Hoki Klupi Hyvinkää

No joo, tuohon tuomaritoimintaan on parempi etten sen kummemmin tässä puutu, meni sen verran puihin se viheltely. Eikä se kyllä ainoana syynä ollut ottelun lopputulokseen, vaikka tietysti sitä olisi odottanut edes jonkinlaista linjaa ja tasoa tuohon jäähyjen antamiseen. Ja kyllä pelaajien se vaan on muistettava, että vaikka vastustajalle jäikin selkeä jäähyt viheltämättä, ei kannata mennä sitä kuittaamaan, sillä se toinen rike huomataan sitten ihan varmasti.

Siinä tulikin joukkueen ensimmäinen synti ja syy otteluiden häviämisiin, kurittomuus jäällä. Klupi ottaa aivan liikaa jäähyjä ollen sarjan rangaistuin joukkue, eikä boxista voiteta otteluita. AV-pelaaminen lisäksi rasittaa tiettyjä avainpelaajia lisää ja heidän tehojaan ja energiaansa tarvittaisiin tasakentällisin pelaamiseen, joka aikaansaisi joko maaleja tai pakottaisi vastustajan rikkomaan ja toisi itselle ylivoimatilaisuuksia.

Seuraava huomioni koskee hyökkäyksiin lähtöjä. Silloin, kun liikkeelle päästään nopeasti, ilman maalin taakse peruuttelua ja viivelähtöjä, ei pelissä ole yleensä mitään vikaa. Joukkueen nopeus ja kiekollinen taito riittää viemään peli vastustajan päähän. Mutta heti kun lähtöä joudutaan odottelemaan oman maalin takana ollaan ongelmissa. Avaussyöttöjen taso on melkoisen huono, eikä monestikkaan hyökkääjällä ole mitään mahdollisuuttaa saada kiekkoa haltuun vauhdissa ja ainoa vaihtoehto on ohjata kiekko vastustajan päätyyn ja toivoa, että siellä voitetaan kaksinkamppailu ja saadaan kiekko haltuun.

Siitä päästäänkin seuraavaan huomiooni, eli mitä tapahtuu kun kiekko saadaan hyökkäysalueelle ja se on oman joukkueen hallussa. Monasti hyökkäysalueelle päästään murtautumaan laidalta ja silloin edessä on seuraava puute joukkueen pelissä. Liian usein hyökkäyksistä puuttuu se röhkeästi ja suoraviivaisesti maalille ajava pelaaja, joka tarjoaa kiekolliselle mahdollisuuden vain heittää kiekkoa maalille ja joka pelkällä läsnäolollaan sitoo ainakin yhden puolustavan pelaajan itseensä jättäen kiekolliselle enemmän tilaa toimia. Tällä hetkellä monasti kiekkoa laidasta tuovalla pelaajalal on ainoina vaihtoehtoina joko yrittää punnertaa itse maalille, laukoa useinmiten pienestä kulmasta tai ajautua kulmaan/maalin taakse painiotteluun. Turhan usein hyökkäyksissä myös lähdetään vielä selvässä vetopaikassakin hakemaan syöttöä kaverille.

Ja viimeinen huomioni on, että omassa päässä ollaan monasti melkein kuin jyrän alla, kaksinkamppailut hävitään aivan liian usen, eikä oman maalin edustaa kyetä pelaamaan puhtaaksi. Purkukiekot ovat hätäisiä ja pysähtyvät siniviivalle tai painuvat pitkäksi. Näin pelatessa paineen alta ei päästä pois riittävän nopeasti ja sitten kun keikko saadaankin toimitettua hyökkääjille ovat nämä monasti seisovin jaloin. Näyttäisi siltä, että Tatu Lankisen poissaololla on melkoisen suuri vaikutus joukkueen puolustuspään pelaamiseen.

Kaikki tämä on osaltaan johtanut siihen, ettei joukkue ole kyennyt usenmiten pelaamaan täyttä 60 minuuttia siten, kuin taitotaso ja materiaali antaisi mahdollisuuden. Vaikka joukkueen maaliero on selkeästi plussan puolella (+9), on se otteluiden kolmansissa erissä päästänyt enemmän maaleja kuin on itse tehnyt (16-21), eli lähes 2/3 kaikista joukkueen päästetyistä maaleista (36) on tehty kolmannessa erässä. Myös joukkueen ottamista jäähyminuuteista reilusti yli puolet (117/209) on otettu kolmannessa erässä.

Pieni ottelutauko on takana ja sarja taas käynnissä tiukassa tilanteessa, jossa sarjanelosen (H:.K.H.) ja sarjakasin (Viikingit) välinen ero on huimat kolme pistettä. Playoffseissa ollaan tällä hetkellä, mutta lipsahduksiin ei tässä sarjassa ole yhtään varaa jos mielii keväämmällä pelata muutakin kuin pleikkaria tai III-divarin karsintoja.

Viikonvaihteen pelissä oli nähtävissä jo sitä hyvää Klupia. Maalinteko toimi, hyökkäyksiin lähtö ei yskinyt eikä liikoja jäähyjä otettu. Niin, ja tulihan siitä matsista voitto ja kolme pistettä, which is nice.

Mutta mutta... se puolustuspelaaminen. Pelkästään kolmannessa erässä vastustaja kuittasi kolmasti alle minuuttiin juuri kun oltiin saatu johto kahteen maaliin. Lindbergille kirjattiin 42 torjuntaa ja kun 6 meni vielä sisään, meinaa se liki viittäkymmentä annettua kutia vastustajalle. Ei poijjaat, ei sitä tolleen kannata alkaa pelaamaan! Mikäli oikein laskeskelin noita tilastoja on klupi antanut vastustajan laukoa keskimäärin 41 kertaa ottelussa, joten ei liene ihan sattuma, että päästettyjä maaleja on ottelua kohden kertynyt 4,36. Saa siinä hyökkäyspeli mättää maaleja mikäli aikomus on otteluita voittaa.

No, onneksi peli-ilme oli kuitenkin selkeästi parempi kuin edellisessa Haukka-matsissa, joten eteenpäin ollaan menossa. Mutta parannettavaa tosiaan löytyy.

Lauantaina HKH sai vieraita Keski-Uudeltamaalta, kun Paavolan Pannuhuoneen illassa kotijoukkueen vieraaksi saapui KJT. HKH pelasi totutun energisesti ja ajoittain kapealla rosterilla liikkeellä ollut vierasjoukkue oli aika lailla ottavana osapuolena. HKH:lla oli huippuluokan tontteja tuplata maalimääränsä. Tavanomaiseen tapaan HKH:n ykkös- ja kakkosketju dominoivat hyökkäyspäässä peliä.

Taktisena muutoksena aiempaan ykkösketjun Jesse Pehu ja Samu Vilkman olivat vaihtaneet paikkoja. Miikka Jäske oli toinen laituri. Epävirallinen Pehun kellotettu jääaika oli hyökkääjälle kova 21.50; se kertoo pelaajan nauttimasta luottamuksesta. Aika kakkosketjun sentterillä Jesse Tetrillä oli arvatenkin samaa tasoa, ellei suurempi, koska pistepörssin kärkimies pelasi valtaosan pelistä myös nelosketjun keskushyökkääjänä.

Kahdessa viimeisimmässä ottelussa jäällä ainoastaan kakkosylivoimassa pelannut Matias Väänänen teki edellisen ottelun tapaan ylivoimamaalin. Näissä otteluissa hän on saamaansa jääaikaan nähden kiistatta joukkueen tehokkain pelaaja.

HKH:n otteissa näkyy mentaalipuolen muutos. Joukkue ottaa nyt olennaisesti vähemmän pieniä jäähyjä kuin kauden alkupuolella.

Sarja jatkuu tänään HKH:n viimeisellä kotipelillä ennen joulutaukoa. Kentän toiseen päätyyn luistelee Sipoon Wolf. Joukkueiden välinen edellinen kamppailu päättyi Hyvinkäällä kotijoukkueen 4-3-voittoon voittolaukasten jälkeen.

Tällä tietoa HKH pääsee liikkeelle hyvällä ryhmityksellä. Ykkösketjun Miikka Jäske - Jesse Pehu - Samu Vilkman takana luistelevat sarjan eliittipuolustajiin lukeutuvat Jarno Nikander ja Teemu Jäske. Kakkosketju on entisellään Aksu Viikinkoski - Jesse Tetri - Joni Lepola. Kolmosketjun koostumus kertoo rosterin syyvydestä: Jouni Aaltonen - Kim Aarola - Juho Laitinen.

Pienen tauon jälkeen jäälle luistelevat myös kolmospakkipariin Rasmus Kolari sekä nelosketjun laitaan Artur Hägänen. Maalissa aloittaa sarjan parhaiden maalivahtien joukkoon kuuluva Julius Kivinen.

Ketjukoostumuksia tiiraillessa uskaltaudun pohtimaan, että kolmosen laituireista saataisiin ulosmitatuksi enemmän tehoja lisäämällä vastuuta.

Taustadata Jääkiekkoliiton sivuilta

E: editointia

Yksi vieraspeli jäljellä tämän vuoden puolella ja sitten joukkue pääsee todella tarpeeseen tulevalle tauolle. HKH:n peli on tällä hetkellä niin pahasti hajalla, että paljon pitää joulutauolla saada aikaan, mikäli aikomus on pelata pudotuspelejä pitkään. Tai edes päästä niihin.

Ja korjausliikkeen pitää tapahtua nimenomaan tauon aikana, sillä kun kiekko tammikuun 14. päivä jäähän putoaa, on tahti sen verran tiuhaa ettei siinä enää paljon ehdi kuvioita hioa. Vuoden ekan matsin jälkeen otteluiden välissä on päiviä seuraavasti: 3-2-4-0-6-1-2-2-6, eli viiden viikon aikana (14.1. - 18.2.2017, 35 pv) 10 ottelua. Vertailun vuoksi kuluvan vuoden 10 viimeiseen otteluun oli aikaa päivää vaille 9 viikkoa (16.10. - 17.12.2016, 62 pv). Otteluvauhti ei tule antamaan joukkueelle armoa ja jos homma ei lähde heti vuoden alusta luistamaan, tullaan sarjataulukosta takaa takuulla ohitse, ei ne piste-erot niin suuria siellä ole.

Suurimpana mörkönä näen puolustuspelaamista. Joukkue on päästänyt keskimäärin 4,2 maalia ottelua kohden, mikä on aivan liikaa. Maalivahtien päälle tätä ei kuitenkaan voi kaataa, sillä 13/15 ottelusta pelanneella maalivahtikaksikolla Kivinen + Halonen on molemmilla torjuntaprosentti kuitenkin yli 90, (90,37 ja 91,72). Järkyttävän korkea maalimäärä johtuukin siitä, että joukkue antaa vastustajalle ottelua kohden noin 40 laukausta kohti maalia ja kun torjuntaprosentit ovat 90 luokkaa, tarkoittaa se juurikin noin neljää maalia per peli. Mikä on vielä hälyyttävämpää on se, että tuossa laukausmäärässä näkyy ainosataan maalia kohti lautotut vedot, eli torjunnat ja maalit. Paljonko vastustaja pääsee vielä laukomaan ohi maalin on täysi arvoitus, mutta jo tuo 40 vetoa per matsi on liikaa.

Yksi syy puolustuksen vuotamiseen saattaa löytyä liian hitaissa avauksissa ja taipumuksessa peruutella oman maalin taakse. Kun katselee joukkueen puolustuskalustoa on selvää, että se on rakennettu nopeaan kiekolliseen pelaamiseen, ei painimaan vastustajan karvauksen kanssa omassa päädyssä. Mikäli kiekkoa ei saada nopeasti vauhdissa olevalle omalle hyökkääjälle tai itse tuotua jalalla keskialueelle, menetetään kiekko liian usen vastustajalle. Myöskin aivan liian usein näkee tilanteita, joissa kiekko on oman maalin takana, eikä yksikään hyökkääjä ole edes oman sinisen yläpuolella. Tällöin vastustaja voi pitää oman pakettinsa tiiviinä, eikä siitä ole helppoa saada hyökäystä ohi, koska omat hyökkääjät ovat usenmiten seisovin jaloin. Nopeat (ja hyvät) avaussyötöt ovat elintärkeitä, jotta joukkueen ehdottomasti parasta asetta eli liikettä voitaisiin tehokkaammin hyödyntää.

Välillä käy myös mielessä, ovatko ketjukoostumukset aivan liikaa kiveen hakattuja? Tuntuu, että kokoonpanomuutoksia tehdään vain kun rosterissa on aukkoja, muutoin mennään sillä vanhalla sapluunalla ("näin meillä on aina tehty, perkele!"). Kuitenkin kolmannes joukkueen tekemistä maaleista (27/79 = 34,18%) on kahden pelaajan aikaansaannosta. Muutkin ketjut kuin Viikinkoski-Tetri-Lepola pitää saada toimimaan muutenkin kuin hetkellisesti, ja jos tämä vaatii vakiintuneiden rakenteiden purkamista, niin silloin se pitään tehdä. Näkisin, että esimerkiksi kolmikossa Jouni Aaltonen, Kimi Räsänen ja Jaakko Lievonen on käyttämätöntä potentiaalia isompaankin rooliin, ja ovathan kaverit yhteensä mättäneet kuitenkin 15 maalia jo nyt.

No, tässäpä vähän ajatelmantapaisia ja omaa näkökulmaani joukkueen tilasta. Runkosarjaa on 11 matsia jäljellä, mitään ei ole vielä voitettu, eikä hävitty. Nyt palikat oikeille paikoille ja kohti kevään pelejä!

Syyskauden viimeisen kotiottelun ensimmäinen erä oli hyvä. Wolf jäi telineisiin. Mutta sitten kohdattin totuus, kuten HKH:n piiristä todettiin: ottelu kestää 60 minuuttia. Wolfin valmennusjohto reagoi 5-2-tilanteessa oikealla tavalla. Maalivahdin vaihto muodostui hetkeksi, josta alkaen näytelmän käsikirjoitus muuttui. HKH ei muutoksia käytännössä tehnyt.

HKH on pelannut kuukauden saaden jokaisesta pelistä pisteen tai pisteitä. Tuloksellisesti joukkueen esitykset ovat alkukaudesta parantuneet, mutta taktisesti tehtävää vielä riittää. Toivotaan, että pisteputki jatkuu huomenna.

Syyskausi pakettiin

HKH vieraili eilen Kirkkonummella joulutaukoa edeltävässä viimeisessä runkosarjaottelussa. Hyvinkääläiset olivat liikkeellä rajusti muutetuilla ketjukoostumuksilla. Kokoonpanostui puuttui joukko profiilipelaajia, kuten Jeese Pehu, Miikka Jäske ja Teemu Seppälä. Kahdessa ensimmäisessä ketjussa "vanhoilla" paikoilla pelasivat ainoastaan Jesse Tetri ja Erik Viikinkoski. Ketjun oikeassa laidassa duunia painoi jälleen esimerkillisesti täyden iltatyön tehnyt Samu Vilkman. Ykkösketjua johti Jouni Aaltonen laidoilla Joni Lepola ja Juho Laitinen.

HKH pelasi koko ottelun viidellä puolustajalla. Salamat olisi voinut käyttää tätä hyväkseen, mutta isännät jättivät kapitalisoimatta tarjotun edun. Matemaattinen keskiarvo jääaika jokaisella HKH:n puolustajaa oli siis 24 minuuttia. Liikkeeseen ja vahvoihin nousuihin perustuvalla puolustajien pelaamisella operoivassa joukkueessa tuollainen jääaika on huikea. Puolustuksen vahvana tekijänä mainittakoon Teemu Jäske ja Jarno Nikander.

HKH hallitsi tapahtumia jäällä koko illan. Jos oikein muistan, ottelussa ei näkynyt yhtään Salamoiden systemaattisesti alhaalta rakennettua maalintekoyritykseen päätynyttä hyökkäystä (tosin ottelun ensimmäisiä minuutteja en nähnyt). Maalit Salamat teki paineistuksen/kiekonriiston myötä, HKH puolestaan tehokkaalla ryhmätyöllä.

HKH peluutti ketjuja tunnetulla painotuksella. Jossain kohdassa olin panevinani merkille valmennuksen reagoivan tilanteisiin ketjupeluutuksella, jossa nelosta seurasi kakkonen ja sitten taas nelonen. Liekö menettelyllä pyritty sitten sekoittamaan vastustajan peluutusta… Nelosen sentterinä jyräsi Artur Hägänen.

Jatkoajalla ratkaisua haettiin tavanomaiseen tapaan kapealla miehityksellä. Hyökkäyspareina olivat Tetri ja Viikinkoski sekä Lepola ja Vilkman. Vilkmanin pariksi olisin harkinnut myös Joni ”Luisteleva tietokone” Laitista tai liekeissä olevaa Jouni Aaltosta.

Joonas Lindberg onnistui töissään. Ensimmäisissä erissä hänellä oli töitä vähän, mutta työmäärä kasvoi ottelun edetessä. Kolmannessa erässä nähtiin game saver, jolla HKH pidettiin pisteessä kiinni.

**
Syyskausi on ollut haastava. Peli ei näytä siltä, miltä tällä rosterilla pelaavalta ryhmältä voisi odottaa. Jos toisaalta ryhmällä on varaa parantaa pelaamistaan useamman napsun verran ja silti joukkueen sijoitus on sarjassa nykyinen, mitenköhän homma toimii, kun peli saadaan uomiin?

Lauantainen ottelu oli ensimmäinen, jossa ketjukoostumuksiin tehtiin radikaaleja muutoksia. Riippumatta siitä, johtuivatko muutokset enemmän pelaajien poissaoloista vai taktisista kokeiluista, muutoksia on tervehdittävä ilolla. Nyt Laitinen ja Aaltonen saivat tavanomaista enemmän peliaikaa, ja siitä ketju kiitti maalin muodossa. Kaksikon potentiaali jää hyödyntämättä alemmissa ketjuissa.

Jos Vilkman istutettaisiin Tetrin ja Viikinkosken kanssa samaan ketjuun muutamaksi peliksi, eilisen perusteella odotusarvoisesti tulos olisi jäätävää. Kolmikosta kuka tahansa osaa tehdä mitä vain kiekolla ja kolmikon liike hyökkäyspäässä on huikea.

Edit 1-2: kieliasu, muotoilu

Samu Vilkman yllätysvetona Heinolaan. Oli Mestiksestä lähtiessään todella kovatasoinen pelimies siihen sarjaan. Mikä mahtaa olla miehen nykykunto? Mitä sanoo Hyvinkään kiekkoniilot?

Liike varmasti riittää pariakin sarjatasoa ylempänä. Työmoraali huippuluokkaa, on tulossa hyökkäyspäästä heti alas puolustuksen avuksi, blokkaa vetoja. Lyhyesti sanottuna ammattimainen asenne pelaamiseen.

Kohti pudotuspelejä

Runkosarja ei mennyt HKH:n osalta toivotulla tavalla. Joukkue ei pelannut tasolla, jolle sen edellytykset olisivat riittäneet. Joukkueen keskeiset kärkipelaajat pitivät tasonsa läpi runkosarjan, mutta se ei riitä, jos muilla ratkaisevilla osa-alueilla parannettavaa jää. En ryhdy toistamaan aiemmin esillä olleita näkökohtia.

Edessä ovat pudotuspelit. Niihin pääseminen on tavanomaista HKH:lle, mutta kahden Hämeen mestaruuden jälkeen vastus on tänä keväänä Etelän lohkossa muutaman asteen kovempi. Toivotaan menestystä kevääseen.

Onnittelut Kim Aarolalle!

HKH-osioon kuuluvana välipalana mainittakoon, että joukkueen runkopelaajiin kuuluva Kim Aarola pelasi 18.-25.2. Thaimaan maajoukkueessa Aasian talvikisoissa Sapporossa.

Thaimaa voitti divisioonansa, jossa pelasivat myös Taipei, Hongkong, Yhdistyneet Arabiemiraatit, Mongolia ja Singapore.

Kim näytti kokoonpanotietojen ja klippien perusteella pelaavan ykkösketjun sentterinä. Epävirallisen laskelman mukaan Aarola oli Thaimaan paras pistemies 6: 9+6=15, 0 min.

E: kieli

Nonniin, kauden päättymisestä on pari päivää ja nyt voisi hieman alkaa pohdiskelemaan miten ja miksi näin kävi. Kausihan ei mielestäni mennyt aivan odotusten mukaisesti. Pelillisesti vain harvoin päästiin sille tasolle mitä joukkueelta voi odottaa. Tuloksellisesti toki välieräpaikka ei ole mikään heppoinen saavutus, sarja ja lohko on kuitenkin melkoisen kova ja tasainen, mutta siltikin takaraivossa kaihertaa ajatus, että parempaankin olisi voinut pystyä. Mikä on tietysti hyvä, ensi kaudelle jää nälkää ja pieni näyttöhalu.

Ensimmäisenä pointtina toisin esille materiaalin kapeuden. HKH paidan puki kauden aikana yhteensä 29 pelaajaa, joista 3 on maalivahteja. Tämä jättää jäljelle 26 kenttäpelaajaa. Kun täydessä neljän kentän rosterissa on 20 kenttäpelaajaa jää siltikin vielä 6 ylitse. Mutta kun kauden aikana tulee loukkaantumisia, puhumattakaan työ-/opiskelu-/perhekiireistä, ei tuo pelaajamäärä välttämättä enää riitäkkään. Jos ajatellaan, että 4 hyökkäysketjua ja kolme pakkiparia (18 pelaajaa) olisi toivottava pelaajamäärä otteluun, niin syyskauden 16 ottelussa HKH:lla oli tämä tai leveämpi materiaali kentällä 10:ssä pelissä. Runkosarjan kevätkierroksella kymmenessä pelissä tähän päästiin vain kerran ja viidesti pelattiin kolmella viisikolla tai jopa kapeammalla. (http://imgur.com/a/JV4d6) Kapeampi rosteri tarkoittaa tietysti enemmän minuutteja avainpelaajille, joten voikin kysyä peluutettiinko /jouduttiinko kärkipelaajat peluuttamaan puhki?

Toinen seikka on otteluohjelma. Syyskaudella (18.9.2016-17.12.2016, 91 pv) joukkue pelasi 16 ottelua, eli keskimäärin 5,69 päivää per ottelu, eli noin matsi viikossa, joskus kaks. Kevätkaudella (14.1.2017-19.2.2017, 37 pv) tahti tiukkeni kun joukkue pelasi 10 ottelua eli 3,7 päivää per ottelu. Ja jos mukaan lasketaan pudotuspelit saadaan aikavälille 14.1.2017-7.3.2017 53 päivää pelattavaksi 16 ottelua, eli 3,31 päivää per ottelu. Voidaankin miettiä, olisiko tasaisempi ottelutahti tuonut muutosta joukkueen pelaamiseen?

Kolmantena kohtana nostaisin esiin peluuttamisen. Joukkue näytti ainakin minun silmiini pelaavan hyvinkin pitkälti, voisin jopa käyttää sanaa orjallisesti mahdollisimman paljon samoilla ketjukoostumuksilla. Ketjuja ei juurikaan muuteltu muuta kuin pakon edellä jos/kun pelaajia oli poissa rosterista. Tämä tietysti voi tarkoittaa sitä, että valmennusjohdolla oli vankka luottamus ja usko valittuihin ketjukoostumuksiin ja peluuttamisella haluttiin tämä luottamus osoittaa. Mielestäni kuitenkin pelin ollessa lähes koko kauden ajan hieman tai vähän enemmänkin sekaisin olisi ollut aihetta sekoittaa pakkaa ja rohkeasti kokeilla erilaisia uusia koostumuksia, joilla pelaamista olisi voitu saada paremmaksi. Samalla olisi voitu antaa rohkeammin näytön paikkoja ylemmissä ketjuissa uusille kasvoille ja tarjota avainpelaajille hieman helpotusta peliajassa. Joukkueeseen voi olla vastaisuudessa vaikeampaa saadaa uusia pelaajia, mikäli ulospäin näyttää siltä, ettei peliaikaa ja vastuuta, tai edes kunnollista näytön paikkaa ole luvassa.

Tässäpä pohdintoja tältä erää. Enemmäkin ajatuksia päässä on pyörinyt, sekä pelaamisesta ja pelitavasta kuin isommassa mittakaavassa joukkueen/seuran ja laajemmin koko Hyvinkään jääkiekkoilun tulevaisuuden näkymistä ja suunnasta, mutta niille lienee olemassa oma aikansa ja paikkansa.

HKH:n kausi on kätelty. Vaikka sitä on luonnehdittu ”rikkonaiseksi” ja moni kannattaja toivoi kirkkaampaa menestystä, tosiasioiden on annettava puhua puolestaan. Joukkue jäi loppuottelun ulkopuolelle taistellen luistimet jaloissa ja mailat käsissä ottelutappioin 2-1. Töitä tehtiin loppuun saakka. HKH sijoittui kolmanneksi. Jos sijoitus jättää toivomisen varaa, joukkueelle on asetettu korkeat tulosvaatimukset.

Odotukset eivät ole katteettomat. Kaudella 2011-14 HKH sijoittui Etelän lohkossa toiseksi ja voitti sen jälkeen kahdesti Hämeen lohkon. Tämä kausi mukaan lukien sarja hakee vertaistaan hyvinkääläisessä kiekkohistoriassa. Joukkueen tavoitteeseen nähden pettymys on ymmärrettävä.

Edellä on esitetty mielenkiintoista tilastotietoihin perustuvaa arviota HKH:n pelaajaresursseista ja -kuormituksesta. Esiin nostetut näkökohdat tuovat tärkeää faktapohjaa arvioitaessa kautta kokonaisuutena.

Jääkiekkoliiton tilastoista löytyy keskusteluun lisää aineistoa. Jos joukkue pelaa alimiehityksellä, 60 minuutin ottelussa jalka voi alkaa painaa. Tähän saattaa viitata HKH:n eräkohtaiset maalierot runkosarjassa. Ensimmäiset erät pelattiin 31-26, toiset 39-33 ja kolmannet 37-48. Vaikka HKH teki riittävästi maaleja toisissa ja kolmansissa erissä, kolmansien erien maaliero on pantava merkille.

Maalieroon vaikuttaa myös erikoistilannepelaaminen. Pienten rangaistusten eräkohtaiset määrät kasvoivat runkosarjan otteluiden edetessä: 33, 39 ja 40. Tämä avasi vastustajille mahdollisuuksia maalien tekemiseen ottaen erityisesti huomioon, että HKH:lle tuomittiin jäähyjä runkosarjassa toiseksi eniten lohkon joukkueista. - Pidän tätä yllättävänä tietona, koska joukkueessa ei pelaa yhtään rottaa. Lisäksi HKH teki runkosarjassa ylivoimalla toiseksi vähiten maaleja. Alivoimalla päästettyjen maalien osuus joukkueen kaikista päästetyistä maaleista on lohkon toiseksi korkein. Tilastot kertovat siis suuresta jäähymäärästä yhdistettynä vastustajien ylivoimatehokkuuteen.

Yleisesti näkisin, että rosterista ei saatu irti sen potentiaalia osaltaan taktisista syistä. Joitakin pelaajia ei mielestäni roolitettu ominaisuuksiinsa nähden optimaalisesti. Yleisesti pelaajien otteet pysyivät läpi kauden tasaisina suhteessa siihen rooliin, jossa heitä peluutettiin.

Jos katse kiinnitetään kokonaisvaltaisesta pelaamisesta pelkästään pistetilastoon, pudotuspeleihin siirryttäessä on huomionarvoista kokeneen kaartin merkitys. Koko kauden tasaisesti, varmasti ja luotettavasti pelannut Jesse Pehu keikkuu ennen toista loppuottelua pudotuspelien pistepörssin kärjessä. Kokemuksen merkityksestä ratkaisupeleissä kertoo myös se, että HKH:n sisäisessä pudotuspelien pistepörssissä seuraavina ovat Miikka Jäske, Jesse Tetri, Matias Väänänen… Eniten vastuuta saaneet pelaajat vastasivat ratkaisevalla hetkellä huutoon.

Kiitos jännittävästä kiekkokaudesta.

Seuraavaan kauteen ja Etelän lohkoon

Toisessa ketjussa jo kerrotun mukaan HKH jatkaa kaudella 2017-18 Etelän lohkossa. Lähialuevääntöjä on tiedossa ja pelimatkat lienevät viime kauden tapaan inhimilliset. Tuttuja vastustajia ovat mm. GrIFK, HC Vantaa, HCK Salamat ja Viikingit.

Lohkojako ilmenee Jääkiekkoliiton sivulta, johon linkki vie: II-divisioonan lohkojako julkistettu - Suomen Jääkiekkoliitto

Vähän outoa kirjoitella jääkiekosta kun ei olla vielä edes kesäkuussa, mutta annetaan nyt mennä kuitenkin. ;)

Lohkojako on siis julkistettu ja lohkosta lähteneiden joukkueiden (Haukat -> Suomi-Sarja ja Nikkarit -> III-divari) tilalle siis on ilmoitettu sarjanousijat HAKI ja KelA sekä Suomi-Sarjasta putoava KJT. Mikäs sen hauskempaa ja sekavampaa kun lohkossa pelaa jo ennestään KJT Miehet. :D Kotiotteluiden yleisömäärille joukkuemuutokset ovat uskoakseni myrkkyä, sillä molemmat poistuneet joukkueet, Nikkarit varsinkin, vetivät halliin ihan kiitettävästi väkeä.

No sitten itse joukkueeseen. Rosterista ei ole mitään virallista infoa annettu, mutta uskoisin, että tulevan kauden kokoonpanoa kasaillaan jo kuntoon. Tiedotusta asiasta varmaankin annetaan kun on jotain kerrottavaa ja/tai katsotaan aiheelliseksi asiat julkistaa, joten ei siitä sen enempää. Omia henkilökohtaisia ajatelmiani/toiveitani sen sijaan voinen tähän raapustella:

• Rosteriin lisää leveyttä!
  Viime kaudella, kun keväällä pelitahti oli huomattavasti tiukempi kuin syksyllä ei kentälle saatu täyttä miehitystä, useinmiten 3 hyökkäysvitjaa ja 2 tai 3 pakkiparia. Tämä ei tällä tasolla riitä ja kuormittaa avainpelureita tarpeettomasti. Pelaajamateriaalissa pitää olla riittävästi leveyttä, jotta jopa avainpelureiden poissaoloa voidaan ainakin kompensoida jollei nyt aivan kuitata!
  
  
• Uutta verta!
  Osittain rosterin leveyden kanssa samaan menevä toive, sillä viime kauden aloittaneista 26:sta kenttäpelaajasta 10 olisi tulevalla kaudella iältään 30 tai yli. Mikäli joukkueen toimintaa katsotaan vähääkään pidemmälle aikavälille on uusia, myös johtavia, pelaajia saatava ajettua joukkueeseen ja tärkeisiin rooleihin hallitusti. Fakta on, ettei joukkueen runko ja sen profiilipelaajat voi ilman tuoretta verta ja hallittua korvausta pitää seuraa sellaisena, joka kykenisi vuodesta toiseen taistelemaan pudotuspelipaikasta ja jopa mestaruuksista. Siihen on kuitenkin pyrittävä.
  
  
• Pitkän tähtäimen strategia!
  Mitkä ovat joukkueen tavoitteet ensi kaudelle? Entä siitä eteenpäin? Riittääkö seuralle tasoksi II-divisioona, vai voisiko tähtäimen asettaa pidemmälle ja korkeammalle? Mitä nousu Suomi-Sarjaan vaatii urheilullisesti ja taloudellisesti ja ovatko vaatimukset realistisia? Ja jos ovat, millaisella aikataululla? Seura, jolla on selkeä tavoite ja halu nousta sarjaportaita ylöspäin on varmasti pelaajillekkin houkuttelevampi vaihtoehto, kun he miettivät tulevien kausin pelipaikkaa.
  
  Millaista yhteistyötä voitaisiin tehdä kaupungin muiden joukkueiden (Bruins, Storm, Ahmat) kanssa? Entä lähialueen, nyt kun Nikkarit hakevat vauhtia III-divisioonasta? Yhteistyö akselilla Hyvinkää-Riihimäki kuullostaa varmasti monen korvissa oudolta (jopa kirosanalta) mutta toisaalta Ahmat ja Nikkarit tekevät jo nyt yhteistyötä junioreissa.

Tässäpä kevyttä ajatelmaa tällä kertaa, toivottavasti seuraavan kerran kirjoitellessa onkin jo tarkempaa infoa saatavilla, jota sitten sulatella ja analysoida.

Seudun kiekkoseurat laittavat hynttyyt yhteen

No jotain tämän tapaista tuossa jo peräänkuulutinkin, ja ei mene kuin viikko kun tällaista julkistetaan. :) En nyt sano olevani profeetta mutta... :D

Mutta tosiaan, hyvä uutinen, sekä alueen seuroille että pelaajille. Nyt nuorten lupaavien pelaajien ei tarvitse vaihtaa seuraa jo aikaisessa vaiheessa jos haluavat tietä auki korkeammille sarjatasoille. Tästä on hyvä jatkaa.

Yhteistyökuviota kommentoidaan myös HKH:n FB-sivulla. Yhteistyön ansiosta nuorille saadaan tarjotuksi entistä laajemmin mahdollisuuksia harrastuksen parissa. HKH:n kannalta juniorituotanto on varmemmalla eli muodollisemmalla pohjalla kuin edellisillä kausilla.

Mulla on aavistus, tai ehkä paremminkinvoisi sanoa päiväuni siitä, mitä muuta joukkueella/seuralla olisi suunnitelmissa. Ei perustu mihinkään konkreettiseen, enemmän muutaman tiedonmuruseen ja omiin toiveisiini seuran tulevaisuudesta.

Tuo junioriyhteistyö alueen seurojen kanssa on hyvä asia siksikin, että (ja nyt korjatkaa jos olen väärässä) ymmärtääkseni Suomi-sarjaan lisenssiä haettaessa seuran junioritoimintaa tarkastellaan kriittisesti. Tällainen junioriputken kytkeminen seuraan varmastikkin parantaisi seuran mahdollisukksia tulevaisuudessa mikäli sarjatason nousu tulee ajankohtaiseksi.

Toinen tiedonjyvä koskee kuulemaani jäähallin remonttia ensi kesänä, jolloin hallille saadaan joustokaukalo. Myöskin tämä on käsittääkseni vaatimus ylemmillä sarjatasoilla.

Ja nyt päästään siihen aavistus/päiväuni-osastoon, eli pidemmän aikavälin strategiaan ja suunnitelmaan, jolla seura lähtee tosissaan tavoittelemaan sarjanousua, sanotaan nyt vaikka viiden vuoden aikavälillä. Tässä ajassa pitäisi saada kasaan ensin kilpailukykyinen ja II-divisioonan lohkon voittamaan kykenevä joukkue, jolla on myös edellytykset edetä karsinnoista. Samaan aikaa pitää sponsori- ja talouskuviot olla sellaiset, että mahdollinen Suomi-sarjapaikka on taloudellisesti mahdollista ottaa vastaan. Myös seurayhteistyö kaupungin (ja miksei alueen) muiden seurojen kanssa olisi oltava sellaista, että kaikkien seurojen kanssa sovitaan yhteisesti päämääristä, mihin pyritään. Ideaalitapauksessa näkisin, että HKH:n nousu sarjaporrasta ylemmäs vetäisi perässään toisen (tai ainakin yhden, mikäli Nikkareiden edustusjoukkue on mukana kuviossa) III-divisioonajoukkueen tasoa ylemmäs II-divisioonaan. Tämä toisi samalla junioriutkessa kehittyville pelaajille lisää mahdollisuuksia jatkaa peliuraansa sellaisessa oman alueensa joukkueessa juuri pelaajan kehityksen kannalta parhaalla sarjatasolla. Tällä hetkellä yhteistyöseurojen osalta valittavissa olevat tasot ovat juniori-iän ohittaneilla pelaajilla joko Liiga tai II-divisioona, joten siihen väliin olisi hyvä saada ainakin mahdolisuus pelata Suomi-sarjajoukkueessa.

Kesäjaksolla on luonnollisesti hiljaista, mutta Jääkiekkoliiton seurasiirojen (www.finhockey.fi/palvelut/seurasiirrot/) mukaan ahmataustainen Nikkareiden sekä Ahmojen ja Nikkareiden yhteistyöjoukkueissa (sekä lyhytkestoisesti Kiekko-Vantaalla, Kerhossa ja Jokereissa) pelannut 19-vuotias maalivahti Ville Pirttinen on siirtynyt HKH:n vahvuuteen. Tämän ikäluokan paikallisten junnupelaajien seuraaminen on jäänyt minulla niin vähiin, että tietoni Pirttisestä perustuvat pelkästään Eliteprospect.comin tilastoihin.

Pelaajasiirto voi olla merkki toimivasta aiemmin keskustelussa mainitusta yhteistyökuviosta, vaikka lähes koko rosteri on ollut koko HKH:n historian entisiä ahmataustaisia pelaajia, jotka ilman seurojen välistä yhteistyötäkin ovat löytäneet pelipaikkansa joukkueesta.

H.K.H:kin julkaisi joukkueensa kaudelle ja rosterissa on hieman totuttua enemmän muutoksia, vaikkakin runko on pysynyt silti melko samana.
Lähtijät: Samu Vilkman, Miikka Jäske, Juho Laitinen hyökkäyksestä, Antti Oksa, Teemu Seppälä, Ville Hakala ja Henri Åström puolustuksesta sekä maalivahti Jesse Halonen.

Tulijat: Teemu Mikkonen, Jere Karjalainen hyökkäykseen, Juho Pajunen puolustukseen ja Ville Pirttinen maalivahdiksi.

Kokemusta on siis poistunut melkoisesti kokoonpanosta, joskin sitä on vielä edelleenkin rosterissa jäljellä ihan riittävästi, varsinkin kun laskee mukaan uusista tulijoista Teemu Mikkosen tuoman lisän. Nuorta verta ryhmään tuli mukavasti, kunhan nuoria uskalletaan käyttää pelaavassa kokoonpanossa jotta heidän potentiaalinsa saadaan selville eikä samalla hidasteta pelaajien kehittymistä, katsomossa kun ei kehitystä tapahdu.

Se mikä itselleni osuu silmiin ensimmäisenä on rosterin melkoinen kapeus varsinkin puolustuspäässä. Jos tarkoitus on peluuttaa neljää täyttä viisikkoa ei 7+15 kenttäpelaajaa ole riittävästi, varsinkin kun on melkoisen varmaa etteivät kaikki pelaajat ole joka tapauksessa joka ottelussa käytettävissä.

Muutoin joukkueessa on palikat valmiina melkoisen hyökkäysvalmiiseen kokoonpanoon, pelaajistosta saa helposti koottua ainakin kolme vaarallista hyökkäysketjua. Muutaman nimen kohdalla tulee pohdittua, mikä tulee roolitus olemaan kauteen lähdettäessä, riittääkö kaikille peliaikaa niin paljon kuin toivomus olisi ja miten nuoret pelaajat pääsevät sisälle miesten peleihin.

Maalivahtiosasto on mielestäni loistavassa tasapainossa, on selkeä ykkönen parhaassa peli-iässään, kokenut konkari taustalla sekä nuori haastaja hakemassa kokeumusta.

No, huomenna näkee ehkä jo hieman missä mennään kun joukkue hyppää laatikkoon harjoitusmatsiin.

Klupi jatkaa tänään lauantaina sarjakautta toisella vieraspelillä. Tällä kertaa autojen valot suuntaavat Nummelaan, jossa ottelua isännöi HAKI.

Edellisen ottelu tilaston valossa HKH:sta löytyy leveyttä, ja erityisen kiintoisaa oli puolustajien laaja onnistuminen.

Liiton kokoonpanotiedon mukaan tämän illan HKH-kokoonpanoa on muutettu avauskierrokselta. Remmissä on nyt seitsemän puolustajaa, joka luo edellytyksiä erikoistilannepeluutuksiin. Senttereitä on ilmoitettu kolme, joten joku heistä saattaa tuplata tai sitten tontilla kierrätetään myös laitahyökkääjiä.

Way to Go, Reds!

edit: kirjoitusvirhe

Vierailu Nummelassa oli hyvinkääläisittäin nihkeä. Kokoonpanosta puuttui ketjullisen verran huippunimiä ja yksi kokoonpanoon nimetty pelaaja jätti ottelun pelaamatta.

Rotaatiossa pyöri kolme sentteriä. Aaltonen viiletti jäällä ainakin ottelun alun öbaut joka toista vaihtoa. Muina keskushyökkääjinä operoivat virheettömästi Pehu ja Aarola.

Kauden tässä vaiheessa ei voi tehdä vahvoja päätelmiä HKH:n pelistä, mutta tilastollisesti on kiinnostavaa, että jokaisen em. sentterin kausi on alkanut mallikkaasti.

Jos lauantain pelistä myönteistä lausutaan, niin tärkeintä on, että Lankiselle ei ilmeisesti käynyt vakavasti laitaa päin lennätyksen jälkeen. Sinipaitainen isäntä otti teostaan 5+20 ja ratkaisi näin sen, että HAKIn loppurynnistystä ei nähty. HKH teki voittomaalin maintun jäähyn aikana. Toinen myönteinen asia illasta oli kolme Hyvinkäälle matkannutta sarjapistettä.

e: lyhennystä
e2: lyhennystä

Nyt kun on pari päivää vetänyt henkeä viikonlopun kolmen ottelun kärsimysnäytelmän jälkeen, sitä lienee henkisesti paremmassa kunnossa kirjoittamaan jonkinlaista väliarvostelua joukkueen kauden alusta. Kuusi ottelua on takana 27:stä ja plakkarissa on 5/18 mahdollisista pisteistä. Ei siis mikään kovin hyvä saavutus. Pelaaminen ei ole ollut sillä tasolla kuin tarvitaan oikeastaan millään osa-alueella ja tässä yritänkin saada esille omaa näkemystäni syistä, miksi näin on.

Vaikka joukkueen runko olikin kauteen kähdettäessä perustaltaan hyvinkin tuttu viime kausilta, oli vaihtuvuus kuitenkin sen verran suurta, ettei se voi olla vaikuttamatta. Kun puolustuspäästä hävisi neljä pelaajaa ja hyökkääjistä etenkin kokeneet Vilkman ja Jäske sekä viime kausilla ehkä liiankin pieneen rooliin jäänyt Laitinen, on kokoonpanossa suuria aukkoja paikattavana. Valmennus onkin saanut käytettäviinsä sekä uusia, nuoria tulokkaita, kuin muutaman kokenemman pelurin, samalla kun jo viime kaudella kokoonpanossa olleille pelureille on annettu kiitettävästi enemmän vastuuta. Ketjukoosyumukset onkin laitettu kauden alussa uuteen uskoon viime kausiin verrattuna, tutut koostumukset ja jopa tutkaparit on hajoitettu, jotta jokaiseen ketjuun saataisiin nuorille tulokkaille kokenut mentori ja esikuva pelikaveriksi.

Uusilla ketjukoostumuksilla toki kestää aikansa hitsautua kokoon ja varmastikkin jotkut koostumukset eivät vain ole niin toimivia kuin on toivottu ja niinpä ketjut varmasti vielä elävät kauden kuluessa. Lisäksi kun pelaajia on luonnollisestikkin poissa pelaavasta kokoonpanosta loukkaantumisten tai henkilökohtaisten syiden vuoksi ei jokaiseen otteluun saada optimaalista miehitystä ja jo valmiiksikin sisäänajovaiheessa olevia ketjuja joudutaan muuttamaan. Harjoitusotteluitakaan joukkue ei juurikaan pelannut ja osaltaan siksikin varmasti ollaan nyt tilanteessa, jossa vasta haetaan niitä toimivia tutkapareja ja hyökkäyskolmikoita.

Oma murheensa on ollut puolustuspeli. Osaltaan tämä varmasti johtuu siitä, että osaan otteluista on lähdetty vain viidellä puolustajalla, mikä pakottaa kuormittamaan pakistoa kohtuuttomasti ja altistaa virheille. Isompana syynä pitäisin kuitenkin viisikkopelaamisen toimimattomuutta ja tähän varmastikkin on suurimpana syynä juuri yllä mainittu ketjujen keskeneräinen rakentamisprosessi. Hyökkäyksiin lähdöissä ketjujen ajoitukset ovat pahasti pielessä ja tästä aiheutuu keikonmenetyksiä ja puolustuspäässä puuttellinen kommunikaatio sekoittaa viisikon puolustamisen ja jättää vastustajalel liikaa aikaa ja tilaa.

Yhtenä pointtina voisin mainita vielä nuorille pelaajille annetun vastuun. On täysin normaalia, että nuorilla pelaajilla suorityustaso vielä vaihtelee rajusti. Hyvää ratkaisua seuraa huono, onneksi myös päin vastoin. Hyvää vaihtoa voi seurata surkea, hyvää peliä huono. Tämä kuuluu osaltaan pelaajan kehittymiseen ja pelaajan epäonnistumisia voikin estää vain rajoittamalla heidän peliaikaansa, mutta tämä estää pelaajan kehittymisen ja on pidemmän päälle haitallista niin pelaajalle kuin joukkueellekkin. Jos nyt syksyllä saa tilaisuuden pelajat ja tekeekin vierheitä, mutta oppii niistä, on keväällä valmiimpi pelaaja kun otteluissa panokset kovenevat.

Vaikka pelit eivät tähän mennessä olekkaan menneet niinkuin niiden olisi halunnut mennä, olen kuitenkin suht luottavainen joukkueen tulevaisuuteen ja loppukauden mahdollisuuksiin. Tällä hetkellä kyllä moottorissa ei kaikki sylinterit käy, sytytyksen ajoitus on pielessä, ilmanputsari taitaa olla tukossa ja moottorin vikavalo palaa kojelaudassa. Pohjimmiltaan kuitenkin joukkueessa on joka osa-alueelle oikeat osat, nyt ne täytyy vaan saada viritettyä toimimaan yhdessä ja tässä saattaa mennä oma aikansa. Joten annetaanpas valmennuksen vetää haalarit niskaan ja rassata moottori siihen oikeana kisakuntoon. Vielä ei ole aika panikoida.

Ehkäpä jollain tapaa odotettu uutinen. Jotainhan tässä tilanteessa on tehtävä, eikä tässä vaiheessa kautta kovinkaan montaa vaihtoehtoa käytettävissä ole. Näkisin ratkaisun vähän kuten maalivahdin vaihtamisella huonon ottelunalun jälkeen, keinona herätellä joukkuetta enkä niinkään syytöksenä yhtä henkilöä kohtaan.

Tiedote: Muutoksia HKH:n valmennukseen

Seuran hallitus kokoontui eilen yhdessä joukkueen valmentajien Petri Kivisen sekä Timo Tukiaisen kanssa keskustelemaan kuluvasta kaudesta ja joukkueen tilanteesta.

Erilaisista syistä johtuen lähtökohdat kuluvaan kauteen eivät olleet kaikkein optimaalisimmat ja joukkueen valmennus on ollut itsestään riippumatta haastavassa paikassa aina pestiin tarttumisestaan lähtien.

Heikosti sujuneen syyskauden johdosta HKH on juuttunut sarjataulukon häntäpäähän ja kaikki joukkueen eteen töitä tekevät ja joukkueesta välittävät ihmiset ovat varmasti olleet pettyneitä tähänastiseen tulokseen. Kurssia on yhdessä koitettu kääntää monin eri keinoin, mutta muutamista valonpilkahduksista huolimatta peli ei ole lähtenyt rullaamaan toivotulla tavalla.

Pitkän ja asiallisen keskustelun ja pohdinnan lopputulemana päädyttiin hyvässä yhteisymmärryksessä Kivisen sekä Tukiaisen valmentajasopimusten purkuun.

HKH kiittää Peteä ja Timppaa sitoutumisesta ja kaikesta joukkueen eteen tehdystä työstä sekä toivottaa kovasti tsemppiä jatkoon.

Loppukauden valmennustiimistä tiedotetaan lähipäivinä.

Jesse Tetri
Puheenjohtaja
Hoki Klupi Hyvinkää Ry

Laajenna klikkaamalla

Kyllähän tämä oli todellakin odotettavissa. Minäkään en syyttäisi sormella yksin koutsia, vaan eiköhän tuo ole monien osasten summa. Mutta jotain oli tehtävä, sillä kyllä HKH:lla on saumaa parempaa ja jollei yhteistyö suju joukkueessa tai homma vaan ei toimi, niin näinhän siinä yleensä sitten käy. Enempää jargonia latelematta totean, että odotan mielenkiinnolla mitä tapahtuu ja kuka asettuu Hoki Klubin "ruoskan heiluttajaksi".