Tulee ilmeisestikin neljänä noin tunnin mittaisena jaksona, eli siinä pitäisi olla noin tunnin verran ylimääräistä. Muistelen, että se tulisi joskus ensi vuoden lopulla, mutta ajankohta oli kai esittävän tahonkin puolelta vasta alustava.
Ja olisi kiva nähdä myös se pidempi versio Louhimiehen versiosta. Eikös se ensi syksynä pitäisi tulla töllöön?
Hyvähän tämä Mollbergin versio on näin 30 vuoden jälkeen uudelleen nähtynä. Todella hyviä kohtauksia ja mielestäni Hietanen, Lehto ja Koskela ovat parhaita versioitaan tässä.
Huumorin osalta tämä nyt ei samanlaista rillumarei-elämöintiä ole mitä Laineen versio, mutta en ihan täysin osta sitä väitettä etteikö tässäkin olisi huumoria. Juurikin näiden hahmojen erilaisten lohkaisujen kautta sitä huumoria tulee ja tietyissä kohtauksissa, kuuten niissä lopun sulkeisharjoituksissa jossa esim. Viirilä ja Honkajoki perseilee oikein urakalla.
Toki pakko yhtyä siihen mielipiteeseen että Paavo Liski on Rokkana vähän turhan vanhan oloinen, vaikka on tässä leffassa 46-vuotiaana nuorempi kuin mitä esim. Eero Aho oli tämän vuoden Tuntemattomassa, niin siitä huolimatta Liski vaikuttaa turhan vanhalta. Toki nykypäivän maskeerauksella saadaan näitä eroja tasoitettua, mutta siitäkin huolimatta.
Sen enempää tällä kertaa elokuvia vertailematta kysyn, mikä noista "vanhoista" elokuvista tekee niin vaikeasti lähestyttäviä? Omassa nuoruudessani menivät Spielbergit, Hawksit ja Leanit rinta rinnan, ilman sen suurempia katselutuskia. Nykyään pelkkä mustavalkoelokuva tuntuu olevan useimmille kauhistus, miksi? Harmittavan paljon jää suuria klassikoita näkemättä...
Mikä Laineen elokuvasta tekee aikaansa edellä olevan? Minusta se nimenomaan on oman aikansa tekele, aivan kuten nämä kaksi seuraavaakin filmatisointia Tuntemattomasta.Ensimmäinen oli aikaansa edellä.
En tiedä onko se Laineen elokuva mitenkään poikkeuksellisen hyvin aikaa kestänyt, mutta helvetin hienoja kohtauksia siinä on. Kuten kovennetun seisominen, jota ei ehkä voi paremmin tehdäkään. Järjettömästä uhmastaan nauttivien miesten tunnelma on tavoitettu loistavasti. Myös hyviä on Hietasen ja Lahtisen keskustelu evoluutioteoriosta, Lehdon kuolema jne. Åke Lindman vetää helvetin hyvin kuten Sinisalokin, ja monet muut. Toki sekaan mahtuu joitakin hieman heikompiakin hetkiä ja suorituksia, mutta eipä niillä niin väliä kokonaisuudessa ole.
Omasta menneisyydestä muistan, että Edvin Laineen versio tuli nähtyä muutamankin kerran osana itsenäisyyspäivän juhlallisuuksia, ennen kuin vanhempieni kulunut ja pätkivä "uuden Tuntemattoman sotilaan" VHS-kasetti löytyi ja tästä siis aikaa n. 20 vuotta. Iski vasten kasvoja ja eräitä myöhempiä suomalaisia sotaelokuvia vielä näkemättömänä, ihailin todella että tämän mittakaavan tuotantoihin maassamme on myös mahdollisuus.Kyllä Mollbergin elokuva on minulle se oikea Tuntematon sotilas. Ei Laineen eikä Louhimiehen elokuvissa vikaa ole, mutta Mollen elokuva nyt vaan sattuu olemaan paras noista kolmesta.
Pauli Poranen Lehtona tekee semmoisen roolin että oksat pois.
Rauni Mollbergin Tuntematon on Suomen Kummisetä osa II. Vaikka katsoisi vuosien varrella lukemattomia kertoja, aina uusia nyansseja avautuu.On se paras näistä kolmesta. Tuli pari kertaa katsottua pitkinä pyhinä.
Tämä on hyvä pointti. Olen aina ihmetellyt niitä, jotka nimittävät Mollen Tuntematonta "YYA-Tuntemattomaksi", "suomettuneeksi", "vasemmistolaiseksi" jne. Ei noille luonnehdinnoille mielestäni oikein katetta löydy, vaikka yrittäisi löytää.Huomioiden valmistumisvuoden 1985, Neuvostoliitto uskalletaan näyttää yllättävänkin negatiivisessa valossa. Huomioiden 1980-luvun puolivälin olleen suomettuneisuuden sydänaikaa, niin vain konekiväärikomppanian venäjäkriittiset näkemykset päästetään julki, siinä missä venäläisten silmitön sotarikos, eli hyökkäys ambulanssia vastaan.