Pitkä tai lyhyt, tuo tie, aina se alkaa ekasta askeleesta... Se, että olet saanut käytyä ammattiavun parissa, saanut hoitosuunnitelman & lääkkeet, ja kirjoitit vielä asiasta tänne kertoo, että olet jo matkalla, et lähtöruudussa. Tsempit sinne!
Todennäköisesti et, korkeintaan vähän siirtämään lopullista. Käsitykseni mukaan ne, jotka on ihan tosissaan elämäänsä lopettamassa eivät apua avoimesti edes pyydä?
No niin, enpä kuvitellut vielä puoli vuotta sitten tähän ketjuun kirjoittavani kuin kannustavia viestejä muille, mutta kuinka ollakaan... Tuolla Naisasiat-ketjussa puin jokunen viikko sitten avioero-asioita, jotka sitten käsittelyyn otettaessa nosti pintaan ihan hippusen muutakin...
Olen (yhden semi burn-outin muutama vuosi sitten kokeneena) tässä jonkun aikaa jo seuraillut näitä tämän topicin kirjoituksia, välillä vähän kauhunsekaisin tunteinkin, ja kiittänyt Luojaani, että olen itse välttynyt [toistaiseksi-] vakavilta mielenterveysongelmilta...
Yksi asia joka tulee...