Tulenpa minäkin avautumaan.
En nyt muista tarkasti vuotta. Taisi olla D tai C -junnuja kun oli peli uudenmaan pahamaineisimmalla alueella (tuomareiden osalta), eli Nummelassa. Noh, tuosta ottelusta riittää paljonkin muistoja.
Ensimmäinen lienee n. 11min kohdalta. Kentällä tuli kyseenalainen tilanne, jonka seurauksena loukkaantuneena katsomossa ollut pelaajamme huusi tuomarille "vedä k*teen h*mo", noh lähimmälle meiden pelaajallemme 10min+prk. Saman erän lopulla kun tunteet kuumenivat sain täydellisen mahdollisuuden pamauttaa vastapalloon, ja sen myös tein. Kaikin puolin puhdas taklaus, tämän myös vastustajan vanhemmat (ihme) myönsivä. Tämän kovan taklauksen seurauksena vastustaja jäi makaamaan maahan. Tuomari tuli paikalle ja kysyi "sattuko" johon nupsin pelaaja "joo". Tämän jälkeen tuomari esitti minulle lauseen "numero 77, ulos" Ottelurangaistus tuosta tuli, joka myöhemmin tosin liitosta kumottiin.
Seuraavaa prk:a en valitettavasti itse nähnyt. Suihkusta takaisin pukukopin puolelle tultuani siellä minua odotti uusi kaveri. Tällä kertaa oli kuullemma saanut OR:ää tuomarinkoskemattomuuden loukkaamisesta, oli vipannut vahingossa tai "vahingossa" aloituksen suoraan tuomarin helistimille. Tämäkin OR kumottiin myöhemmin.
Toiseen erään menimme, me ulos potkitut katsomoon seuraamaan peliä. Muutama minuutti toista erää oli peliä pelattu kun saimme valmentajamme seuraksemme. Tämä oli kuullemma ainoa oikeutettu prk tässä pelissä, mutta sekin olisi jäänyt paremman tuomaroinnin seurauksena tulematta. Toisen erän puolessa välissä nähtiin ehkä ottelun kummallisin tilanne. Maalivahtimme meni maalin taakse pysäyttämään kiekkoa, ja vastustajan karvaaja tuli kovaa vauhtia päin ja veti vahtimme aivan täysin kylmäksi. Tämän seurauksena kaksi meidän pelaajamme hyökkäsi tilanteen jälkeen vastustajan päälle (mielestäni "oikeutetusti"). Tilanteen jo rauhoituttua ja vahtimme päästyä taas tolpilleen kävi molarimme vetämässä vielä yhden oikean suoran tämän taklaajan ristikkoon. Jäähyt jaettiin siten, että tämä vastustaja sai 2min laitataklauksesta (maalivahtia sai kuulemma taklata kuin pelaajaa koska hän ei ollut maalivahdin alueella) ja nämä meidän kaksi pelaajaa ja maalivahti kaikki pihalle. Illalla sairaallassa maalivahdillamme todettiin paha aivotärähdys.
Tapahtumien seurauksena kaikki potentiaaliset ulos lentäjät kun oli jo meidän puolelta heitetty ulos ja jäljellä oli enää "mikkihiiriä" ei tuomari saanut jatkossa hyvällä yritykselläkään jaettua kuin kymppejä ja kakkosia. Paitsi kakkosvalmentajamme liittyi meidän seuraamme katsomoon. Surkuhupaisin tilanne oli varmasti kolmannessa erässä kun meiltä oli 8 pelaajaa jäähyllä, 4 näistä kärsi kymppiä ja kentällä tosiaan oli meiltä neljä pelaajaa, vaihtoaitiossa yksi. Kymppien ja pienempien jäähyjen syitä en kehtaa tänne edes kirjoittaa. Olihan ne suurin osa niin naurettavia.
Niin ja murtuihan yhdeltä pelaajistamme solisluu ottelussa, erään laitataklauksen seurauksena. Jäähyä tilanteesta ei tietenkään tullut.
Tämä ottelu kirjoitti myös Jeffreyn jääkiekon historiankirjoihin. 256 jäähyminuuttia (joukkue/ottelu) on käsittääkseni vieläkin suomenennätys, ainakin kyseisessä ikäluokassa. Ottelun jälkeen meille selvisi, että kyseisessä ottelussa tuomaroinut henkilö oli Nupsin pääsponsorin (erään paikallisen liikkeen) omistaja, ja vielä seuran jonkinäköinen puheenjohtaja. Jouduimme tietysti jo pelkästään OR:n takia tekemään liittoon raportin. Saimme liittoon sen verran hyvät argumentit esim. tämän tuomarin taustat, ja se, että uskooko liitto tosiaan, että on olemassa sellainen jääkiekko ottelu jossa toinen joukkue saa 256 pim ja kotijoukkue 8 pim, ja vielä siten, että kotijoukkueen pelaajia ei loukkaannu, mutta meillä kahden vammat vaativat sairaalahoitoa ja usemman viikon lomaa. Onneksi liitossa oli vielä tuolloin järkeviä ihmisiä ja saamamme kympit, PRK:t ja OR:t kumottiin. Sanottiinpa liitossa jopa, että peli paikkakunnan olisi voinut päätellä raportista ilmankin, että se siinä olisi lukenut. Ilmeisesti Nummelassa oli tapahtunut ennenkin (btw. minulla kokemusta samankaltaisuudesta futis viheriöiltä, mutta se onkin jo aivan toinen tarina).