Veti surulliseksi / hiljaiseksi

Mats Bedö · 09.05.2007 klo 19.19

Taalla on vitutukseen ja onnellisuuteen omat ketjunsa, mutta siihen valimaastoon mahtuu mielestani varsin hyvin myos ketju, jossa voi ruotia jokapaivaisia tapahtumia, jotka veti jostain syysta mielen maahan. Tulit surulliseksi, jait hiljaiseksi.

Itselleni sellainen meinaan sattui tossa viime viikolla. Olen nimittain toissa eraalla golf-rankella (harjoittelukeskus) ja siella kay paljon tietysti samoja ihmisia koko ajan asiakkaina. Tullaan tutuiksi ja vaihdellaan kuulumisia. Yksi, jonka olen oppinut tuntemaan on vanha herrasmies, joka kay hutkimassa palloja kerran viikossa "taluttajansa" kanssa. Tama herrasmies on jo yli 90 ja taluttajakin kohta 70. Taluttaja pitaa huolta tasta miehesta ja aktivoi hanta paivittain eri jutuilla. Kerran viikossa siis golfia! On ollut upeaa seurata hanen lyontejaan ja sita, etta han opettelee tallaista lajia tuossa iassa. Ja varsin hyvin pallot valilla lahteekin!

Noh, viime viikolla tama taluttaja sanoi, etta tama on sitten viimeinen kerta kun vanha herra tulee tanne. Han menee huomenna hoitokotiin ja jaa sinne. Alzheimerin tauti on jo aika paha ja han oli kaynyt haijyiksi jopa vaimolleen kotona. Katselin aijaa siina sitten iskemassa palloja, kunnes oli pakko lahtea toimiston puolelle vedet silmissa. Viimeinen kerta... Ei koskaan enaa... Ajattele, jos sinulle joku asia, josta pidat olisi nyt viimeinen kerta...

Tulee ikava hanen kepeita askeliaan, hymya ja kaden heilautusta kun han ovesta aina sisaan tuli. Hanhan ei tietenkaan koskaan itse muistanut tavanneensa minua, mutta silti. Ja toki kahvit juotiin aina ennen kun han lahti kotiin. Puoli kuppia sumppia ja kaksi jaapalaa.

Nyt aija on jossain hoitokodissa ihmettelemassa, etta mitens tassa nyt nain kavi. Aurinko paistaa, lampoa on reilu 20 astetta, olis kiva lyoda vahan golf-palloa... Mutta ei ikina enaa...

cottonmouth · 09.05.2007 klo 19.27

1Timer kirjoitti:
Nyt aija on jossain hoitokodissa ihmettelemassa, etta mitens tassa nyt nain kavi. Aurinko paistaa, lampoa on reilu 20 astetta, olis kiva lyoda vahan golf-palloa... Mutta ei ikina enaa...

Ihan ok ketjunavaus, mutta jokainen ihminenhän joskus kuolee ja vähän tulee mieleen, että tämäkin henkilö on loppupeleissä elänyt aika pitkän ja ainakin materialistisesti riittävän "hyvän" elämän.

Sitten, kun ajattelee niitä 3,5 miljardia, ei-niin-hyvää-elämää-länsimaisittain elävää ihmistä, niin ei kovin hiljaiseksi 90-vuotiaan golfinpelaajan kohtalo vedä. Tämän ei ollut tarkoitus olla agressio sinua 1Timer tai ko. henkilö kohtaan, koska jokainen ihminenhän on periaatteessa samanarvoinen. Tuli vain mieleen.

Mats Bedö · 09.05.2007 klo 19.28

Kyse on nyt henkilokohtaisista kokemuksista, ei maailman parantamisesta...

Ja kukaan ei ole tassa ketjussa viela kuollut ;-)

mazapp · 09.05.2007 klo 19.29

Vaikea lisätä tuohon avausviestiin mitään.

Itsellä päälimmäisenä tämän kaltaisena tulee eräs tapaus viikon parin takaa. Työharjottelussa kun parhaillaan olen, niin kahvitunnilla sitten viime vuonna samaisesta koulusta valmistunut kaveri kysäisee, että tiedänkö amputoitiinko meidän koulun opettajalta molemmat jalat.

Hetken ihmeteltyä kertoi hän, että koulun opettajalta oli kuulemma amputoitu jalat liian korkeiden verensokeri arvojen takia tai jotain tuon suuntaista. Lopullinen varma syy on edelleen itselle auki.

Hiljaiseksi ja mietteliääksi tuo veti, myös luokkakaverit joille tuon kerroin myöhemmin. Surullista myös. Vielä kun sattui sille mukavimmalle ja rehdeimmälle kaverille, kenties ainoalle tämänlaiselle opettajalle koko koulussa. Ei sillä, että niille muille mulkummille tuonlaista kohtaloa toivoisi.

cottonmouth · 09.05.2007 klo 19.31

1Timer kirjoitti:
Kyse on nyt henkilokohtaisista kokemuksista, ei maailman parantamisesta...

Juu, ymmärrän kyllä pointtisi ja tiedän kyllä että noissa asioissa on paljon henkilökohtaisia aspekteja pelissä.

1936 · 09.05.2007 klo 19.39

Hiljaiseksi veti viime viikon perjantaina saamani tappouhkaus töissä, josta sitten esimiestä myöten soiteltiin ja varoiteltiin kun tänään menin taas vapailta töihin. Uhkaaja ottanut asian esiin useaan otteeseen ja kantaa suurta kaunaa allekirjoittanutta kohti.

Mats Bedö · 09.05.2007 klo 19.43

cottonmouth kirjoitti:
Juu, ymmärrän kyllä pointtisi ja tiedän kyllä että noissa asioissa on paljon henkilökohtaisia aspekteja pelissä.

Joo, ehka se jai tuossa alustuksessa juuri sanomati, etta tassa saa ikaan kuin purkaa omia tuntojaan asioista, jotka omassa elamassa on vetanyt hiljaiseksi.

Mullakin tuon "tutun" aijan viimeisen kerran nakeminen (ilman etta han siita yhtaan mitaan tietaa) veti hiljaiseksi ja vedet silmille. Jos sama olis tapahtunut vaikka Malesiassa jollekin muulle, niin aika "souvvat" olo olis varmaan mullakin.

Mennaan siis henkilokohtaisella tasolla tassa nyt.

Kaivanto · 09.05.2007 klo 20.12

1Timer kirjoitti:
Hanhan ei tietenkaan koskaan itse muistanut tavanneensa minua
--
Nyt aija on jossain hoitokodissa ihmettelemassa, etta mitens tassa nyt nain kavi. Aurinko paistaa, lampoa on reilu 20 astetta, olis kiva lyoda vahan golf-palloa... Mutta ei ikina enaa...

Jos alzheimer on jo noin pitkällä, ettei ukko muista ihmisiä, hän ilmeisesti unohti alle minuutissa senkin, kun hänelle kerrottiin golfin peluun loppuneen. Uudet asiat eivät siirry työmuistista säilömuistiin. Sivustaseuraajan haikeus on helppo ymmärtää, mutta jos se yhtään helpottaa, vanhuksella itsellään tuskin on samoja tuntemuksia.

Näkkäri · 09.05.2007 klo 21.21

Juuri äsken kuulin, että vanha kaveri kuoli eilen 29-vuoden iässä. Viime vuosina ei niin tiivistä yhteyttä enää pidetty kuin lukioaikoina, mutta toki aina nähdessä juteltiin ja mietittiin mahdollista ryypiskelyiltaa tulevina aikoina. Sitäkään iltaa ei sitten koskaan tullut. Näinä hetkinä sitä toivoo, että olisipa tullut pidettyä enemmän yhteyttä jne. Toisin sanoen hieman hiljaiseksi ja surulliseksi vetää.

Individual · 09.05.2007 klo 21.33

Se vetää surulliseksi kuinka paskana äiti on isää hoivatessaan, joka on 71-vuotias alzheimer-potilas ja nyt vielä juuri toipumassa lonkkaleikkauksesta. Äitilläni on Parkinssonin tauti ja vaikka kuinka yritän tarjota apuani, niin aina on kaikki hyvin ja hyvin voidaan ja vähän se isä vain unohtelee asioita. Koko hoito on äidin vastuulla ja oikein mitkään lähestymisyritykset avunannon merkeissä eivät tunnu kelpaavan, vaikka kuten sanoin, äiti on aika väsyksissä ja masentunut. Joskus hän aina minulle asiasta avautuu ja sitten tulee itse yllätyttyä tilanteesta ja kommentoitua jotain tyhmää. En tiedä mitä oikein pitäisi tehdä. Helvetin vaikeata tuntuu mulla olevan hyväksyä isän ja äidin vanheneminen, helvetin vaikeata, etenkin kun isän kohdalla se tapahtuu silmissä.

TML · 09.05.2007 klo 22.18

Ei varmaan ihan sovi tähän ketjuun mutta täytyy myöntää että välillä jääkiekko-ottelu on vetänyt hiljaiseksi. Oman suosikin putoaminen on saanut ainakin hiljaiseksi pitkäksi aikaa (siis tunneissa).
Pieniä asioita mutta osuessaan aika raskaita hetken aikaa.

scholl · 09.05.2007 klo 22.25

Aloitusviestin esimerkki on vähän samanlainen kuin Ronald Reagan -dokumentissä esilletullut seikka, että hänelle piti aikoinaan kertoa, ettei enää koskaan saisi ratsastaa. Vähän samanlainen juttu. Ratsastanut joka päivä ja sitten yht'äkkiä sanotaan, ettei saa enää.

V-man · 09.05.2007 klo 22.30

Aina kun näen sählymailan. Olisipa se niin kivaa, mutta kun ei voi enää...

Jääkoneenkuljettaja · 09.05.2007 klo 23.49

Fuusiosiskon poistuminen Uudessa-Seelannissa viime vuoden lopulla lento-onnettemuudessa vetää edelleen hiljaiseksi. Vaikken yhteyttä neitiin pahemmin pitänytkään, tai oltu kovin kovin läheisiä, 25 melkein täyttäneen elämäniloa täynnä olevan rohkean ja avoimen ihminen poistuminen tuolla tavalla kaukana kotoa... hirvittävää.

Samoin vetää kovin useasti hiljaiseksi tämän valtion metsänhoito, tai siis "rahatpoispöllitkenttäänjalaikutuspäälle"... Liian monia todella hienoja luontokohteita, joiden arvoa ei muulla kuin puun myyntihinnalla osattu mitata.

Timbit · 10.05.2007 klo 09.00

Kaikkihan tietävät, minkälainen julkinen eipäsjuupas-väittely on käynnissä hoitajien palkoista ja työoloista. Oma äitini on tehnyt hoitajan töitä (perushoitajana kunnan vanhainkodissa) kohta parikymmentä vuotta. On hän välillä jotain työasioita kertonut mutta aika vähän, kun heilläkin on vaitiolovelvollisuus. Tässä jokin aika sitten hän kertoili työoloistaan ja työilmapiiristä enemmänkin, nimiä tietenkään mainitsematta. Täytyy sanoa, että ne asiat, jotka kuulin, pistivät miehen hyvin hiljaiseksi. Ne tahot, joilla on valta vaikuttaa hoitajien työasioihin, ovat ilmeisesti täysin kyvyttömiä ja täysin haluttomia tekemään yhtä ainutta pienintäkään parannusta niihin. Saisin täällä ikuisen valehtelijan leiman, jos kertoisin edes puolet kuulemastani.

Jonkun muun kertomana nuo asiat olisi ollut helppo pistää katkeroituneen ihmisen pahan olon piikkiin, mutta äitini on yksi positiivisimmista ja kärsivällisimmistä ihmisistä mitä maastamme löytyy eikä hän taatusti valita turhasta (poikansa ei siis ole perinyt näitä ominaisuuksia). Uskoakseni kuulin hyvin pitkälle siistityn version tosiasioista.

Osmo Rapeli · 10.05.2007 klo 09.19

Suurvisiiri Veinin poistaminen Jatkoajan vahvuudesta oli aikanaan kova paikka...

Yhteiseloa oli takana jo hyvän matkaa ja mies oli täälläkin melkoinen keskustelupalstojen paavoväyrynen, jakaen persoonallisella ja kopioimattomalla tyylillään mielipiteet jyrkästi puolesta ja vastaan. Äänestettiinpä suosituimmaksi sanasepoksikin joten ei voida puhua mistään yhden hitin ihmeestä. Mikään ei ollut entisensä enää sen jälkeen, ja kirjoitusliigan väri väheni huomattavasti, se veti hiljaiseksi. Tuli kysyttyä itseltänikin että jäikö jotain sanomatta ja olisinko voinut tehdä jotakin toisin?

Onneksi löytyi sitten sopiva ammattilaisliiga ja retirement home jossa mies pääsee ratsastamaan tarvittaessa joka päivä, ja lätkimään kolopalloa, sillä sellaisen legendaarinen suurvisiiri ansaitsee. Uuden DK-baarin ohella.

Mysteryman · 10.05.2007 klo 10.03

Jääkoneenkuljettaja kirjoitti:
Fuusiosiskon poistuminen Uudessa-Seelannissa viime vuoden lopulla lento-onnettemuudessa vetää edelleen hiljaiseksi. Vaikken yhteyttä neitiin pahemmin pitänytkään, tai oltu kovin kovin läheisiä, 25 melkein täyttäneen elämäniloa täynnä olevan rohkean ja avoimen ihminen poistuminen tuolla tavalla kaukana kotoa... hirvittävää.

Tiedän tapauksen, vilpitön osanottoni, koska eräs tuttuni taitaa tämän tiedon perusteella seurustella toisen fuusiosiskosi kanssa.

Omalla kohdallani todella hiljaista oli helmikuussa ja on välillä vieläkin, lapsuudenystäväni menehtyi tuolloin moottorikelkkaonnettomuudessa.

Tällä loistotyypillä oli ikää mittarissa 25 vuotta, muutamia vuosia sitten perustettu yritys oli lähtenyt hyvin käyntiin ja elämä oli kaikin puolin todella hyvällä mallilla tulevaisuudenkin näyttäessä valoisalta. Ei vaan voi vieläkään käsittää...

Berrie · 10.05.2007 klo 10.06

Viime kesänä luistelureissulla havainnoin kolarin sattuneen ja ambulanssia, paloautoa ja poliiseja oli paikalla. Jatkoin kuitenkin eteenpäin, kun ajattelin että pelastajat touhuavat siivousjuttuja ja eikä näyttänyt kenelläkään sen suurempi kiirus olevan. Karu totuus paljastui kuitenkin vasta hivenen myöhemmin kun huomasin, että moottoripyörä oli mennyt pyörätien yli ryteikköön ja kaiken huipuksi motoristi oli kokonaan viltillä peitettynä pyörätien vieressä paareilla.

Tuli ihan fyysinen pahaolo tapahtuneesta vaikkei vertakaan näkynyt. Mummeli oli tullut kolmion takaa huomattavaa ylinopeutta ajaneen pyörän eteen ja pam.

sampio · 10.05.2007 klo 13.13

scholl kirjoitti:
Ratsastanut joka päivä ja sitten yht'äkkiä sanotaan, ettei saa enää.

Onhan niitä muitakin asentoja.

Uleåborgir · 10.05.2007 klo 23.32

Jännitysketju

Vähän veti surulliseksi tuo jännitysketju, jonka Qwerty aikoinaan avasi ja jännitti siellä magneettikuvauksiaan. Qwertyhän on nyt poistunut keskuudestamme aivosyövän murtamana.

Hejony · 11.05.2007 klo 01.58

Pete2004:n viesti tuonne asioiden avautumisketjuun. Tähän asti tullut lähinnä naureskeltua kaverin toilailuille ja tarinoille, mutta taitaa ollakin aika huonossa jamassa tuon Kuningas Alkoholin suhteen.

Creed Bratton · 11.05.2007 klo 14.27

Sain juuri kuulla, että ex-tyttöystäväni/avopuolisoni (jonka kanssa olen edelleen hyvissä väleissä) 61-vuotias isä oli kuollut. Hiljaiseksi ja surulliseksi vetää, koska ei se kovin vanha edes ollut ja oli joutunut huonon olon takia sairaalaan kolme viikkoa sitten. Jorvissa lääkärit ei koskaan saanu selville, että mikä vaivasi ja nyt se sitten oli kuollut.

Käsittämätön suku, kun viimeisen kolmen vuoden aikana on kuollut kaksi serkkua, pari tätiä ja isoisä ja nyt sitten myös tuon perheen isä.

Noh, elämää tää kai vain on, mutta silti...

ISH · 11.05.2007 klo 22.50

Mietin pitkään että kuuluuko asiani jollekin internetin nimimerkeille joista joku kuitenkin alkaa filosofoimaan ja aukomaan päätään mutta kerrotaan nyt sitten että viime marraskuussa veti surulliseksi/hiljaiseksi.

- Ala-asteikäisten serkkujeni/kummilasteni isä tappoi itsensä
- Itselleni tuli avioero täysin puskista
- Rakkaan ukkini alzheimer alkoi selättää ukkia ja rakas mummini alkoi uhkailla itsemurhalla

Nämä pikku tapahtumat neljän päivän sisään. Vaikea on ollut vuosi mutta ehkä se tästä.

FlamesFan · 11.05.2007 klo 22.53

InSideHockey kirjoitti:
Mietin pitkään että kuuluuko asiani jollekin internetin nimimerkeille joista joku kuitenkin alkaa filosofoimaan ja aukomaan päätään mutta kerrotaan nyt sitten että viime marraskuussa veti surulliseksi/hiljaiseksi.

- Ala-asteikäisten serkkujeni/kummilasteni isä tappoi itsensä
- Itselleni tuli avioero täysin puskista
- Rakkaan ukkini alzheimer alkoi selättää ukkia ja rakas mummini alkoi uhkailla itsemurhalla

Nämä pikku tapahtumat neljän päivän sisään. Vaikea on ollut vuosi mutta ehkä se tästä.

Vähän samantapainen juttu:

Parhaalla kaverillani on/oli 3 isoveljeä ja 3 siskoa... No n. kaksi vuotta sitten hänen äidinäiti kuoli vain vähän ukin lähdön jälkeen, puolivuotta sen jälkeen Isoveli teki itsemurhan ja nyt vajaat pari kuukautta takaperin toinen isoveli löytyi kuolleena merestä. Kyllä pistää säälittämään kaveri, mutta vielä enemmän kaverin mutsi. On kyllä hänellä muutenkin rankkaa..

sampio · 11.05.2007 klo 23.12

InSideHockey kirjoitti:
Mietin pitkään että kuuluuko asiani jollekin internetin nimimerkeille joista joku kuitenkin alkaa filosofoimaan ja aukomaan päätään...

Jos sen tekee sinun tyyliisi suoraan, kukaan tuskin on niin vajaa, että lähtee vinkumaan mitään kokemuksistasi. Itse sen sijaan syyllistyin aikoinaan siihen, että eräässä yhteydessä rinnastin läheiseni kokemuksia silloiseen puheenaiheeseen epäsuorasti, ja johan kotifilosofit innostuivat.

Verkkolehden uusimmat jutut

Veti surulliseksi / hiljaiseksi

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Verkkolehden uusimmat jutut