Heikot perustelut, etkä itseasiassa vastannut kysymykseen ollenkaan.
Heikot perustelut, etkä itseasiassa vastannut kysymykseen ollenkaan.Umpisurkeasti kasattu joukkue pelasi 2 matsia sääleissä ja lähti kesälomille. Riittää perusteluksi.
Vaatiahan aina soppii, ei siinä mittään. Toinen asia on sitten se, mikä on vaatimusten laatu suhteutettuna todellisuuteen.Niin minäkin laskin vaatimustasoa, top-2:n sijaan olisin ollut tyytyväinen top-4 -sijoitukseen.
Jos nyt verrataan siihen oikeaan vertailukohtaan, eli Tapparaan, niin heidänhän ei ole tarvinnut pelata veren maku suussa koko kevättä ja silti suoriutuivat paremmin kuin Kärpät. Kärpät on vetänyt kevään ihan täysillä, eikä se riittänyt edes kuntopuntarin ykkössijaan.
Vaatimustason pitää olla kova. Me nähtiin Alasajon ja Aravirran aikana minkälaiseen suorittamiseen tämä organisaatio alentuu kun vaatimustaso päästetään tippumaan. Tällä kaudella sama nähtiin uudelleen. Ensi kaudeksikaan mikään ei ole näillä näkymin muuttumassa.
Itse näkisin, että tämän kauden lähtökohtiin nähden neljäs sija olisi ollut jo erittäin hyvä suoritus ja kuuden joukkoon sijoittuminen tyydyttävä suoritus ja minimitavoitteen täyttyminen. Sitten kun lähtökohdat ovat paremmat, niin nostaisin vaatimustasoa noille sinun arvosanakriteereille. Siitä lienemme täällä kaikki suunnilleen yhtä mieltä, että kärppäorganisaatiolla kuuden joukkoon sijoittuminen pitäisi olla aina se minimitavoite ja asiat tulisi kyetä hoitamaan niin hyvin, että ainakin se saavutetaan vaikka tulisi isompiakin haasteita matkalla, kuten tällä kaudella. 2010-13 tästä minimitavoitteestakin kuitenkin jäätiin neljä kevättä putkeen ja nyt sitten taas. Organisaatiossa ei näytä olevan syvällistä ymmärrystä, kuinka kovan tekemisen tason eri osa-alueilla se kuuden joukkoon yltäminenkin jatkuvasti vaatii.Ikään kuin kuuden joukkoon selviytyminen olisi ollut joku onnistuminen. Surkeasta kaudesta olisi voitu puhua kyllä silloinkin, neljän joukkoon pääsy olisi ollut tyydyttävä tulos.
Nyt kun tätä kautta ja syitä epäonnistumiselle aletaan purkamaan, niin mielestäni pitää huomio kiinnittää yksinomaan niihin syihin, miksi säälipelejä jouduttiin pelaamaan, eikä juuri ollenkaan siihen, mitä niissä kahdessa peleissä sitten tapahtuikaan. Ne nyt olivat niin pienestä kiinni olevaa tolppa ulos/sisään -pelaamista yhtä Liigan kovinta rosteria vastaan, että sieltä emme löydä vastauksia kauden epäonnistumiselle. Itse kiinnittäisin ennen kaikkea huomion syyskauteen ja niihin syihin, miksi se ajanjakso kauden alusta alkaen meni niin pieleen. Kevätkauden haasteet olivat sitten melko puhtaasti erilaisia seurauksia syyskauden ja joukkueen rakennusvaiheen ongelmista.Umpisurkeasti kasattu joukkue pelasi 2 matsia sääleissä ja lähti kesälomille. Riittää perusteluksi.
Nyt kun tätä kautta ja syitä epäonnistumiselle aletaan purkamaan, niin mielestäni pitää huomio kiinnittää yksinomaan niihin syihin, miksi säälipelejä jouduttiin pelaamaan, eikä juuri ollenkaan siihen, mitä niissä kahdessa peleissä sitten tapahtuikaan. Ne nyt olivat niin pienestä kiinni olevaa tolppa ulos/sisään -pelaamista yhtä Liigan kovinta rosteria vastaan, että sieltä emme löydä vastauksia kauden epäonnistumiselle. Itse kiinnittäisin ennen kaikkea huomion syyskauteen ja niihin syihin, miksi se ajanjakso kauden alusta alkaen meni niin pieleen. Kevätkauden haasteet olivat sitten melko puhtaasti erilaisia seurauksia syyskauden ja joukkueen rakennusvaiheen ongelmista.
Itse näkisin, että tämän kauden lähtökohtiin nähden neljäs sija olisi ollut jo erittäin hyvä suoritus ja kuuden joukkoon sijoittuminen tyydyttävä suoritus ja minimitavoitteen täyttyminen. Sitten kun lähtökohdat ovat paremmat, niin nostaisin vaatimustasoa noille sinun arvosanakriteereille. Siitä lienemme täällä kaikki suunnilleen yhtä mieltä, että kärppäorganisaatiolla kuuden joukkoon sijoittuminen pitäisi olla aina se minimitavoite ja asiat tulisi kyetä hoitamaan niin hyvin, että ainakin se saavutetaan vaikka tulisi isompiakin haasteita matkalla, kuten tällä kaudella. 2010-13 tästä minimitavoitteestakin kuitenkin jäätiin neljä kevättä putkeen ja nyt sitten taas. Organisaatiossa ei näytä olevan syvällistä ymmärrystä, kuinka kovan tekemisen tason eri osa-alueilla se kuuden joukkoon yltäminenkin jatkuvasti vaatii.
Loistavasti muotoiltu! Näen asian samoin kuin sinä.Nyt kun tätä kautta ja syitä epäonnistumiselle aletaan purkamaan, niin mielestäni pitää huomio kiinnittää yksinomaan niihin syihin, miksi säälipelejä jouduttiin pelaamaan, eikä juuri ollenkaan siihen, mitä niissä kahdessa peleissä sitten tapahtuikaan. Ne nyt olivat niin pienestä kiinni olevaa tolppa ulos/sisään -pelaamista yhtä Liigan kovinta rosteria vastaan, että sieltä emme löydä vastauksia kauden epäonnistumiselle. Itse kiinnittäisin ennen kaikkea huomion syyskauteen ja niihin syihin, miksi se ajanjakso kauden alusta alkaen meni niin pieleen. Kevätkauden haasteet olivat sitten melko puhtaasti erilaisia seurauksia syyskauden ja joukkueen rakennusvaiheen ongelmista.
Sijoitukset kertovat siitä, että virheitä on tehty. Sijoitukset kertovat siitä, että myös korjausliikkeitä on tehty. Sijoitukset kertovat siitä, ettei Liigassa menestyminen ole itsestäänselvyys. Sijoitukset kertovat siitä perin yleisestä aaltoliikkeestä, jota urheilussa tapahtuu. Tuota aaltoliikettä vastaan yritetään taistella laadukkaaalla johtamisella ja organisaatiorakenteella. Helppoa tuo taistelu ei ole. Yhtäkaikki, Kärpät olisi voinut onnistua paremmin tuossa taistelussa.Erityisesti kohta: "Kerrataanpa Kärppien viime vuosien runkosarjasijoituksia: yhdeksäs, kahdeksas, seitsemäs, seitsemäs, ensimmäinen, ensimmäinen, toinen, kahdeksas. Siinä on melkein kymmenen vuoden pätkä. Kokonaiskuva ei mairittele Liigan suurinta ja kauneinta. Viidet säälipleijarit kahdeksassa vuodessa Liigan kovimmalla pelaajabudjetilla." Pistää kyllä miettimään. Marjamäen jakso antaa paljon(liikaa?) anteeksi.
Loistavasti muotoiltu! Näen asian samoin kuin sinä.
Kritiikki on hyvästä. Varsinkin epäonnistuneen suorituksen jälkeen on tärkeää analysoida tapahtunut, ottaa opiksi ja jatkaa vahvempana eteenpäin. Kritiikkiä ei saa kuitenkaan tehdä pettymyksen tunteen vallassa, vaan rauhallisesti tosiasiat huomioiden. Epäonnistuminen kovassa sarjassa ei tarkoita sitä, että kaikki asiat olisi tehty huonosti.
Nuo tämän vuosikymmenen sijoitukset kertovat paljon. Ne kertovat suuresta mukavoitumisesta vuosikymmenen alussa. Tämä mukavoituminen on organisaation puolesta tunnustettu ja käsi on nostettu ylös virheen merkiksi. Myös korjausliike on tehty ja tämän loisteliaan korjausliikkeen ansioista kaksi kultaa ja yksi pronssi on kolmena peräkkäisenä kautena saavutettu.Ongelma onkin ollut se, ettei Kärpät ole osannut analysoida ja ottaa opiksi virheistä. Kuten aiemman keskustelijan tuoma kymmenen vuoden runkosarjahistoriikki kertoo niin organisaatiolla on ollut vaikeuksia muuttaa suuntaa. Marjamäen jättipottia lukuunottamatta. Silloin hyvä päävalmentajavalinta antoi pohjat kaikelle tekemiselle. Nyt samojen fraasien toistaminen "kovemmasta työstä" ja "opiksi ottamisesta" on yhä enemmän katteetonta puhetta, jolla tyynnytellään sponsoreita ja kannattajia.
Onko kyseessä uusi mukavoituminen, vai kohtasiko Kärpät kuitenkin niin paljon erinäisiä haasteita, ettei takuuvarmalle menestymiselle ollut suotuisia olosuhteita.
Hyväksyn mielipiteesi ja on mahdollista, että osut ajatuksinesi napakymppiin. Sitä väitettäsi en kuitenkaan hyväksy, jossa vallitsevien olosuhteiden huomioiminen kokonaisuutta tarkastellessa olisi piileskelyä, pälyilyä ja epärehellisyyttä. Mielestäni holtiton loukkaantumissuma ei ole vain nyanssi tässä kokonaisuudessa. Loukkaantumissuma oli liian valtaisa niin määrällisesti, laadullisesti kuin kestollisestikin ja osui vieläpä erittäin pahaan aikaan. Aikaan, jossa uudistumisprosessi oli aluillaan ja pelitavallinen sokkeli oli vielä valamatta. Tästä syystä sen vaikutukset olivat paljon massiivisemmat kuin normaalioloissa. On totta, että Kärpät loi osin itse vaikeutensa, en minä sitä ole kiistämässä. Paljon ilmeni kuitenkin myös ei-kutsuttuja haasteita. Nähdäkseni tästä yhtälöstä rakentuu vastaus epäonnistumiseen.Mielestäni Kärpät rakensi nämä haasteet ihan itse. Ahon täysin ala-arvoinen työskentely nyt esimerkiksi. Organisaation tekeminen muuttui jälleen mestaruuksien jälkeen laiskanpulskeaksi, ja tässä on lopputulos. Joku syksyn loukkaantumisten suma on vain nyanssi tässä kokonaisuudessa. Ei todellakaan voi mennä sen taakse pälyilemään, jos siis on rehellinen.
Hyväksyn mielipiteesi ja on mahdollista, että osut ajatuksinesi napakymppiin. Sitä väitettäsi en kuitenkaan hyväksy, jossa vallitsevien olosuhteiden huomioiminen kokonaisuutta tarkastellessa olisi piileskelyä, pälyilyä ja epärehellisyyttä. Mielestäni holtiton loukkaantumissuma ei ole vain nyanssi tässä kokonaisuudessa. Loukkaantumissuma oli liian valtaisa niin määrällisesti, laadullisesti kuin kestollisestikin ja osui vieläpä erittäin pahaan aikaan. Aikaan, jossa uudistumisprosessi oli aluillaan ja pelitavallinen sokkeli oli vielä valamatta. Tästä syystä sen vaikutukset olivat paljon massiivisemmat kuin normaalioloissa. On totta, että Kärpät loi osin itse vaikeutensa, en minä sitä ole kiistämässä. Paljon ilmeni kuitenkin myös ei-kutsuttuja haasteita. Nähdäkseni tästä yhtälöstä rakentuu vastaus epäonnistumiseen.
Mielestäni Kärpät rakensi nämä haasteet ihan itse. Ahon täysin ala-arvoinen työskentely nyt esimerkiksi. Organisaation tekeminen muuttui jälleen mestaruuksien jälkeen laiskanpulskeaksi, ja tässä on lopputulos. Joku syksyn loukkaantumisten suma on vain nyanssi tässä kokonaisuudessa. Ei todellakaan voi mennä sen taakse pälyilemään, jos siis on rehellinen.
Nuo tämän vuosikymmenen sijoitukset kertovat paljon. Ne kertovat suuresta mukavoitumisesta vuosikymmenen alussa. Tämä mukavoituminen on organisaation puolesta tunnustettu ja käsi on nostettu ylös virheen merkiksi. Myös korjausliike on tehty ja tämän loisteliaan korjausliikkeen ansioista kaksi kultaa ja yksi pronssi on kolmena peräkkäisenä kautena saavutettu.
Nyt pitää pohtia, mistä tämän kauden epäonnistuminen johtuu. Onko kyseessä uusi mukavoituminen, vai kohtasiko Kärpät kuitenkin niin paljon erinäisiä haasteita, ettei takuuvarmalle menestymiselle ollut suotuisia olosuhteita. Ero joukkueen syyskauden ja kevätkauden suorittamisessa on niin valtaisia, että kannattaa ainakin pieni ajatus antaa tuolle jälkimmäisellekin vaihtoehdolle. Todennäköisesti totuus löytyy tässäkin tapauksessa noiden vaihtoehtojen välimaastosta.
Korjausliikkuja saatiin tehtyä, mutta niidenkin lopputulos oli, että maksettiin yhdestä lisäpelistä melko suolainen hinta Svarnyn ja Trotterin palkkojen muodossa. Ilman heitäkin oltaisiin luultavasti päästy sääleihin ja 2-0 pihalle. Eli hyöty oli tasan 0, varsinkin jos kumpikaan ei jatka täällä.
Ei mene ihan yksi yhteen noin. Sarjan suurimmalla pelaajabudjetilla oleva joukkue ei saa luovuttaa kauttaan marraskuussa. Ilman noita liikkuja, käytännössä oltaisiin luovutettu kausi jo alussa. Tuossa hankittiin mahdollisuudesta päästä suoriin playoffeihin, sekä mahdollisuudesta päästä sääleistä eteenpäin. Ilman Trotteria ja Swarnya ei välttämättä oltaisi edes sääleissä, saatika että oltaisiin elätelty toiveita päästä varsinaiseen playoff-vaiheeseen. Samaten sponsoroille ja katsojille oli pakko näyttää, että kyllä yritetään.
Itseäkin sylettää se, että ei löydetä pelaajia ennen kauden alkua, ei sitten millään. Monta vuotta on jo mennyt, että ulkopäin ei löydy niitä huipunveljeksiä ollenkaan. Kaikki onnistujat scoutataan toisista liigaseuroista, kuten Heshka. Hänen nimeään tuskin olisi tiedetty ilman Ässiä. Ja pakko on myös yhtyä siihen, että on kyllä joka vuotinen harhaluulo "nhl-leireiltä tippuvat pelaajat". Ei koskaan ole ketään löytynyt sieltä ja tuskin koskaan löytyykään.
Minähän vuonna ne pelaajascoutit otetaan käyttöön? Vastahan niitä kohta 5v sitten hehkutettiin.
Kaikki onnistujat scoutataan toisista liigaseuroista, kuten Heshka. Hänen nimeään tuskin olisi tiedetty ilman Ässiä.
Mitä väliä sillä on, missä nimellisessä kentässä Humaloja pelaa? Fakta on se, että Miska oli toiseksi eniten peliaikaa saanut hyökkääjä pudotuspelien karsinnoissa. Ja ihan ansaitusti, Pyörälän luonnollisesti olleen se eniten pelannut. Sivuhuomiona vielä pitää antaa tuosta valmennukselle posia, kun ei tuohon positiivisen palautteen antoon liiaksi ole syitä ollut.Pitääkä Humalojaa vielä pari kautta neloskentässä niin sen jälkeen kantaa jossain toisessa seurassa kultakypärää.
Itse en kyllä usko että Humaloja tulee tekemään ns. "suorantoja" missään liigajoukkueessa, ei Kärpissä tai missään muuallakaan. Ei ole pelaajaprofiililtaan sellainen sentteri joka tekisi paljon pisteitä, vaan näkisin enemmänkin Humalojan sellaisena Miika Lahden tyylisenä pelaajana, eli täydellisenä joukkuepelaajana joka voittaa aloituksia, tappaa alivoimaa ja on yksinkertaisesti vittumainen vastustaja. Käsiä löytyy sen verran että pystyy pelaamaan sellaisia parinkymmenen pisteen kausia omassa roolissaan, ja oikein tykkikauden osuessa kohdilleen myös 30 pistettä voi olla realismia. Mutta mitään mestaruuden ratkaisevaa ykkössentteriä miehestä ei tule, kuten ei tullut Lahdestakaan.Pitääkä Humalojaa vielä pari kautta neloskentässä niin sen jälkeen kantaa jossain toisessa seurassa kultakypärää.
Joo - sektorivedot on selkeesti meidän puolella...
Kyllähän nämä jääkiekon playoffsien 20 minuutin jatkoerät viidellä viittä vastaan äkkikuolemaan saakka ovat aivan huikea tapa ratkoa pelejä. Ainoa oikea tapa. JE-sankarit muistetaan aina. Viime yönä ovat Tapparan kannattajat nostaneet eräänkin maljan Blake Parlettille. Ja tänään tämä hieno systeemi saa jatkoa Tampereella ja Jyväskylässä: game seven, klassikkojen klassikko.Vähän off topicina: Eilen pelasivat Kiekko-Vantaa ja TuTo Suomen kaikkien aikojen pisimmän jääkiekko-ottelun eli peräti 157.54 minuuttia. Ottelu kesti yli 6 tuntia ja päättyi vähän ennen yhtä yöllä.
Kärppien ennätys on yli 118 minuuttia kun Pavel Rosa ratkaisi Kärpille ottelun JyP:iä vastaan.
Itse olin 90-luvun lopulla katsomassa Kärppien ja Hermeksen karsintaottelua joka ratkesi Kärpille ajassa 106.21 ja kello oli siinä 23.15 paikkeilla. Suurta draamaa ovat nämä ylipitkät ottelut joissa on suuri panos. Esimerkkinä eilinen Ilveksen ja Tapparan yli 100 minuuttinen jännitysnäytelmä.