Kaikki viisas on jo varmaan edellä sanottu, mutta julkinen hehkutus (Laine markkininoinnissa, Jalosen hattu/miekka, kolumnit Suomen varmasta mestaruudesta…) ja tässä ollaan. Ei Suomi nyt ihan paska ollut, mutta muut olivat vaan parempia.
Lässähdys. Nyt sitten pyöritellään kolme peliä helppoa ChaChaChata ilman lisävahvistuksia, kunnes tosipaikka tulee Tanskan jälkeen. Toivoa sopii että jengi astuu vielä ison askeleen eteenpäin puolivälierissä. Varsinkin kun olen itse paikan päällä.
Kisoistahan tulee varmasti jälleen kerran tasaiset. Suomi ei mitenkään erityisesti erotu Ruotsista/USAsta/Kanadasta (Tšekki, Sveitsi?) jotka ovat aina vaarallisia joukkueita. Paljon on varmasti kiinni siitä, että tuo ykkösketju alkaa nousta esiin ja merkit ovat varsin lupaavat kaikesta huolimatta.
Mörkö teki turnauksessa varmaan sen mitä häneltä odotettiinkin. Kapanen oli ainakin Ruotsi- pelissä melko näkymätön. Oksanen saisi jatkaa. Mielenkiintoista nähdä ketkä tippuvat mutta kyllä siellä 2-3 ketjuissa aika harmaata massaa oli.
Halusin vain painottaa sitä, että Suomen vahvuus on mielestäni ollut aina yhtenäisyys ja kokonaisuus = joukkue. Tällä siis yritän selittää Jalosen valintoja, joihin kohdistuu kritiikkiä. Vertauskuvana nyt ajattelin jotain historian Venäjän ja joskus Kanadan nippuja.
Suomi on usein pärjännyt, koska on ollut hyvä joukkue. Siinä jää joskus isoja nimiä rannalle. Ne tähtisirkermien failaukset on nähty muilla mailla monta kertaa.