Kyllähän tässä voisi luetella Masken Carlssonin ja Mats Sundinin, 5-6 (jota olin paikan päällä katsomassa) sekä Pavel Buren. Puhumattakaan finaaleista 1998, 1999 ja 2001. Silti ylivoimaisesti vaikein käsiteltävä on ollut Torinon hopea. Täydellistä peliä, upea joukkue, mutta se viimeinen... ja...