Näytti tekevän kipeää kun kaatui mutta silti varoi oikea solisluuta/olkapäätä kaatuessaankin. Mutta ehkei sitten ollut vakavampaa, kun pelasi pelin loppuun. Toivottavasti.
Pelottavan näköinen tilanne kun veto tuli kaulan lähelle lopussa. Toivottavasti ei käynyt pahemmin. Palautui aika nopeasti mieleen Garteigin vika matsi IFK:ssa.
Mun mielestä IFK pelasi ihan vapautuneesti omalla puolustusalueella, vaikka Tapsa oli maalissa. Tästä ollut jonkun verran puhetta ja en ole asiaan aiemmin kiinnittänyt huomiota, mutta tänään ainakin ihan rentoa tekemistä alusta asti.
Se Jukurien maali jossa Taponen tuli vastaan vaikka pakki olisi voinut ottaa kiekon, meni Taposen piikkiin, mutta oliko ne muut sellaisia, että ne meni Taposen vai pelaajien piikkiin. Otti toki tärkeitä torjuntoja, mutta aika hyvistä paikoista ja helposti Jukurit pääsi laittamaan sisään...
Aika monesti hyvän ensimmäisen vuoden/kauden jälkeen, aika monessa muussakin työssä/tehtävässä, seuraava vuosi/kausi, kun palataan arkeen ja aletaan tehdä pitkäjänteisesti hommia, tulee uusia haasteita vastaan. Vaikka samana aikaan maalivahti saattaa teknisesti kehittyä niin uudet haasteet voi...
On varmaan IFK:n tehtyjen maalienkin määrä noussu vaikka edelleen väännetään aika vähämaalisia matseja. Loistaa poissaolollaan nuo 5-0 ja 6-2 matsit.
IFK on saanut myös viisikkopelin kuntoon sekä hyökkäyspäässä että omassa päässä ja helppoja maalipaikkoja ei enää olla annettu.
Mutta samaan...
Jostain syystä joka kerta kun Tapsa on maalilla, on itselläni rauhallinen olo. En tiedä miksi näin on mutta kai se tekemisestä tulee? Vai olemuksesta? Vai psykeestä?
Hallilla tunne on vielä voimakkaampi.
Kun useita pelaajia oli sairastanut koronan ja kuntotaso oli sen jäljiltä mitä oli niin IFK oli pakotettu muuttamaan pelitapaa kevyemmäksi ja se ei onnistunut kovin hyvin kun idea oli pelata aloitteellisesti ja liikkua paljon. Kun pelitapaa yritettiin säätää takaisin aktivisemmaksi niin sekään...