Vaikkei ketään kiinnosta niin sain 96-97 kauden loppuun. Konferenssin finaaleissa 4-3 hävisin Coloradolle, voi vitutuksen multihuipennus.
Toisella kierroksella oli vastassa oli Chicago ja sen voitin suoraan 4-0. Samalla seurailin toista otteluparia Colorado-Dallas, koska arvelin, että Avs sieltä tulee vastaan ja oli runkosarjassa ainoa joukkue ketä vastaan olin jatkuvasti ongelmissa tai hankalaa oli. Roy on aika hyvä maalissa ja kaksi kenttää niin kovia, että ei vaan Leafsin kapealla materiaalilla pysty pelaamaan kunnolla pidempää sarjaa niitä vastaan. Yksittäisissä peleissä oli runkosarjassa ihan eri meininki kun aina oli joku Coloradolla telakalla ja Foppakin puoli kautta pois.
Nyt sitten vastassa oli Gusarovia vailla oleva paras miehitys mitä Avs sai. Minulla Leafsillä Modin palasi rosteriin juuri ennen sarjaa. Ekassa pelissä kuitenkin Yuskevich loukkaantui mikä ennestään hankaloitti pakiston tilannetta kun top-6:sen jälkeen on aika hiljaista ja oikeastaan vain top-4 on NHL tasoa. Ekan pelin voitin 1-0 varsinaisella peliajalla. Schneider teki yv-maalin ja ajattelinkin pelata koko sarjan siten, että puolustan mahdollisimman tarkasti tasakentällisin ja yv:llä kokeilen iskeä kun sillä tuntuu onnistuvan muutenkin hyvin. Oli muutenkin hyvä peli ja ei voinut sanoa että miten päin kääntyy.
Toisen pelin voitin jatkoajalla toisessa jatkoerässä 4-3. Sundin teki 3 maalia ja Warriner yhden. Johdin ensin 2-0 toisen erän lopulla, 2-2 jossain kolmannen puolivälissä ja 3-2 vielä viimeisellä minuutilla mutta sitten Forsberg tasoitti 7 sekuntia ennen loppua. Tätä ennen luonnollisesti tyhjästä maalista vedin tolppaan.
Kolmas peli oli ns. EA-peli. Avsille 4-0 ekalla kympillä, otin aikalisän ja vaihdoin mokkeakin, ja 6-0 toisessa erässä. Sain kuitenkin yhden tehtyä lohdutukseksi (Clark). Kolmannessa vaan tappelin Domilla ja Kypreosilla. Laukaukset taisi olla 33-20 mulle.
Neljäs peli 0-0 ja sitten Scott Young teki Avsille ekan jatkoerän lopulla maalin. Dumppikiekko kimpoaa laidasta suoraan oman maalin eteen ja siitä one timerilla kilpipuolelle. Morjes. Sarja tasan 2-2 ja mietin että mitähän tekis... Koko pelin aikana olin altavastaaja ja en päässyt edes kunnon vetopaikoille. Tuntui että omat ukot järjestäen hitaampia, väsyivät nopeammin, kaikki vedot blokataan pois ja jos saan poikittaissyötön maalin eteen niin älytön haamutorjunta Roy'lta jne. Laukaukset oli aika tasan n. 35-35 mutta omat vedot järjestäen nurkista ja viivalta.
Viides peli kotona ja tähän osui aika helppo ottelu, voitin 4-2. Maalintekijöinä Murphy, Sundin kahdesti ja Berezinillä tyhjiin. Ajattelin, että nyt oli sarjan tähän asti tärkeimmästä pelistä voitto ja kaksi mahista hoitaa homma kotiin.
Game6 ja taas alkaa "hyvin". Ekassa vaihdossa Kamensky syöttää kiekon päätyyn, kimpoaa siitä Potvinin luistimeen ja siitä maaliin. Ei ole koko kauden aikana tullut tuollaista räkämaalia. Sain onneksi heti tasoitettua Murphyllä hyökkäyspään aloitusvoitosta suoraan. Sitten Kirk Muller ja Jamie Baker teki vielä 3-1 ekan erän aikana. Ajattelin nyt pelata perusvarmaa. Sitten alkoi tulemaan jäähyjä, (mitä oli tullut todella vähän koko sarjan aikana). Botit napsii koukkuja ja kiinnipitämisiä. Pelasin oikeastaan koko toisen erän alivoimaa ja Avs kavensi yv:llä 3-2 ennen erätaukoa. Kolmas oli aika tasainen, en oikein muista mitään erityistä mutta sitten loppupuolella Sakic pääsee alivoimalla läpi ja tasoitti. Tuntui että tässä oli koko sarjan kuva (mertarantamaisesti). Sain ok paikkoja, mutta Roy aina torjuu. Runkosarjassa sain usein maaleja läpiajoista jos niihin pääsi, nyt en tehnyt yhtään niistä. Samoin jos sain tyhjän maalin hienolla kuviolla niin tolppa tai blokkaus siihen. Oikeastaan vain ykköskentällä sain hyökättyä kunnolla, kakkosellakin jos onnistuin peluuttamaan sen Avsin 3-4 kenttää vastaan. Mutta tuntui että vain Sakicin ja Forsbergin kentät oli heiltä jäällä. Heti jatkoajan aluksi Claude Lemieux iski poikittaissyötöstä one timerilla.
Nooh... Game7 ja tähän mennessä aina kotijoukkue voittanut joten ei kai tässä. Avs meni johtoon 0-2, tasoitin 2-2 ja siinä mentiin kolmanteen erään asti. Sitten taas alivoimalla pääsivät läpiajoon kun viivaveto osui pelaajiin ja 2-3. Pelikellossa oli jotain 52min sillä hetkellä. Pakko oli ottaa aikalisä, että sain ykköskentän lepuutettua. Sitten yritin Sundinille läpiajoa ja ns. varmoja maaleja poikittaisyötöistä mutta ei mitään saumaa. Viimeisellä minuutilla Foban ketju pyöritti minun kakkosta omassa päässä ja sitten tekivät 2-4 maalin ja sarja 3-4.
Lopulta Stanley Cupin vei Devils, ja sekin olisi ollut ihan ok vastus, mutta niille ois pärjännyt maalinteossa. Jäi kyllä vitutus kun vein runkosarjan n. 10 pisteellä ennen Coloradoa ja heitä vastaan taisin olla pikkaisen voitolla keskenäisissä peleissä. Mutta ne oli aina erilaisissa tappio- tai voittoputkissa ja voimasuhteet määräytyy paljon noidenkin mukaan, plus loukkaantumiset mitä niillä oli. Pleijareissa tuntui että jokainen peli on ns puhtaalta pöydältä (ellei voita montaa putkeen kuten oli ennen tuota kolmatta konf. finaalia). Niissä ei ehkä pärjää pitkässä juoksussa kun vastustajalla on kaksi niin hyvää kenttää, huippuveska ja oma rosteri surkea pl. ykkösketju. Vaikkei häviä mihinkään bugiin tai selkeään suosimiseen niin jäi kyllä jännä fiilis kun ei pärjännytkään vaikka mitä teki.
Ehkä latailen 98-99 kauden seuraavaksi. Niistä pelaajista, rostereista jne onkin jo legendaarisia muistoja kun NHL99:ä pelattiin aikoinaan todella paljon.