Voittamisen kulttuuri pitää luoda nyt

Minusta olennainen kysymys ei ole se, kuka on uusi urheilutoimenjohtaja, vaan vaaditaan paljon suurempi muutos organisaatiokulttuurissa. Koska tällaista perustavaa laatua olevaa arvopohjaista keskustelua ei Jatkoajassa ole viime viikkoina käyty, päätin pyytää päätoimittajaa järjestämään minulle kirjoitusoikeudet takaisin. Niin tapahtui ja kiitos siitä. Olen yrittänyt nyt ketjua useaan otteeseen avata, mutta viesti on ollut liian pitkä, joten hiotaan...

Suurin ongelma nähdäkseni IFK:ssa on voittamisen kulttuurin puute. Olemassaoleva kulttuuri tällä hetkellä perustuu johonkin muuhun kuin menestykseen kilpaurheilussa. Monesti sanotaan, että voittamisen kulttuuri syntyy siitä, kun voitetaan otteluita ja mestaruuksia. Niin se tietyllä tavalla tapahtuukin, mutta jos se ei ole organisaation DNA:ssa, niin kun valmentaja tai avainpelaajat vaihtuvat, pudotaan jälleen sinne, mistä lähdettiin. Niinpä meidän pitää tehdä perustavaa laatua oleva muutos koko urheilupuolen perustassa. Jatkossa menestymisen täytyy olla ykköstavoite kaikessa toiminnassa. Uuden ajan täytyy alkaa nyt, sillä meidän seuramme on alisuorittanut vuosikymmeniä, eikä se ole hyväksyttävää. Minusta IFK:n täytyisi olla tyyliin joka vuosi välierissä ja mestaruuden pitäisi tulla suurin piirtein joka kolmas vuosi. Jatkossa pitää tehdä siis duunia sen eteen, että menestyttäisiin joka kaudella.

HIFK:n tulevassa urheilutoimenjohtajan valinnassa on siis paljon muustakin kysymys kuin siitä, löydetäänkö henkilö, joka osaa koota käytettävissä olevalla rahasummalla parhaimman joukkueen. Kyse on pikemminkin siitä, että hänen pitää luoda kokonaan uusi voittamisen kulttuuri, jota seurassa ei juuri koskaan ole ollut. Kiteytettynä voisi sanoa, että HIFK alisuorittaa organisaationa samalla tavalla kuin Suomi kansakuntana. Tämä asettaa todella suuret vaatimukset sitä nimitettävää henkilöä kohtaan. Hänen täytyy olla todella kovapäinen, jotta hän saisi organisaation uudistettua ja luotua sinne sellaisen toimintakulttuurin, mikä mahdollistaa säännöllisen menestyksen. Se tulee vaatimaan valtavasti töitä.

Seuran pitää haluta voittaa, tietää kuinka voitetaan ja olla valmis tekemään vaadittava työmäärä sen menestyksen eteen. Tämän urheilullisen menestyksen ylin valvoja on uusi urheilutoimenjohtaja. Hän on valmentajien ja pelaajien esimies. Kärjistetysti sanottuna hänen täytyy olla organisaation eniten töitä tekevä henkilö. Johdetaan esimerkillä eli jos ja kun iltamyöhällä vielä jossain toimiston huoneista valo palaa, niin se on urheilutoimenjohtajan huoneessa. Jonkinlainen esikuvana tällaiseen tehtävään minulla on mielessä Matthias Sammer. Kuka Suomessa voisi olla sitten se ”sammer”. Itselläni tulee kaksi nimeä mieleen henkilöistä, joilla on halu voittaa, jotka osaavat voittaa ja jotka ovat valmiita tekemään viimeisen päälle pedanttisesti paljon töitä. Nämä henkilöt ovat Kari Jalonen ja Ville Peltonen. Valitettavasti kumpikin taitaa olla tällä hetkellä paremmassa tehtävässä. Moni tälläkin palstalla väittää, ettei Villellä ole kokemusta. Minusta sitä kokemusta ei tarvitse ollakaan, sillä hänellä on kokemusta siitä, että halutaan voittaa, osataan voittaa ja ollaan valmiita tekemään duunia menestyksen eteen. 2011 mestaruus osoitti tämän. Sama koskee Jalosta moninkertaisesti. Molemmat ovat 100% ammattilaisia, eivätkä vain puuhastele, harrastele tai ole muka tekevinään, vaan he tekevät oikeasti ammattimaisesti kovasti töitä, jotta voitettaisiin. Jalosesta ja Peltosesta huokuu Sveitsissäkin nyt se, että duuia paiskitaan ja halutaan pärjätä. Kun kumpikaan todennäköisesti ei ole saatavilla, niin pitää etsiä muita vaihtoehtoja. Kuten Valtanen sanoi: Suomen paras henkilö on hakusessa.

Kun työnteon kulttuuri tuodaan edustusjoukkueeseen ja juniorijoukkueisiin, niin jokaisella pelaajalla on itsestään selvyytenä se, että pyritään olemaan ammattiurheilijoita joka päivä, jotta menestyttäisiin hyvin. Silloin ei käydä missään Namussa ryyppäämässä kesken kautta, vaan hölmöily tapahtuu ennalta sovitusti vain muutaman kerran vuodessa. Pelisäännöt pitää olla täysin selvät jokaiselle pelaajalle. Jos haluaa olla mukana IFK:ssa, pitää sitoutua työntekoon. Jos ei halua, voi edustaa jotain muuta seuraa. Yksikään "karalahti" ei ansaitse mitään erityisvapauksia, vaan jokaisen organisaatiossa on oltava ammattilainen, joka suhtautuu hommaansa vakavasti. Fuduja pitää antaa, jos homma ei ala muuten toimia. Luulisi, että jokainen pelaaja haluaa pärjätä ja mennä eteenpäin, joten jos joukkue muuten menestyy, niin kyllähän sitä ollaan valmiita tekemään hommia. Osin sen takia, koska se on hauskaa treenata porukassa kovaa ja kilpailla pelipaikoista ja osittain sen takia, koska hyvä ammattilainen saa pelipaikkoja ulkomailta Sveitsistä, SHL:stä tai jopa NHL:stä. Mitä kovempi kilpailu pelipaikoista harjoituksissa on ja mitä paremmin muut pelaajat harjoittelevat, niin sitä enemmän jokainen uusi tulokaskin on valmis tekemään duunia, jotta ansaitsee paikkansa joukkueessa. Korkeampi vaatimustaso tarkoittaa parempia tuloksia. Toki juniorijoukkueiden valmennus pitää saada myös kuntoon. Tämä tilanne, jossa tietyt samat pelaajat pyörivät vuodesta toiseen mukana, ei ole mielestäni suurseuran tapa toimia. Jos joku ei breikkaa, eikä ole oikeastaan edes alempien kentällisten runkopelaaja, niin silloin hänen paikkansa on jossain Jukureissa tai TuTossa, ei IFK:ssa. Rosteria ei pitäisi jättää ikinä niin vajaaksi, että oltaisiin nuorten varassa, mutta toisaalta junioriputkesta pitäisi aina tulla pelaajia, jotka onnistuessaan voisivat haastaa vanhemmat jätkät pelipaikoista. Nordgren ja Heiskanen ovat hyviä esimerkkejä siitä, millaisia pelaajia junioriputkesta täytyisi tulla enemmänkin. Kuten sanottua, niin pelipaikoista pitäisi olla aito kilpailu.

(osa 1 loppuu tähän, osa 2 erikseen, jotta viesti ei olisi liian pitkä)

(osa 2)

Urheilutoimenjohtajalla pitää olla itsellään ja myös yhdessä valmentajan kanssa näkemys siitä, millaiset pelaajat joukkueen tulevat muodostamaan ja paljonko heille maksetaan, jotta saadaan mahdollisimman kilpailukykyinen materiaali käytettävissä olevalla budjetilla. Ylihintaa ei pidä maksaa, sillä sekään ei kuulu voittamisen kulttuuriin, eikä ammattimaiseen toimintaan, vaan se on laiskuutta ja/tai osaamattomuutta. Hyvä näkemys oikeasta hintatasosta on ollut esim. Tapparan toimitusjohtaja Leinosella. Se ei IFK:ssa silti riitä varsinkaan tässä alkuvaiheessa, kun imua ei ole olemassa. Se imu seuraan syntyy vasta silloin, kun menestystä tulee. Se on nimittäin niin, että menestys ja mahdollisuus pelata jonkun hyvän ja arvostetun valmentajan alaisuudessa ovat niitä seikkoja, mitkä saavat pelaajan liittymään joukkueeseen. Nyt kun niitä ei ole, niin muualta Suomesta on vaikeata hankkia loistavia pelaajia muuten kuin maksamalla selvästi korkeinta palkkaa. Kaikki ei tässäkään mene urheilutoimenjohtajan kontolle, vaan täytyy korostaa myös scouttien merkitystä. Heidän pitää löytää paremmin potentiaalisia vahvistuksia nuorista, nousussa olevista pelaajista ympäri maata kuin mitä tähän mennessä on tapahtunut. Heidän pitäisi olla myös ne tuntosarvet, jotka havaitsevat heti, jos joku pelaaja on mahdollisesti tyytymätön ja hakemassa siirtoa. Urheilutoimenjohtaja joutuu lähinnä pelaamaan agenttien kanssa ja koska heidän jutuissaan on niin paljon ilmaa, muodostuu scouttien roolista ensiarvoisen tärkeää. Toki haastatteluissa urheilutoimenjohtaja voi sitten selvittää, onko pelaaja persoonana sellainen, että hän sopii joukkueeseen, mutta pohjatyö pitää scouttien toimesta olla paremmin tehty kuin tähän asti.

Kysymys on siis siitä, että ensiksi pitää luoda se toimintakulttuuri, jossa jokainen on sataprosenttisesti ammattilainen ja sitoutunut hommaansa. Vasta sen jälkeen pitää katsoa se pelaajapuoli. Vaarana on nimittäin nyt se, että vaikka löydettäisiin kuinka Suomen paras joukkueenkokoaja on se sitten Holtari tai Vuorinen tai kuka tahansa, niin jos täällä ei osata elää kuten ammattilaisurheilijat elävät, niin silloin flopataan silti. Puustisen haastattelu oli kuvaava jossain urheiluruudussa pari viikkoa sitten. Antoi ymmärtää, että nyt tehdään hommiakin ja vapaa-aikanakin on mukavaa. Täällä se aika taitaa mennä jossain baaritiskillä, eikä pelikään sitten kulje. Ja jos menestymättömyyden syy on korvienvälissä, niin sitten pitää hankkia sen alan osaajat eli henkiset valmentajat mukaan. Mitään yksityiskohtaa ei saa tehdä huonosti, vaan meillä pitää olla kaikki asiat paremmin kuin muilla joukkueilla tai ainakaan yhtään tasoitusta ei saa antaa.

Toki joukkueen kasaaminenkin ontuu. Yksi omituisuus tänä vuonna on nuo kummalliset henkilövalinnat. Selin on henkilönä jotenkin yhtä vähän suurseuran valmentajaksi sopiva olemukseltaan kuin Petu, mutta tämä ei ole nyt suurin pointti (ja emmehän vielä tiedä mihin hän pystyy), vaan eihän tuossa joukkueessa ole johtavia pelaajiakaan ollenkaan. Kun mietin kenelle kapteeninnauha pitäisi antaa, niin en keksinyt yhtään ainoaa johtajaa joukkueesta. Ehkä Raskin valitsisin, mutta mieluiten sanoisin, että kukaan ei saa C-kirjainta. Tuon syyn vuoksi Tuomo Ruutu olisi ehkä pitänyt hankkia, vaikkei mies muuten olekaan enää ilmeisesti iskussa. Peltosen, Elkinsin jne. kaltaisia pelaajia ei enää ole mukana. Toinen juttu on se, etteivät nuo meidän pelaajat ole juuri mitään missään voittaneetkaan, joten heiltä puuttuu sen puolen kokemukset. Lisäksi on liikaa tätä kierrätystä, jossa entinen IFK-peluri on aina automaattisesti muuttunut muualla paremmaksi ja hänet pitää hankkia tänne mottipäisellä, ettei lipsahda mihinkään pelsuihin. Varakas ja Laakso ovat esimerkkejä tästä. Varakas oli IFK:ssa kasipakki, eikä yhtään enempää. Haetaanko kohta ykköspariin Joni Haverinen ja Rony Ahonen? Ahtola ja Petrellkin ovat pelaajia, joita en olisi hankkinut. Siis mahtuvat varmasti neloseen, mutta saavatko nelosen palkkaa, jos verrataan esim. Nyholmiin, Liivikiin ja Pöystiin 2011. Alempien kenttien jätkille ei voi maksaa ylempien ketjujen palkkaa. Menestyvät joukkueet ovat niitä, joissa ne verrattain edulliset pelaajat onnistuvat hyvin ja kehittyvät, jolloin ehdottomalle kärjelle voi sitten maksaa todella hyvin. Vopateja ja petrellejä ei voi olla joukkueessa, kun he saavat tasoonsa nähden liikaa fyrkkaa.

Kaikki vanhat rasitteet edariajasta pitäisi saada pois. Onhan se selvä ja mukava asia, jos seura on perhemäinen organisaatio ja että sekä vanhoja aikoja että vanhoja pelaajia arvostetaan, mutta siinä pitää silti olla mukana korkea vaatimustaso. Siis kun olen kuunnellut noita Köllin videohaastatteluita, niin on tullut sellainen ”ei hyvää päivää” -olo. Minua ärsyttää se, että hän on siellä duunissa. Eikö hän voi höristä noita juttujaan jossain radiokanavalla Jaajon kanssa. Siis oikeasti joka jätkän pitää olla ammattilainen, joka ymmärtää mitä tänä päivänä ammattilaisurheiluun kuuluu ja mikä se vaatimustaso ja työmäärät ovat, mitä menestyksen eteen pitää tehdä. Toki voihan olla että kölli on vain saunatonttu, joka viihdyttää vain jossain Petoklubilla, mutta huolestuttaa, jos tuollaiset hahmot pääsevät vaikuttamaan oikeastikin asioihin. US Marinesillä on käytössä tapa leaders eat last. Siinä osoitetaan, että arvostetaan alaisia ja jokainen mies on tärkeä. Toki nuoren pelaajan on turha alkaa kukkoilla, mutta kaikki nämä vanhat jutut siitä, mitä Hakki on tehnyt tai mitä joku huoltaja on tehnyt nuorelle pelaajalle joskus 30-40 vuotta sitten, ovat perseestä. Jokainen, joka on päässyt siihen joukkueeseen, on ansainnut paikkansa ja häntä pitää kohdella kunnioittavasti. Ei pidä edes tuoda esille sellaista mielikuvaa, etteikö IFK:ssa niin tapahtuisi. Vanhempien pelaajien pitää olla pikemminkin mentoreita kuten Jokinen on Puljujärvelle Oilersissa nyt, eikä mitään vittuilijoita. Eikä nuorta pelaajaa pidä opettaa käymään huorissa tai dokaamassa. Jos sen opettaa, niin pitää saada fudut kuten Grosskreutzille kävi hiljattain Stuttgartissa. Juuri ne vanhemmat pelaajat ovat niitä, joita nuoremmat pelaajat katsovat ylöspäin ja heidän pitää osata levittää sitä työnteon ja voittamisen kulttuuria eteenpäin. Edarit siis veke sieltä ja vanhat pelaajat saavat olla jatkossa esimerkkejä nuoremmilleen sen suhteen, millaista oikea ammattilaisurheilu on. Ei muissa lajeissa tulisi kuuloonkaan tollainen touhu vai kuvitteleeko joku esim. että joku Sami Jauhojärvi olisi yrittänyt opettaa Iivo Niskasen ryyppäämään ja rellestämään joka lauantai kesken kilpailukauden.

Lahjakkuus ei siis riitä, vaan voittaakseen pitää tehdä hemmetin paljon töitä. 95% suoritus ei riitä urheilussa mihinkään. Jos kulttuuri on sellainen, jossa ihmiset ovat päteviä ja 100% ammattilaisia, jotka tekevät kaikkensa sen eteen, että voitetaan, niin silloin myöskin aletaan voittamaan. Ainakin tällaisessa tilanteessa, missä resurssit eli mm. pelaajabudjetti on suurempi kuin muilla ja palkanmaksu varmaa. Menestys ei perustu sattumaan, vaan työntekoon ja juuri sen takia se kulttuuri pitää luoda ja tämä muutos pitää tapahtua nyt. Odotan uudelta urheilutoimenjohtajalta sitä, että hän tulee naulaamaan uuden strategian, joka perustuu työntekoon ja haluun menestyä.

scholl kirjoitti:

Minusta IFK:n täytyisi olla tyyliin joka vuosi välierissä ja mestaruuden pitäisi tulla suurin piirtein joka kolmas vuosi. Jatkossa pitää tehdä siis duunia sen eteen, että menestyttäisiin joka kaudella.

Laajenna klikkaamalla

Liian kovat odotukset. Liigassa on IFK:n lisäksi Tappara, Kärpät, Jyp ja TPS joilla resurssit riittävät vuodesta toiseen mestaruuden tavoittelemiseen + aina silloin tällöin tulee tuon viisikon ulkopuolelta joku yllätysmestari. Sanoisin, että kerran 5v mestaruus on realistinen tavoite, todennäköisesti tuohon aikajanaan mahtuu myös yksi hävitty finaali. Nythän mestaruus on tullut kerran reilussa 10v joten siihen verrattuna olisi tuo 5v erittäin suuri parannus.

Tää on ehkä huikein ketjun avaus Jatkoajan historiassa, todella upea. Kiitos siitä.

Ehkä yleisellä tasolla tuosta seuratason vaatimustason puutteesta tai mukavoitumisesta ei ole keskusteltu, mutta nämä ovat juuri niitä asioita, joita olen itse muutaman muun ohella pyrkinyt tuomaan esille. Tämän seuran suurin syöpä ei ole suinkaan Tom of Turbulens, hän on ainoastaan sen selkein ilmentymä. Se syöpä on juuri siellä homehtuneissa henkilörakenteissa, josta ei löydy menestymisen kiimaa tai voittamisen tahtoa. Rakenteisiin on pesiytynyt asenne, jossa riittää, että seura tekee voitollisen tuloksen ja että somessa näytään hirveän positiivisessa ja hyvässä valossa. Nämä toki ovat tärkeitä, ehdottomasti, mutta pääkaupunkiseudun ainoan liigajoukkueen osalta liikevoiton pitäisi olla itsestään selvää, ja somejulkisuus tai mediapositiivisuus ei ole mikään taikatemppu. IFK:ssa nämä vain riittävät ja parempi suoritus nähdään ylityönä. Mikäli syy tähän olisi vain Nybondas, hän olisi ollut muissa kuvioissa jo pitkään. Mutta kun se signaali tyytyväisyydelle tulee ylempää ja syvemmältä rakenteista.

Olen sivunnut myös tuota pelaajien palkkausta aiemmin. Kun seurassa ei ole imua, vaan joidenkin pelaajien puheiden perusteella jopa päin vastoin, niin pelaajia joudutaan haalimaan selvällä ylihinnalla. Tämä voi olla oire myös huonosta suhdeverkostosta, kun ei saada tarpeeksi tietoa siitä, minkä arvoisena muut ko. pelaajan näkevät, jolloin ollaan puhtaasti agenttien myyntipuheiden varassa.
Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että IFK:ssa maksetaan pelaajille parasta palkkaa. Ei tietenkään. Mutta se palkka pitää olla paras siksi, että edustusjoukkueessa pelaa jokaisen pelipaikan parhaimpia (saatavilla olevia) pelaajia. Ei välttämättä se paras, mutta ei myöskään ”3-pakkiparin Miihkali Teppo”. Palkka pitää olla perusteltavissa a) näytöillä ja b) potentiaalilla. Ei edarissa voida vittu vuodesta toiseen roikottaa pelaajia, jotka eivät ole potentiaalisia ja jotka eivät kehity, mutta ovat omia kasvatteja ja varmaan ihan halpoja.

Johtajuus on myös asia, josta on paljon puhuttu. On toki selvää, että jengissä ei voi joka vuosi olla Ville Peltosen kaltaisia johtajia, mutta pitää olla tarjolla parempaa kuin Arttu Luttinen tai Lennart Petrell. Hienoja ihmisiä ja tietynlaista seurauskollisuuttakin on taustalla, mutta ovatko nämä niitä pelaajia, jotka näyttävät omalla esimerkillään sekä otteluissa että harjoituksissa, mitä voittamiseen vaaditaan? Ovatko nämä niitä pelaajia, jotka pitävät pukukopissa kylmät väreet nostattavia palopuheita joukkueen ollessa toisella erätauolla kolmen maalin takaa-ajoasemassa? Ovatko nämä niitä pelaajia, jotka ottavat hädän hetkellä joukkueen reppuselkään ja taistelevat viimeiseen asti voittaakseen pelin? Vahva epäilykseni on, että eivät ole, mitään näistä. Löytyykö tämän kauden joukkueesta ketään, joka täyttäisi kriteerit edes osittain? Ei löydy. Mutta pitäisi löytyä. Ilman johtajaa tekeminen on juuri tuollaista tuherrusta kuin mitä alkukaudesta on nähty.

Yleisesti ottaen olen avaustekstistä 100-prosenttisen samaa mieltä. Kun tehdään muutoksia johtajatasolla, niin yhden henkilön korvaaminen toisella ei riitä. Pitää ottaa sitä puuta rungosta kiinni ja ravistaa niin saatanasti, että kaikki mädät omenat putoavat pois. Pitää olla ballseja luoda sellaiset tekemisen raamit ja ehdot, että kaikki nykyiset työntekijät eivät niitä täytä. Pitää olla halua kehittyä voimakkaasti ja pitää olla kiimaa voittaa. Mä en enää ikinä halua saada toimitusjohtajalta henkilökohtaista vastausta juuri päättyneen kauden konttaukseen, jossa todetaan kaikkien olleen tosi tyytyväisiä kauden alussa ja jossa asioita vähän yritettiin korjailla kauden aikana, mutta valmentaja ryssi kaiken. Kuka tahansa haistaa häränpaskan tuosta vastauksesta valtamerten yli. Tuollainen vastaus kielii vain siitä, että ei tiedetä, mitä ollaan tekemässä tai että omia saunakavereita suojellaan loppuun asti. Molemmat vaihtoehdot kuulostavat pahalta.

Mulla on kovat odotukset tälle muutokselle. Mutta valitettavasti myös suuri pelko siitä, että dinojen henki elää vahvana ja muutosprosessi viedään läpi yhtä toimivasti kuin esim. Oriolan SAP-vaihdos. Eli päin vittua. Tiedetään, että tehdään muutos, mutta kukaan ei tiedä mitä halutaan ja kukaan ei osaa johtaa muutosta.

Zeta03 kirjoitti:

Liian kovat odotukset. Liigassa on IFK:n lisäksi Tappara, Kärpät, Jyp ja TPS joilla resurssit riittävät vuodesta toiseen mestaruuden tavoittelemiseen + aina silloin tällöin tulee tuon viisikon ulkopuolelta joku yllätysmestari. Sanoisin, että kerran 5v mestaruus on realistinen tavoite, todennäköisesti tuohon aikajanaan mahtuu myös yksi hävitty finaali. Nythän mestaruus on tullut kerran reilussa 10v joten siihen verrattuna olisi tuo 5v erittäin suuri parannus.

Laajenna klikkaamalla

Itseasiassa avaaja on ytimessä. Jos IFK:n urheilupuolella kulttuuri vastaisi JYPin tai Tapparan tekemistä, tulokset olisivat juurikin alasampumasi väitteen mukaisia, jonka lisäksi toiminta olisi taloudellisesti hyvin kannattavaa (urheilun mittakaavassa).

HIFK:n pitäisi olla jääkiekolle se, mitä HJK on jalkapallon puolella: kaudesta toiseen tärkein rima, joka muiden pitäisi pystyä ylittämään matkalla mestaruuteen.

On käsittämätöntä, millaista sen resurssien käyttö on ollut! Pääkaupunkiseudun nuoret jätkät lyövät läpi JYPissä ja Pelicansissa mutta IFK:n rosterissa löytyy paikka Micke-Maxille ja Juuso Salmelle.

Tervetuloa takaisin, @scholl

Zeta03 kirjoitti:

Liian kovat odotukset. Liigassa on IFK:n lisäksi Tappara, Kärpät, Jyp ja TPS joilla resurssit riittävät vuodesta toiseen mestaruuden tavoittelemiseen + aina silloin tällöin tulee tuon viisikon ulkopuolelta joku yllätysmestari. Sanoisin, että kerran 5v mestaruus on realistinen tavoite, todennäköisesti tuohon aikajanaan mahtuu myös yksi hävitty finaali. Nythän mestaruus on tullut kerran reilussa 10v joten siihen verrattuna olisi tuo 5v erittäin suuri parannus.

Laajenna klikkaamalla

No sekin on samantekevää onko se 3 vai 5v. Fakta on vain se, että tällä talousalueella ja uudella hallilla pitäisi olla täysin ylivertaiset resurssit ja jos siihen välillä tulee joku dynastiakausi niinkuin Kärpillä, Tapparalla tai Tepsillä on joskus tullut niin silloin pitkässä juoksussa se pitäisi mennä lähelle tuota kerran kolmessa vuodessa.

Täytyy mainita vielä se, että uskon nykyään sellaiseen Nalle Wahlroos, Elon Musk filosofiaan. Eli tämä Zeta03 on esimerkki liian alhaisen vaatimustason henkilöstä. Irtisanoisin hänet välittömästi ja sanoisin, että teen hänen ja omat hommani. Ihan niinkuin Muskin kirjassa mainitaan. Alisuorittajat pitää irtisanoa.

Hah!

Ehkä ysikytluvulla tää ois toiminu? hei me kaikki vihataan stadia! (Jopa niitä savolaisia)

Maailmankirjat ovat sekaisin.

Kaadoin vettä viskiini.

Pidän schollia auktoriteettina.

Toimintakulttuurin muutos on ykkösasia. Sitä varten pitää olla ammattimies, muuten on ihan sama millaisia joukkueita kootaan. Tsägällä kaikkien palasten loksahtaessa kohdalleen saadaan mestaruus kerran 10-15 vuodessa. Olisin valmis menemään niinkin pitkälle, että uuden UTJ:n ei tarvitse tietää jääkiekosta hevon helvettiä, kunhan on raudanluja johtamisen ammattilainen. Siellä on sitten skoutit, valmentajat, junioripäälliköt jne, joilla on substanssiosaamista ja joilta sitä jääkiekko-osaamista voi ammentaa.

Nyt kun Valtanen ja Everi ovat saaneet urheilujohtajaksi valittua Tobias Salmelaisen, niin projekti voi käynnistyä.

Toisessa ketjussa @Stigu mainitsi, että Salmelainen on harjoittelija. Tiedoksi: IFK:ssa kaikki ovat harjoittelijoita. Kulttuuri on ollut sellainen, jossa hyväksytään keskinkertaisuus. Jatkossa jos halutaan menestyä, niin se vaatii kaikilta enemmän ja utj. on se, jonka pitäisi nähdäkseni olla se, joka tekee eniten duunia. Siitä huolimatta kokonaan uuden kulttuurin luominen vaatii kaikilta paljon. Jokainen joutuu oppimaan uutta ja tekemään paljon töitä.

Mietin yöllä sitä, että olen aika tyytyväinen siihen, kuinka Salmelainen esiintyi Tulosruudussa. Hän ei puhunut oikeastaan voittamisesta, mutta hän otti esille mm. nuorten pelaajien kehittämisen. Ei tarvitse joka vuosi ostaa niin paljon muualta, jos tuotamme omasta takaa. Tässä tulee yksi kilpailuetu esille, mikä suomalaisessa jääkiekossa on. Saksassa voidaan satsata vaikka kuinka paljon rahaa organisaatioon ja palkata kalliita pelaajia, mutta meillä on täällä parempi juniorityö. Se pitää vain saada valjastettua IFK:n käyttöön. Saada sellainen akatemia tänne, joka tuottaa nuoria huippuja sekä omasta takaa että sitä kautta, että jotkut 16-vuotiaat haluavat muualta tulla meille pelaamaan.

Sama tietysti pätee myös vähän vanhempiin pelimiehiin. Tänne pitää haluta tulla. Siinä syvästi inhoamani Sihvonen oli jopa vähän oikeassa. IFK:lla pitäisi olla selkeästi oma linjansa, joka on ulospäinkin selvä. Pitää tietää, mitä saa, kun tänne tulee. Tavoitteena pitää olla se, että IFK on omaleimainen ja ennenkaikkea muita parempi. Minusta yhdessä vaiheessa vähän sitä yritettiinkin, mutta silloin Sihvonen sanoi, että kaikkien liigajoukkueiden pitää pelata meidän peliä, jotta se hyödyttäisi maajoukkuetta. Jatkossa pelityylin täytyy olla moderni, mutta tietyllä tavalla IFK-henkinen. Ei ryminäpronssityylinen, vaan urheilullinen ja nopea sisältäen joitakin fyysisiä elementtejä. IFK:n tilannetta voisi verrata Ferrariin ennen Schumacheria, Todtia ja Brawnia. Legendaarinen merkki ja brändi, joka on alisuorittanut. Sitten tuli ammattimiehet ja laittoivat organisaation kuntoon ja siitä lähtien se on taistellut jatkuvasti kärkisijoista. Vaadimme samanlaista ryhtiliikettä. Se ei riitä, että on kivaa, vaan pitää menestyä. Sellainen demarimeininki, jossa hyssytellään ja vähän vähätellään itseään, pitää loppua. Ennen kaikkea ei saa tyytyä huonoon suoritukseen, keskinkertaiseen menestykseen, vaan meidän pitää päättää olla muita parempia, olla muita parempia ja olla kaiken lisäksi pirun ylpeitä siitä, että olemme parempia kuin muut.

Heräsin tänä aamuna erittäin iloisella mielin tuon Salmelaisen palkkaamisen vuoksi. En oikeastaan osaa nähdä siinä uhkakuvia, vaan näen sen suurena mahdollisuutena. Tiedostan toki, että kokematon kaveri voi syyllistyä jonkinlaiseen vauhtisokeuteen. Muistan itse, kun sain 25-vuotiaana tavallaan nollakokemuksella suuren vastuun ja pääsin yhdistelemään organisaatioita ja sitä järjestelemään suuren määrän työpaikkoja uusiksi, niin päähuomio oli silloin siinä, että projekti vedetään maaliin. Pienet asiat kuten jotkut country managerien job descriptionit kirjoitin hihasta vedettynä muutamassa minuutissa, mutta ne suuret linjat eli tehdäänkö oikeita asioita alunperinkään olivat sellaisia, joita ei oikeastaan edes mietitty kunnes projekti oli valmis. Se johtui siitä, kun saattoi tulla tehtyä 100 tuntia viikossa duunia niin että se sisälsi valtavasti eri osa-alueita. Tämä on yrityselämässä suuri ongelma. Tehdään hankkeita, jolla voidaan säästää tai ansaita miljardeja mutta kellään ei ole välttämättä aikaa miettiä, ollaanko tekemässä oikeita asioita. Sitten se paljastuu vasta myöhemmin. Niinpä se visio sekä siihen liittyvät asiat pitää luoda huolellisesti ja sitä pitää aika ajoin tarkastella. Salmelainen tarvitsee sparrausta. Samalla tavalla kuin sanottiin, että hän on sparraamassa valmentajia, niin hän tarvitsee myös siellä organisaatiossa sparrausta. Häntä ei saa jättää yksin hoitamaan tuota muutosta. Osaamista hän voi kehittää nopeasti myös tutustumalla vastaavassa roolissa oleviin ihmisiin muissa seuroissa tai jopa muiden lajien parissa. Everi on näiden suurseurojen toiminnassa mukana, kun on puuhattu CHL:ää etc. ja sieltä voisi olla mahdollisuus tutustuttaa Salmelainen urheilujohtajiin muissa organisaatioissa. NHL:stäkin voisi hakea oppia käyttämällä vaikkapa Kekäläistä apuna. Menisi vaikkapa aluksi viikoksi sinne vierailemaan ja tutustuisi asioihin. Tätä oppimista voi tehdä silloin, kun täällä on hiljaisempaa.

Olen vakuuttunut siitä, että meidän pitää rakentaa jotain selvästi parempaa toimintaa kuin mitä jossain Jypissä, Kärpissä tai Tapparassa on. Selkeästi kansainvälisen tason organisaatiota, joka on ajanmukainen sitten, jos ja kun Garden valmistuu. Siinä mielessä joku Holtari olisi voinut olla aika pilipalijätkä, pelaajien valkkaaja. Emme toisaalta tiedä, onko Salmelaisesta siihen, mitä tarvitaan, mutta parhaassa skenaariossa voidaan olla tilanteessa, että saadaan kasvatettua hänestä sellainen osaaja, jota ei vielä ole nähtykään liigassa. Mietin aamulla kaikki esillä olleet nimet läpi ja vertasin Salmelaiseen. Lopputulos on se, että Salmelainen kuulostaa juuri nyt paremmalta vaihtoehdolta kuin kukaan muu ehdokas, mukaan lukien Kari Jalonen. Se johtuu siitä potentiaalista ja intohimosta juuri tuota tehtävää kohtaan. Salmelaisella ei ole valmentaja-ambitioita. Voi olla toki, että hän on virherekrytointi, mutta itse en sitä mahdollisuutta nyt edes mieti, vaan uskon, että nyt alkoi uusi aika ja urheilupuoli laitetaan kuntoon. Jatkossa alamme menestyä ja se menestys on se olemassaolon peruste. IFK pelaa jatkossa jääkiekkoa sen vuoksi, jotta se voittaisi mestaruuksia. Siihen täytyy uskoa ja luottaa. Lopuksi vielä berlusconi-naurut. Olen äärettömään tyytyväinen siitä, ettei menty mihinkään riman ali ratkaisuun palkkaamalla joku "kariheikkilä". Organisaatiolle kuuluu kiitos siitä.

Tästä on hyvä jatkaa!

Siirretty ex-pelurit-ketjusta, vaikka nyt tähän paremmin kuvaavaan ketjuun.

scholl kirjoitti:

Harmi muuten, ettei Petrelliä saatu samalla ovenavauksella ässiin. Hän oli kanssa yksi niitä skeidahousuja, joilla oli niin vaikeata ja yritti sitten saada muutkin pelaajat siihen mukaan. Naurettavia jätkiä, joilla ei ole minkäänlaisia ammattiurheilijan ominaisuuksia.

Laajenna klikkaamalla

Ishmael kirjoitti:

Oliko Puustinen joka totesi joskus Taimen lähdettyä, että järjestivät jengissä kakkukahvit uutisen kunniaksi. Kertoo myös erittäin paljon joukkuehengestä ja sen peruspilareista. Yhtä lailla kuin se, että vaihtopenkillä naureskellaan Nykoppin loukkaantumisille ja ”loukkaantumisille”.

Näiden asioiden vuoksi joukkueeseen tarvitaan laadukasta johtajuutta pukukoppiin. Immosia, Kallioita ja Peltosia, jotka asettavat joukkuekavereille standardit niin helvetin korkeaksi, että kenellekään ei jää aikaa ja energiaa mussuttaa ”väärin valmentamisesta” tai kiusata kavereitaan. Lennusta siihen ei ole, eikö tule koskaan olemaankaan.

Laajenna klikkaamalla

Tää on kyllä outoa, ihan kuin HIFK:ssa pelaisi jotain teinijonneja. Toki muistetaan että huhut ovat huhuja ja kirjoitukset kirjoituksia, mutta kun tuntuu, että joka toinen vuosi joukkueesta kantautuu näitä pukukoppihenki-juttuja ja seuraavana vuonna yhteen ääneen sanotaan haastatteluissa, että NYT on henki parempi.

Siis eihän tällaisia oikeasti edes voisi kukaan kirjoitella, kun oletus olisi, että ei ammattilaisorganisaatiossa voi pitää paikkaansa ja kaikki jättäisivät huhut omaan arvoonsa. Toki yksittäisiä hankalia henkilöitä aina on ja henkilökemiat jne. Mutta onko pukukopin pimeään kulmaan syöpynyt joku dinojen aikainen vastarintaliike, joka periaatteesta on kaikkea vastaan ja heikommat sortuvat mukaan? Vai haastatellaanko aina näitä samoja Petrellejä, joiden mielestä viime kausi oli aina paskempi fiilikseltään kuin kuluva - vuodesta toiseen? Ja vailla mitään kummempaa muutosta sarjasijoitukseen.

Kyllä nyt aikuiset ihmiset pitäisi tulla toimeen ilman jokavuotista Peltosta lapsenvahtina, onhan siellä se valmennusporukkakin tätä varten. Se on totta, että nyt sellainen Ville/Kojomainen potkaisu tekisi hyvää ja sitten pidettäisiin se saavutettu kurssi ja vaatimustaso. Mutta kun tämä on IFK, niin ei tule tapahtumaan, vaan seuraavana vuonna olisi taas joku Raimo/PS puikoissa ja niin edelleen.

Huh, välillä (siis lähes koko ajan) kyllä ihmetyttää miten pääkaupunkiseudun ainoa ykkösurheilulajin Liiga-joukkue pelaa säälipaikoista vuodesta toiseen. Vaikka nyt sitten se schollin mainitsema FC Bayern Munchen voisi olla kyllä tavoitteena. Jos nyt ei mestaruuksia tarvisi tulla samalla kyydillä, mutta edes joka vuosi oltaisiin siitä oikeasti kilpailemassa. Ei kai nyt ole liikaa vaadittu näillä lähtökohdilla?

scholl kirjoitti:

löpinää ja jeesustelua

Laajenna klikkaamalla

Tuollaista puuhastelua mitä ifk on esittänyt ei ole mitään asiaa päästä kehittämään voittamisen kulttuuria. Teillä ei ole mitään hajua mitä se on tai mitä siihen vaaditaan! Liigan isoimpia budjetteja, joka tulee pöytään kuin manulle illallinen joka vuosi. Sitten tuollaisia tomppeleita organisaatio pullollaan. Tämän aamuinen Bäckströmin haastattelu iltiksessä vain varmisti asian mitä puuhastelua koko organisaation toiminta on. Sekoilua vuodesta toiseen.
Koko organisaatio pitäisi laittaa opintomatkalle Ouluun tai Tampereelle hattu kourassa. Ylimielisiä faneja, jotka ovat jääneet jonkun naurettavan brändin vangeiksi eivätkä tajua miten juna meni jo ohi aikoja sitten.
Koominen porukka :)