Hävittyjen finaalien jälkeen mestaruuden voittamisessa on se juttu, että silloin ei kiinnosta enää mikään muu kuin mestaruus. Kun mestaruus voitetaan oikeasti hirvittävien vaikeuksien jälkeen, eikä välissä ole helvetin hyvin sujuneita hopeakausia, niin se tunne on moninkertaisesti suurempi.