Tässä se oma ajatukseni, miksi lapsettomana annan suvussanikin juhlahetket heille, joilla ne lapset ja lapsenlapset on. Tulen toimeen lasten kanssa, mutta pääni ei vaan aina jaksa sitä mölyä, joka siitä vilpittömästä ilosta irtoaa. Ja he kun saavat sen huomion, jäisi sitä itse vähän hiireksi...