Kohtalaisesti eri puolueita olen minäkin äänestänyt, varsinkin nuorena ja naiivina, jolloin osa valheista ja propagandasta meni helpommin läpi, ja jolloin saatoin vaikkapa kunnallisvaaleissa äänestää ns. tuttua ehdokasta puolueesta riippumatta. Tämähän on kardinaalivirhe, ei koskaan pitäisi äänestää mitään "hyvää jätkää" jos tämä on väärässä puolueessa ja ajaa vääriä asioita. Vähän sama asia kuin vaihtaisi kannattamaansa jääkiekkojoukkuetta sen takia, että paras ystäväkin kannattaa toista seuraa.
Kunnallisvaalit: Vihreät, SDP, Olavi Mäenpää -puolue (millä ikinä nimellä hänen ns. puoluettaan sillä hetkellä nyt satuttiinkaan kutsumaan), 2x Perussuomalaiset.
Alkupään äänestysurani kattaa nuo pari ensimmäistä. Kerran äänestin lukioiässä vanhaa lukio-opettajaani, joka oli Vihreiden listoilla. Onneksi ei tullut valituksi. Toisen kerran äänestin ns. perhetuttua ja isäni entistä esimiestä, joka oli ja on demarien isoja kihoja Turussa. Tämä oli ennen kuin tajusin Turun taudin mädännäisyyden johtuvan yhtä lailla demareista kuin kokkareistakin, ja sitä paitsi tämäkin perhetuttu osoittautui vaalilupauksien jälkeen sanansa syöjäksi. Olavi Mäenpäätä äänestin kertaalleen protestiksi, onhan Olkusta ollut iloa kun Olkku on ärhäkästi kaivanut mätää ja visvaa korruptiopoliitikoista ja järkyttänyt status quota. Kaksi viimeistä äänestyskertaa on mennyt Perussuomalaisille. Olen siis äänestänyt viidesti kunnallisvaaleissa. Kummatkin PS-ehdokkaat ovat menneet läpi valtuustoon.
Eduskuntavaaleissa olen äänestänyt neljästi, koska vaalivuonna 1995 en ehtinyt tulla täysi-ikäiseksi ennen vaaleja, vaikka täytin 18 samana vuonna. Ääneni ovat saaneet SDP, Olavi Mäenpää ja kaksi kertaa Perussuomalaiset. Ensimmäinen äänestyskerta selittyy sillä samalla perhetutulla, Olkku samoin perustein kuin kunnallisvaaleissakin.
Eurovaaleja uralle mahtuu kolme eli 1999 alkaen. 1999 äänestin KiPua eli Veltto Virtasta, 2004 äänestyksestä ei ole edes mitään muistikuvaa ja 2009 äänestin Perussuomalaisia eli Soinia. Ketähän mahdoin 2004 äänestää? Niin latteat vaalit, ettei mitään rajaa. En muista noista vaaleista kuin sen, että Alexander Stubb yritti hymyillen tulla opinahjoni tiloihin kokkareiden nuoriso/opiskelijajärjestön kutsumana, mutta tein tuosta protestin ja sain torpattua tilaisuuden, koska minua vitutti, että oppilaitoksesta oltaisiin tehty poliitikkojen temmellyskenttä.
Presidentinvaaleissa olennainen ero on ensimmäisen ja toisen kierroksen äänestämisellä. Ensimmäisellä kierroksella äänestetään sitä puoluetta ja/tai tahoa, jota oikeasti tukee riippumatta siitä, mitkä hänen mahdollisuutensa ovat. Tässä annetaan moraalinen tuki ehdokkaalle ja hänen arvomaailmalleen. Toisella kierroksella taas valitaan kahdesta pahasta pienemmäksi pahaksi arvioitu, yleensä äänestys tapahtuu hammasta purren. Tyhjää arpaa ei jätetä, vaikka valinnat olisivat kuin Stalinin ja Hitlerin välillä.
Presidentinvaaleja uralle mahtuu kolme, ensimmäiset kierrokset menivät seuraavasti:
2000 äänestin Perussuomalaisia, ehdokkaana Ilkka Hakalehto.
2006 äänestin Perussuomalaisia, ehdokkaana Timo Soini.
2012 äänestin Perussuomalaisia, ehdokkaana Timo Soini.
Kakkoskierroksilla äänestäminen oli yhtä rattoisaa kuin usean päivän ripulointi kaikilla kolmella kerralla. En tukenut Esko Ahoa enkä tue Saukki Niinistöä, joten pakko se saatana oli äänestää kärttyisää punatanttaa kahdesti ja viimeksi jopa Haavistoa. Likaiseksi itseni tunsin monta päivää äänestämisten jälkeen.
Kepua, Kokoomusta ja RKP:tä en ole koskaan äänestänyt enkä ajatellut äänestääkään. En ole kristillisdemareitakaan äänestänyt, mutta toisin kuin edellämainittuja niin KD ei ole täysin poissuljettu vaihtoehto. En ole kristitty vaan antikristitty, mutta enemmän pointteja vaikkapa Päivi Räsäsellä tai Sari Essayahilla on kuin punaviherhihhuleilla, pettävillä kepulaisilla, pakkoruotsi-bättre folkilla tai nilkkiliberaali-kauppakamarilaisilla.