimista, mutta peräänantamatonta asennetta ja yrittämistä vuodesta toiseen. Jossain vaiheessa tämä kaikki kanttaa hedelmää ja ehkä se on tämä vuosi. Jos ei niin sitten ensi kaudella uudestaan.

muistoja...

cottonmouth kirjoitti:

Ala-asteen lopussa aloin itsekin käymään peleissä, mutta tällöin kiekkoa tärkeämpää oli korttien vaihtelu ja Möhö-Matin, jota Kuusaalla virheellisesti myös Mölö-Matiksi kutsutaan, eli Möhiksen välttely. Urbaanin legendan mukaan Matin sai häipymään kysymällä minne tämän skootteri oli kadonnut...Möhis on yhdessä Taulasalon hyvien huutojen ja A-katsomossa lipun kanssa istuvat pitkätukkaisen Ikifanin kanssa jäänyt henkilöinä peleistä mieleen. Huvittavinta tuossa kortti-innostuksessa oli, että eräs kaveri kyllä tuli peleihin, mutta otti erien ajaksi mukaan Aku Ankan taskukirjan, jota luki intensiivisesti kävi kaukalossa miten kävi.

Laajenna klikkaamalla

Hahaa.. tuo pitkätukkainen kaveri kaiketi istui A-katsomossa kookoon vaihtoaition takana.. kävi katsomassa treenejäkin kookoon fanipaidan ja lipun kanssa.. Salparinteen matikanluokasta naurettiin usein kaverille.. Lempinimi heebolle oli "Afgaanin vinttikoira".. Taula ja Möhis legendoja myös..

Itse tuli kierrettyä liiga-aikana vieraspelejä, kun faija oli tilastomiehenä SBC-radion selostajalle.. Sain tietty kaikkia mailoja, paljonkohan saisi Harri Niukkasen tai Risto Kermisen mailasta tänä päivänä :)

Itse muistan värikkäimpänä ulkomaalaisvahvistuksena Steven Petersin, vai mikä sen viiksivallun nimi oli.. Sitten muistan hämärästi kaikkien aikojen huonoimman ulkomaalaisvahvistuksen, joka teki ekassa vieraspelissä oman maalin, joku Brian McCoulgan tai vastaava.. muistaako kukaan kaveria? Ei montaa peliä pelannu =)

dynothane kirjoitti:

Itse muistan värikkäimpänä ulkomaalaisvahvistuksena Steven Petersin, vai mikä sen viiksivallun nimi oli.. Sitten muistan hämärästi kaikkien aikojen huonoimman ulkomaalaisvahvistuksen, joka teki ekassa vieraspelissä oman maalin, joku Brian McCoulgan tai vastaava.. muistaako kukaan kaveria? Ei montaa peliä pelannu =)

Laajenna klikkaamalla

Brian McColgan on jonkinlaisessa muistissa, mutta en nyt osaa sanoa pelasiko muutaman pelin vai jopa koko kauden. Everton tuon varmaan ainakin tietää.

Olihan noita Petersin lisäksi Gary Yaremchuk ja Jim Leavins, jotka ovat jotenkin jääneet mieleen. Leavins oli kova pelaaja, mutta sen verran niistä ajoista on aikaa ettei mitään sen suurempaa mielikuvaa ole kuitenkaan. Ainakaan pelillisiä, mutta sen muistan kun väiteltiin onko nimi lausuttuna Liivins vai Lävins.

Isaskar kirjoitti:

Brian McColgan on jonkinlaisessa muistissa, mutta en nyt osaa sanoa pelasi muutaman pelin vai jopa koko kauden. Everton tuon varmaan ainakin tietää.

Laajenna klikkaamalla

Brian McColgan pelasi kaudella 1988-89 KooKoossa 24 ottelua tehoilla 2+0=2.
+/- tilastossa lukema -3 ei kuitenkaan ollut mikään hassumpi. Jäähyminuutteja kertyi 22.

Muita ulkomaalaisvahvistuksia KooKoon liigajoukkueessa 1988-89 olivat Gary Yaremchuk (44 ottelua) 12+27=39 ja Jim Leavins (42 ottelua) 12+11=23.

KooKoon paras pistemies oli Harri Niukkanen 18+29=47.

Gary Yaremchuk tuli KooKoohon Kärpistä, samoin kuin Erkki Huttunen, Harri Aho, Mika Alatalo ja Hannu Kamppuri. Aika lailla KooKoo hankki tuolloin pelaajia nimenomaan Kärpistä. Muistelisin, että Oulussa ei oikein hyvällä katsottu, kun mm. lahjakas Mika Alatalo siirtyi vasta 17-vuotiaana KooKoohon. Hannu Kamppurilla taisi olla sormensa pelissä monen siirron kohdalla.

Wiipuri kirjoitti:

Brian McColgan pelasi kaudella 1988-89 KooKoossa 24 ottelua tehoilla 2+0=2. +/- tilastossa lukema -3 ei kuitenkaan ollut mikään hassumpi.

Laajenna klikkaamalla

Vaihtopenkiltä on paha keräillä miinuksiakaan. Näin olen ainakin antanut itseni ymmärtää, että McColgan ei kovin paljoa luottoa saanut. Täällä enemmänkin juttua KooKoon ulkomaalaisista. Sen mukaan McColgan hankittiin pakiksi, mutta olikin sitten lopulta laitahyökkääjä. Tai jotain siltä väliltä.

Aiemmissa viesteissä mainittu Ile on edelleenkin KooKoon uskollisimpia kannattajia. Ja tuomarien ylin ystävä.

Kiitos!

Kiitos Fordel rohkeudestasi tunnustaa olleesi väärässä esim. Eemeli Koskelaisen tapauksessa. Kookoolaisuus on parhaimmillaan juuri sitä, että oman kylän pojat saavat mahdollisuuden näyttää kykynsä. Heitä tullaan katsomaan, koska he ovat niitä naapurin poikia, jotka on tunnettu kouluajoista lähtien.
Näillä palstoilla juuri omat kasvatit ovat saaneet liian usein lokaa niskaansa.

Tässä on syy siihen, miksi en aina jaksa syttyä hehkuttamaan nyky-KooKoo:n pelaaja politiikkaa!!!

Jep, samoilla linjoilla Liban kanssa. Kyllähän KooKoo on kouvolalaisen kiekkoilun lippulaiva ja tämä kouvolalaisuus (+lähikunnat) täytyy aina näkyä joukkueessa. Nyt se näkyy Luigina, Lampisena, Tarena ja Kossuna. Kun enää ei ole Tinkeä, Mottia, Kallea, Soikkaa ja kumppaneita niin täytyy pitää huolta, että kouvolalaisuus kuitenkin näkyy. Menestys on tottakai se ykkösprioriteetti, mutta heti kakkosena pitää mielestäni tulla kouvolalaisen kiekkoilun eteenpäin vieminen.

Fordél kirjoitti:

Tuossa äsken tutkin Mestiksen tilastoja ja jäin sitten tuijottamaan sarjataulukkoa. Sitä tuli sitten napitettua aika pitkään..

Laajenna klikkaamalla

Myös mestiksen pistepössiä kannattaa napittaa.

2. Lou Dickenson 5+3=8
3. Markku Flinck 4+4=8
6. Michael Ramsay 2+6=8
8. Mikko Liukkonen 4+3=7
17. Jarno Kultanen 2+4=6

Koska viimeksi KooKoolla on ollut neljä pelaajaa mestiksen pistepörsissä kymmenen parhaan joukossa? Lisäksi kannattaa huomioida, että Jarno Kultanen on puolustajien pistepörssin kärjessä yhdessä Hokin Jarkko Heikkisen kanssa. Ja yleisömäärissä KooKoo on tällä hetkellä toisena Sportin jälkeen 1822 katsojan keskiarvolla.

Hienoa KooKoo!

cottonmouth kirjoitti:

Mitään varsinaisia fanituotteita en omista kukkosolmioneulan lisäksi

Laajenna klikkaamalla

Tuohon tasan kaksi vuotta sitten lähetettyyn viestiin voi korjata, että nykyisin noita fanituotteita löytyy kaksi pipoa, huppari, lapaset, kaulaliina, magneetti ja pari kangaskassia. Suurin syy löytynee siitä, että noita on nyt ylipäätään paremmin tarjolla, mistä suuri kiitos toimistolle.

Muuten allekirjoitan tekstin yhä, ja mukavahan noita olisi muiltakin lukea, eli edelleen:

cottonmouth kirjoitti:

Tuohon tasan kaksi vuotta sitten lähetettyyn viestiin voi korjata..

Laajenna klikkaamalla

Löytyykös tämä tägi vielä seinästä? Täytyy mennä joku päivä tiiraamaan jos se siellä vielä on.. Toinen legendaarinen on lohikäärme assatunnelin päässä, ja lentokone Haanojan haalin tunnelissa.. Muistoja lapsuudesta.

Onkos kellään KooKoo -tatskaa? Yks kaveri oli ottamassa, täytyy kysyä toteutuiko se viime keväänä.

Lisää muisteloita ensi kerralla!

Putte kirjoitti:

..Missä muuten nykyään ovat nuo 1990-luvun superkentällisessä pelanneet pelaajat?

Osan kyllä tiedänkin.

Sergei Karpov kuoli 90-luvun loppupuolella Venäjällä auto-onnettomuudessa alle neljäkymppisenä.

Mikko Laaksonen toimii nykyään Kouvolassa automyyjänä.

Muista kyseisen kentällisen pelaajista ei ole havaintoja vai onko?

Laajenna klikkaamalla

Jos tarkoitat talla Jukuri-kasvatti Guntheria, niin mies on asunut jo vuosia rapakon takana, mennyt naimisiin, ja tyoskentelee IT-alalla.

EDIT: Ettei menna off-topic, niin KooKoo merkitsee rakasta vihulaista tietenkin. Jukureiden noustua vuosia sitten suosta, on nahty monia helkkarin hyvia vaantoja joukkueiden valilla. Ja tamahan patee niin faneihin kuin pelaajiinkin.

Hauska ketju tämä.

Muutamia kommentteja näihin jo esille tulleisiin KooKoo-hahmoihin.

Sergei Karpov: KooKoossa pelatessaan hallin käytävillä pyöri huhu, että mies punnertaa penkistä, oliko se nyt, 150kg, muttei pysty tekemään yhtään etunojapunnerrusta.

Möhö-Matti: On tullut myös juostua Mattia karkuun. Matilla oli aina se legendaarinen KooKoo-takki, joka oli musta valkoisin hihoin ja rinnassa ommeltu KooKoon logo.

Olli Hietanen: Kuten cottonmouthilla, myös minulla ollut liikunnan maikkana, tosin lukiossa. Olli "vei"meidät golffaamaan. Kun oltiin pienessä tihkusateessa polkemassa puolessa välissä Ahlmannintietä kohti Kuusankoskea, tuli Olli mustalla mersulla viereen, avasi sähköikkunan (siihen aikaan rahamiehen merkki), työnsi kyynärpään ulos ja huusi: polkekaa polkekaa, hyvin jaksaa! ja kaasutti tiehensä. Myöhemmin mies odotti meitä Eerolassa mailojaan kiillotellen kun tultiin hiestä ja vesisateesta litimärkinä perille.

Niukkanen?, en muista etunimeä. Muistaakseni tämän niminen kaveri pelasi KooKoossa kun karsittiin liigapaikasta Reippaan kanssa. Jäi hämärässä positiivisessa valossa mieleen, taisin saada yhden hänen mailoistaankin, millä sitten veivattiin pihapeleissä. Lapa oli kavennettu kärkeä kohti tarkoituksella ja kärkeen oli kietaistu kolme riviä teippiä, muuten lapa oli ilman teippiä.

Noihin aikoihinhan Petteri Sihvonenkin taisi pelata KooKoossa.

K.Pylkkänen kirjoitti:

Niukkanen?, en muista etunimeä.

Laajenna klikkaamalla

Harri Niukkanen. Oli aikanaan yksi suosikeistani.

Hescu kirjoitti:

Harri Niukkanen. Oli aikanaan yksi suosikeistani.

Laajenna klikkaamalla

Jep, sama mies. Eurohockey sivuston mukaan mies lähtenyt KooKoosta Tanskaan pelaamaan ja lopettanut uransa ilmeisesti Lekissä -06.

K.Pylkkänen kirjoitti:

Möhö-Matti: On tullut myös juostua Mattia karkuun. Matilla oli aina se legendaarinen KooKoo-takki, joka oli musta valkoisin hihoin ja rinnassa ommeltu KooKoon logo.

Laajenna klikkaamalla

Joskus 80-luvun lopussa tai 90-luvun alussa kerättiin ja vaihdeltiin kavereiden kanssa lätkäkortteja ja Mattikin oli näissä hommissa mukana. Kerran sain viimeisen kokoelmastani puuttuneen kortin juurikin Möhö-Matilta. Innostuin tietysti tilanteesta ja Matti myös. Muistan sen hämmennyksen kun Matti nosteli minua ilmaan ja heitteli pipoani pitkin jäähallin käytävää.

Aika paljon tuli pyörittyä hallilla ja suurin motiivi oli saada lisää mailoja. Pelaajat antoivat niitä silloin tällöin, mutta eniten varasto täydentyi jäähallin roskiksesta. Vieläkin muistaa jännityksen kun avasi sitä jäähallin ja urheilukentän välisessä tunnelissa olevaa isoa laatikkoa ja usein sieltä jotain löytyikin. Itse asiassa vieläkin on jäljellä joitain roskismailoja ja hyvin niillä pelaa vieläkin. Jännitystä lisäsi hallin vahtimestarit, jotka eivät roskiksen penkomisesta tykänneet. Kerran joku niistä lähti autolla perääni ja lopetti "takaa-ajon" vasta kun pääsin ajamaan pyörälläni pururadalle.

Edit: Ja se tärkein ja paras maila oli Petri Variksen antama. Ei siis roskismaila. Joskus miettinyt, mihin se on oikein kadonnut kun noita turhempia on kuitenkin säilynyt edelleen.