Ovy on varmasti kilpailuhenkinen kaveri, mutta kuinka kilpailuhenkinen? Haluaako kaveri olla kaikkien aikojen paras Eurooppalainen maalintekijä, vai riittääkö se, että on tehokkain venäläinen? Washingtonin seuraennätykset tietysti mielessä, samoin kuin maalikuninkuuksien ennätyksellinen määrä. Ehkä jopa 800 maalia tavoitteena, ken tietää?
Nythän on ns. The Season menossa Washingtonilla. Joku voisi väittää, että kasassa on 2000-luvun kovin jengi, paperilla ainakin. Jos Washingtonin pitää joskus voittaa Stanley Cup, niin se on herran vuonna 2017. Johtoportaalta varmasti tullut viestiä Ovechkinin älyluuriin, että älä nyt saatana kuluta itseäsi loppuun tai varsinkaan luistele päin tolppaa ja murra sääriluutasi. Yhdeksän miljoonan pelaaja kuitenkin tuppaa olemaan se joukkueen tärkein, kun pelit kovenevat. Ratkaiseva tekijä, joko voitetaan hänen kanssaan, tai jäädään juuri ne pari maalia vajaaksi mestaruudesta.
Jos asiat ovat, kuten arvelen niiden olevan, ei parasta Ovechkinia olla tällä kaudella vielä nähty. Nyt on tavoitteena jotain paljon suurempaa kuin mitätön maalikuninkuus. Kai se on jokaisen suurpelaajan mietittävä, että haluaako kuulua samaan kastiin jonkun Cheechoon, vaiko Crosbyn kanssa? Onhan nuo henkilökohtaiset palkinnot hienoja, mutta Ovyllakin lienee tavoitteena olla jotain ihan muuta, kuin se kaveri jolla on eniten maaleja ilman mestaruutta.
Kuvitellaan nyt, että Washington voittaa Stanley Cupin. Pelaajat taistelevat, mähisevät ja hikoilevat kaukalossa kuin huomista ei olisi. Holtbylla, pakistolla ja melkeinpä koko rungolla parhaat vuodet menossa. Prime time. Sitten kun se mestaruus tulee ja kesäloma alkaa, mitä Ovechkin tekee? Alkaa valmistautua Olympialaisiin? Kittaa kaljaa veljensä haudalla ja alkaa vellomaan itsetuhoisten ajatusten keskellä, kun ei ole enää juuri mitään voitettavaa? Ei, en usko että näin tulee missään tapauksessa tapahtumaan.
Mestaruuden jälkeen millään ei ole enää mitään väliä. Mitä sitten, vaikka joku kriittisellä hetkellä farmiin pudotettu Jakub Vrana alkaisi nillittämään, että voittakaa nyt toinen pokaali meikäläisenkin kanssa? Mestaruuden jälkeen on aika ajatella itsekkäästi, miettiä sitä, millaisen perinnön jättää liigan tilastonörteille. 800 maalia? Hoituu. 1300 pistettä? Mikä ettei. Toinen mestaruus? Tulkoon, jos on tullakseen.
Lähtökohtaisesti on kyse nälästä, siitä, minkä eteen on valmis tekemään töitä ja mitä haluaa oikeasti saavuttaa. Tällä kaudella ei vahingossakaan sijoittauduta B-pisteen kaarelle siten, että joku 19-vuotias gooni-Tkachuk pääsee huitaisemaan kyynärpäällä lärviin. Nyt pelataan varmaa peliä ja hoidetaan homma vihdoinkin kunnialla kotiin. Se on se ykköstavoite, maaleja isketään kun on pakko. Pudotuspeleissä. Kaikesta huokuu, että maalikuninkuudella ei ole tällä kaudella mitään merkitystä. Ja jos Ovy on niin kunnianhimoinen kuin ajattelen että hän on, voittaa Washington tällä kaudella Cupin. Tämän jälkeen voi sitten iskeä ne 200 maalia viidessä kaudessa, mutta prioriteetit on aina hyvä pitää mielessä.