Olipa hieno ottelu. Ei mitään väsyneitä jalkakikkoja ja klapklap -surffailua, vaan kovaa ja ajoittain taitavaakin taistelua voitosta. Lisää näitä!
Jotenkin jäi sellainen kuva että joukkuepelillisesti Lukko oli oikeastaan parhaimmillaan IFK:n ekaan maaliin asti. Yksilötasolla taas kädet sitten olivat aivan jäässä, ja kiekko ei tuntunut pysyvän lavassa sitten millään. Rupesi jo vähän pelottamaan että noinko tuolla ryhmällä ei vaan kantti kestä pudotuspeleissä, tuli viime kevät mieleen. Myöskään Roloson ei erityisemmin vakuuttanut kun mies kuumeni todella herkästi, ja ottikin sitten aivan typerän jäähyn. Kuka muuten oli se onneton lukkolainen joka toisessa maalissa jostain kumman syystä jätti kiekon hautumaan omaan päähän? IFK löi paineen päälle, ja siellähän se takarauta sitten kolisi. Missasin muuten itse täydellisesti tilanteen jossa Pärssinen loukkaantui, mitä siinä oikein kävi?
Summa summarun, eka oli niukasti Lukon erä. Ja silti taululla lukemat 2-0.
Toisessa erässä IFK oli mun mielestä vahvimmillaan. Erän alkupuolella aivan jäätävää peliä, Lukko oli täysin aseeton. Ei mitään asiaa edes hyökkäysalueelle. Itseäni jäi hieman ihmetyttämään miksi Lukko ei ruvennut lyömään painikiekkoja ristikulmiin, kun ei keskialueen yli tunnuttu sen kiekon kanssa pääsevän. Kuitenkin erän kuluessa Lukko sai hiljalleen eroa kiinni, ja pystyi roikkumaan (vain kuvainnollisesti) IFK:n kannoilla. Ei silti kovin hyvältä näyttänyt. Onneksi olutjonot rupesivat sentään lyhenemään.
Kolmannessa IFK oli kyllä yllättävän vaisu. Ei Lukko mun mielestä mitenkään peliä petrannut, mutta vastustajan taso laski. Liekö ollut fyysistä vai mitä? Jotenkin aika "ansaitsemattomasti" se kavennusmaali tuntui tulevan, mutta sen jälkeen Lukolla oli todellakin henki päällä. Tasoitus oli vain ajan kysymys, ja kun kohdistusammunta tolppaan oli tehty, niin Saarela kävi vääntämässä kassinsa jota saattaisi kutsua vaikka tahtomaaliksi. Aika näppärästi tuntui blokkipelikin toimivan tossa osumassa.
Ekassa jatkoerässä saatiin se väärä vaihtokin sitten puhallettua, parin epäselvän tilanteen mentyä jo aiemmin ottelussa ohi. Lukon alivoima oli kuitenkin perin hyvää. Tosta pöytäkirjaan merkkaamattomasta "maalista", olin ihan aitiopaikalla. Ei kahta sanaa, Favorin vihelsi pelin poikki selkeästi ennen kuin kiekko oli maalissa. Helvetin nopeasti tosin vihelsi, mutta sijoittuminen oli sellainen ettei se kiekkoa kyllä voinut nähdä. Vihellettävähän se oli. Vähän oli paikkovihellyksen makua toisessa päässä heti perään, kun pilli soi kun kiekko oli hädin tuskin lavasta irronnut. Ei kuitenkaan pahaa sanaa tuomarista, ihan hyvin se vislas. Kaikkiaan koko jatkoaika oli melko tarkkaa peliä, taklaukset loppui, ja ilmeisesti rupesi isolla osalla pelaajista luistin painamaan. Virheitä tuli yllättävän vähän. Ratkaisukin tuli hieman epätyypillisesti, ihan perushyökkäyksestä. Hämmästyttävän vapaasti ja kauan se Toporowski sai kyllä leipoa sitä kiekkoa sisään. No, loppu hyvin - kaikki hyvin.
Ensimmäisen pelin perusteella sarjasta voi kyllä ennustaa pitkää ja korkeatasoista. Ja ainakin erinomaista viihdettä. Itse olin ainakin tulisilla hiilillä vaikka kaukalossa ei omaa suosikkia pelannutkaan.
Vaikka maalivahdit eivät ihan parhaimmillaan olleetkaan, niin maila- ja avauspeli olivat kyllä huikeita. Siinä olis liigan kotimaisilla vahdeilla keskimäärin melkoisesti opittavaa.
Kourallinen Lukko-faneja sai muuten pääsääntöisesti enemmän meteliä aikaan kuin punapaidat. Tosin äänistä päätellen alkoholilla oli osuutta asiaan. Hienosti Lukon joukkue sitten fanejaan kävi kiittämässäkin matsin jälkeen. Tosin pienenä sivuhuomautuksena on todettava että melkoisia ilmaisutaiteen lahjakkuuksia on tainnut päästä Suomen taidelahjakkuusseulan läpi valahtamaan. Montakohan päivää on pitänyt älynystyröitään vaivata keksiäkseen sen kaikkein käytetyimmän möykkäyksen: "Huume-Jere, Huume-Jere, Huume-Jere...".