Sanoisin, että tämän hetken valossa tämä on kyseenalainen, varsin mahdollisesti ainakin osittain virheellinen otaksuma.
Onko mielestäni esimerkiksi ns. phantom limb -ilmiö mielenterveysongelma? Tämä on siis henkilöillä, jotka ovat menettäneet raajansa, mutta jolloin heidän aivonsa kuitenkin vielä kuvittelevat raajan olevan paikallaan ja siihen säteilee muun muassa kipua, tarvetta liikuttaa raajaa, kutittaa sitä ja niin edelleen. Koska raajaa ei ole olemassa, eikä aivojen tuottamia aistimuksia raajasta voi helposti "korjata". Suurimmalla osalla raajan menettäneillä tulee oireilua kyseisestä menetetystä raajasta. Mielestäni tämä ei ole psykiatrinen vaiva, vaan neurologinen. Toki lentävä lause alalla on, että kunhan psykiatriselle vaivalle löytyy neurobiologinen selitys, siitä tuleekin neurologinen vaiva. Muutaman sadan vuoden päästä psykiatrisia vaivoja ei välttämättä juurikaan ole.
Anyways, ainakin osa transabled-porukan vaivoista saattavat olla käänteinen muoto edellä mainitusta ilmiöstä. Jos osa ihmisen aivoista eivät kykene tunnistamaan raajan olemassa oloa tavalla tai toisella ja luulee, ettei raajaa tai vastaavaa ole olemassa, on ainakin teoriassa mahdollista, että ihmisillä tulee suuri tarve yrittää poistaa raaja aivojen tuottaman dissonanssin poistamiseksi. Se saattaa tuottaa ihan kunnollisia psyykkisiä oireita, vaikka vika ei olisikaan klassinen mielenterveysongelma. Ja ongelma todellakin saattaisi vähetä tai jopa poistua kokonaan, jos vaikka käsi lähtisi pois. Jos tämä pitää paikkansa, niin toki parempi ratkaisu olisi yrittää saada aivot ymmärtämään, että raaja tosiaan on normaalisti toimiva.
Se ainakin tiedetään, että ihmisen proprioseptiikka (joskus kutsutaan kuudenneksi aistiksi), eli tieto raajojen ja kehon sijainnista, voi vaurioittua ja kehosta voi tulla ns. haamukeho. Neurologi Oliver Sacksin yhdessä lukemassani kirjassa oli juttu tästä, jossa eräs nainen hermotulehduksen seurauksena menetti koko proprioseptiikkansa kehoon. Hän ei siis kyennyt loppuelämänsä aikana tuntemaan ollenkaan kehonsa olemassa oloa ja asentoa. Liikkuminen, puhuminen, seisominen ynnä muu piti opetella täysin näkö-, kuulo- ja kuuloaistin avulla ja kuten kuvitella saattaa, normaalien toimintojen uudelleen opettelu oli todella hankalaa ja vuosienkin päästä hyvin kömpelöä.
Mielestäni on siis mahdollista, että ihmisillä, jotka haluavat poistaa raajansa tai vastaavan, saattaa olla jonkinlaisia vaurioita raajan toimintaa käsittelevillä alueilla, mahdollisesti esimerkiksi edellä mainitsemani proprioseptiikan suhteen. En tiedä, kuinka todennäköistä tällaisen ilmiön olemassa olo ja seuraisiko siitä esimerkiksi tuon kaltaisia psykologisia oireita, mutta en ihmettelisi kovinkaan, jos se pitäisi paikkansa ainakin joillain ihmisillä. Toki saatan olla väärässä, mutta käsittääkseni tästä on suhteellisen vähän tietoa. Phantom limb -oireiluunkin on varsin vähän hoitokeinoja, ja niiden tehokkuus on korkeintaan keskitasoa ja kuten edellä mainitsin, ei tätä mielestäni voi pitää klassisena psykologisena ongelmana.
Viimeksi muokattu: