Jatkoajan leffakerho

  • 2 306 318
  • 11 978

Skeletor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, urheilullisesti avoin sarja
Tuo uusi Blade Runner oli itselleni elokuvavuoden suurin pettymys. Tylsä, pitkäveteinen, kliseinen ja ennalta-arvattava. Kävi samalla tavalla kuin Inceptionin kanssa aikanaan. Kauhea etukäteishehkutus ja lopulta käteen ei jäänyt muuta kuin kliseitä.

Uusin Tuntematon Sotilas voikin olla hyvä leffa, kun HS antoi sille 2 tähteä ja haukkui turhaksi....
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Puolalainen kaverini mainitsi ihan puskista Simo Häyhän ja taitaa tietää kaverista enemmänkin. Vaan onkohan mitään elokuvaa koskaan tulossa?

Ei se ainakaan missään aktiivisessa tuotannossa ole.
 

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Puolalainen kaverini mainitsi ihan puskista Simo Häyhän ja taitaa tietää kaverista enemmänkin. Vaan onkohan mitään elokuvaa koskaan tulossa?

Ei se ainakaan missään aktiivisessa tuotannossa ole.

Toivottavasti eivät tee ainakaan elokuvaa japanilaisen manga-sarjakuvan perusteella. Siinä Simo Häyhästä on tehty nainen, joka taistelee sodassa tarkka-ampujana. Tämä manga on käännetty suomeksikin.

Eipä suoraan sanottuna yllättäisi, jos tämä versio olisi kohta se tunnetuin historiallinen versio Talvisodasta ja Häyhästä. Suomessa kun ei tunnuta saavan aikaan elokuvaa Häyhästä eikä kansainvälinen elokuvaversiokaan taida edetä.

Häyhä olisi kyllä elokuvan arvoinen, samoin kuin koko poppoo Kollaan taisteluista. Aarne "Marokon kauhu" Juutilainen erityisesti. Itse asiassa Erkki Palolammen klassisen teoksen Kollaa kestää voisi filmata suoraan.

Myös Mustan Nuolen vaiheista saisi erinomaisen elokuvan. Tarkoitan tällä siis Nikke Pärmin komentamaa rangaistusvankipataljoonaa jatkosodan aikana, en itseäni. Vaikka saisihan minustakin tehtyä vähintään tylsän suomalaisen arkidraamaelokuvan.
 
Viimeksi muokattu:

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Lauri Törni ansaitsisi kunnon elokuvan, siis Green Berets leffan lisäksi joka löyhästi pohjautui.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
The Room

Vihdoin ja viimein tuli katsottua tämä legendaksi muotoutunut leffa. Koska en halua spoilata leffaa niiltä, jotka sen katselemista suunnittelevat, niin totean vain, että harva draama on naurattanut niin paljon kuin tämä. "Paskojen elokuvien Citizen Kaneksi" kehuttu filmi ei taatusti jätä ketään kylmäksi ja tästä on kiittäminen ennen kaikkea superstara Wiseauta. Näytteleminen, leikkaus, dubbaukset, efektit, tarina, kaikki sivujuonet. Huhhuijaa. Aikamoinen kokemus näin jälkikäteen todettuna.
Tämän nähtyäni haluan ehdottomasti nähdä tulevan Disaster Artist-leffan sekä myös Ed Woodin taideteokset, jotka ovat jostain syystä jääneet katsomatta.
Niin huono, että se on oikeasti helvetin hyvä.

****
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Lauri Törni ansaitsisi kunnon elokuvan, siis Green Berets leffan lisäksi joka löyhästi pohjautui.

Törnistä voisi tehdä kansainvälisen elokuvatrilogian. Ykkösosassa sotimiset Suomessa, kakkosessa SS-sotilaana taistelu saksalaisten kanssa ja kolmososassa Yhdysvaltain armeijan osiot ja Vietnam. Trilogia voisi päättyä siihen kun Törnin helikopteri katoaa sumuun Vietnamissa.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Tampereen Niagarassa on taas Cinemadrome-viikonloppu. Tänään kävin kurkkaamassa kauhukomedia Night of the Creepsin (tai Lötköjen yön, kuten nimi on suomennettu) ja italokauhun nimeltä Zeder aka Revenge of the Dead, molemmat kultaiselta 80-luvulta. Dawn of the Deadin jätin väliin, se on aika moneen kertaan nähty. Night of the Creeps nousi heti suosikkieni joukkoon kasarikauhuista, hauskaa komediaa, reippaasti etenevä juoni ja shown varastava Tom Atkins pitivät siitä huolen. Revenge of the Dead taas oli ihan mukiinmenevä hitaasti etenevä kauhutunnelmointi, vaikka julisteesta voisikin päätellä ihan muuta.

Huomenna jatkuu kovalla kattauksella. Kalkkunaklassikko The Room, Arskan Running Manin 30-vuotisjuhlanäytös ja lisää kasarikauhua Brain Damagen muodossa. Nuo kaksi ekaa toki ovat jo ennestään tuttuja, mutta Running Man kyllä kestää uusintakatseluja ja The Room on hyvä olla tuoreessa muistissa kun parin viikon päästä pääsee näkemään elokuvan taustoista kertovan The Disaster Artistin Night Visionsissa.
 

vastaantulija

Jäsen
Suosikkijoukkue
Määrätietoisesti HPK
Jigsaw

7 vuoden tauon jälkeen elvytettiin sitten Saw-sarja jälleen henkiin ja täytyihän tämä tuotos lähteä heti katsomaan. Jigsawhan kuoli jo sarjan kolmannessa osassa, mutta eihän sellainen nyt ennenkään ole pysäyttänyt menestyneitä kauhuelokuvien sarjoja. Tässä on kyseessä jo sarjan kahdeksas elokuva ja taas arvuutellaan, että kuka siellä tällä kertaa on päättänyt jatkaa Jigsaw:n perinteitä vai onko Jigsaw jopa itse palannut kuolleista. Mikäs siinä, olihan tässä paljon tuttua ja nostalgista heti alkumusiikista lähtien, mitkä ovat tehneet tästä sarjasta niin suositun ja kyllä tämän parissa 1,5h viihtyi vallan mukavasti. Tavallaan tusinakauhua, mutta elokuvasarjan omaperäisellä tyylillä tuttua ja turvallista sellaista.
 

JJT

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Pitää tähän lopuksi kuitenkin todeta, että osataan sielä Jenkkilässäkin tehdä ihan hirveää ulostetta. Nimittäin tässä parin kuukauden sisällä semmoiset taideteokset kuin The Onion Movie ja Zombie Strippers! ovat aiheuttaneet semmoisen reaktion, että on jäänyt elokuvan tuijottelu kesken. Ja se on aika harvinaista minulta.

...Ja The Onion Moviessa oli kuitenkin Steven Seagal!

The Onion Movie

Löytyihän täältä ketjusta maininta kyseisestä elokuvasta :D Ilmestynyt 2008 ja suoraan DVD:lle, joten saatavuus lienee nihkeähköä.

Monesti on tullut mietittyä, että mihin ovat kadonneet Hot Shots, Mies ja alaston ase sekä Hei me lennetään -elokuvasarjojen tyyliset miljoonan irtovitsin crazy-komediat. Suurelle yleisölle varsin tuntemattoman Onion News -komediaporukan elokuvatekele täyttää tätä aukkoa - mutta vain osittain. Kyseisessä leffassa on lukuisia todella hauskoja kohtauksia ja sketsien esittäminen uutisjuttujen muodossa on ainakin omasta mielestäni onnistunut ratkaisu. Aasinsiltaa kyllä, mutta toimivaa sellaista. Lisäksi irtovitsien seassa kulkeva "pääjuoni" vanhan uutisankkuriveteraanin ja nuorten innovatiivisten kanavajohtajien erimielisyyksistä on parempi mitä miljoonissa pilipali-komedioissa ja rauhoittaa sekoilua sopivasti.

Ongelma kuitenkin on se, että useista taatuista naurupommeista huolimatta valitettavan suuri osa sketseistä on yksinkertaisesti huonoja ja osa vieläpä tuskallisen pitkäksi venytettyjä. Muutamaankin otteeseen ruutuun pärähtää joku ihme raati, joka todella kuivasti arvostelee siihen mennessä nähtyä elokuvaa. Huonointa neljännen seinän rikkomista koskaan sanon minä.

Kuitenkin, jos komedia kiinnostaa, niin kannattaa antaa tälle pätkälle mahdollisuus ja lähteä kaivelemaan videodivareita. Tai sitten katsoa alta muutamia Youtubesta löytyviä klippejä:

Inspirational story : The Brendan Laroux story - YouTube

The Onion Movie (bates 4000 clip) - YouTube

Armed Gunman From Onion Movie [Clip] [FULL HD] - YouTube

Melissa Cherry-Take Me From Behind/Lollipop Love/Shoot Your Love All Over Me - YouTube

The Onion Movie: Al-Q'Utaya Terrorist Training Video [Best Quality] - YouTube

Steven Seagal COCKPUNCHER Official Movie Trailer - YouTube
 
Viimeksi muokattu:

Walrus21

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Jigsaw

7 vuoden tauon jälkeen elvytettiin sitten Saw-sarja jälleen henkiin ja täytyihän tämä tuotos lähteä heti katsomaan. Jigsawhan kuoli jo sarjan kolmannessa osassa, mutta eihän sellainen nyt ennenkään ole pysäyttänyt menestyneitä kauhuelokuvien sarjoja. Tässä on kyseessä jo sarjan kahdeksas elokuva ja taas arvuutellaan, että kuka siellä tällä kertaa on päättänyt jatkaa Jigsaw:n perinteitä vai onko Jigsaw jopa itse palannut kuolleista. Mikäs siinä, olihan tässä paljon tuttua ja nostalgista heti alkumusiikista lähtien, mitkä ovat tehneet tästä sarjasta niin suositun ja kyllä tämän parissa 1,5h viihtyi vallan mukavasti. Tavallaan tusinakauhua, mutta elokuvasarjan omaperäisellä tyylillä tuttua ja turvallista sellaista.
Kävin myös itse katsomassa. Jollain tavalla ihan mukava leffa, jossa ei sen suurempia ongelmia ollut katsottavuuden kannalta. Vähän jäi kuitenkin vajaaksi, sillä elokuva oli varsin ikävästi irrallaan aiemmasta leffasarjasta; hahmoja oli tuotu turhan paljon kerralla ja moni heistä jäi varsin ohuiksi karikatyyreiksi. Jostain syystä myös dr.Gordon oli jätetty kokonaan huomiotta. Ansat olivat heikompia kuin alkuperäisessä sarjassa parhaimmillaan, ja tuntui myös, että niistä puuttui kekseliäisyyttä. "Peliin" osallistuneet henkilöt olivat myös rasittavia, joten heille toivoi nopeaa kuolemaa.

Hyvinä elementteinä on annettava kiitosta musiikista, joka oli tutun intensiivistä ja tunnelmallista. Faneja myös hellittiin aika ajoin muutamilla leffasarjasta tutuilla yksityiskohdilla. Juoni oli jossain määrin arvattavissa, muttei kuitenkaan totaalinen floppi. Loppua kohden leffa parani jonkin verran, eikä ratkaisuun voi sinällään olla hirveän pettynyt. Aion ehdottomasti katsoa tulevatkin leffat, koska en yksinkertaisesti pysty irrottautumaan tästä saagasta.
 

Swearengen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fortress Europe, turvattomat tilat
Katselin kaverin suosituksesta Bone Tomahawk (2015) elokuvan. Vaikka erinäisissä nettiarikkeleissa se luetaan ”horror western” –kategoriaan, niin mielestäni se oli vain pätevä ja tyly western. Mitään suuremmin epärealistista - saati yliluonnollista - elokuvassa ei ollut, vaan kyseessä on hyvinkin realistisesti kuvattu jäljityslänkkäri. Kurt Russell sai pitää rainassa ongelmallisen Hateful Eight -elokuvatribuutin ulkonäkönsä ja tekee jälleen vakuuttavaa jälkeä pääosassa. Casting on muutenkin erinomaista.

Erityisen mielistynyt elokuvaan olin siksi, että siitä puuttu (lähes) kokonaan nykyelokuvia rasittava historiallinen apologia ja poliittinen aspekti.

Länkkäreiden ystäville varma valinta ja muillekin suositeltava elokuvakokemus. Ainoa miinus liiallisesta pimeydestä ja yökohtauksista, vaikka hyvällä toistolla katselinkin.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Tampereen Niagarassa lauantaina vuoden elokuvatapaus: Kummeli Kultakuume Quote-a-long

Kummeli kultakuume sai 05.12.1997 Suomen teatteriensi-iltansa. 20 vuotta myöhemmin tamperelainen Elokuvakerho Monroe juhlistaa tätä klassikkokomediaa QUOTE-A-LONG-teemaisella juhlanäytöksellä! Laula ja replikoi siis mukana sydämesi kyllydestä! Erityisiä tekstityksiä ei tätä varten ole, vaan luotamme kansakunnan muistiin.

Elokuvan hengen mukaisesti pukeutuminen kannattaa: sillä voi voittaa rasian maksalaatikkoa sekä yllätyslahjan.
 

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Tulipa katsottua La La Land uudestaan kun tuli Viaplaylle. Yllättävää kyllä, jopa näin pian ensimmäisen katselukerran jälkeen (joskus silloin ensi-illan aikoihin) raina toimi edelleen loistavasti. Omat fiilikset ovat, että Goslingin äidin poika on istuttanut itsensä päärooliin kahdessa aikaa kestävässä tulevaisuuden klassikossa hyvin lyhyen ajan sisään kun uusi Blade Runnerkin lasketaan. Jotenkin mahtava fiilis tällaiselle etenkin retromusiikkifiilistelijälle, että elokuva voi tavoittaa paljon katsojia edelleen, vaikka siinä olisi vähän taiteellista kunnianhimoakin mukana.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Taustalla pyöri tuossa joku Pirate of Caribbean osa 75 ja se oli aivan kummallista fantasiapaskaa, kun hetken sitten tarkemmin katsoin.

Oliko ykkönen myös, koska muistan sen hyvänä elokuvana, vaikka en noista hassutteluista perusta. Muita en ole nähnyt.

Samaan aikaan toisaalla tuli katsottua Dunkirk. Sehän oli mitä parhain ja mitä tuossa vilkaisin, niin esimerkiksi kutsuvierasnäytännössä olleet veteraanit olivat varsin tyytyväisiä realistiseen historiankuvaukseen. Luulin vähän erilaiseksi missä ei tapahdu oikein mitään ja taidepaskaa vain. Kerrankin yllätti positiivisesti IMDB yli 8 pätkä.

Tämän ketjun syväanalyysit tuli myös luettua. Vannoutuneena Ilmojen Korkkareiden ystävänä hyvin oli lentskarijutut tehty, juuri se rauhallisuus ja suunnitelmallisuus miten lapinpolttajaa vedetään turpaan. Eihän siellä heikkohermoinen olisi pärjännytkään.
 

Buster

Jäsen
Eikö ole kukaan käynyt 95:sta katsomassa? Ehkä parempi niin, olihan se aika kehnosti ja mielikuvituksettomasti käsikirjoitettu. Itse pelaajat ja heidän tekemisensä jäi täysin sivuosaan Jukka Tammea lukuunottamatta, kun piti näyttää televisioruudun läpi niitä tuttuja klippejä noista kahdesta viimeisestä pelistä ja kuvata kun baarissa statistit ja sivuosanäyttelijät reagoivat kaljatuopit käsissä pelitapahtumille. Eittämättä ehkäpä ainoa kiinnostava juonikuvio viiden tarinan joukosta olikin Hollywoodista mukaan sumutettu Jens Hultén, joka Curt Lindströminä kävi kaikilta salassa omaa henkilökohtaista kamppailuaan paineiden alla. Toki olihan myös Frida Hallgren Ruotsin jääkiekkoliiton puuhanaisena ihan hauskan energinen optimsti ja nättikin vielä.

Pelaajille ei oltu keksitty oikein mitään käyttöä ja koppielämää, tai voitonjuhlia ei juurikaan kuvailtu. Eikä elokuva oikein tiennyt haluaako se nyt olla draama, vai komedia. Saattohoidossa oleva syöpäpotilas juonikuvio nimittäin oli melkoisen hämmentävää settiä ja kun se siitä sitten "yllättäen" kuolee finaalisummerin soidessa, niin nauraminen on itkemistä lähempänä. Ja tuo suomijunttikuvio oli vieläkin huonompi. Tämä olisi kaivannut keskittymistä kunnolla pariin tarinaan, eikä haromista joka suuntaan puolivaloilla.

Vaisu vuosi oli länsimaisessa animaatiossa tänä vuonna kun ei tuo Ferdinandkaan ollut isossa kuvassa järin kummoinen, vaikka ehkä olikin heikon vuoden toiseksi paras Boss Babyn jälkeen. Cocohan ei tänä vuonna Suomessa vielä ilmestynyt. Pitää kyllä ihmetellä miten ne puusilmät Golden Globeihin ei saanut Your Namea ehdokkaaksi parhaasta animaatiosta, vai eikö se vain täyttänyt ehdokaskriteereitä.
 
Huono elokuvahan MM 95 on, mutta nauraa sai ainakin koko rahalla. Jos on nähnyt Kaspparin Aleksi Mäkelältä, niin tietää suurin piirtein millaista farssia odottaa. Miten tuo junttikuvio Ville Peltonen-huutoineen eroaa todellisuudesta? 90-luvun puolivälissä homottelukin oli vielä sangen yleistä aikuistenkin keskuudessa.
 

Rixa88

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Viime viikonlopun saldo:
Django Unchained: Check
Hyvät, pahat ja rumat: Check

Kaksi aukkoa sivistyksessä tuli siis paikattua saman viikonlopun aikana ja voin sanoa että molemmat leffat olivat aivan loistavia! Molemmissa oli sopivasti toimintaa ja molempien leffojen loppuratkaisut olivat minulle mieluisia. Olen viimeisen noin 3 vuoden aikana pyrkinyt ostamaan DVD:nä/blu-raynä näitä kehutuimpia ja hyviä arvosanoja keränneitä leffoja eikä kyseistä tapaa ole tarvinnut katua. Aikalailla samanlaisella leffamaulla siis mennään valtavirran kanssa.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Onko kukaan käynyt katsomassa uutta Jumanjia? Tienannut jo 500 milliä maailmanlaajuisesti ja nousi ekaa kertaa USA:n ykköseksi viime viikonloppuna.
Pirun viihdyttävä koko perheen seikkailu/komediapläjäyshän tuo oli. Jos on fiilis katsoa jotain komediallista ja vauhdilla etenevää ilman sen suurempaa merkitystä, Jumanjin jatko-osa on ihan kelpo valinta. Leffan ensisijainen kohdeyleisö on selvästi teini-ikäiset, mutta kyllä minäkin teatterissa viihdyin vaikka teini-ikä jäi ysärille. Kahden tunnin kestokaan ei tuntunut missään, aika meni siivillä.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Onko kukaan käynyt katsomassa uutta Jumanjia? Tienannut jo 500 milliä maailmanlaajuisesti ja nousi ekaa kertaa USA:n ykköseksi viime viikonloppuna.
Pelkäsin pahinta, mutta onneksi erehdyin. Dwayne Johnson loisti pääroolissa, Karen Gillan (tuo gasellimainen ilmestys suoraan Skotlannista) oli lähes yhtä viihdyttävä, Jack Black oli vireessä ja jopa Kevin Hart sai aikaiseksi hyvän roolisuorituksen. Todella hyvä elokuva, joka tullee kestämään useita katselukertoja.
 

Buster

Jäsen
Oli kyllä Jumanji erittäin hauska elokuva ja tietyllä tavalla alkuperäistä parempikin elokuva. Tai ainakin tasaisempi. Kehonvaihdosta repivät hyvin huumoria Your namen jalanajäljillä ja erityisesti Jack Black ei ole ollut vuosiin näin hyvä. Silmäkarkkiosastollakin onnistuttu, sillä kyllähän noi Rockin haboja tuijottelee ja Karen Gillan paitsi näyttää aivan fantastiselta, niin nousee elokuvan edetessä sen kirkkaimmaksi tähdeksi. Vähän tuli Central Intelligencen jalanjäljissä epäiltyä, että josko saa taas pettyä, mutta hyvää viihdettähän tämä oli ja vauhtikaan ei oikeastaan hyytynyt loppua kohti.

Myös tuon Solsidan-elokuvan parissa sai nauraa ja en ole yhtä paljon teatterissa höröttänyt varmaankaan sitten kolmannen Bridget Jones -elokuvan. Ikinä en ole sarjaa sekuntiakaan katsonut, joten hahmojen väliset suhteet jäi leffankin jälkeen vähän epäselviksi, mutta ei se menoa juurikaan haitannut. Erittäin hauska aikuisten maailmaan komedia, jonka loputtua pää oli kipeä nauramisesta ja suu oli hymyyn vääntyneenä vielä parkkipaikallakin. Täytynee mahdollisuuden tullen katsastaa itse sarjakin.

Kotimaistenkaan kohdalta ei tämä uusi vuosi alkanut huonosti, sillä itse pidin erittäin paljon Viulistista. Omissa kirjoissani se asetti riman todella todella korkealle muille tämän vuoden kotimaisille. Vahvoja näyttelijäsuorituksia, kiinnostavia hahmoja, hyvin koostettu tarina ja stimuloivia kuvia. Ei oikein tiedä kuka manipuloi lopulta ketä. Tarinassa läsnä vahvat ylidramaattiset ainekset, mutta jotenkin se onnistuu säilyttämään tietynlaisen arvokkuuden, sekä hillitsee itseään riittävästi ja täten ei ainakaan omalla kohdallani leffa lässähtänyt miksikään mielettömäksi mässäilyksi. Suuri positiivinen yllätys ennakko-odotuksiin nähden.
 
Tuli käytyä katsomassa Darkest Hour. Elokuva oli mukavaa vaihtelua, kun on viime aikoina tullut katsottua enemmän toiminta- ja jännitysleffoja.

En oikein osaa kertoa spoilaamatta muuta kuin sen, että oli jotenkin huvittunut olo (hyvällä tavalla) koko elokuvan läpi. Näyttelijät hoitivat hommansa oikein hyvin ja ajan vaikeus välittyi katsojalle. Pienenä miinuksena elokuvasta, että antoi Churchillistä vähän turhan "hyväntahtoisen" kuvan, sekä valtapeliä olisi voinut olla enemmänkin. Mieluusti nimittäin olisin katsonut vielä tunnin tuota :)

Kannattaa käydä katsomassa.
 

-Kantor-

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK
Darren Aronofskyn "Mother!" oli melkoisen hämmentävä tekele, joka jäi pyörimään mieleen pitkäksi aikaa. Paljon symboliikkaa ja painajaismaista unilogiikkaa. Ymmärrän kyllä miksi on jakanut mielipiteitä vahvasti, mutta umpisurkean Noahin jälkeen ainakin itselläni palautui jälleen usko ohjaajan tekemisiin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös