Depeche Mode

  • 37 695
  • 225

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Uutta levyä, no jes. Kiinnostaa. Edellinen oli varsin hyvä tapaus.

Suomi ei tosiaan ole mukana, mikä on harmi. Toki voisi esim. Tukholmaa harkita. En nyt tiedä edes onko liput jo myynnissä ja jos on, niin saako niitä enää?

Toivotaan, että myöhempi kiertue sitten toisi yhtyeen jälleen Suomeen. Se olisi neljäs DM experience itselleni sitten.
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Suomi, KTP
Depeche Moden keikalle Berliinin olympiastadionille on lippu hankittuna. Konsertti hauskasti päivää ennen juhannusaattoa. Frendit tulee mestoille aiemmin ja lähtee juhannuksen viettoon aattoaamuna. Itse todennäköisesti vietän juhannuksen polttamalla makkaranuotiota hotellihuoneessa kuten Hassisen Kone aikanaan. Ei vaans, pitäisi varmaan tehdä joku ehdotus vapaista tuolle ajankohdalle.
 

NDT665

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Liput Debisten konserttiin toukokuulle Amsterdamiin. Parempi kuin kuusitoista thaityttöä tai kylpyammeellinen Glenfeddichiä.
*Tarzan-elokuvien rintaan paukuttelua*
 
^

Tyylikäs on, kuinkas muuten.

Jokos jengillä on Spirit kuuntelussa? Itsellä eka soitto menossa ja ihan hyvältähän tämä kuulostaa, joskaan mitään tajuttomia korvamatoja levy (tai no Spotify) ei tunnu sisältävän. No, parhaat lätyt aukenevat hitaasti.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Yhden kerran kuuntelin ja mitään syvällistä ei voi sanoa tässä kohtaa. Muutamassa biisissä erittäin metkat syntikkataustat jäi mieleen, mutta niitä nyt on luonnollisesti joka levyllä. Ovat niin kehittäneet oman juttunsa josta onneksi vielä edelleen ammentavat jotain muuta. Lähinnä jäi mieleen, että suht hidastempoinen albumi ja sävy aika alaviritteinen. Toki tietty melankoolisuus ja synkistely on kuulunut bändin imagoon alkuaikoja lukuunottamatta aina. Ei siis mikään bilelevy, tosin ei nyt juuri pari edellistäkään. Tämä tosiaan tuntui aika sellaiselt slovarilevyltä. Voi olla, että mielikuva vaihtuu kun kuuntelee uusiksi.

Pikatuomiolla vähän tasapaksu ilmestys ja ainakaan edelliseen levyyn nähden ei ihan niin hienosti kulje, mutta sen näkee sitten.

Yhtyeeltä on jo tovin oikeastaan puuttunut selkeät hittibiisit. Hiukan samasta veistettyä. Vähän epäilen, että tältäkään ei niitä tule löytymän. Toki varmaan epäreilua odottaa noinkin iäkkäältä bändiltä enää sellaisia hittejä ja klassikkoja, mitä tehtailivat vielä ysärillä. Tosin Playing the Angelilla on jokunen mukana. Sen jälkeen ei ole oikein syntynyt, ei ainakaan omissa aisteissani sellaisia kohoa esiin.

Mutta siis ihan jees ja voittaa nyt tälläisenäänkin monet tusinapopit ja poikkitaiteelliset viritelmät mitä usein nykyään syydetään. DM kulkee omia väyliään, eikä liiemmin lähde nuoleskelemaan trendien aallonharjalla. Usein pikemminkin tuntuu, että nostalgisoivat.
 
Lähinnä jäi mieleen, että suht hidastempoinen albumi ja sävy aika alaviritteinen.

Joo, ei tästä mitään stadionvillitsijöitä löydy, eikä tämä likimainkaan bändin paras lätty ole. Mutta alkaa avautumaan. Kannattaa kuunnella kuulokkeillakin, mikäli mahdollista.

Huippukohtia tähän mennessä:

- Goren stemmat Going Bacwardsin lopussa vievät suoraan DM:n kulta-ajoille
- Cover Me on kaunis, kuten myös Fail
- No More (This is the Last Time) toimii
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Juu, eipä tästä ensikuuntelulla paljon osaa sanoa, rauhallisia tempoja ja blues-henkistä elektroa, kuten isolta osin edellinenkin levy. Lyriikkapuolelta paistaa läpi, kuinka Gore on masentunut siitä, mihin suuntaan maailma on menossa. Onhan Mode ennenkin poliittista kannanottoa tehnyt, mutta ei näin selvästi ja piilottelematta.
 

Peltinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Juu, eipä tästä ensikuuntelulla paljon osaa sanoa, rauhallisia tempoja ja blues-henkistä elektroa, kuten isolta osin edellinenkin levy. Lyriikkapuolelta paistaa läpi, kuinka Gore on masentunut siitä, mihin suuntaan maailma on menossa. Onhan Mode ennenkin poliittista kannanottoa tehnyt, mutta ei näin selvästi ja piilottelematta.

Paitsi heti toisesta levystä lähtien kun Gore otti biisintekovastuun. Kasarilla ne vaan olivat vähän sellaista koulupoikakommunismia.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Pidän tästä kappaleesta kovasti ja olen kuunnellut sen kymmeniä kertoja. En ole ikinä ajatellut, että siinä otettaisiin poliittisesti kantaa. Minusta siinä vain kerrotaan miten maailma toimii sen kummemmin moralisoimatta.

No kyllähän Goren otettua DM sävellys/sanotusvastuun, tehtiin monia poliittisesti kantaaottavia biisejä. Levynkannet tukivat tätä voimakkaasti. "Get The Blance right" on työläisikonein tehty, "a Broken frame" albumin kannessa leikataan sirpillä viljaa ja "Constuction Time Again" kannessa käytetään moukaria. Sirpin ja vasaran symbolimerkitys ei liene epäselvä. Tämä oli kuitenkin 80 luvun alkua ja kyllä meille silloisille teineille symboliikka oli ymmärettävää.

myös Everything Counts sinkun kannessa hakataan moukarilla alasinta.

"Everything Counts" specifically addresses the issue of corporate greed and corruption during the 1980s Britain, as the chorus sings of "grabbing hands" that "grab all they can".

Vastaavaa teemaa on levyn ”Pieline” biisissä tai ”Shamessa” tai ”Told you so” ja ”and then ”( All that we need at the start's, Universal Revolution (That's all!)) Tämä universal revolution on siis viittaus marxismiin.
Lisäksi levyltä löytyy poliittinen luonnonsuojelu teeman "The Landscape Is Changing" biisissä (tämä toki Wilderin tekemä)

Edeltävällä A Broken Framella kuullaan kaksijakoinen DM, on ”See You” ja "The Meaning of Love" tapaisia poprallatuksia joiden lisäksi on synkempiä ”Leave in Silence” (Nothing's going to save us from the big drop) ja ”The Sun and The rainfall”, mutta myös puhtaan poliittinen "Shouldn't Have Done That"

Ja sitten toisaan tuli "Get The Balance Right" ennen CTA:ta


… Some Great Reward albumilla teemat muuttu yleisemmiksi inhimillisyys teemoiksi “People are People” ja valtarakenteiden kuvaukseksi ”master and servant”, ja vaikka levynkannessa ollaan tehdasmiljöössä, on siinä hääpari (ihmissuhde) pääosassa.

Sitten aletaan muuttua siksi tummanpuhuvaksi yleisbändiksi, vaikka siä viä yksi paikallispoliittinen biisi seuraavalla albumilla viä onkin ("New Dress")
 
"Everything Counts" specifically addresses the issue of corporate greed and corruption during the 1980s Britain, as the chorus sings of "grabbing hands" that "grab all they can".

Onneksi sanoitus itsessään ei kuulosta varsinaisesti kommarien moralisoinnilta. Ihan hyvin biisin teksti käy myös ylistyksestä niille, jotka ovat riittävän taitavia ketkuja tienatakseen miljoonia bisneselämässä.
 

Jj

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Habs, FCB
Ilmeisesti amexeja oli höylätty ahkeraan, kun klo 9 ei ollut pääsyä enää kuin takakaarteeseen tai yläkatsomoon (3 hlö). Taisi permantokin olla aika loppuunmyyty. Jännä nähdä miten homma toimii yläkatsomosta, pitääköhän hommata kiikarit.
 

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Noin 9:15 sain vielä permantolipun, mutta näkyy tosiaan menneen liput hyvää tahtia kaupaksi. Depeche Mode onkin minulta vielä tätä ennen näkemättä.
 
^

No kannattiko?

Itse olen toki nähnyt jokaisen Suomen keikan ja tämä oli ehkä toiseksi paras (sen ekan jälkeen). Uskomattomassa vireessä ovat ukot edelleen.

Spiritiltä kuultiin kolme biisiä ja loput olivat sitten vanhempaa tuotantoa - Ultra oli yllättävän vahvasti edustettuna. Sovituksia oli taas pantu vähän uuteen uskoon - toisaalta esim. In Your Room muistutti taas vaihteeksi SOFAD-versiota.
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Hyvä keikka oli Helsingissä. Its No Good ja Barrel Of A Gun oli hieno aloitus. Lopun hittiputki säväytti.
 

Aces High

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Red Wings, HIFK Gimmat, THFC
Olipahan keikka, jotenkin olen pystynyt missaamaan edelliset mutta tämä kolahti oikein mukavasti.
Onneksi vaimo sai hommattua permantoliput, hiukan vaisuksi jää keikat Jaffalan ylisillä.
Mukava oli myös törmätä pitkästä aikaa hiukan "hipimpiin" kavereihin, teatteriskene vaikutti hyvin edustetulta.

Kaikkien musiikin ystävien onneksi Gahan onnistui huimausaineiden käytön lopettamisessa silloin kuin eilistä Areenaa rakennettiin, huippuvireessä vaikuttaa edelleen olevan...
 

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
^

No kannattiko?
Kannatti. Rupesi tuo keikoilla käyminen "karkaamaan käsistä" viitisen vuotta sitten, niin jos olisin viimeiset 20 vuotta käynyt samaan tahtiin, olisi Depeche Mode nähty jo moneen kertaan. Aika lailla ylistystä tuo keikka on saanut niin lehdistöltä kuin bändin moneen kertaan nähneiltä ja pakko yhtyä kehuihin. Dave Gahan on vanhemmiten ruvennut näyttämään 40-luvun Hollywood-tähden ja rankkaa elämää eläneen goottirokkarin välimuodolta. Hyvässä kuosissa vaikuttaa nämäkin sedät vielä olevan. Päivitetyt taustavideot olivat mainioita, parhaiten jäi mieleen In My Roomin taustalla ollut tanssi, se Subterrenean Home Sick Blues-mukaelma ja Dave Gahanin eksyksissä ollut astronauttihahmo.

Lämppäri Black Line oli myös ihan mielenkiintoinen ja keikan jälkeen on tullut se niiden levy, tosin vain Spotifystä, kuunneltua muutamaan kertaan. Mistään varsinaisesti uudesta tulokkaasta ei voi puhua, kun jäsenet ovat meritoituneet jo muualla ja ainakin keulahahmo Douglas J. McCarthy on päälle viisikymppinen. Tiedä missä bändi meinaa kesänsä viettää, mutta jos kiertää Eurooppaa jossain sopivassa välissä, niin saisi vaikka Sideways tai Flow kiinnittää. Tai sitten jonnekin katon alle.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös