NHL-ennakko jyväskyläläisittäin aka WE GONNA THREE-PEAT
Kausi käynnistyy tänä yönä, joten käyn seuraavassa pintapuolisesti läpi Jyväskylän poikien ja joukkueidensa tilanteen.
Anaheim Ducks:
Anaheim Ducks tappoi viimein keväällä vuosia kiusanneet demoninsa. Kausi oli päättynyt neljänä edellisenä kertana 3-2-ottelusarjajohdon menetykseen ja sitä seuranneeseen kipsaantumisen kotijään Game Sevenissä, mutta peräsimeen palannut mestarivalmentaja
Randy Carlyle sai kuoletettua kirouksen. Vanhan kaavan toistumiselta tosin vaikutti Carlylenkin alaisuudessa Edmonton Oilersin murskatessa Anaheimin kutospelissä lukemin 7-1 ja mennessä ratkaisevassa matsissa johtoon jo reilun kolmen peliminuutin jälkeen. Ducks kuitenkin ryhdistäytyi tulemalla toisessa erässä tasoihin, jonka jälkeen löytyi tarvittava rentous eikä voittajasta ollut lopulta niukasta yhden maalin erosta huolimatta epäselvyyttä. Sami Vatanen nousi ottelussa suureen rooliin syöttäen Nick Ritchien voittomaalin kolmannen erän alkuun. Otettu askel oli tärkeä, muttei tarpeeksi vauhdittamaan joukkuetta voitosta voittoon, vaan tie nousi pystyyn heti seuraavan kierroksen konferenssifinaaleissa Nashville Predatorsia vastaan. Monet miettivätkin, onko Anaheimilla vieläkään tarvittavaa päämäärätietoisuutta päätyyn menemiseen, vaikka joukkue kuuluukin jälleen kiistatta mestarisuosikkien joukkoon.
Veräjänvartijoiden osastolta huokuu seksikäs sekoitus nuoruutta ja kokemusta, kun
John Gibson, yksi sukupolvensa lahjakkaimmista maalivahdeista, saa seurakseen vanhan Vezina-voittajan,
Ryan Millerin. Gibson on kärsinyt lukuisista loukkaantumista, mutta viime kausi oli valoisampi sillä saralla; mies sai kuin saikin alle terveen kauden ja aloittanee suurimman osan tulevista otteluista. Uransa ehtoopuolella oleva Miller vaihtoi kesällä Vancouverin ykkösvahdin pestin vähempään vastuuseen. Palkintokaapista puuttuvan Stanley Cup -sormuksen jahtaaminen kuitenkin motivoi varmasti.
Sami Vatasella on edessään käytännön sopimusvuosi. Virallisesti vuosia tietysti jäljellä tulevankin kauden jälkeen vielä kaksi, mutta siitä huolimatta
Vatanen pelaa tulevaisuudestaan Orange Countyn auringon alla. Tyyliltään samankaltaisen Brandon Montourin viime vuosien sulava kehitys aina sarjatasolta seuraavalle uhkaa tehdä Vadusta pelkkää luksusta. Montour osoitti heti tulokaskaudellaan pystyvänsä pelaamaan minuuttinsa hyvällä tasolla myös pudotuspeleissä, ja vaikkei miestä voi vielä kutsua kaukalossa Vatasen veroiseksi, huokeampi sopimuksensa on houkutteleva skenaario Ducksin kannalta. Sami voinee välttää tulevan vaihtokaupan ainoastaan pelaamalla uransa parasta hokia – tehtävää ei kuitenkaan helpota hiljattain operoitu olkapää, joka pitää Vatasen alkukauden peleistä pois. Onneksi meitä kolmen kauden ajan edustuksessa ihastuttanut halssilalainen panee tunnetusti parastaan selkä seinää vasten. Tänä kesänä treeneistä ei liene laistettu, vaan Vatanen on todennäköisesti tehnyt vamman parantelun ohessa kaiken voitavansa, jotta saisi viettää vastaan vierivät vuodetkin lapsuudensuosikkinsa paidassa.
Anaheimin puolustus nojaa perinteisesti puoli tuntia illassa pelaavan ykköspuolustajan sijaan tasaisuuteen, eikä tämä kausi tee poikkeusta. Siirtohuhuissa aikaisemmin pyörinyt
Cam Fowler vakuutti Bob Murrayn vahvalla viime vuodellaan ja ansaitsi allekirjoitettavakseen uuden, kaudella 2018-19 voimaan astuvan lähes seitsemän miljoonaa taalaa vuodessa taskuun tuovan sopimuksen. Samin ikäluokkaa oleva Fowler on jo pitkään kellottanut kaikista kovimmat minuutit kalifornialaisten pakistossa ja saman voi veikata jatkuvan. Samoin kuin Fowler, kolme vuotta nuorempi
Hampus Lindholm on ikäisekseen hyvin rutinoitunut NHL-puolustaja, jota jokseenkin vaivannut pieni paikallaan polkeminen. Lindholm tunnustetaan yleisesti jo yhdeksi liigan parhaista puolustavista puolustajista, mutta viimeinen askel eliittiin, ykköspakilta vaadittava kiekollinen peli on jäänyt liikaa loitolle. Ruotsalaisen tavoin vahvaa puolustusosaamista edustaa myös kovan pelin taitava
Josh Manson, joka alkoi viime vuonna ansaitusti saada suitsutusta muiltakin kuin vain Ducks-faneilta. Edellä mainittu
Brandon Montour kantaa suurta vastuuta kiekollisuuden suhteen, ja koska Lindholm on Vatasen lailla alkukauden sivussa (paluut tähän tietoon marraskuun alussa), Montour saa avauskuukautena todella ison mahdollisuuden.
Pakiston täydentävät konkarit
François Beauchemin ja
Kevin Bieksa. Beauchemin teki taas kerran comebackin Anaheimiin, ja vaikka on jo parhaat päivänsä nähnyt, tuo Stanley Cup -voittajana sopivaa isällisyyttä nuoreen puolustusosastoon. Vatasen parina paljon pelannut fyysinen Bieksa toimii sylkykuppina. Usein syystä, mutta toisinaan tuntuu että osin myös syyttä.
Korbinian Holzer ja
Jaycob Megna paikkaavat tarvittaessa poissaoloja. Lupaavan
Jacob Larssonin kausi kulunee San Diego Gullsissa.
Köyhän miehen Kopitariksi kaavaillun
Julius Nättisen osakkeet ovat olleet viime aikoina valehtelematta laskussa. Ensimmäinen kausi OHL:ssä Barrie Coltsin uniformussa oli
Nättiseltä erinomainen, mutta seurasiirto viime kaudeksi Memorial Cupiin vahvasti satsanneen Windsor Spitfiresin riveihin ei tuottanut odotusten täyttymistä henkilökohtaisella tasolla – joukkueensa toki hoiti himaan sen minkä halusikin, eli ei reissu kaikilta osin onneton ollut, vaan toi taas lisää kokemusta voittamisesta. Nyt Nättinen on jättänyt juniorisarjat taakseen ja valmistautuu varsinaiseen tulokaskauteensa kovatasoisessa miesten sarjassa. Aikaisempaa kokemusta aikuisista löytyy tietysti jo Mestiksestä (sekä satunnaisista liigapeleistä), mutta AHL:ssä haaste tulee olemaan toista luokkaa. Kesän esityksistään Julius ei ole liiemmin kehuja kerännyt, joten sopiva tähtäin on paikan ottaminen farmiseuran kärkiketjuista; kirjainyhdistelmää NHL ei kannata pohtia vielä, vaan keskittyä kehittymään kaikilla kuviteltavissa olevilla osa-alueilla.
Hyökkäyksen selkärankana toimii tälläkin kaudella keskushyökkääjäkaksikko
Ryan Getzlaf &
Ryan Kesler, joista jälkimmäinen tosin palaa kaukaloon aikaisintaan joulun aikoihin. Kärkiketjujen laidoilla isoa osaa näyttelee luova ruotsalainen nimeltä
Rickard Rakell, ja toinenkin mies naapurista,
Jakob Silfverberg, maansa jerelehtinen. Mukana tietysti myös Getzlafin pitkäaikainen parivaljakko
Corey Perry, nuori voimahyökkääjä
Nick Ritchie, viime kaudella kolmekymmentä maalia tehnyt
Patrick Eaves ja aina luotettava
Andrew Cogliano. Stanley Cupin muutama kausi sitten Chicagossa voittanut
Antoine Vermette tuo laatua alaketjujen sentteriosastoon sekä Rakell tietenkin pystyy pelaamaan keskellä tarvittaessa (ja tekeekin niin Keslerin ollessa pois). Lopuista paikoista käydään kamppailua muun muassa
Chris Wagnerin,
Ondrej Kasen,
Logan Shaw’n,
Dennis Rasmussenin ja
Kalle Kossilan kesken. Kokonaisuutena hyökkäys on erinomainen, vaikka alaketjuissa täytyykin tapahtua jonkinlaista järjestäymistä.