Tämän hetken pakiston ongelmana on, että viime kaudesta nopeutettu ja suoraviivaistettu pelitapa ei ehkä joko sovi tai oppimisprosessi on hitaampi kuin on ajateltu. Eilen hyökkäykset sujuivat paljon paremmin kun otettiin hitaampi kontrolloitu lähtö.
En tiedä johtuuko pelitapaan tehdyistä viilauksista, niin hirveä määrä energiaa kuluu oman pään suunnittelemattoman näköisessä kiekon laitavierityksessä. Ainoastaan Parikka, Piskula ja Laatikainen pystyvät ottamaan kiekon AJOITTAIN hallintaan ja antamaan sen helpon syötön. Viljasella, Pullilla ja Vainoilla on nyt omassa päädyssä vaikeampaa. Jotenkin tutuu, että asioita ei ole sovittu. Sillä nyt se näyttäisi siltä, että vyörytä sinä tuohon suuntaan, niin minä vyörytän sitten tuohon, ja jos pääset siihen kiinni, niin vyörytä laitaa pitkin ylös, jos vaikka joku omista hyökkääjistä saisi siihen osuman ja alueelta ulos. En usko, että kuuluu pelitapaan kuin muuten, että on neuvottu: jos olette paniikissa, ettekä tiedä, mitä teette, niin älkää ainakaan antako sokkona keskelle.
En tiedä kuuluuko pelitapaan tuokaan, mitä hyökkääjät viljelevät, että yksi kuljettaa ja muut kattelee. Koivula, Rautiainen ja Koppanen kuljettavat kiekon saadessaan sitä aivan liian paljon, Tämmöinen tarttuu. Pelicans pelissä myös Sandell ja Meskanen ryhtyivät kuskaamaan, ja Tamminenkin kun on innostunut varmasti siitä, että taso riittää heittämällä liigapeleihin. Ketjuilta näyttäisi tällä hetkellä puuttuvan suunnitelmallisuus lähes täysin.
Ilves näyttää tällä hetkellä venäläiseltä jääpallojoukkueelta, jolta ruotsalaiset ovat jollain uudella taktisella oivalluksella ottaneet tikkarin pois: jokanen alkaa yrittämään omia ratkaisuta. Siinä on vain se ero, että kun yksilötaitoa ja fysiikkaa on reilusti enemmän kuin hyvin puolustavalla vastustajalla, voi se onnistua. Muuten ei. Ja silloin ainoaksi ratkaisuksi jää joukkuepeli. Eli jos se Koivulakin saisi sen kiekon ollessa kiekottomana kierrossa, aukeaisi niitä maalipaikkoja, ei niitä aukea niin helposti, jos lähtee itse kulmasta 30 sekunnin vaihdon jälkeen puskemaan kiekon kanssa siniviivaa kohti keskustaan kuin höyryjyrä. Vastustajan on pelin sisältä helppo puolustaa sitä. Mutta jos tähän liittyisi syöttöjä, olisi Koivulan helpompi pelata omakin maila vapaaksi. Silmiin pistävää näissä kuljetuksissa on se, että ei Rautiainen eikä Koivula osaa/pysty syöttämään niistä vapaissa maalintekopaikoissa oleville kanssapelaajille, eikä nämä kanssapelaajat Sandellia lukuunottamatta oikein osaakaan tehdä itseään pelattavaksi tällaisissa tilanteissa. Katotaan vaan, tekeekö se maalin vai mitä?, Ei oikein mennä maalillekaan
Ainoastaan Suomi-Ruotsalainen akseli toimii suhteellisen tasapainoisesti ja hetkittäin se on enemmän kuin osiensa summa. Sillä molemmat syöttävät ja liikkuvat. Varsinkin Suomen syötön löytävät Ruotsalaisen hyvin väleistä. Vielä hitusen rauhallisuutta, niin peli paranee. Liuksiala sopii siihen paremmin kuin Kuronen tai Valtonen, mutta olisiko Sandellin paikka palatessaan nimenomaan Suomen ja Ruotsalaisen rinnalla. Samilla olisi sitten kaksi kiekottelukaveria? Sillä Laakso ei pahemmin kiekottele, eikä Rautiainenkaan tällä hetkellä. Yksi mahdollisuus olisi Lepaus, koska Lepaus-Koppanen akseli ei tunnu toimivan. Onko nyt niin, että Koppanen ei sittenkään näe kenttää aivan niin hyvin kuin erinomainen luistelu ja pysty peliasento NHL-varauksella voisi antaa olettaa? Vai onko halu tehdä se ensimmäinen maali liian kova. Koppaselle kuitenkin tunnustusta paikoitellen hyvästä alivoimapelaamisesta.
Ripaus rauhallisuutta. Turha hätäily pois. kiekko liikkumaan. syötetään ja liikutaan ja odotetaan, että se kaveri antaa kiekkoa takaisin. Ja keskitytään Rautiainen ja Kuronen niihin syöttöjen vastaanottoihin ja syöttöihin. Pidetään vauhtia, mutta ei hätäillä.
Maalivahtipeli ei ole tällä hetkellä häävillä tolalla, mutta eipä taida olla tuo oman pään pelaaminenkaan, silloin kun vastustaja saa paineistettua. Pulli on selvästi tällainen peittävä maalivahti, joka pelaa perhostyylillä alakulmat pois, mutta jotenkin on raakileen tuntunen. Sporttia vastaan ei tarvinnut montaakaan varsinaista torjuntaa ottaa, nyt kun kiekko on pomppinut maalilla enemmän, on sitten enemmän sattunut ja tapahtunut. Jos on pienikin maski, niin Markuksella on vaikeuksia. Onko liiankin flegmaattinen, eikä etsi näköyhteyttä kiekkoon? Lehtonen on taas tässä täydellinen vastakohta ja se näkyy sitten ylipelaamisena. Saisko Korhonen ruuvattua nämä kohdilleen. Torjuntaprosentit näyttävät tosiaan heikoilta, eikä toisaalta vastustajilla niitä huippupaikkoja kovinkaan montaa peliä kohti ole. Mutta sellasia outoja hässäköitä ja viisikkopuolustusvirheitä kylläkin jonkin verran.