Tosiaan itsekin pelaan veskarina ja pikkupoikana Lunkka oli mulle idoli. Koin äsken niin suuria tunteita että en tiennyt voivani tuntea sellasta. Iloa, riemua, onnenkyyneliä ja syke ainaki miljoona ja kaikkea muuta järjen ulottumattomissa olevia fiiliksiä. TÄMÄ on mun IFK.