Vuoden urheilija 2017

  • 37 431
  • 232

Fiftie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku
@Havumetsien GM

Todella hyvä teksti. Lisätään vielä, että mun mielestä Tennis on kyllä kärkipäässä lajeissa missä on vaikeinta päästä huipulle.

Tuossa yleisurheilun juoksulajeissa kaikki lajit kun vaan pitäis erottaa toisistaan. 100 m juoksija, ei kilpaile esim. 400 m juoksijan kanssa ja 400 m juoksija ei taas 10 000 m juoksijan kanssa. Eli kilpailun kovuus ei oo kaikki nuo harrastajat yhteensä, vaan jokainen erikseen. Toki 100m juoksija voi juosta 200 m jne, mutta kuitenkin.

Oma lista maailman suosituimmista lajeista, ja varmasti myös osittain vaikeinta näissä päästä huipullekkin.(Saa olla eri mieltä) Osa lajeista vois vaihtaa järjestystä mahdollisesti.

1. Jalkapallo
2. Koripallo
3. Tennis
4. Lentopallo
5. Kriketti
6. Rugby
7. Sulkapallo
8. Uinti
9. Pingis
10. Baseball

Kriketti tosin on sellainen laji, että se on äärettömän suosittu tietyissä maissa, mutta eipä tuo ole niin maailmanlaajuinen laji kuitenkaan.
 
Viimeksi muokattu:

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Tuossa yleisurheilun juoksulajeissa kaikki lajit kun vaan pitäis erottaa toisistaan. 100 m juoksija, ei kilpaile esim. 400 m juoksijan kanssa ja 400 m juoksija ei taas 10 000 m juoksijan kanssa. Eli kilpailun kovuus ei oo kaikki nuo harrastajat yhteensä, vaan jokainen erikseen. Toki 100m juoksija voi juosta 200 m jne, mutta kuitenkin.

Toki tässä nyt on hyvä huomioida, että ei harrastajamassan suuruus välttämättä kokonaan kerro siitäm miten vaikeaa jossain lajissa on päästä huipulle. Lähes tulkoon kaikkialla maailmassa pienet lapset juoksevat kilpaa ja siinä on kohtuullisen helppoa erottaa, kellä on lahjakkuutta kyseiseen lajiin. Juoksu on vahvasti genetiikkalaji ja heikon tai keskinkertaisen genetiikan tuohon lajiin omaavat eivät sitä tule harrastaneeksi, koska huomaavat niin aikaisin, että eivät pärjää siinä.

Sitten taas vaikkapa tennis on laji, jota varmaan maailman enemmistö ei koskaan tule lapsena kokeilleeksi säällisissä olosuhteissa. Saati että olisi varaa sellaisiin olosuhteisiin (kentät, välineet, valmennus etc.), että olisi edes auttavia edellytyksiä pärjätä lajissa. Kyllähän sen epäsuhdan pystyy näkemään, että tenniksessä valkoihoiset eurooppalaiset ovat railakkaasti yliedustettuna maailman huipulla, jos peilaa siihen, että Euroopassa asuu nykyään alle kymmenen prosenttia maailman populasta ja ihan tutkimustenkin valossa eurooppalaisten geneettiset ominaisuudet tenniksessä korostuvissa nopeudessa ja voimantuotossa ovat keskimäärin heikompia kuin mustilla.
 

Fiftie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku
Toki tässä nyt on hyvä huomioida, että ei harrastajamassan suuruus välttämättä kokonaan kerro siitäm miten vaikeaa jossain lajissa on päästä huipulle. Lähes tulkoon kaikkialla maailmassa pienet lapset juoksevat kilpaa ja siinä on kohtuullisen helppoa erottaa, kellä on lahjakkuutta kyseiseen lajiin. Juoksu on vahvasti genetiikkalaji ja heikon tai keskinkertaisen genetiikan tuohon lajiin omaavat eivät sitä tule harrastaneeksi, koska huomaavat niin aikaisin, että eivät pärjää siinä.

Sitten taas vaikkapa tennis on laji, jota varmaan maailman enemmistö ei koskaan tule lapsena kokeilleeksi säällisissä olosuhteissa. Saati että olisi varaa sellaisiin olosuhteisiin (kentät, välineet, valmennus etc.), että olisi edes auttavia edellytyksiä pärjätä lajissa. Kyllähän sen epäsuhdan pystyy näkemään, että tenniksessä valkoihoiset eurooppalaiset ovat railakkaasti yliedustettuna maailman huipulla, jos peilaa siihen, että Euroopassa asuu nykyään alle kymmenen prosenttia maailman populasta ja ihan tutkimustenkin valossa eurooppalaisten geneettiset ominaisuudet tenniksessä korostuvissa nopeudessa ja voimantuotossa ovat keskimäärin heikompia kuin mustilla.

On sulla tuossa pointtia. Jenkeissä taitaa olla niin, että lähes kaikki lahjakkaimmat urheilijat valitsee joko koriksen tai amerikkalaisen jalkapalloilun, joten ne mustat ei päädy tenniksen pariin siinä maassa kovinkaan useasti. Onhan se tennis vähän "elitistinen" laji myös.
 
Viimeksi muokattu:

Japi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh, Jokerit, Saipa, Jokipojat, Titaanit
Niin joo, se olikin tollainen disclaimer omista matematiikan lahjoista. Aattelin että se oli "vastaisku" siihen kun Kirjoittelija kysyy että miten sä nyt tälläseen päädyit. Noh, pahoittelut. Sitä se ei poista että 63,11% ei ole kovinkaan lähellä 25% =DD

Ei ole 63,11% lähellä 25% jos laskee NBA:n pelaajien määrää suhteessa NHL:n pelaajien määrään, mutta jos laskee toisinpäin eli NHL-pelaajien määrää suhteessa NBA-pelaajien määrään niin päästään lukuun 158% (713/450x100). Kaksinkertaisen määrän erohan ei ole 50% vaan 100%. eli 800 on 100% suurempi kuin 400.
 

Harzan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joe DeLoach
...
Yksilöurheilijalle riittää yksi onnistunut suoritus kauden aikana, että valinta tulee. Otetaan vaikka Päivä Alafrantti, kuka heitti kerran kesässä pidemmälle kuin muut, ja voitti kisan, ja tittelin. Samana vuonna Jari Kurri oli hyvä 82 runkosarjaottelussa, ja parissakymmenessä pudotuspelissä, ja voitti mestaruuden isossa roolissa, eikä se riittänyt...

Niin, no. Onko mielestäsi siis jotenkin helpompaa tehdä elämäsi kovin suoritus juuri etukäteen tiedossa olevana päivänä, juuri sillä hetkellä, kun on oma suoritusvuoro?

Keihäänheitossa täytyy tehdä suoritus 100% teholla, jonka on onnistuttava teknisesti täysin kohdalleen. Jääkiekossa ei tehdä mitään fyysistä suoritusta 100% teholla, vaikka hokijargonissa muuta väitetäänkin.

Vuoden 1990 valinnasta vielä. Ei kai Vuoden urheilija ole mikään elämänurapalkinto, johon lasketaan mukaan kaikki saavutukset? Miksi aina korostetaan, että Kurri voitti tuolloin viidennen Stanley Cupinsa? Yhden Stanley Cupinhan se tuolloin voitti. Eihän Pitkämäen 2015 valintaakaan kritisoineet laskeneet Pitkämäen saavutukseksi seitsemättä arvokisamitalia, vaan yhden sinä vuonna saavutetun MM-pronssin (Timanttiliigan voittoa he eivät huomioineet).
 

Milanja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Mielenkiintoisia spekulaatioita tenniksestä ja koripallosta. Kontinen ja Markkanen ovat upeita urheilijoita. Mutta, Vuoden urheilija on Iivo Niskanen. Piste. Sitä ei mikään mahti maailmassa enää muuta. Tämä on toki myös henkilökohtainen mielipiteeni viime vuoden perusteella. Mutta niin se on näidenkin jotka tuon asian päättävät.
 

L. Paraske

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Suomi, Arttu Hyry, Hagaby Golf 2
Vuoden 1990 valinnasta vielä. Ei kai Vuoden urheilija ole mikään elämänurapalkinto, johon lasketaan mukaan kaikki saavutukset? Miksi aina korostetaan, että Kurri voitti tuolloin viidennen Stanley Cupinsa? Yhden Stanley Cupinhan se tuolloin voitti. Eihän Pitkämäen 2015 valintaakaan kritisoineet laskeneet Pitkämäen saavutukseksi seitsemättä arvokisamitalia, vaan yhden sinä vuonna saavutetun MM-pronssin (Timanttiliigan voittoa he eivät huomioineet).

Kurri nousi tuolloin vuonna 1990 NHL:n playoffien kaikkien aikojen parhaaksi maalintekijäksi (tuon jälkeen ohi ovat nousseet vain Gretzky ja Messier). Tuonkin vuoksi Kurri sai ehkäpä jopa tavallista enemmän huomiota mediassa rapakon molemmin puolin, vaikkei varmastikaan uransa aivan parasta kiekkoa enää pelannutkaan.
 
Aika ajoin käydään Suomessa, ja täälläkin, keskustelua siitä miten ja kenen toimesta vuoden urheilija pitäisi valita. Asia nousi taas esiin Ruotsissa, jossa kansa valitsee puhelinäänestyksellä voittajan. Eilisessä gaalassa Ruotsin viime vuoden parhaaksi urheilijaksi äänestettiin esteratsastaja Peder Fredricson, joka voitti viime kesänä Euroopan mestaruuden lajissaan. Hieno suoritus häneltä, mutta paljon keskustelua on herättänyt se, että hän päihitti äänestyksessä esimerkiksi uimari Sarah Sjöströmin, joka voitti viime vuonna kolme maailmanmestaruutta ja kaksi MM-hopeaa. Sama keskustelu käytiin vuosi sitten, jolloin voittajaksi äänestettiin samainen Fredricson voitettuaan Rion Olympialaisissa hopeaa.
 

benicio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Aika ajoin käydään Suomessa, ja täälläkin, keskustelua siitä miten ja kenen toimesta vuoden urheilija pitäisi valita. Asia nousi taas esiin Ruotsissa, jossa kansa valitsee puhelinäänestyksellä voittajan. Eilisessä gaalassa Ruotsin viime vuoden parhaaksi urheilijaksi äänestettiin esteratsastaja Peder Fredricson, joka voitti viime kesänä Euroopan mestaruuden lajissaan. Hieno suoritus häneltä, mutta paljon keskustelua on herättänyt se, että hän päihitti äänestyksessä esimerkiksi uimari Sarah Sjöströmin, joka voitti viime vuonna kolme maailmanmestaruutta ja kaksi MM-hopeaa. Sama keskustelu käytiin vuosi sitten, jolloin voittajaksi äänestettiin samainen Fredricson voitettuaan Rion Olympialaisissa hopeaa.
Onko tässä siis kyseessä jotain huumoriääniä, masinoituja pinkkejä heppatyttöpuhelimia, vai onko ratsastuksen status niin eri kuin Suomessa? Vai kaikkia näitä?

Minusta Suomen tapa on hyvä. Yleisöäänestys ainakin olisi huono tapa, ts alentaisi palkinnon arvoa.
 

J.Hotti

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK Detroit Red Wings FC Barcelona
Eiköhän nää yleisöäänestykset oo nähty eri yhteyksissä toimimattomaksi. Joku vitun Sampo Kaulanen valittiin vuoden tv-esiintyjäksi, koska herra joka vitun minuutti kerjää Facessa opetuslapsiaan äänestämään. Samaan aikaan ne muut, suurin osa suomalaisista miettii edelleen tällä hetkellä, että missäköhän vitun tv-ohjelmassa se Sampo Kaulanen edes esiintyi viime vuonna.

Lauantaina karting-kuljettaja, MM-pronssimitalisti Juho Valtanen valittiin yleisöäänestyksellä vuoden autourheilijaksi Suomessa. Valtteri Bottas toki korjasi isommat hedelmät napaten sen virallisen tittelin, mutta Valtanen oli yleisön suosikki. Äänimäärä oli aika lailla naurettava, reilut 4000, ja Valtanen korjasi voittonsa lähinnä sillä, että kartingissa lajin harrastajien piiri on iso ja juuri sellaista jengiä, mitkä myös äänestää. Kaikki kunnia Valtasen saavutukselle, en todellakaan vertaa vitun Sampo Kaulaseen, jolla ei ole mitään ansioita voittamansa palkinnon saralla. Mutta Valtasen edelle mahtuu heittämällä useitakin autourheilijoita Suomessa viime vuoden perusteella, jotka olisi pitänyt kaiken järjen mukaan olla edellä.

Mutta tässähän se ero tuleekin. Yleisön äänestämänä tuloksessa voidaan harvoin olettaa olevan mitään järkeä. Jo pelkästään alhaiset äänimäärät takaa sen. Ja kaiken lisäksi erilaisten masinointien vaara on aina olemassa.
 

Rocco

Jäsen
Niin, no. Onko mielestäsi siis jotenkin helpompaa tehdä elämäsi kovin suoritus juuri etukäteen tiedossa olevana päivänä, juuri sillä hetkellä, kun on oma suoritusvuoro?

Keihäänheitossa täytyy tehdä suoritus 100% teholla, jonka on onnistuttava teknisesti täysin kohdalleen. Jääkiekossa ei tehdä mitään fyysistä suoritusta 100% teholla, vaikka hokijargonissa muuta väitetäänkin.

Vuoden 1990 valinnasta vielä. Ei kai Vuoden urheilija ole mikään elämänurapalkinto, johon lasketaan mukaan kaikki saavutukset? Miksi aina korostetaan, että Kurri voitti tuolloin viidennen Stanley Cupinsa? Yhden Stanley Cupinhan se tuolloin voitti. Eihän Pitkämäen 2015 valintaakaan kritisoineet laskeneet Pitkämäen saavutukseksi seitsemättä arvokisamitalia, vaan yhden sinä vuonna saavutetun MM-pronssin (Timanttiliigan voittoa he eivät huomioineet).
Joukkueurheilija voi joutua tekemään huippusuorituksia kauden aikana kymmeniä. Keihäänheittäjällä, hiihtäjällä tai juoksijalla on myös vastapainona mahdollisuus keskittyä vain tiettyyn tapahtumaan monen kuukauden ajan, kun taas joukkueurheilija joutuu vetämään matseja läpi monta kuukautta putkeen ennenkuin mahdollisesti edes pääsee pudotuspeleihin ja taistelemaan mestaruudesta. Matseja ratkotaan huippusuorituksilla jatkuvasti. Vai luuletko että vaikka Lauri Markkanen saa vapaasti ottaa pallon ja käydä donkkaamassa voittokorin vastustajan estelemättä? Ei, siinä vaaditaan kaikkea ja paljon. Tekniikkaa, pelinlukua, kykyä suoriutua väsyneenä yms yms.

Sillä ei ole merkitystä monesko mestaruus on, oli se laji mikä tahansa. Kurri vaan kyseisenä vuonna voitti joukkueen ykkösmiehenä Stanley Cupin, joukkueessa joka oli myynyt Gretzkyn muualle, ja Edmontonin piti olla sen jälkeen mennyttä. Jari Litmanenkin oli usean vuoden ajan oman pelipaikkansa paras pelaaja maailmassa. Jalkapallossa. Maailman suosituimmassa lajissa. Silti hänen piti voittaa Hollannin liiga, Hollannin Cup, Mestareiden Liiga ja olla siellä paras maalintekijä, ennenkuin hän voitti Vuoden Urheilijan tittelin.
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
Ruotsissahan on vielä tuon yleisöäänestyksellä ratkaistavan Jerringprisetin rinnalla Svenska Dagbladetin kultamitali, jonka lehti myöntää vuoden parhaalle urheilijalle. SD:llä on palkintoa varten raati, johon kuuluvat mm. Tomas Brolin, Magdalena Forsberg ja Mats Sundin, eli kovaa tietotaitoa löytyy.

Tämän palkinnon Sjöström voitti.
 

Harzan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joe DeLoach
Joukkueurheilija voi joutua tekemään huippusuorituksia kauden aikana kymmeniä. Keihäänheittäjällä, hiihtäjällä tai juoksijalla on myös vastapainona mahdollisuus keskittyä vain tiettyyn tapahtumaan monen kuukauden ajan, kun taas joukkueurheilija joutuu vetämään matseja läpi monta kuukautta putkeen ennenkuin mahdollisesti edes pääsee pudotuspeleihin ja taistelemaan mestaruudesta. Matseja ratkotaan huippusuorituksilla jatkuvasti. Vai luuletko että vaikka Lauri Markkanen saa vapaasti ottaa pallon ja käydä donkkaamassa voittokorin vastustajan estelemättä? Ei, siinä vaaditaan kaikkea ja paljon. Tekniikkaa, pelinlukua, kykyä suoriutua väsyneenä yms yms.

Sillä ei ole merkitystä monesko mestaruus on, oli se laji mikä tahansa. Kurri vaan kyseisenä vuonna voitti joukkueen ykkösmiehenä Stanley Cupin, joukkueessa joka oli myynyt Gretzkyn muualle, ja Edmontonin piti olla sen jälkeen mennyttä. Jari Litmanenkin oli usean vuoden ajan oman pelipaikkansa paras pelaaja maailmassa. Jalkapallossa. Maailman suosituimmassa lajissa. Silti hänen piti voittaa Hollannin liiga, Hollannin Cup, Mestareiden Liiga ja olla siellä paras maalintekijä, ennenkuin hän voitti Vuoden Urheilijan tittelin.

Kurri ykkösmiehenä on aika kova väite. Kyllähän ainakin Mark Messier ja Craig Simpson menevät Kurrin edelle.

Ylipäätään lajit ovat toistensa vastakohtia. Joukkuelajissa yksittäinen pelaaja voi voittaa mestaruuden vaikka ei olisikaan parhaimmillaan ratkaisuhetkillä tai edes kentällä silloin. Otetaan esimerkiksi Christiano Ronaldon kovin maajoukkuesaavutus (EM-kulta), jonka ratkeamista hän todisti vaihtopenkiltä.
 
Onko tässä siis kyseessä jotain huumoriääniä, masinoituja pinkkejä heppatyttöpuhelimia, vai onko ratsastuksen status niin eri kuin Suomessa? Vai kaikkia näitä?

Minusta Suomen tapa on hyvä. Yleisöäänestys ainakin olisi huono tapa, ts alentaisi palkinnon arvoa.

Varmaan vähän noita kaikkia, mutta ennen kaikkea heppaväen masinointi.

Muuan Aleksi Valavuori muuten antaa Elmo-lehdessä oman ehdotuksensa miten vuoden urheilija tulisi valita ja mikä nykysysteemissä on pielessä. En ole lukenut, mutta luultavasti siinä yritetään keksiä tapoja miten Lauri Markkanen saataisiin jatkossa aina voittajaksi.
 

J.Hotti

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK Detroit Red Wings FC Barcelona
Muuan Aleksi Valavuori muuten antaa Elmo-lehdessä oman ehdotuksensa miten vuoden urheilija tulisi valita ja mikä nykysysteemissä on pielessä. En ole lukenut, mutta luultavasti siinä yritetään keksiä tapoja miten Lauri Markkanen saataisiin jatkossa aina voittajaksi.

En ole minäkään lukenut, mutta veikkaan kyseessä olevan idea valintatoimikunnasta.

Valintatoimikunnan puheenjohtajana toimii tietenkin Doer itse ja sen jäsenistö muodostuu seuraavista Veljistä:

Veli Juhani Tamminen
Veli Anssi Rauramo
Veli Arto Bryggare
Veli Teemu Selänne
Veli Jarkko Nieminen

Valinta suoritetaan 1,5 viikon mittaisella hiihtoleirillä Venezuelassa tammikuun alkupuolella.
 

Zohan

Jäsen
Varmaan vähän noita kaikkia, mutta ennen kaikkea heppaväen masinointi.

Muuan Aleksi Valavuori muuten antaa Elmo-lehdessä oman ehdotuksensa miten vuoden urheilija tulisi valita ja mikä nykysysteemissä on pielessä. En ole lukenut, mutta luultavasti siinä yritetään keksiä tapoja miten Lauri Markkanen saataisiin jatkossa aina voittajaksi.

Jossain Valavuoren twitterpäivityksessä oli ehdotus, että Vuoden Urheilija -ehdokkaat valitsisivat Vuoden Urheilijan. En tiedä oliko hassuttelua vai ei. Ei hänestä koskaan tiedä.
 

Salama44

Jäsen
Kyllä vuoden urheilija valintaa voisi jalostaa siihen suuntaan että myös katsojat voisivat osallistua valintaan. Samalla tavalla kuin musiikkikilpailuissa raadin ja yleisön kesken niin urheilijavalinnassa toimittajien ja yleisön välillä.
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Kukaan ei varmaankaan estä keksimästä muita palkintoja kuin Urheilutoimittajain Liitto ry:n Vuoden urheilija -palkinto, jos jotain muita halutaan keksiä. Jos ko. palkinnon jakava taho katsoo, että tämä järjestely on paras, se varmaan käyttää tätä järjestelyä.
 

Aleksandros

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Kyllä vuoden urheilija valintaa voisi jalostaa siihen suuntaan että myös katsojat voisivat osallistua valintaan. Samalla tavalla kuin musiikkikilpailuissa raadin ja yleisön kesken niin urheilijavalinnassa toimittajien ja yleisön välillä.

Itse olen nykymallin kannalla. Katsojat saavat äänestää hassuttelumielessä sykähdyttävimmästä hetkestä ja alasta kuitenkin melko hyvin perillä olevat toimittajat jakavat tärkeimmät pystit.

Nuo Ruotsin heppajengin masinoinnit paljastavat karusti yleisöäänestysten ongelmat tällaisissa äänestyksissä, joissa kokonaisäänimäärät jäävät verrattain pieniksi (esim. eduskuntavaaleihin verrattuna). Onhan Suomessakin sykähdyttävin urheiluhetki -äänestyksessä pärjännyt aina hämmentävän hyvin esimerkiksi voimistelujoukkueen suoritukset. Siinäkin tuo joukkovoima näkyy. Samoin kuin siinä, että Tähden kelaukset ovat muistini mukaan pärjänneet kisassa kohtuu hyvin, vaikkei tuota hetkeä ole television ääressä oikeasti todistanut kuin kourallinen äänestäjistä.
 

Ralph

Jäsen
Jossain Valavuoren twitterpäivityksessä oli ehdotus, että Vuoden Urheilija -ehdokkaat valitsisivat Vuoden Urheilijan.
Kaikki suomalaiset urheilijat ovat ehdolla eli saataisiin aika monta ääntä kyseisessä kisassa.
 
Suosikkijoukkue
Winnipeg Jets
Itse olen sitä mieltä että olisi hyvä ottaa myös yleisön ääni huomioon. Suomessa toimii demokratia, kansa valitsee presidenttinsä enkä nää mitään syytä miksi demokratiaa ei sovelleta myös tässä asiassa. Toisaalta taas asialla ei ole mitään väliä, koska palkinto on täysin turha eikä kukaan muista sitä enää kuukauden päästä.
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Toisaalta taas asialla ei ole mitään väliä, koska palkinto on täysin turha eikä kukaan muista sitä enää kuukauden päästä.

Ei aivan näinkään, sillä palkinnolla on valitulle iso kotimaan mainosarvo. Sen merkitys toki sitten vaihtelee sen mukaan, onko kyseessä F1-kuski vai pesäpalloilija, kun markkinan paikka vaihtelee.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku, Miljoonamiehistö, Ranska, KuPS
Ylipäätään lajit ovat toistensa vastakohtia. Joukkuelajissa yksittäinen pelaaja voi voittaa mestaruuden vaikka ei olisikaan parhaimmillaan ratkaisuhetkillä tai edes kentällä silloin. Otetaan esimerkiksi Christiano Ronaldon kovin maajoukkuesaavutus (EM-kulta), jonka ratkeamista hän todisti vaihtopenkiltä.
Kuka on Christiano Ronaldo? Jos tässä nyt viitataan Cristiano Ronaldoon, niin tuo miehen vähättely EM-kullassakin on kohtalaisen huvittavaa kun ottaa huomioon että ilman Ronaldoa Portugali ei olisi edes päässyt finaaliin. Se että Ronaldo loukkaantui kesken finaalin on toki fakta, mutta tuota nyt voisi rinnastaa joissain määrin siihen että Sidney Crosby todisti vuonna 2009 vaihtopenkiltä sitä kun Pens voitti Stanley Cupin, Crosby kun loukkaantui kesken seitsemännen finaalin. Panos taisi silti olla kohtalaisen iso tuon kevään Cup-runissa.
 

Pekkis

Jäsen
Mua häiritsee tässä koriksen globaalin tason hehkuttamisessa, ettei ikinä oteta huomioon erästä aivan valtavaa kilpailua rajoittavaa tekijää: nimittäin pituutta. Käytännössä länsimaisista miehistä noin puolet ovat alle 180-senttisiä. Näillä miehillä ei ole mitään asiaa NBA:han, vaikka uhraisivat koripallolle koko elämänsä.

Vähän sama juttu kauneuskilpailuissa. Riittävän pitkät, muodollisesti pätevät ja naamasta nätit menestyvät. Eivät muut. Ja näitä kyseiset kriteerit täyttäviä neitokaisia on helvetin vaatimaton osuus naispuolisista kansalaisista.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös