Toinen mikä siinä minusta oli hyvää, niin Marleau teki itsensä pelattavaksi lähemmäs siniviivaa, mutta keskemmältä kenttää, kuin mitä Ikonen tai Martin. Martin haki todella lähelle laitaa ja silloin poikittaissyöttö on todella pitkä ja laukaus tulee pienestä kulmasta. Ikonen taas pyrki lähemmäs...