The Beatles

Groucho kirjoitti:

Tomorrow Never Knows ei todellakaan ole mikään kolmen soinnun kappale. Se on yhden (C).

Laajenna klikkaamalla

Joo, no riippuu ensinnäkin vähän, että mistä sävellajista soitetaan. Levyllä se saattoi olla C-duuri. Ainakin kirjassa se oli niin. Mutta voidaan vetää ihan mistä vaan.

Ja toisaalta melodiakulku voi tehdä C:stä jotain ihan muitakin sointuja. Esimerkiksi jos melodiassa tulee A-sävel, pohjalla oleva C-sointu muuttuu C6:ksi, tai vaihtoehtoisesti Am7 / C:ksi...

Pienillä melodiakikkailuilla voidaan tavallaan muuttaa sointurakennettakin, vaikka taustalla mattona tuleva sointu pysyisikin samana.

Mutta kyllä, tuo biisi oli tosiaan nuoteissa yhden soinnun biisi. Myönnetään.

Sistis kirjoitti:

- - -
Todellisuudessa suurin osa noista biiseistä oli joko Lennonin tai McCartneyn tekemä, ei yhteistyössä tehtyjä.
- - -

Laajenna klikkaamalla

Leading -laulajasta tietää aina kumman sävellyksestä on kyse.

Beatlesista voisin kirjoittaa varmaan muutaman kymmentä A4:sta, mutta nyt jotain. Itselläni oli 90-luvun lamaan asti lähes täydellinen Beatles-kokoelma joka sisälsi varsinaisten Beatles -levyjen lisäksi aikas paljon USA:ssa tuotettuja vinyylejä sekä lähes kaikki Beatles- hemmojen omat levyt Beatlesin eron jälkeen.

Itseäni lähinnä oli Maccan tyyli, myös Wingsien London Townit ja muut. Harrisonia ihailin myös kovasti, varsinkin While My Guitar Gently Weeps on aivan ällistyttävän hieno. Kolmen levyn kokoelma "All Things Must Pass By" oli myös eräs aarteeni, vaikka kolmas levy olikin pelkkää jammailua.

Valitettavasti menetin lähes koko kokoelmani 90-luvun lamassa kun piti perheelle saada ruokaa. Sain kokoelmastani yli 10 000 mk, mutta silti järkytys sen menettämisestä elää.

Kun beatlesmyytistä karsitaan kaikki ylimääräinen hype, kulttuurisidonnaiset seikat sekä ulkomusiikilliset nippelisäädöt jää jäljelle käsittämätön nippu biisejä. Ja millaisia biisejä, beatles ei välttämättä luonut koskaan täysin uudenlaista musiikkia (vertaa vaikka kraftwerk), mutta teki homman paremmin kuin yksikään muu aikalainen. Ne biisit yksinkertaisesti vain olivat ja ovat yhä tänäkin päivänä niin käsittämättömän hyviä. Toteutuksessakaan ei mitään moittimista.

Lennon todollakin mainitaan usein beatlesin taiteelliseksi 'johtajaksi', mutta kannattaa muistaa että mccartney masinoi hyvin pitkälle yksin beatlesin tuotantoa sgt. peppersistä alkaen. Eli juuri sen beatlesin 'taiteellisen' aikakauden. Lennon keskittyi television katseluun lsd-nappaeja tasaiseen tahtiin kiskoen. John oli loppuun asti sitä mieltä, että paul pilasi monia hänen biisejään tietoisesti liiallisella studiokikkailulla. Tekihän Lennon siinä sivussa käsittämättömän hienoja biisejä, sitä en kiistä. Lopulta Lennonkin innostui beatlesin asioista tajuttuaan mccartneyn haalineen applen osake-enemmistön niinkin paljon että keskitti kaiken tarmonsa bändin hajottamiseen.

Harrisonia tässä ketjussa onkin käsitelty jo. Entäs Ringo, maailman onnekkarin rumpali sitten? Ringo oli beatlesin amerikan valloituksen kriittisellä alkutaipaleella bändin suosituin jäsen jenkkien keskuudessa.

floikkari kirjoitti:

- - -
Entäs Ringo, maailman onnekkarin rumpali sitten? Ringo oli beatlesin amerikan valloituksen kriittisellä alkutaipaleella bändin suosituin jäsen jenkkien keskuudessa.

Laajenna klikkaamalla

Tuo antamasi titteli on varmaan paikallaan, mutta kyllä Ringon soolot esim. Abbey Roadin Golden Slumbers -biisissä ovat ihan kohdallaan. Sattumoisin oli aikoinaan mahdollisuus keskustella sekä Ringon että poikansa kanssa, joka paukutteli toista settiä vieressä, Pori Jazzissa n. v. -92.

Tekihän Ringo muutaman oman biisinkin Beatles- aikanaan (mm. Don´t Pass Me By)ja sittemmin esim. Ringo´s Rotogravurella on pari ihan kelpoa biisiä, vaikka loput ovatkin covereita. Toisaalta, kuka on kuullut Pete Bestin soololevyjä?

fiftyeight kirjoitti:

Tuo antamasi titteli on varmaan paikallaan, mutta kyllä Ringon soolot esim. Abbey Roadin Golden Slumbers -biisissä ovat ihan kohdallaan.

Laajenna klikkaamalla

Ringon rumpufillit ovat lähes klassikoita, lähtevät ihan miten sattuu, ihan mistä sattuu, mutta hyvinhän ne toimivat. George Martin ei tainnut pitää Ringoa kovin kummoisena soittajana.

Toisaalta, kuka on kuullut Pete Bestin soololevyjä?

Laajenna klikkaamalla

Eikös miehen jonkun soolonlevyn nimi ollut hassusti "Best of the Beatles"?

En ole mikään suuri Beatles fani, mutta kunnioitusta bändiä kohtaan löytyy kyllä. Yhtye, joka pystyy muuntautumaan ajan hengen mukaisesti ja tuottamaan läjäpäin nerokkaasti toteutettuja lauluja 10 vuoden ajan, ei voi olla huono. Ja sekin kertoo jo jotain, että vähissä ovat ne kappaleet, joita voisi pitää julkaistujen albumeiden täytebiiseinä.

Itselleni ehkä parhaiten kolahtaneita biisejä tältä bändiltä ovat "I Saw Her Standing There", "Twist & Shout" (nimenomaan Beatlesin esittämänä) ja jostain syystä myös Harrisonin käsialaa oleva "Something" tuntuu mielettömän hienolta.

Synnyin 60-luvun alussa ja kuulin paljon Beatlesin musiikkia radiosta heidän kultakautenaan n. 4-5-vuotiaana. Eihän heidän musiikkinsa voinut mitenkään kolahtaa sanan varsinaisessa merkityksessä tuon ikäiselle pojalle. Mutta myöhemmin, ehkä 70-80-lukujen vaihteessa, tutustuin bändiin paremmin ostaen jotain kokoelmia ja niistä tuli kyllä lapsuus mieleen. Eli biisit olivat jääneet jonnekin takaraivoon muhimaan.

Biisien melodisuus ja nerokkaat sovitukset - siinä Beatlesin musiikin kulmakivet.
Itselleni ei tule mieleen yhtään huonoa biisiä mieleen.

Ymmärrän, että tämän päivän nuorille(aikuisille) B ei kolahda, mutta olisi varmaan kolahtanut jos he olisivat olleet nuoria 60-luvulla. Niin paljon media muokkaa ja on muokannut ihmisten kuuntelutottumuksia/makua, niin nyt kuin ennenkin.

fiftyeight kirjoitti:

Tekihän Ringo muutaman oman biisinkin Beatles- aikanaan (mm. Don´t Pass Me By)

Laajenna klikkaamalla

Mitkäs kaikki nyt olivatkaan Ringon tekemiä kappaleita? Octopus's Garden taisi ainakin olla sellainen.

Laulajana Ringo esiintyi lisäksi ainakin Yellow Submarinessa sekä With a little help from my friendsissä, mutta ne olivat Lennon-McCartney -akselin tekeleitä.

EDIT: Tuolta löytyy:

http://www.thebeatles.com.hk/lyrics/listcomposer.asp?lyComposer=Ringo Starr

floikkari kirjoitti:

Ja millaisia biisejä, beatles ei välttämättä luonut koskaan täysin uudenlaista musiikkia (vertaa vaikka kraftwerk), mutta teki homman paremmin kuin yksikään muu aikalainen.

Laajenna klikkaamalla

Niin. Macca-koulukunnan mukaan Macca teki ne 'evergreenit', jota ei tietenkään käy kieltäminen. Sävellykset olivat tunteellisia ja kauniita, mutta mielestäni eivät mitenkään oman aikansa lapsia - yhtä hyvin ne olisi voitu säveltää vaikkapa 40-luvulla. Suuri osa hissimusiikkia on Maccan kynästä, sovitettuna jousille ja isolle orkesterille. Sitten se toinen genre, joka on makuasia, tottakai, mutta itse en kovinkaan paljon pidä Paulin 'brittihumppa'-osastosta (Ob-la-di, When I'm sixty-four jne). Säveltäjäkaksikon hieno yhteistyö sekä kädenjäljen ero näkyy kohtuullisen selvästi muutamassa piesissä, mm. 'A Day in Life', joka on muutoin Lennonin, paitsi että Maccan kynästä on se 'woke up, got out of bed...' väliosa, ja 'Eleanor Ribgy', joka on Maccan, paitsi 'Ah, look at all the lonely people' -osa.

Selkeä Lennonisti olen, jos se jäi epäselväksi :)

tant gredulin kirjoitti:

Selkeä Lennonisti olen, jos se jäi epäselväksi :)

Laajenna klikkaamalla

Täällä on toinen. En koskaan väsy kuuntelemaan Lennonin Happiness is a warm gunin loppurevittelyä.

Minulla on sellainen käsitys että Revolveria on yleisesti pidetty Beatlesin parhaimpana levynä. Mitäs mieltä itse olette?

Kuten jo aiemmin sanoin, meikäläistä lähimpänä ovat White Album, Sgt. Peppers ja Help.

Morrow10 kirjoitti:

Minulla on sellainen käsitys että Revolveria on yleisesti pidetty Beatlesin parhaimpana levynä. Mitäs mieltä itse olette?

Laajenna klikkaamalla

Oma suosikkini on Rubber soul, siitä löytyy eniten kolahtavia kappaleita, vaikka kokonaisuutena se on vielä hieman sekava. On vanhaa jeejeejee-tyylistä veisua (esim. I'm lookin through you), mutta jo uusia vaikutteita havaittavissa (esim. Norwegian wood). Revolverilta löytyy helmiä ja se on tyylillisesti tasainen, mutta silti minäkin laittaisin Help!:in Revolverin edelle. En tiedä miksi, ihan petulla vaan tykkään Help!:in piiseistä enemmän.

Vaikeata kyllä sanoa, mikä on Beatlesin paras levy. Rubber Soulilla on hienoja kappaleita paljon. Revolver oli myös kova. Kessu Pippuri on varmasti ollut aikanaan merkittävä suunnannäyttäjä, mutta se levy ei niin totaalisesti kolahtanut meikäläiseen. Magical Mystery Tourilla oli muutama todella hieno kappale. Myös viimeisin oikea Beatles-levy, elikkäs Abbey Road toimii todella upeasti. Ja sitten tällä 'jälkijulkaisulla' elikkäs Let it Be:llä on myös todella upeita tekeleitä, kuten Accross the Universe ja Long and Winding road...

Ehkäpä vastaan tähän, että paras levy on Abbey Road.

Morrow10 kirjoitti:

- - -
Minulla on sellainen käsitys että Revolveria on yleisesti pidetty Beatlesin parhaimpana levynä. Mitäs mieltä itse olette?
- - -

Laajenna klikkaamalla

Tämähän nyt riippuu päivästä ja tilanteesta, mutta useimmiten laitan ne järjestykseen
- Sgt Pepper´s
- valkoinen tupla
- Abbey Road

Tämä kuulostaa jo kovia huumeita käyttävien kokoontumisajoilta...on Lennonistiä ja kuten minäh, Harrisonistiä. GRATE!

Suosikkialbumi vaihtelee...paha sanoa White Albumin ja Abbey Roadin väliltä. Toisella on "While my guitar..." ja "Helter Skelter", ja toisella "I want you (She's so heavy)", "Here comes the sun", "Because" ja "Come together". Revolverilla taas...

Paha, paha sanoa. Antakaa minulle toiset sata vuotta aikaa miettiä.

Tästä Liverpoolin kvartetista on vaikea keksiä mitään uutta sanottavaa. Tykkään monista kappaleista, mutta olen myös vähän kriittinen, eli bändin kaikki kappaleet eivät ole minun mielestäni timanttia. Esim. Valkoisella tuplalla on hienojen biisien (Back in the USSR, Happines is a warm gun, While my guitar gently weeps, Julia, Birthday, Revolution ym) ohella sellaistakin tavaraa, mikä ei pahemmin kolahda (Martha my dear, I will, Honey Pie, Revolution n:o 9). Itse levyjä on vaikea asettaa mihinkään paremmuusjärjestykseen, mutta A hard day´s night, Rubber soul, Revolver ja Abbey road ovat niitä joita itse olen kuunnellut mieluiten.

Bändin biiseistä on tehty lukemattomia coverversioita. Monet yritykset ovat menneet perseelleen jo tekovaiheessa kun näitä popkappaleita on yritetty väkisin vääntää toisenlaiseen muottiin, esim. souliksi tai jazziksi. Olen kuullut jazzahtavina esityksinä ainakin biisit Things we said today, Eleanor Rigby ja I want you (she´s so heavy). Ei toimi ei! Parhaat kuulemani Beatles-coverit ovat Stevie Wonderin We can work it out, Joe Cockerin With a little help from my friends ja Earth Wind & Firen Got to get you into my life. Viimeksi mainitusta sanoisin, että se panee alkuperäisestä paremmaksi reippaasti.

Beatles on tietysti vaikuttanut koko popmusiikin kehitykseen ja vaikuttaa edelleen. Silti joskus vähän pännii kun toimittajat bändien haastatteluissa oikein urakalla korostavat miten se ja se biisi kuulostaa Beatlesilta. Hyvä esimerkki on 80-luvulla pinnalle tullut Crowded house. Tottakai Beatlesin vaikutus kuuluu tuossa bändissä, mutta mitään Beatles-pastisseja sen biisit eivät olleet, toisin kuin jonkun Jiri Nikkisen kohdalla täällä Suomessa.

Kun olin viime kesän Lontoossa, niin kyselin vähän paikallisilta, että mitä Beatles teille merkitsee. Yleinen vastaus oli, että se oli hieno juttu, mutta se on jo historiaa.

Mitchner kirjoitti:

- - -
...sellaistakin tavaraa, mikä ei pahemmin kolahda (Martha my dear )
- - -
Yleinen vastaus oli, että se oli hieno juttu, mutta se on jo historiaa.

Laajenna klikkaamalla

Kaikilla bändeillä on sellaista tavaraa, jotka ovat ikäänkuin levyn täytteenä. Toisaalta joillekin saattavat esim. juuri mainitsemasi kappale olla sellainen, mutta kun tietää kappaleen taustan, niin varsin sympaattinen ja mieleen painuva tsipale. Nimenomaan tässäkin Beat Legsien tapauksessakin on pohjimmiltaan kysymys kokonaisuudesta, eikä irrallisista lauluista, joista varsin monet ovat toki klassikkoja sellaisenaankin.

Beatles on historiaa. Mutta varsin hienoa sellaista. Ja nostalgia on hyvä juttu.

Moderaattorit kirjoitti:

Kaikilla bändeillä on sellaista tavaraa, jotka ovat ikäänkuin levyn täytteenä. Toisaalta joillekin saattavat esim. juuri mainitsemasi kappale olla sellainen, mutta kun tietää kappaleen taustan, niin varsin sympaattinen ja mieleen painuva tsipale. Nimenomaan tässäkin Beat Legsien tapauksessakin on pohjimmiltaan kysymys kokonaisuudesta, eikä irrallisista lauluista, joista varsin monet ovat toki klassikkoja sellaisenaankin.

Beatles on historiaa. Mutta varsin hienoa sellaista. Ja nostalgia on hyvä juttu.

Laajenna klikkaamalla

Kirjauduitko nyt oikealla nimellä vai ovatko kaikki modet samaa mieltä asiasta?

Mah~tawaa...kaikkien Jatkoajan modejen ulkonäkö ja pukeutuminen alkaa nyt selvitä...vetää tuonne 60-luvun puolelle, moppitukkaa jne. Käytättekö lsd:tä?

Rockin J.S.Bach

Beatles on suurin.

Oma henkilökohtainen Beatle-maniani alkoi vuonna 1994 (15-talvisena) siitä, kun kuulin radio Megan jukebox-lähetyksestä Strawberry Fields Forever -biisin ja nimenomaan muutamasta nuotista:

John Lennon kirjoitti:

I think... er... no I mean...er... Yes, but it's all right. It doesn't matter much to me.

Laajenna klikkaamalla

Tuon kohdan jälkeen on "sellofilli", joka nostaa karvat pystyyn silkasta kunnioituksesta ja ihailusta ja se iski suoraan limbiseen järjestelmään.

Kysyin isännältä: mikä bändi? Isäntä: Thö Biitls.

Stereotypinen kuva purkkaa ja jytää renkuttavasta Beatlesista mureni saman tien. Hommasin joululahjaksi Sinisen tuplan. Hämmästyin suuresti kun totesin esim. Hey Juden, Here Comes The Sunin ja Penny Lanen Beatlesin kappaleiksi. Musiikki oli silkkaa kultaa. Kummeli oli aikaisemmin tehnyt pilaa Beatlesin lopun ajoista kappaleella "Minä olen mursu/Sekoilumatka/Rakkautta vain" eli I am the Walrus/Magical Mystery Tour/All You Need Is Love. Loisteliasta parodiaa!
Yhtye oli Piitles Liperistä. "Hei Pauli, kasvata säkin parta niin teet jonkun toisenkin hyvän biisin Eilisen jälkeen." Tämäkin nostatti teini-iässä Beatle-maniaani, kova Kummeli-kannattaja kun olin.

Itselleni uusista kappaleista Paulin Lady Madonna, Ringon Octopussy's Garden ja Georgen Something sekä Johnin LSD olivat kovia sanoja. Puhumattakaan SFF:stä tai A Day In The Lifesta. Jälkimmäistä en kehdannut kuunnella kämpillä kun Paul laulaa B-osassa

Paul McCartney kirjoitti:

"Found my way upstairs and had a smoke..."

Laajenna klikkaamalla

koska olin tuolloin teini-ikäinen, paranoidi salatupakoitsija joka pelkäsi kiinnijäämistä enemmän kuin polliisia (jäin myöhemmin kiinni kun mutsi löysi housujen taskusta tyhjän Camel-tsippiaskin...)

Löysin vihdoinkin SEN bändin. Aiemmin toki rakastin Queenin musiikkia, mutta Beatlesista sain vielä kovemman lempparin. Siinä on sitä jotakin. Musiikki on erittäin monipuolista (tämä on ehkä suurin syy yhtyeen laajaan kannatukseen), sovitukset ovat suorastaan nerokkaita (esim. Hey Jude) ja melodiat tietenkin monesti ainutkertaisia.

Ns. viidennen Beatlen George Martinin (tuottaja) kädenjälki kuuluu parhaiten Lennonin ehkä parhaaksi jääneessä "In My Life" -kappaleessa, jossa kuullaan varispeed -pianosoolo/välisoitto. Martin soitti tuon välisoiton pianolla ja nopeutti sen lopulliseen miksaukseen kaksinkertaisella nopeudella sovittaen sen samalla luonnolliseen rytmiin. Mahtisuoritus niin sävellyksellisesti kuin sovituksellisestikin.

Beatlesin kappaleissa yhdistyy omalla tavallaan kaikkien bändin jäsenten musiikkiin tuoma taito, lahjakkuus ja jo aikaisemmin hehkuttamani nerokkuus. Näistä erityisinä esimerkkeinä kappaleet SFF (John) - Ringon hillitty mutta tyylikäs rummutus ja tietenkin mellotron-huilu + ne sellot, Lady Madonna (Paul) - Honky Tonk -piano ja piilotetusti hupaiset stemmakuoro-osuudet ja Paulin For No One englannintorvineen(?).

Muista omista suosikeista mainittakoon "Here, There and Everywhere, We Can Work It Out, ja (naimiseen ja bändäröintiin viittaava) Drive My Car. HOX: Stonecold: teksti menee näin: Beep Beep mm Beep Beep, yeah :) Eleanor Rigbyllä olen saanut jopa joitakin dissaajia kuuntelemaan bändiä. Nyt ei tule muita mieleen, eikä kaikkia tarvitse mainitakaan.

Beatles on kovin bändi ikinä, ja sitä suurempaa ei tule koskaan olemaan.

Tänks tarkkuudesta, tuota Beep Beep mm Beep Beep, yeah:ia hoilataan 8v. tytön kanssa yhdessä kun ajellaan kiesillä ja biisi sattuu soimaan autossa. Ja tietty sitä "peipi juu kän draiv mai kaaria"...Hyvät sanat biisissä!

Josta voikin johtaa "todistusta" bändin musan ihmeellisestä mädzigistä. Tyttö kuuli Rubber Soulia 6 vuotiaana ekan kerran, tanssi musan tahdissa ja hoilasi "englantia" sen minkä kerkesi. Olipa hauska seurata kuinka homma upposi täysillä. Ja on pysynyt senkin jälkeen. Lempipuuhaa on ollut katsoa Paul McCartneyn konserttia Back in the US -dvd:ltä. "Tuo Pool on hauska kaveri", on tullut kommenttina monta monituista kertaa..."ja se osaa soittaakkin niin hienosti, miten se laulaa noin korkeelta vieläkin?". Nii-i.

Tallenteesta mainittakoot mm. Jack Nicholsonin tönötys tallenteen alussa yleisön joukossa, jäyheänä mustat lasit silmillään, tyyliin "mä nyt tässä diggailen arvokkaasti, enkä heilu liikoja", vaihtuen lopun avoimeksi hoilaukseksi, joraukseksi ja fiilistelyksi, jota kamerakin silloin tällöin seuraa.

Stonecold kirjoitti:

Tänks tarkkuudesta, tuota Beep Beep mm Beep Beep, yeah:ia hoilataan 8v. tytön kanssa yhdessä kun ajellaan kiesillä ja biisi sattuu soimaan autossa. Ja tietty sitä "peipi juu kän draiv mai kaaria"...Hyvät sanat biisissä!

Josta voikin johtaa "todistusta" bändin musan ihmeellisestä mädzigistä. Tyttö kuuli Rubber Soulia 6 vuotiaana ekan kerran, tanssi musan tahdissa ja hoilasi "englantia" sen minkä kerkesi. Olipa hauska seurata kuinka homma upposi täysillä. Ja on pysynyt senkin jälkeen. Lempipuuhaa on ollut katsoa Paul McCartneyn konserttia Back in the US -dvd:ltä. "Tuo Pool on hauska kaveri", on tullut kommenttina monta monituista kertaa..."ja se osaa soittaakkin niin hienosti, miten se laulaa noin korkeelta vieläkin?". Nii-i.

Tallenteesta mainittakoot mm. Jack Nicholsonin tönötys tallenteen alussa yleisön joukossa, jäyheänä mustat lasit silmillään, tyyliin "mä nyt tässä diggailen arvokkaasti, enkä heilu liikoja", vaihtuen lopun avoimeksi hoilaukseksi, joraukseksi ja fiilistelyksi, jota kamerakin silloin tällöin seuraa.

Laajenna klikkaamalla

Tyttösi on perinyt sen hienon ominaisuuden, joka kaikilla Beatlesista pitävillä tuntuu olevan: tyylitaju.

Ja kyllä: Pool on hauska kaveri.

Beatles on viihdeteollisuuden suurin kaupallinen ilmiö, ja se hallitsi popmusiikkia vuodesta 1963 vuoteen 1970, jolloin yhtye hajosi. Kokeilemalla jatkuvasti uusia musiikkimuotojen ja tyylien yhdistelmiä se loi " musiikkimuodin ", jota useat samanaikaiset muusikot ja yhtyeet jäljittelivät. Heidän tukkansa, pukeutumistapansa ja yleinen ajatuskehityksensä olivat muotia luovia.

Yhteenvetona eräs muusikkoystäväni kommentti:" Nehän teki jo kaiken".

Enpä voi muuta todeta, kuin että olen Beatles-friikki (kuten myös suurin idolini Ozzy :-) ja keräilen kaikkea siihen liittyvää. Löytyy sälää mm. hiirimatosta lähtien...

Hauska ketju lukea! Tässä ovatkin jo minua viisaammat analysoineet yhtyeen musiikkia, joten en sitä enää tee. Itse tutustuin bändiin joskus 80-luvun alussa viisivuotiaana. Kun kuulin Twist And Shoutin, se muutti maailmain. Tuli hommattua melkein kaikki viralliset Beatlesit jo ennen kouluikää. Sitten se homma jäi muutamaksi vuodeksi (ehkä sitä ei iljennyt diggailla 20 vuotta vanhaa yhtyettä), mutta siinä yläasteen kynnyksellä innostuin Beatlesista "lopullisesti".
Omia suosikkilevyjäni ovat Abbey Road, Rubber Soul ja Revolver, joihin ei tunnu kyllästyvän millään (ei nyt kyllä niihin muihinkaan). Yksittäisiä biisejä on aika hankala/turha vertailla. Bändi kehittyi kuitenkin niin merkittävästi vuosien saatossa. Alkuvuosien tuotantoa ei silti pidä vähätellä. Eihän ole olemassa mitään parempaa kuin esim. I Want To Hold Your Hand! No, muutama oma kestosuosikki voitaneen kuitenkin mainita tunnettujen ikivihreiden lisäksi: You Never Give Me Your Money, What You're Doing, If I Needed Someone, I Wanna Be Your Man, The Word, The Night Before, I'm Happy Just To Dance With You, There's A Place, Baby You're A Rich Man, I'm Looking Through You... Onhan tähän harrastukseen vuosien saatossa vähän rahuliakin palanut, koska cd-hyllyssä on 116 Beatlestä.

Äänestys: Lennon/McCartney

Kumpi teki Beatles-aikanaan mielestäsi keskimääräisesti paremmat kappaleet Beatlesille?

Beatleshan merkitsi kaikki Lennonin tai McCartneyn kappaleet tekijänimellä Lennon/McCartney, vaikka jompikumpi etenkin yhtyeen loppuvaiheessa teki viisunsa ypönä yksin.

Pannaanpa tähän esimerkkejä poikain lauluista:

Paul McCartney:
Yesterday
Eleanor Rigby
Hey Jude
Lady Madonna
We Can Work It Out
The Long And Winding Road
Let It Be

John Lennon:
Strawberry Fields Forever
In My Life
All You Need Is Love
Lucy In The Sky With Diamonds
Hard Day's Night
Help!
Across The Universe

Huomio: äänestys on julkinen ja teen joka iikasta psykoanalyysin sen perusteella kumpaa äänestää :)

Hirveän paljon en ole Ötököitä kuunnellut, mutta antamiesi biisilistojen perusteella McCartney vie voiton.