Isänmaallisuus-mittari

Suomen ja Englannin ollessa samassa MM-karsintalohkossa, toivoin Englannille lohkovoittoa ja Suomelle kakkostilaa. Suomen ja Englannin keskinäisissä peleissä huomasin olevani enemmän Englannin puolella, antakaa anteeksi! Johtuu varmaan siitä, että englantilainen jalkapallo on aina ollut lähellä sydäntäni ja ne perinteet jotenkin huokuu siitä. Suomi tarvitsisi arvokisapaikan ja jonkinlaisen futisbuumin, niin kyllä sitä itsekin varmaan syttyisi fanaattisemmaksi Suomen kuin Englannin kannattajaksi.

Jääkiekon puolella kannatan Suomea Antero Mertarannasta huolimatta. Ennen muinoin pidin Antsaa hyvänä selostajana, mutta nykyään hän näkee jokaisen vihollisen taklauksen ja muut teot vääränä. Kyllä Suomen puolella saa olla, mutta vähän objektiivisuutta silti kehiin.

Erilaisten urheilijajupakoiden ja amerikkalaisten urheilijoiden polvistumisien/polvistumatta jättämisien aiheuttamien kohujen jälkeen tämäkin ketju on taas ajankohtainen.

Joillekin on patrioottista kannustaa vain oman maan urheilijoita, jotkut ovat tuuliviirimäisiä glory huntereita joille joku toinen maa on aina ehdottomasti parempi kuin kotimaa (jääkiekossa on erityisesti Kanada-faneja ja Venäjä-faneja suhteellisen monta tälläkin palstalla), lopuille asia on enemmän tai vähemmän yhdentekevää.

Luokittelen itseni kategoriaan "yhdentekevää" siitä huolimatta, että kannustan eri lajeissa pääasiassa Suomea tai lähinnä toivon Suomen voittavan vaikka en varsinaiseen kannustukseen yltyisikään. Kiva juttu jos voittavat, jääkiekon MM-kisoissa tai olympiakisoissa vielä kivempi ja sykettä nostavampi asia. Suomen voitto piristää päivää, vaikkei sillä sinänsä mitään tekemistä normiarjen kanssa olekaan.

En kuitenkaan määrittele isänmaallisuuttani tällä perusteella enkä ehdottomasti sotke mitään amerikkalaistyyppistä "lippua ja kaatuneita sankarivainajia on kunnioitettava"-roskaa siihen jos joku vitun ulvova Susijengi sattuu voittamaan mustille pitkille miehille tarkoitetussa pallopelissä jonkun Itävalta-Unkarin, Serbokroatian tai Saksalaisen Ritarikunnan. En myöskään märehdi kiekkotappiota Ruotsille ja jos Suomi putoaa ja Ruotsi ei kiekkoturnauksen pudotuspeleissä niin voin suosiolla toivoa länsinaapurille voittoa jos vastassa on joku epämieluisampi kiekkomaa kuten Venäjä tai Kanada.

Maamme-laulua ei saisi esittää muissa kuin virallisissa maaotteluissa, minusta on mautonta ja kornia kuulla Maamme-laulua jossain SM-liigan pudotuspeleissä tai vastaavissa. Se vesittää koko homman idean ja matkii typerästi amerikkalaista tapaa soittaa sikäläistä kansallishymniä joka välissä.

Mielenkiintoinen kysymys. Tottahan sitä nyt Suomea kannattaa, jotenkin en "osaa" olla kannattamatta Suomea. Tai teknisesti ottaen en siis "kannattamalla kannata", vaan lähinnä toivon menestystä. Mutta se menestyykö Suomi lopulta miten hyvin ylipäätään yhtään missään lajissa, niin se on minulle ihan yhdentekevää. Kiva jos menestyy, mutta jos ei menesty niin paskankos väliä sillä sitten on.. eli hyvinkin sama kuin @Musta Nuoli edellä

Minä näen asian niin, että kannatan myös muita maita kuin pelkkää Suomea, jos nyt otetaan vaikka se helpoin esimerkki eli lätkän MM-kisat. Ja kannatan niitä siis ihan tasaveroisina Suomen rinnalla, ja toivon niiden menestystä. Maajoukkue ei ole koskaan ollut minulle ylipäätään mikään juttu, se että Porin Ässät menestyy on miljoonasti tärkeämpää kuin se menestyykö Suomi vai ei.. en valitse edes seurattavia lajeja muutenkaan sillä perusteella, onko niissä mukana suomalaisia vai ei. Olen esimerkiksi lopettanut seuraamusta formuloita jo varmaan kymmenkunta vuotta sitten, en vain jaksa olla kiinnostunut. Samoin se, että suomalainen mäkihyppy on käytännössä aivan henkitoreissaan ei kiinnosta minua paskan vertaa, siinäpähän sitten on. Mäkihyppyyn olen myös kyllästänyt, enkä sitä seuraisi vaikka Suomella siinä parempi tilanne olisikin..

Yksilöurhelijat ovat yksilöitä. Ei sitä automaattisesti silloin kannata jonkunmaalaista urheilijaa, vaan henkilöä, jonka persoonallisuus miellyttää. Esim. Räikkösestä en ole ikinä pitänyt, vaikka hänellä on Suomen passi. Sama koskee esim. Tanja Poutiaista tai Aino-Kaisa Saarista. Kaisa Mäkäräinen on hyvä esimerkki urheilijasta, jota vastaan minulla ei mitään ole, mutta en pidä hänen tavastaan urheilla. Hän on vähän sählääjä ja hermoheikko, mikä näkyy ampumisessa. Pidän sellaisista urheilijoista, jotka ampuvat nopeasti ja hyvin, jolloin heistä välittyy sellainen fiksu kuva. En pidä siitä, että urheilija antaa itsestään tomppelin kuvan.

Joukkuelajeissa tilanne on vähän eri. Silloin monesti seura maajoukkueen otteita. Se ei ole välttämättä suoraan isänmaallisuuden kanssa tekemisissä, vaan sen yhteisön, missä on. Esim. taloyhtiön lenkkisaunassa juttelin kiinalaisen IT-jätkän kanssa, joka seurasi Susijengiä. Hän oli huomannut, että kisat tulevat ja niistä puhuttiin työpaikalla ja muutenkin. Niinpä hän katsoi pelejä ja tuntui olevan mielissään Markkasen otteista. Samalla tavalla sitä tapahtuu lähes joka lajissa. Maajoukkueiden edesottamuksia näytetään ja jos asuu siinä maassa, niin niitä on helppo seurata, vaikkei erityisesti kannattaisikaan sitä joukkuetta. Itse en näe mitään varsinaista syytä, miksen toisaalta kannattaisikaan Suomen joukkuetta, mutta harva sellainen laji on, missä se joukkueen menestyminen olisi todella älyttömän iso juttu itselleni. Jos joukkue tippuu, niin en koe sen olevan maailmanloppu. Urheilua ei voi seurata, jos ei ole jonkun puolella ja kansainvälisissä peleissä se on useimmiten luontevaa olla Suomen puolella.

Isänmaallinen ihminen en sen sijaan koe olevani ollenkaan. Minusta kansallisvaltioiden aika on ohi. Olen eurooppalainen ja jos käyn jossain maaseudulla, niin koen olevani siellä enemmän ulkomailla kuin vaikkapa Pariisissa. Ei mulla oo maalaisten kanssa oikeastaan mitään yhteisiä intressejä. Sellaista homogeenista kansaa ei ole enää olemassakaan.