Tämä lause kertoo ehkä enemmän IFK:n puolustuksesta kuin Seppälästä itsestään. Mielestäni hän on ollut parhaimmillaan silloin kun on pystynyt keskittymään yksinkertaiseen peruspeliin, mutta esimerkiksi pelattuaan Motinin parina, kun joutui pakosta ottamaan enemmän kiekollista roolia, lopputulos...