Ei joukkuemäärä ole vähenemässä eikä rahat joukkueiden rakentamiseen lisääntymässä -> Ei juurikaan positiivisia tulevaisuudennäkymiä.
Näin juuri. Liiketoiminta on tappiollista valtaosalla lligaseuroista. Liiketoiminnaltaan Liiga on sinänsä merkittävää liiketaloudellista toimintaa, mutta kannattavuudeltaan heikkoa. Kokonaisuutena toiminta on vahvasti tappiollista, eikä tappiokierrettä ole katkaissut edes 900 000 euron seurakohtainen televisiontikorvaus. Kun kyseinen televisiointikorvaus on ylihintainen ja on odotettavissa, että etenkin seurakohtainen televisiointikorvaus tulee kuluvan sopimuskauden jälkeen laskemaan ei liigaseuroilla ole ainakaan lihavampia aikoja tulossa. Kun liigaseurat saavat lisäksi kaupungeilta tukea -niin rahallista kuin hallivuokrissa- ei taloudellista liikkumavaraa ole senttiäkään. Valtaosaa liigaseuroista siis tekohengitetään myös verovaroin ja pitäisi tekohengittää lisää jos halutaan päästää tilaan, että valtaosa liigaseurojen liiketoiminnasta olisi kannattavaa.
Liigaseurojen talousongelmista kertoo sekin, että negatiivisen liiketuloksen tehneiden yhtiöiden/seurojen määrä on kasvussa. Tämä kertoo karua kieltä myös seurojen operatiivisista ongelmista. Muutama vuosi takaperin 14 liigaseurasta vain kolmen toiminta oli kannattavaa. Tosin sanoen yhdentoista seuran toiminta ei ollut kannattavaa eikä siis taloudellisesti kestävällä pohjalla. Liigaseurat ovat lisäksi keksineet keinoja kikkailla kirjanpidossa saadakseen toimintansa näyttämään tilastojen valossa paremmalta kuin mitä totuus on. Tilinpäätöksissä yhtiöt toisinaan yrittävät peitellä huonoa tulostaan esimerkiksi arvonkorotuksilla. Arvonkorotuksilla pyritään parantamaan yhtiön tasearvoja, jotka ovat indikaattoreita mm. siihen kuinka hyvin yhtiö pystyy sietämään tappioita ja parantamaan yhtiön vakavaraisuuden tunnuslukuja. Tällaisia arvonkorotuksia ovat viime vuosina tehneet ainakin Ilves ja KalPa uskoakseni myös muutama muu. Sinänsä Liigaosakkeen arvo onkin noussut, eikä arvonkorotuksissa sinänsä mitään väärää tai laitonta ole, mutta hieman hupaisaksi niiden käyttämisen tässä yhteydessä tekee se, että mikäli yhtiöt todella hyötyisivät siitä tai pystyisivät osakkeella kattamaan tappiotaan, tulisi yhtiöiden myydä tuo kyseinen osake. Tai ainakin myynnin pitäisi olla mahdollista mutta tällä hetkellä se vaatisi liigapaikasta luopumista. Käytännössä siis mahdotonta, sillä myymällä osakkeen yhtiö luopuisi samalla sarjapaikastaan, joka puolestaan on liiketoiminnan ydin.
Kun varsin usein hämmästellään sitä kuinka oligarkit ja Putinin lähipiiri rahoittaa KHL:ää ja kuittaa niiden valtavat tappiot omista pusseistaan ei voi välttyä vertailulta Liigaan. Liiga on karrikoidusti lähes suora kopio KHL:stä pienemmässä mittakaavassa. Liigaseurat ovat osakeyhtiötä ja ne eivät muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tuota pääomalle tuottoa. Rahoittajat ovat siis mukana jostain muusta syystä kuin saadakseen tuottoa -aivan kuten KHL:ssäkin.
Liigaseurojen talouttaa rasittaa eniten pelaajien palkat. Liigajoukkueet elävät eräänlaisessa kierteessä eli joukkueen on oltava riittävän kilpailukykyinen ja sitä kautta siis kiinnostava, että yleisö tulee halliin ja maksaa pääsylipun. Mitä kilpailukykyisempi sen kalliimpi. Mitä kalliimpi sen kiinnostavampi. Mitä kiinnostavampi sen enemmän tuloja (mm. televisiointioikeuksista) Ei siis tarvitse ihmetellä miksi Jokereiden irtautuminen oli Liigalle kipeä paikka ja miksi sen osakkailla -Liigaseuroilla- on edellen Koho hampaan välissä. Kun siis tiedetään se, että valtaosalla Liigaseuroista on taloudellisia ongelmia kaikista kuntien tuista ja ylihintaisista televisiointioikeuksista huolimatta tekisi normaali yhtiö sen, että kuluista karsitaan. Liigajoukkueilla kulukirveen pitäisi siis heilahtaa isoimpaan menotukkiin eli pelaajabudjettiin. Tämä taas tuottaisi Liigalle imagotappion heikentyneen kilpailukyvyn seurauksena pelaajamarkkinoilla ja todennäköisesti kiihdyttäisi pelaajavirtaa Liigasta -etenkin kärkipään pelaajista- ulkomaisiin sarjoihin.
Vaikka jääkiekko on Suomessa valtalaji on sen kuluttajia kuitenkin kohtalaisen vähän, etenkin suurkuluttajien. Liiga nimenomaan tarvitsisi suurkuluttajia turvaamaan toimintansa jatkuvuutta. Miten sitten suurkuluttajia (kausikortin ostajia) saataisin lisää? Ainakin erästä keinoa olisi syytä kokeilla. Mielestäni tärkein on modernisoida Liigaa viihdyttävämpään suuntaan. Kun talousvaikeuksien johdosta huipputaito on entistä rajallisempaa tulisi sitä taitoa korostaa eikä Liigan sääntötulkintojen kautta ehkäistä. Tämä kasvattaisi viihdearvoa eli parantaisi ydintuotteen kiinnostavuutta. Kiinnostavuuden kasvu näkyisi sekä yleisömäärissä, että seurojen taseessa. Miksi tätä ei sitten ole kokeiltu. Siksi, että Liiga ja etenkin sen seurat ovat liian laiskoja uudistuakseen muulla tavalla kuin lisäämällä ahneuksissaan ja lyhytjänteisesti Liigaseurojen lukumäärää. Se laiskuus on maksanut ja tulee maksamaan jatkossakin. Kun Liiga viimeksi kokeili sääntötulkintojen kiristämistä etenkin mailahäirinnän osalta koki se raivokkaan vastarinnan Liigaseurojen ja niiden valmentajien taholta ja niistä sittemmin kaikessa hiljaisuudessa luovuttiin. Liigassa todella on operatiivinen ongelma monen muun ongelman jatkona.