Tinder-seikkailut sai kirjottamaan pienen runon pitkästä aikaa
Miten ois, läheks mun kaa
Ihan vaik kahvittelee vaa
Like sun suuntaas luikahti
Lovee jos saan toisen takasi
Ainaki annoit syyn runoilla taas
Smiles
When you smile
Maybe even
Just a while
Guaranteed I
Might as well
Look back at
Your face and
How far us two
Have travelled
And when you
Will come again
You're welcome
Back for more
Even if just
For some laughs
Just for fun and
For what we may
Have yet become
Building, from these cracks
A foundation, hope to last
The anchor inside my chest
Maybe time, tell us the rest
I tried to fly away, to escape
My mask, pain lighting my path
Towards the new light of today
Battlefield of fear and faith
Samasta runosta kuin edellinen viestini
Aika kului risteillen kohti kotia
Jätinkö mun sydämeni taakseni
Pitäisikö mun luottaa vaistooni
Voinko tietää mitä mun silmät ei
Talvihämärätielllä edessään erota
Mielikuvat valoisat peittävät mielen
Taisinpa oppia sinulta uuden kielen
Sil on selkeä...
Okei, vielä toinen pätkä toisesta runosta. Sen verran tykästyin tähän täysin omassa päässä keksimääni sanaan, joka esiintyy heti tän runon ensimmäisessä säkeessä. Tepastelin vain yksi ilta tuolla olohuoneessa ja mietin siinä tähdenlentoa sanana, makustelin sitä hetken aikaa mielessäni ja sitten...
Joops.. Viikon vanhat setit (ei muuten muuten ole edes samasta runosta kuin edellisen viestin runopätkä, vaikka sana Fireworks esiintyy "hämäävästi" tässäkin).
Tämä on itseasiassa vain tosi pieni palanen mun kuukauden pisimmästä runosta. Ehkä joskus pistän kokonaisen version tänne...
Alkusäkeet vielä melko tuoreesta kyhäelmästä nimeltä Fireworks. Pitäis varmaan koittaa taas tempaista jotain suomeksikin, joulukuun alku on mennyt toistaiseksi vaihteeksi aika enkkupainotteisesti.
My passion lights up
Just like fireworks do
The anchor pulls me
Closer to the surface
And it...
Satunnaiset sunnuntaihaaveilut pari sunnuntaita sitten..
Kulkuportti kohti jotakin uutta
Hämärän peittoista tulevaisuutta
Putoavat lehdet kääntää mun sivun
Tää seuraava luku saattaa olla sinun
Tutkimusretki marraskuuhun
Taisin ihastua taas täysikuuhun
Astelen nyt elon palstalle uudelle
Tehden...
There is something in the air tonight
Free of gravity, our galaxies collide
This time the collision isn't heavy
Everything is light, soft and steady
And like an astronaut to the moon
My two feet will hit the ground soon
Mielikuvitus lensi taas kuuhun asti...
Uusi maailma avautuu
Odotan avaajaa
Mun painepurkki
Mis menee mun
Tunteiden tulkki
Ehkä en osaa puhuu
Tai sanon ihan liikaa
Seinät syliini kaatuu
Vaik etsin pikaliimaa
Nyt hengitän vaa ilmaa
Ihailen uutta maailmaa
Kaikki siinä on kaunista
Epätäydellisen valmista
Siis ehkä myös huomenna
En...
Nukuin viime yönä aivan liian pitkään.
Ei nukuta.
En ole jakanut tänne pahemmin mun runoja kokonaisina viime kuukausina.
Tässä tulee yksi lyhykäinen:
Sandaalit ja muistopuisto (15.7.)
Nyt metsä jyskyy
Melkonen myrsky
Mitä en muista
Sen luen puista
Sanan jos suusta
Saisin, voisi sillon...
Viimeisin suomeksi kirjoittamani runo [joka ei ole jo tässä ketjussa] syyskuun lopulta (24.9.) ja sen loppusäkeet...
Horisontin takaa lähestyvä
Hän, kultainen musta ruusu
Näkökarttani himmentävä
Oli hänen salainen sointu
Nyt sointu näkyy kirkkaammin
Sen hehku kuuluu selkeemmin
Mihin polkuu tää...
En kirjoita yleensä näin raskasmielisiä tai melankolisia runoja ja eilenkin se vaati oikean mielentilan sekä inspiroitumisen musiikista jota kuuntelin päivän mittaan. Tästä tuli sen verran lyyrinen tapaus että kaipa tästä saisi joskus vielä jonkun biisinkin väännettyä jos sellaisen haluaisi...
Tää ei itseasiassa ole edes se runo jonka lupasin äsken yöketjussa kirjoittaa, mun pääkielihän on muutenkin englanti. Kunhan aloin kelaamaan miten hajalla olin tammikuussa ja tein sillä sanoja.
Kääntyvä lehti
Kuin veitsi haavassa
Harhainen retki
Ja iltakävely laavassa
Satuttava satu
Kipinöivä...
Huomenna se alkaa, on tullut kannatusrunon aika...
Huominen ilta
Päättyvä odotus
Kansa ryntää jo hallille
Erätaukolihis ja jonotus
Perjantai-ilta Lahes
Laschin odotettu paluu
Jos väris on turkoosi
Tätä missata et sä haluu
Kiekko lyödään jäähän
Ja paine Sportin päähän
Summeri vihdoin soittaa...
Laitanpas sittenkin ihan pienen palasen siitä mitä olen kirjoitellut tasan 365 päivää myöhemmin tuon edellisen runon jälkeen, eli 14.9. viime kuussa, tietysti täysin eri henkilöstä. Tyylillisesti näiden kahden kirjoituksen välillä on aika selkeä kontrasti. Tätä tehdessä käytin todella paljon...
Ettei Puniksen tarvisi taaskaan pitää yksikseen tätä runoketjua pystyssä, niin ajattelin että voisi itsekin jakaa melkein kuukauden tauon jälkeen taas jotain.
Ei siinä että tossa mun uudessa runotuotannossa mitään vikaan olisi, mulla on vaan sydämen pohjassa vahva tunne siitä, että haluan...