Viljuri kirjoitti:
Taloudellisen tuloksen tekeminen, tai pikemminkin vesirajan yläpuolelle nouseminen, ei välttämättä sulje pois myöskään laadun ja analyyttisyyden nostoa. Tässä meillä täällä "pohjan perillä" on ilmeisesti näköharha liiallisen Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksen vaikutuksen takia, jahka lähes kaikki journalistisesti laadukkaat julkaisut ja mediat (Washington Post, Le Monde, osin CNN ja osin MSNBC jne...) kun sattuvat maailman näkövinkkelistä toimimaan myös kapitalistisessa ja voitontavoitteluun tähtäävässä ympäristössä ja siten yritysmuodossa, laadukkaasti, johon esimerkiksi YLE tai SVT eivät ole pystyneet tuhansista ja taas tuhansista palavereista ja möteistä huolimatta.
Olen monesta asiasta kanssasi samaa mieltä: taloudellista tulosta voi tehdä myös laadulla, kuten esimerkkisi osoittavat. Minun olisi pitänyt tähdentää viestissäni tarkemmin UL:n toimintaympäristöä - siis pientä kielialuetta pienine markkinoineen, ja alati supistuvia markkinoita silloin, kun panostetaan a) urheiluun ja siinäkin vielä b) "analyysiin".
Suomalaiset pitävät itseään mielellään urheilukansana, mitä jossain määrin tietenkin olemmekin - ainakin silloin, kun mediat tarjoavat meille jännitystä, senttejä ja sekunteja. Suurta osaa penkkiurheilevasta väestöstämme eivät kuitenkaan kiinnosta taustat, analyysit, filosofiat ja sen sellaiset. Tämä todentuu jo sillä, etteivät esimerkiksi television urheiluaiheiset talkshow't kerää suuria katsojamääriä, puhumattakaan siitä, että edes suomenkielinen urheilu(filosofia)kirjallisuus (ulkomaalaisesta kirjallisuudesta nyt puhumattakaan) myisivät niin paljon, että niiden julkaiseminen/maahantuonti olisi kannattavaa. Mahtoiko Jatkoajankaan lukija- ja kirjoittajakunnasta edes kymmenesosa kertaakaan ostaa esimerkiksi Risto Pakarisen kaatunutta, tavallista syvempään otteeseen pyrkinyttä Hockey-lehteä?
Tässä markkinamaisemassa suhtaudun varauksella väitteisiin, joiden mukaan UL olisi tehnyt tietoisen valinnan "analyyttisesta" otteesta aseena levikkitaistelussa. Pidän edelleen todennäköisempänä sitä, että toimituksessa ja julkaisijaportaassa on laskettu tietoisen ärsyttämisen ja hämmentämisen olevan avainasemassa lehtien välisessä selviytymistaistelussa, ja hyvin todennäköisenä pidän sitä, että esimerkiksi Sihvosta oikein yllyttämällä yllytetään kirjoittamaan sisällöllisesti vaikka kuinka ristiriitaisia kolumneja, kunhan niistä puhutaan (edes niin pienessä piirissä, kuin minkä Jatkoajan käyttäjäkunta muodostaa). Näin UL (ja Sihvonen) joko tietoisesti rakentavat Sihvosesta "brändiä", tai sitten UL käyttää hyväkseen Sihvosen syyntakeettomuutta omasta megalomaniastaan, jonka oireita on muun muassa kyky ohittaa ns. hankalat kysymykset kirjoitusten ristiriitaisuuksista, epäloogisuuksista sekä hassuista väitteistä.