Saitko lapsena maistaa viinaa kotona?

Lert kirjoitti:

Parin päivän takaisessa hesarissa oli hyvä kirjoitus mielipideosastolla:

Paras mahdollinen valistus omalta osaltani on, että kotonamme näytän esimerkkiä siitä, että kokonaisen elämän iloineen ja suruineen, juhlineen ja arkineen pystyy elämään täysin ilman alkoholia. Että kyllä pää sen kestää.

Laajenna klikkaamalla

Kuulostaa hienolta, mutta tuon voi kyllä kääntää toisinkin päin. Eli iloihin ja suruihin, juhliin ja arkena voi alkoholia nauttia, eikä silti ole alkoholisti. Ja on ihan yhtä hauskaa.

Eleanor kirjoitti:

Joskus neljän vanha taisin olla, kun sain vanhempien kaljoista ja siidereistä vetää ihan pienet pohjat. En ymmärrä tätä vitun hyysäämistä, taitavat akat ketkä näistä vouhottavat olla itse kaljan tarpeessa. Nyt olen 16 vuotta ja kaikki vakaalla pohjalla, eikä ole aikomustakaan alkaa juopoksi tai liimanhaistelijaksi. Eiköhän ne pahimmat kasva juuri sillä tavalla, että lapsena on älyttömän kova kuri ja kaikki pimitetään. Sitten kun päästään puolivahingossa vähän hommasta hajulle, niin mopo lähteekin totaalisesti käsistä. Pari tällaista tapausta tiedän tästä kylältä.

Laajenna klikkaamalla

Kuten Musta Nuoli tuossa sanoikin, aika harva alkoholistin uraa suunnittelee. Tietysti niitäkin löytyy, joille koko elämä on nuoresta pitäen tietoista sekoilua, mutta aika harvassa taitavat olla.

Tuo esittämäsi teoria on tietysti yksi mahdollinen tekijä alkoholistin uralle, mutta tosiaankin vain yksi. 16-vuotiaana keskimäärin ongelmat on aika hepposia, tyyliin vanhemmat on kusipäitä, koulu on perseestä eikä se luokan nätein tyttö tykkää takaisin. Vanhempana painitaan monesti aika isojen asioiden kanssa, ja pulloon on helppo paeta. Kännissä on yleensä mukavaa, ongelmat tuntuu pieniltä ja uskallat haistattaa kaikille vitut. Sitten koittaa seuraava päivä, olo on paljon paskempi mitä aiemmin ja taas tartut pulloon. Tuosta potkaistaan helposti käyntiin kierre, joka loppuu joko hautaan tai raittiuteen.

Lert kirjoitti:

Parin päivän takaisessa hesarissa oli hyvä kirjoitus mielipideosastolla:

Paras mahdollinen valistus omalta osaltani on, että kotonamme näytän esimerkkiä siitä, että kokonaisen elämän iloineen ja suruineen, juhlineen ja arkineen pystyy elämään täysin ilman alkoholia. Että kyllä pää sen kestää.

Laajenna klikkaamalla

Onhan tuokin tapa opettaa, mutta yhtälailla lapsille/nuorille voidaan näyttää esimerkkiä kohtuullisesta alkoholin käytöstä. Otetaan se pari olutta saunan jälkeen jne. Ei alkoholin juomisen tarvitse tarkoittaa automaattisesti kaatokännissä olemista. Tai tehdä selväksi ainakin se, että jos joskus on kännissä, ei ole alkoholisti. Anopillani, joka on absolutisti, tuntuu olevan tämän asian ymmärtäminen helvetin vaikeaa. Älytön kitinä ja mölyäminen jos kaapissa on olutta. Vittuilessani olen muutaman kerran kaivanut tyhjiä tölkkejä esille. Saapahan kauhistella.

Ja varsinaiseen kysymykseen, niin muistan joskus 7-vuotiaana maistaneeni olutta. En tykännyt. Nyt tykkään.

Faija ehdonalasessa niin ei uskalla vastata

En todellakaan saanut enkä koskaan jäänyt edes "kiinni" vanhemmille. Tai no kerran kaverin äiti tuli vastaan, kun olimme isojen kaljakassien kanssa, mutta ovelana pistin sitten oman äidin soittamaan sille, että enhän minä ollut kuin mukana.

Täydestä meni, kun sen teki noin päin eikä odotellut kaverin äidin soittoa.

Sain maistaa ja siinä murkkuikäisenä tai olihan se hiukan vanhempana, oisko siinä 15-17 vuosina myös tarvittaessa hakivat alkosta, oliko se nyt Chymoksen vai Marlin omenaviiniä, jota sitten join ympäri maunulan pyöräkellareita. Ne olivat hyviä ja huolettomia aikoja. Mutta jos erehdyin menemään luvatta faijan baarikaapille, niin sitten ei hyvä heilunu.

En saanut kotona, joka johti siihen, että varastin 14 vuotiaana ruokakaupasta yhden oluen. Laitoin sen koulureppuuni ja menin kassalle maksamaan korissani olleet ostokset. En jäänyt koskaan kiinni ja nyt 22 vuotta myöhemmin asiasta uskaltaa jo puhua nauraen. Hah.
Pidin sitä olutta melko pitkään lämpimässä, kunnes maistoin sitä ja olihan se aivan järkyttävä kokemus, siis LÄMMIN olut. Hyi helvetti, jäi niin suuret traumat, että join ensimmäisen kännini vasta 18 vuotiaana ja se oli sidukkaa, jossa yhteydessä tajusin että alkoholi voi olla hyvääkin.
Olutkammo kesti pitkään, kunnes joskus 25+ vuotiaana opin olueiden maun paikotellisen hyvyydyn, tosin varmasti kylmänä juotuna.
PS. se varastamani olut oli Lapin Kultaa ja se on kyllä paskin maku edelleen, myös kylmänä.

Noh, olinkin teinivuosina ahkerasti tenniskisoissa urheillut ja siihen kulttuuriin ei sopinut alkoholilla läträäminen samanlailla kuin joukkueurheilun parissa olevien teinikulttuuriin kuuluu. Eipä alkoholi yhtä humalakertaa lukuunottamatta kiinnostanut myöskään 18-20 vuotiaana, kunnes muutin armeijan jälkeen omilleni ja sen jälkeen alkoi lähes jokaviikonloppuinen väkevillä läträäminen, joka kesti noin kymmenen vuoden ajan 20-30 vuotiaaksi. Viimeiset kuusi vuotta keskimääräisesti vain kerta kuukauteen jos sitäkään, sillä arvostan niin paljon vapaapäiviä joista voi nauttia ilman krapulaa.

Enpäs muista, että olisin mitään väkeviä saanut maistaa vanhempien kautta nuorena. Viiniä on ainakin tarjottu ruokapöydässä, mutta eihän se nuorena maistunut. Ehkä jostain ripille päästystä lähtien muistan sitten kotona vallinneen sellaisen ymmärryksen, että kaljaa voi juoda kohtuudella. Joskus sitä vanhemmat hankkivatkin mulle joihinkin tilaisuuksiin. Tupakka oli meillä se paljon isompi paha. Siitä huudettiin ja taisteltiin jatkuvasti. Lopputulos omalla kohdallani oli se, että olen aikuisena ollut lähes raitis, mutta tupakasta irti pääsemiseen kului aikuisena vielä 15 vuotta. Tiedä sitten kuinka paljon tähän vaikutti se, miten näihin suhtauduttiin meillä kotona nuorena.

Maistoin ja pahaa oli. En koskenut viinaksiin ennen kuin päälle parikymppisenä sen jälkeen. Nykyään juodaan jos janottaa näki lapset tai ei, kännissä hyvinharvoin.

En, enkä olisi halunnutkaan. Kiinnostuin juomaan alkoholia vasta päälle parikymppisenä ja teininä ajatus inhotti syvästi. Eipä sillä, että minulle olisi tyrkytettykään. Olutta ja skumppaa kyllä, mutta ei viinaa.

Sinänsä hauska kuriositeetti, että konjakki oli ensimmäinen vahvempi alkoholijuoma jota maistoin.

Edit. No olinhan minä näemmä vastannut tähän jo vuosia sitten.

Itse taisin olla 16 vuotias, kun ensimmäisen kerran maistoin. Ei tosin tapahtunut kotona vaan tädin luona. Omat vanhemmat olivat kyllä paikalla. Tietenkään ihan tarkkaa muistikuvaa ei ole siitä, että onko isä joskus pienempänä antanut saunaoluesta hörppyä.

Oma tytär sen sijaan otti ensimmäiset maistiaiset sinä päivänä kun täytti yhden vuoden. Ostettiin juhlaväelle mukamas alkoholitonta kuohujuomaa. Tyttö ehti pienen hörpyn ottaa ennen kuin appiukko maistoi samaa juomaa ja totesi, että ei tämä kyllä alkoholitonta ole. Tarkempi pullon tutkiminen paljasti, että ko. tuotteessa oli muistaakseni 7% alkoholia.

Isän saunakaljaa sain maistaa hyvinkin pienenä, myös joulupöydän punaviiniä - väkevämpiä ei sitten koskaan minun nähteni juoneetkaan. Nuo maistattamiset olivat kyllä sinänsä hyvää psykologiaa: tajusin alkoholista jo hyvin pienenä sen, että se maistuu oksettavan pahalta. Vasta opiskeluaikoina sitten tarkistin tuota käsitystä...

Aivan satavarmaksi faktaksi en tätä voi kutsua, mutta minulla on sellainen muistikuva, että ollessamme Egyptissä lomalla, olisin saanut joka aamu teelusikallisen konjakkia ehkäisemään vatsavaivoja. Tämä siis kahdeksan vuotiaana. Mutta saattaa kyllä olla, että oli lopulta jotain lääkettä. Helvetin pahalta se maistui silloin, sen muistan.

Meidän perheessä oli sellainen perinne, että 15 vuotta täytettyään jokainen lapsi alkoi saamaan saunan yhteydessä yhden saunakaljan. Noitahan sitten yritti piilotella johonkin jemmaan, jotta pystyi sitten joku viikonloppu vetämään niillä päänsä sekaisin, mutta muistaakseni aika pian tuo keräily loppui ja sitä tyytyi juomaan saunaoluensa sitten aina löylyjen päätteeksi. Tätä tosin auttoi se, että allekirjoittanut huomasi 16 kesäisenä pystyvänsä ihan itse ostamaan kaupoista omat viikonloppujuomansa. Kerran kassatäti kysyi papereita ja mopokorttia vilautettuani kertoi kaiken olevan kunnossa (kuuluin ihan ensimmäisiin "vuosikertoihin", joilta mopokortit vaadittiin, eikä tuolloin ollut vielä yleisesti tiedossa, että se on ihan saman näköinen kuin ajokortti).

Noin muuten tuli 7-8 luokkien aikana vedettyä muutamat kännit, mutta ysiluokalla sitten tuo olikin jo lähes joka viikonloppuista toimintaa, kun muutkin ikätoverit alkoivat sitä aktiivisesti harrastaa, röökipaikan pahisten lisäksi. Oma äiti suhtautui noihin aikoihin hyvin suvaitsevaksi tuota kohtaan, sillä oli vanhempien sisarusteni kanssa oli todennut jo, että kyllä ne muksut tuossa iässä sitä harrastaa joka tapauksessa, salli sen tai ei. Koskaan ei tosin viinaksia tai kaljoja meikäläiselle hakenut, enkä sitä kyllä varmaan ikinä pyytänytkään.

Edit: Niin ja kun monen viestissä on tullut ilmi, kuinka nuoruusvuosien maistelut ovat saaneet kammoamaan jotain tiettyä juomaa sitten pitkälle aikuisikään asti, niin siitä tuli mieleeni oma suhde vodkaan. Tuolloin nuoruusvuosina (16 - 18 vuotiaana) meidän kaveriporukalla oli tapana saada yksi paikkakuntalainen naishenkilö hakemaan meille alkosta Leijonaa tai Suomiviinaa. Kyseinen henkilö taisi olla jollakin tapaa hieman jälkeenjäänyt tai jotain, sillä yleensä hän oli aivan selvinpäin, mutta pyöri kuitenkin pääasiassa paikallisten alan miesten piireissä. No, joka tapauksessa tämän myötä minun ja monen muun kaverin Perjantai-illan eväät koostuivat yleensä 6-packista olutta ja puolen litran Leijona pullosta. Plissistähän käyttivät vain neidit, joten eväät vedettiin alas tyylillä huikka pullosta ja taskulämmintä olutta sitten päälle. Voin kertoa, että nykyään en pysty lämmintä olutta tai kirkasta viinaa vetämään ilman välitöntä oksennusrefleksiä. Väkevät jäi muutoinkin ajokortin saatuani aika lailla taka-alalle ja nykyään pyrin välttelemään niitä kuin ruttoa, olivat ne sitten kirkasta, ruskeaa tai plissattuja tai ei.

Taisin muutaman kerran saada maistaa jotain. Ominpäin tuli sitten vedettyä silloin tällöin.

Joskus 15-vuotiaana ja sen jälkeen normaalit ruokajuomat (oluet, viinit ja konjakit). Hyvänä puolena se, että sivistyi ja tottui laadukkaiden juomien makuun eikä niin hirveästi napannut juoda mitään taskulämmintä koffia kybäsäkkiä vaan nuorenakin panostin laatuun määrän sijasta.

Isän saunaoluesta otin salaa. En muista minkä ikäisenä sain ottaa sitten ihan luvan kanssa, mutta kyllä senkin aika koitti.