Se on ainakin varma että Lynch suorastaan nauttii tästä visuaalisesta ilotulituksesta jolle ei haluakaan olevan suoraa vastausta. Muutaman herran haastattelun katsoneena ja livenäkin miehen nähneenä silloin 10v sitten messukeskusessa niin Twin Peaks on Lynchin lempilapsi jossa yhdistyy paljon näitä Lynchin omia unimaailman juttuja. Ristiriitainenkin tekele mitä tulee 90-luvun lainalaisuuksiin toteuttaa tv-sarjaa.
Yllä oleviin pohdintoihin on hyvä lisätä se että mitäs jos kaikki onkin David Lynchin unta? :) Senhän on joka tapauksessa vahvistanut monesti että unesta saa insipiraatioita näihin juonen tai juonettomuuden koukkuihin, todennut jopa että katsojankin on hyvä suhtautua sarjaan kuin uneen, että mitä tahansa voi tapahtua, hyvin epäloogistakin, mutta jokseenkin tutuilla hekilöillä. Näin omatkin unet toimii, siellä on tuttuja naamoja mutta ei todellakaan pysty selittämään mites tämä nyt liittyi tähän tilanteeseen, mutta jossain mielen sopukoissa se sihen yhdistyi, alitajunnassa, oliko se haave, toive, vai pelko tulevasta tai sitten menneisyyden traumaa.
Alkuperäinen TP oli siitä mielenkiintoinen että siinä vain osa oli tätä Lynchin vahvasti kirjoittamaa tarinaa, se pikkukaupungin jokseenkin looginen draama ei ollut sitä jos joku ei heti arvannut. Se oli sitä kaupallista tarinaa mutta toki samoja hahmoja, tällä saatiin ikään kuin kaksi eri sarjaa yhteen pakettiin, oli jo sitä tutua David Lynchiä mutta sen aikakauden tuotantotavan mukaisesti tarvittiin rahoittajat mainostajat joten tuotiin rinnalle helposti pureskeltavaa pikkykylädraamaa. Kannattaa lukea nuo Nyt-liitteen jutut, hyviä ajatuksia ja toimittajan näkökulmia asiaan, kerrataan myös tätä tuotantovaihetta esim 2. tuotantokauden loppua missä käsikirjoittajat ilman Lynchiä yrittävät apinoida hänen tyyliään koska Lynch lähti ohjaamaan Wild at Heartia. Lynch ei tietenkään ollut lopputulokseen tyytyväinen ja teki oman näkökulman elokuvamuodossa Twin Peaks - Fire Walk With Me. Tätä kuviota kun miettii niin ei ole ihme että Lynch on suostunut tähän 3. kauteen ainoastaan ja vain ainoastaan omilla ehdoillaan ilman pienintäkään taiteellista rajoitetta.
Onhan se selvää että Lynch ujuttaa tähän tuoreimmankin 3. sesongin juonikuvioon paljon loogisiakin koukkuja ja tuttuja hahmoja, ilman sitä olisi mahdotonta seurata ja säilyttää mielenkiintoa. Vaikka aika ulapalla sitä suurimman osan ajasta on juonen kannalta, mutta itselle se on sivuseikka moniin mainittuihin seikkoihin viitaten. Päälimmäinen selitys on että jos viihdyn omissa unissa niin ainakin yhtä mielenkiintoisia on Lynchinkin unet ja unenomainen kerronta. Jollekin koko tarinan verhoaminen uniin on matto jalkojen alta ja haluaa parempaa selitystä, mä viittaan taas niihin omiin uniin, halutaanko niihinkin tarkkoja selvityksiä aamulla? Onko niihin edes selitystä, muuta kuin että todellisen elämän henkilöitä sielläkin vilisee. Miksi unia tarvitsisi selittää, miksei niistä voi vain nauttia, jopa painajaisista jos on kauhun ystävä.
Osa varmasti sarjasta oli unta, jonkun hahmon unta joka sekoittui taitavasti nykyaikaan, ei ollut hajuakaan loppuen lopuksi missä ajassa oltiin. Elettiinkö mennyttä vaiko tulevaa. Nämä sarjassa esitetyt isot kysymykset on mielestäni olennainen osa tarinan kerrontaa.
Kylmiä väreitä aiheutti kyllä lopetus. Olihan viimeiset parikyt sekuntia aika hyytävää ja pistää mielen sekaisin kun juuri jotain logiikkaa yrität keksiä. Mutta niin kuin olen täällä itse aiemmin sanonut seurasin sarjaa pitkälti visuaalisena kokemuksena, Lynchin äänimaailman taju on jotain poikkeuksellista eikä ihme että sound design on omaa käsialaa. Jälkeenpäin mietittynä on tietty hyvä että se alkuperäinen mikä osui niillä vahvoille teinivuosille oli myös osittain sitä "picket fences" tyyliä ja helpommin pureskeltavaa, muuten olisi voinut jäädä Lynchit itsellä katsomatta. Tavallaan tuo alkuperäinen koukutti meidät monet sillä pimeällä ja arvaamattomalla puolellaan, me lähdettiin katsomaan jotain muuta mitä sitten loppuen lopuksi saatiinkaan ja jäätiin haluamaan lisää.
_