Siis varmasti listalle olisi voinut valita vaikka Brett Lebdan, mutta en nyt ihan ymmärrä mitä järkeä on luetella listalta pois jääneitä "ihan kiva"-kavereita. Malkiniin ja St.Louisiin verrattuna kaikki luettelemasi ukkelit ovat loppupeleissä pelkkää paperia kun aletaan oikeasti mittaamaan tasoa ja henkilökohtaista menestystä. Eli siis pointtina ei ole se miksi joku "ihan kiva"-pelaaja valittiin jonkun toisen sijaan, vaan miksi kaksi todellista eliittipelaajaa jätettiin koko listan ulkopuolelle.Niin raadissa oli sekä toimittajia, NHL:n johtohenkilöitä sekä ex-pelaajia. En tiedä miten nuo 67 modernin ajan pelaajaa ovat ääniä saaneet, mutta kyllä minunkin mielestäni Thornton ja ehkä Malkinkin kuuluisivat joukkoon ennen Joe Nieuwendykia tai Billy Smithiä. Tosin Smith on nelinkertainen Cup-mestari... mutta Pat Lafointaine ei kai voittanut urallaan mitään. Oli vaan helvetin hyvä pelaaja. Ihan yhtä hyvin sinne olisi voinut valita vaikka Kent Nilssonin (urallaan 1,24 p / g), Bernie Federkon tai Michel Gouletin mutta ei riittänyt tällä kertaa.
Eli siis pointtina ei ole se miksi joku "ihan kiva"-pelaaja valittiin jonkun toisen sijaan, vaan miksi kaksi todellista eliittipelaajaa jätettiin koko listan ulkopuolelle.
Miltä ajalta ovat nuo 33 ei-modernin ajan pelaajaa? Olisi varmasti voinut olla vielä vähemmän. Alkuaikoina pelattiin 7 pelaajalla/joukkue (Ottawa Silver Seven, en tiedä missä vaiheessa ja kuinka äkkiä pelaajamäärät kasvoivat), ja joukkuemäärä oli kovin pieni. Varmasti suhteessa pelaajamäärään alkuajat ovat yliedustettuina tuossa listassa.
Aaivan, ok. Luulin että olisi johonkin vuoteen 1950 tms. No eiköhän tuo 33 sitten ole melko sopiva määrä, vaikka joukkueita vain 6 olikin.1917-1966 eli ensimmäiset 50 NHL-kautta. Tuon ajan pelaajista listalle ei mahtunut esim. Pierre Pilote, joka oli 60-luvun paras NHL-pakki ennen kun Bobby Orr tuli ja muutti koko pelin. Pilote voitti mm. kolme perättäistä Norrisia.
Jos vertailu tehdään puhtaasti henkiökohtaisten saavutusten pohjalta, on St.Louis täysin ylivoimainen. Goulet oli 80-luvun keskivaiheen parhaita laitureita, mutta tasaisen tuotannon ohella miehelle jäi vain luu käteen. Ja ura terävimmällä huipulla on lopulta varsin lyhyt. Mutta juu, tuo "greatest" on tietysti tulkinnanvarainen termi juuri esittämälläsi tavalla.En tiedä tuon raadin aivoituksia, mutta varmaan siksi kun he valitsivat "Greatest" eikä "Best". Ei millään pahalla mutta mulle esim. Michel Goulet on suurempi pelaaja kuin Martin St.Louis. Sulle se taas on "ihan kiva". Ihan kivasti kuusi kertaa peräkkäin 48 tai enemmän maaleja. No mutta kumpikin jäi ulos.