Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

  • 646 849
  • 5 547

Huerzo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Donnerwetter S.p.A.
Elämäkertakirjat ovat alkaneet kiinnostaaman nykyisin.
Itse olen karttanut elämänkertoja - ainakin suomalaisia - kun jostain syystä minulle on jäänyt niistä kuva pelkkänä oman erinomaisuuden ja henkselipaukuttelun pönkittäjänä. No, ainakin tämä Sailaksen muistelmaopus on yllättänyt iloisesti. Toki se ei liene tavanomainen muistelmaopus, vaan kuvaus henkilöstä osana isompia (poliittisia/taloudellisia) tapahtumia vuosien saatossa. Siviilielämän kuohuja ja vesisängyn loiskeita on turha odottaa.

Mutta täytyy myöntää, että tämänkin genren tapauksessa olisi parempi antaa mahdollisuus kirjalle kuin tuomita se suoraan "perehtymättä paskaa"-osastoon.

Edit: toistoa pois
 
Viimeksi muokattu:

peruspata

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Pesäkarhut, UP-V, FT Ulvila, Karhut
Pekka Holpaisen kirja Aino-Kaisa Saarisesta on menossa tässä. Pidän Holopaista hyvänä kirjoittajana, ja tarina etenee.

Kollegojen kommentit Aikusta ovat suorasanaisia ja värittävät kivasti juttua.
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
Rupesin pohdiskelemaan tuossa omia lukumieltymyksiäni (ja näin ollen pohdintani kuuluisi "Kirjallisuudesta yleisesti" ketjuun, mutta täällä tuntuisi olevan paremmin osallistujia) ja lähinnä sitä, olenko erilainen nuori kun elämänkertojen lukeminen ei kiinnosta juuri lainkaan. Tai tarpeeksi kauas jos mennään ja riittävän merkittäviin henkilöihin, niin todella mielellään niitä lukee (esimerkiksi näitä Englundin teoksia joissa eittämättä merkittävissä osissa yksittäiset henkilöt keiden kautta historiaa avataan, oli kyseessä sitten Kaarle kahdestoista tai joku tukkurinpojasta marsalkaksi noussut). Urheilijoiden ja muusikoiden (tms. julkkisten) elämänkerrat (tai esimerkikiksi bändihistoriikit) eivät sen sijaan kiinnosta lainkaan. Urheiluhistoriikkeja tulee luettua jos mennään riittävän kauas menneisyyteen (esimerkkinä voisin tässä kehua ja hieman mainostaa teosta "Mikkeli-kiekko paitsiosta parrasvaloihin" tai lähinnä toki sen ensimmäistä julkaistua osaa jossa kerrotaan täkäläisten palloiluseurojen jääkiekkotoiminnan aloittamisesta 50-luvulla).
 

H.Incandenza

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, KuPS, SiiPe, Chelsea FC
Aloitin tuossa lukemaan Miki Liukkosen o :ta. Tuo ei ole siis kirjain o vaan symboli o. 858 sivua ja alaviitteitä. Koko ajan tässä on pelko persuuksissa, että kyseessä on Infinite Jest pastissi. Aika vahvoja DWF ja Pynchon viboja siitä tulee hassuine henkilönimineen ja parin sivun virkkeineen, mutta annetaan mahdollisuus. Alku on ollut ihan lupaava.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Ai niin, täällä oli tämäkin ketju. Vähän aikaa sitten valmistui vihdoin ja viimein suomalaiskirjallisuuden klassikko "Alatalon salissa" by Volter Kilpi. Eikös sen kokonaan lukemisesta saa jonkun mitalin tai jotain muuta vastaavaa? Tosin en varmaan ymmärtänyt puoliakaan kirjan sanoista, joten en ehkä ko. mitalia ansaitse. Oli siinä kirjassa yksi puoleksi kiinnostava osakin, kun kerrottiin oliko se nyt närpiöläislaivamiehistön matkoista maailman ympäri ja paluusta Suomeen, mutta siihen ne kiinnostavat osuudet melkein jäivätkin. Pari muuta puolikiinnostavaa tarinaa ja loppuosa jotain piipun sytytyksen kuvailemista.
 

Tuen Vety

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lätkä Lentää Oy
Vähän aikaa sitten valmistui vihdoin ja viimein suomalaiskirjallisuuden klassikko "Alatalon salissa" by Volter Kilpi. Eikös sen kokonaan lukemisesta saa jonkun mitalin tai jotain muuta vastaavaa? Tosin en varmaan ymmärtänyt puoliakaan kirjan sanoista, joten en ehkä ko. mitalia ansaitse.
Tasan puolet kirjan nimestä meni kuitenkin oikein. Teos on nimeltään "Alastalon salissa".
 

Realcowboy

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Nadja Nowak ja Seppo Puttonen ovat koonneet yle.fi/aihe-sivustolle itsenäisyyden joka vuodelta jonkin kiinnostavan kirjan, mikä on myös luettavissa verkossa. Joukossa on useampi kiinnostavan oloinen kirja, mistä en ollut aiemmin kuullutkaan.
 

Huerzo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Donnerwetter S.p.A.
Nyt luettavana Kindle-historiaopus "The silver way - China, Spanish America and the birth of globalization". Yleissivistävä opus talous- ja historianörteille. Kertoo (kuten otsikon perusteella sopii odottaa) miten jo ennen 1900-lukua Kiinasta virtasi "teollisuustuotteita" Meksikoon ja edelleen Eurooppaan. Vastapainoksi Kiina sai hopeaa. Tutun kuuloista? Kaupan edellytyksenä oli löytää merivirroiltaan ja tuuliltaan luotettava merireitti, jota pitkin isot kauppa-alukset saattoivat kuljettaa lastinsa perille Meksikon ja Filippiinien välillä.

Kindlen eduksi on muuten sanottava Word wise -ominaisuus, joka selittää sanakirjan tavoin hankalimmaksi arvioidut (taso säädettävissä) termit. Mahtavata!
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
Nyt vasta sain luettua: Pentti Sainio - Kummolan kääntöpiiri

Aivan naurettavan huono kirja. Kovasti oli yritystä saada aikaan kohua ja lukijan hermot kireälle, mutta ei onnistunut. Ei kait se nyt kenellekään ole yllätys, että Kummola tuntee valtakunnan merkittävimpiä vaikuttajia, joiden avulla hän on saanut helvetisti aikaan. Mutta väliäkös sillä, koska Sainion oli aivan pakko päästä morkkaamaan vihaamiaan Kummolaa ja Harkimoa.

Tosin täytyy Sainion puolustukseksi sanoa, että koko kirja olisi jäänyt _huomattavan_ vähäisemmäksi tapaukseksi, ellei Kummola olisi yrittänyt estää sen julkaisua. Siinä petti rautakanslerin pelikirja.
 
Viimeksi muokattu:

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
Luin viime vuonna Conn Igguldenin tuoreen kirjasarjan Ruusujen sodasta ja tännekin muistin sitä kehua. Keväällä päätin sitten siirtyä saman kirjailijan edelliseen sarjaan, joka kertoo mongolivaltakunnan noususta Tsingisin ajoista Kublai kaaniin (eli n. kolme sukupolvea ja useampi kaani). Piisaa verta, suolenpätkiä ja roimasti kusipäisiä hahmoja, joten mukaansatempaavasta viisiosaisesta kirjasarjasta on kyse. Pitänee tämän jälkeen siirtyä Igguldenin ensimmäiseen kirjasarjaan jonka päähenkilönä on käsittääkseni Julius Caesar.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Danten jumalainen näytelmä menossa vielä siinä helvetin osiossa. En minä nyt oikein usko että tuon lukemisesta hullua hurskaammaksi tulee, mutta on siinä ollut joitain kohtia joissa kirjoitetaan kyllä ihan viisaita.
 

Turha Kaukalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
Danten jumalainen näytelmä menossa vielä siinä helvetin osiossa. En minä nyt oikein usko että tuon lukemisesta hullua hurskaammaksi tulee, mutta on siinä ollut joitain kohtia joissa kirjoitetaan kyllä ihan viisaita.

Mun mielestä aika tylsä kirja. Ne Dantea edeltävät kaverit on mielenkiintosempia.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Minulle epätyypillisesti olen lukenut nyt viime aikoina todella vähän kirjoja, lehtiä, vanhoja sarjiksia ja muuta sitäkin enemmän. Kesällä on tullut tehtyä muuta.

Viimeksi luin Andrzej Sapkowskin Myrskykauden, joka on itsenäinen esi/väliosa Noituri-sarjaan. Se on kahdeksas osa sarjaa, ja ilmestyi 14 vuotta sen jälkeen kun sarjan päätösosa tuli kauppoihin (Suomessa nämä on julkaistu tiiviimmin vuoden välein).

Teoksessa oli välityön makua, olisi voinut melkeinpä jäädä kirjoittamatta. Tai lukihan sen nyt läpi sujuvasti, mutta ei se tavoittanut läheskään sarjan varsinaisten osien tasoa. Toivottavasti ei Sapkowski enää kirjoita lisäosia valmiiseen tarinaan.

Seuraavana lukuvuorossa Terho Miettisen ja Raija Pellin toimittama Harhaanjohtajat: vahvassa uskossa, jossa kerrotaan suomalaisista lahkoista ja niiden aiheuttamasta hengellisestä väkivallasta.

Yöpöydällä on myös Terry Pratchettin viimeisimpiin kuuluva Kiekkomaailma-kirja Täyttä höyryä. Sen lukeminen on vähän takunnut. Osittain siksi, että Pratchettin kuoleman jälkeen ei ole enää kuin pari suomentamatonta teosta jäljellä ja osittain siksi, että sairautensa vuoksi Pratchettin viimeisimmät kirjat eivät enää ihan niin tasokkaita olleet kuin aiemmat. Se ei tietysti Pratchettin vika ole, mies kirjoitti alzheimerista huolimatta viimeiseen asti.
 
Suosikkijoukkue
Kärpät
Ross Macdonald: Nimi on Archer

Tästä kirjasta puuttui se, mikä kaunokirjallisuuden puolella pilaa nykyisin lähes jokaisen (varsinkin kotimaisen) teoksen. On lähes aina nautinto lukea kirja, jossa kirjailija vain kertoo tarinan/tarinoita, eikä ole rakastunut omaan kieleensä. Toisin sanoen tämä kirja ei ole kielivetoinen.

Kyse on siis kovaksikeitetystä rikoskirjallisuudesta ja sen merkittävästä edustajasta. Tämä novellikokoelma ilmestyi alunperin vuonna 1955.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Stanisłav Lemin Solaris on luennassa tällä hetkellä. Kovin mielenkiintoinen kirja kyseessä, vaikkakin lukeminen etenee hitaasti. Tarttui kympillä kouraan jostain niin pakkohan sitä on kokeilla.

Edit.
@Musta Nuoli Olen itse lukenut kaikki Noituriin liittyvät kirjat ja vaikka tämä viimeisin ei ollut samalla tavalla eeppinen niin nautin lukukokemuksesta. Geraltin seikkailuja on mukava seurata.
 
Viimeksi muokattu:

Shardik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Avs, Mestis
Danten jumalainen näytelmä menossa vielä siinä helvetin osiossa. En minä nyt oikein usko että tuon lukemisesta hullua hurskaammaksi tulee, mutta on siinä ollut joitain kohtia joissa kirjoitetaan kyllä ihan viisaita.
Helvetti oli muistaakseni ihan hyvä ja Kiirastulikin menetteli. Taivasosio oli sen sijaan varsin tylsä. Nyt on näin kirkasta ja täällä on näitä enkeleitä...

Nyt on menossa Clarissa. Yksi ensimmäisiä englanninkielellä kirjoitettuja romaaneja ja ilmeisesti kirjoittaja Richardson ei oikein tiennyt kuinka pitkiä romaanien pitäisi olla, kun lopputuloksena oli tähänkin päivään asti yksi pisimmistä, ellei pisin, englanninkielisistä kirjoista. Aika kunnioitettavasti rustattu jollain sulkakynällä. Sen verran fuskaan, että kuuntelen tätä äänikirjana. 7/9 osa menossa, jokaisessa osassa noin 10 h kuunneltavaa.
 

Turha Kaukalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
Juu ja tosi raskassoutuista. Ketä muuten tarkoitat Dantea edeltävillä kavereilla?

Trubaduurirunoilijoita, sieltä löytyy ihan messevää menoa.

Tämmönen löyty guuglaten: Troubadours

No enpähän löytänyt sitä yhtä pervoa, en muista nimeä, ja kirjahyllylle en jaksa mennä. On niitä pervoja enemmänkin.
 
Suosikkijoukkue
Tappara, Setämiehet
Juuri sain päätökseen Russel Edwardsin ja Jari Louhelaisen jonkun verran kohuakin aiheuttaneen Viiltäjä-Jack teoksen. Kirjassa siis kerrotaan kuinka Viiltäjä-Jackin mysteeristä äärimmäisen kiinnostunut bisnesmies Edwards hankki vuonna 1997 saalin, jonka kerrottiin löytyneen yhden Jackin uhrin, Catherine Eddowesin päältä tämä ruumin löydyttyä ja saaneen tästä lähes pakkomielteisen halun selvittää kuka oli Viiltäjä-Jack. Lukuisien eri kontaktien kautta hän sai yhteyden Jari Louhelaiseen, huipputiedemieheen ja DNA-tutkimuksen ykkösnimiin maailmassa (?), joka työskentelee Liverpoolin yliopistolla. Kirjassa oli todella paljon mielenkiintoista infoa tästä murhamysteeristä ja paljon pikkutarkkaa selostetta DNA-tutkimuksesta ja forensiikasta. Yksi mielenkiintoisimpia asioita itselleni kuitenkin oli se että tässä tapauksessahan aina puhutaan murhamysteeristä. Kirjassa kuitenkin tuotiin ilmi että esimerkiksi tapausta tutkineelle Scotland Yardille Viiltäjä-Jack ei ole koskaan ollut mikään mysteeri. Kuulemma Lontoon poliisivoimat tietävät, itseasiassa ovat tienneet alusta, eli vuodesta 1888 asti, että Viiltäjä-Jack oli puolanjuutalainen mielenterveysongelmista kärsinyt Aaron Kosminski. Louhelaisen ja kumppanien tutkimusten perusteella (en lähde tähän selvittämään tulokseen johtaneita seikkoja, ne löytyvät kirjasta ja siihen menisi sivutolkulla tekstiä) Viiltäjä-Jack oli ~100% varmuudella Kosminski. Silti tutkimukselle löytyy kilpaveljiltä vieläkin kritiikkiä ja lähinnä siksi ettei sitä ole vielä vertaisarvioitu. Edwards ja Louhelainen saivat kirja julkaisun aikaan niin paljon lokaa niskaan että heillä on nyt vireillä joitain oikeusjuttuja näitä loanheittäjiä vastaan vireillä, varsinkin kun heidän tutkimustuloksensa ovat kokolailla kiistattomat. Suurimmat kritisoijat tiedeyhteisön ulkopuolella ovat mm. Viiltäjä-Jack kiertueiden järjestäjät Whitechapelin alueella, jotka takovat hilloa päivittäin turisteilta tämän mysteeriverhon takaa. Louhelainen (vai oliko Edwards) oli kuulemma kysynyt joltain Scotland Yardin pampulta että jos tekijä on tiedetty jo alusta asti, lähes 130 vuotta, niin miksi sitä ei ole julkistettu? Tämä oli vastannut että tuolla tarinalla on tehty niin jumalattomasti rahaa että siinä ei olisi yksinkertaisesti mitään järkeä. Ja että jos vuonna 1888 Englannissa olisi ollut samat lakipykälät kuin esim. Ranskassa, olisi Kosminski hirtetty jo 1888-1889. Tällä hän viittasi siihen että mm. Viiltäjä-Jackin selvästi Kosminskiksi tunnustanut henkilö ei suostunut todistamaan brittioikeudessa juutalaisvelejä vastaan.
Tästä nyt tuli tämmöinen spoiler-kirjoitus, mutta uskon että tässä nyt ei tullut kuitenkaan mitään mitä asiasta kiinnostuneet eivät olisi jo kuulleet tai lukeneet ja todella paljon muutakin todella yksityiskohtaista dataa opus sisältää. Pisteet myös siitä ettei jotain höpöhöpö Patricia Cornwelleja ynnä muita olohuonedekkaristeja jotka ovat olleet varmoja tekijästä, lähdetty vetämään kölin alta vaikka paikka olisi ollut.
 
Suosikkijoukkue
Tappara, Setämiehet
Viimeinkin sain käsiini Hannah Arendtin Eichmann Jerusalemissa - Raportti pahuuden arkipäiväisyydestä- teoksen. Olen tätä metsästänyt jo pidemmän aikaa, mutta jostain syystä ei ole lähikirjastoista löytynyt. Kirjahan nostatti aikanaan melkoisen kohun ja Arendt sai erityisesti amerikkalaisilta ja israelilaisilta (juutalaisilta) melkoisesti paskaa niskaan. Arendt ilmeisesti tökkii vähän ampiaispesää kun käsittelee natsien (yksilöinä) tekosia ja Eichmannin sirkusoikeudenkäyntiä hieman valtavirrasta poikkeavasta näkökulmasta. En ole päässyt vielä kirjassa alkua pidemmälle kun vasta eilen ehtoolla otin työn alle joten vielä ei pysty kommentoimaan mitään. Onko täällä joku kahlannut tuon läpi jo ja jos on niin olisi mielenkiintoista kuulla mielipiteitä?
 

Turha Kaukalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
Onko täällä joku kahlannut tuon läpi jo ja jos on niin olisi mielenkiintoista kuulla mielipiteitä?

Luin reilu kuukausi sitten kirjan. Kirja esittelee hyvin lopullisen ratkaisun ("loppuratkaisu" suomennoksessa, toki kirja on oikolukematon mutta siihen nyt on jo tottunut näinä lopun aikoina), Eichmannin psyyken ja vähän muutakin inhimillisyyttä.

Mä taisin lukea viimeksi Alpo Jaakolan Pilvenpiirtäjän. Diggaan Jaakolasta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös