Huomasin tässä ketjussa olevan asiallista keskustelua uskonnosta (tosin monen vuoden takaa). Itse olen tässä vaihto-oppilasvuoteni aikana säännöllisesti kirkossa käyneenä alkanut pohtia uskoani. Totesin, ettei sellaista ole, että olen ennemminkin "uskon kun näen" -tyyppiä. Tästä johdin mielessäni kristinuskon paradoksin, johon toivoisinkin saavani vastauksen:
Ainakin luterilaisuudessa (en tiedä muista) sanotaan, että ihminen saa uskonsa Pyhästä Hengestä, eli ihminen täyttyy Pyhällä Hengellä. Mutta mitä jos ei täyty? Pitääkö käydä monta vuotta kirkossa ihmettelemässä, että miksi nämä kaikki ihmiset ovat syvästi uskonnollisia ja "palvovat" jotain, johon itse ei usko? Pitääkö siellä vain käydä ja odottaa, että se Pyhä Henki lopultakin tulee. Ja viimeisenä: Miksi lähetyssaarnaajat käyvät käännyttämässä ihmisiä, vaikka se on Pyhän Hengen tehtävä tuoda se usko? Eli pitääkö näihin ihmisiin luottaa pitkän aikaa ennen kuin saa itse uskonsa? Eihän se ateistin vika ole, jos ei usko, joten turha minulle siitä on saarnata.
Vanhempani ovat tapauskovaisia ja rippikoulun olen käynyt. Olen ajatellut omistavani jonkinlaisen uskon, vaikken koskaan ole asiaa ajatellut kummemmin. Nyt, kun näitä asioita olen alkanut pohtimaan, huomaan, etten usko mihinkään 'yliluonnolliseen'. Kuitenkin luterilaiset kirkkohäät, -kaste ja -hautajaiset kuuluvat sen verran omiin perinteisiini, että niitä luultavasti tulevaisuudessa jatkan. En tiedä vielä, eroaminen kirkosta on käynyt mielessä, mutta tätä pitänee pohtia.
Eli: Miten ateisti käännytetään, tuodaanko Pyhä Henki purnukassa?
Ainakin luterilaisuudessa (en tiedä muista) sanotaan, että ihminen saa uskonsa Pyhästä Hengestä, eli ihminen täyttyy Pyhällä Hengellä. Mutta mitä jos ei täyty? Pitääkö käydä monta vuotta kirkossa ihmettelemässä, että miksi nämä kaikki ihmiset ovat syvästi uskonnollisia ja "palvovat" jotain, johon itse ei usko? Pitääkö siellä vain käydä ja odottaa, että se Pyhä Henki lopultakin tulee. Ja viimeisenä: Miksi lähetyssaarnaajat käyvät käännyttämässä ihmisiä, vaikka se on Pyhän Hengen tehtävä tuoda se usko? Eli pitääkö näihin ihmisiin luottaa pitkän aikaa ennen kuin saa itse uskonsa? Eihän se ateistin vika ole, jos ei usko, joten turha minulle siitä on saarnata.
Vanhempani ovat tapauskovaisia ja rippikoulun olen käynyt. Olen ajatellut omistavani jonkinlaisen uskon, vaikken koskaan ole asiaa ajatellut kummemmin. Nyt, kun näitä asioita olen alkanut pohtimaan, huomaan, etten usko mihinkään 'yliluonnolliseen'. Kuitenkin luterilaiset kirkkohäät, -kaste ja -hautajaiset kuuluvat sen verran omiin perinteisiini, että niitä luultavasti tulevaisuudessa jatkan. En tiedä vielä, eroaminen kirkosta on käynyt mielessä, mutta tätä pitänee pohtia.
Eli: Miten ateisti käännytetään, tuodaanko Pyhä Henki purnukassa?