New Jersey Devils 2016–2017 – fast, attacking & supportive

Ketjut harjoituksissa. Näyttäisi siltä, että @dali n toivoma Hall + Zacha -kombo säilyisi yhdessä.

Hall-Zacha-Palmieri
Bennett-Henrique-DSP
Cammy-Zajac-PAP
Kalinin/Josefson-Fiddler-Boucher

Lisäksi Speers lähetetty OHL:ään ja Santini kutsuttu takaisin NHL:ään. Santini pelasi Albanyssä yhden matsin (2 laukausta ja -1).

Olipahan peli. Ihan jees, että voitto tuli, mutta ei tästä nyt hirveästi jäänyt lapsille kerrottavaa. Devils pääsi Taylor Hallin ja Cory Schneiderin huippupelin ansiosta kiinni voittoon, mutta suli täysin 3-1-johtoasemassa. Onneksi tuomarit ja Coyotesin veskari Peters antoivat voittoon tarvittavan määrän siimaa. Zajacin voittomaaliksi jäänyt suupaisu oli lähes näköiskopio P-A Parenteaun tasoitusmaalista Wildia vastaan. Tällä kertaa Justin Peters avitti hörppäämällä helpohkon vedon taakseen. Zajac yritti samanlaista ratkaisua längistä jo aiemmin pelissä, mutta tuolloin Peters pystyi torjumaan laukauksen.

Coyotesille jäi kunnon möntti hampaankoloon pelin loppuhetkistä, kun sen hallinta päättyi tuomarivirheeseen. Connor Murphylle vihelletty jäähy oli sinänsä ihan ok, koska hänen mailansa kolahti Cammallerin takaraivoon. Tuomarinelikolta jäi huomaamatta samassa kahinassa Zajacin mailanosuma Hanzalin nenään. Selkeä 2+2 jäi viheltämättä. Dave Tippett kehottelikin ihan aiheesta tuomareita siirtymään ulkosynnyttimen haisteluun. Surkuhupaisan lopun kruunasi linjatuomarin eksyminen pitkäksi matkalla olleen purkukiekon tielle. Kiekko jäi kuin tarjottimella Zajacille, joka sitten tappoi pelin vaivattomasti.

Taylor Hall oli ottelun hahmo ja oli aivan omaa luokkaansa. Hallin molemmat osumat olivat erinomaisia yksilösuorituksia, todellisia pelimiehen tekomaaleja. On hienoa, että Devilsillä on jälleen selkeä johtohahmo myös kenttäpelaajissa. Kolikon kääntöpuolena on, että Hall on tällä hetkellä suuri yksinäinen. Tällä hetkellä muu veteraaniosasto Cammallerin ja Henriquen johdolla vetelee aivan yössä, eikä näin tietenkään voi jatkua, koska eivät Hallin ja Schneiderin hartiat sentään niin leveät ole, että he voisivat kannatella joukkuetta yksinään. Henriquen alkukauden tahmeutta alleviivaa sekin, että tarvittiin Reid Boucher avaamaan Henriquen maalitili. Boucherin sutaisu oli menossa metrin maalista ohi, mutta kimposi Henriquen hokkarista maaliin.

Ja tosiaan, taas meni yksi erä unessa, ennen kuin kotijoukkue ilmestyi koko vahvuudessaan jäälle. Onneksi Schneider ja Hall olivat hereillä alusta asti.

Plussat ja miinukset

+++ Taylor Hallin dominointi. Ukko teki kentällä mitä tahtoi ja oli omaa luokkaansa. Peli oli niin sanotusti hyppysissä.
+ Cory Schneider oli jälleen vahva. Maaleille hän ei voinut mitään. Onneksi Schneider oli kipinävahtina hereillä muun joukkueen nukkuessa avauserässä.
+ Vernon Fiddler pelasi jälleen kaikessa hiljaisuudessa hyvän pelin.
+ Zachalta ja Hallilta ihan näppärää yhteispeliä molemmissa Hallin osumissa.

- Pehmeä maalinedustapelaaminen Schneiderin edessä. Kojootit saivat huseerata maalilla aivan liian vapasti.
- Damon Seversonin hutiloinnit kiekollisena. Joo, toki hän keräsi parit syöttöpinnat plakkariin, mutta kokonaisuutena Severson oli todella huolimaton kiekollisena.
- Kyle Quinceyn esitys. Teki parhaansa, että Hallin huippusuoritukset saadaan nollattua. Quincey oli ilmeisen vakaasti päättänyt kääntää kauden suunnan, kun hän yritti taklata Schneiderin vittuun maalilta torppaamalla Martinookin suoraan päälle. Coyotes rankaisi Quinceyn ottamasta älyttömästä estämisjäähystä tasoittamalla pelin 3-3:een. Tuo kovuus maalin edustalla on ihan suotavaa, mutta Quinceyn touhut menivät yli ja hän keskittyi liiaksi kovisteluun.

Ottelun tähdet

*** Taylor Hall
** Oliver Ekman-Larsson
* Cory Schneider

Aika lailla samoilla linjoilla ottelusta ja joukkueen/yksittäisten pelaajien pelaamisesta. Devilsillä oli kaikki mahdollisuudet pistää peli pakettiin neljännellä maalilla, mutta tällä kertaa paikoista (mm. Fiddlerin osittainen läpiajo, Palmierin tyhjästä maalista one-timerilla yli veto, Hallin ohjaus jne.) ei onnistuttu tekemään maaleja ja Coyotes hiipi peliin mukaan. Onneksi tuomari tosiaan avusti joukkueen lopussa voittoon.

Se on kyllä kumma juttu, miten viime kauden kärkiukot ovat nyt niin ruosteessa. Hall on ollut hyökkääjistä omaa luokkaansa ja Zajac, Zacha ja Fiddler ovat hoitaneet omat tonttinsa omalla tasollaan, mutta muilla on kuitenkin paljon parantamisen varaa. Voi vain toivoa, että Cammallerin, Henriquen ja Palmierin peli lähtisi rullaamaan viime kauden tapaan. Silloin tuloksena olisi muitakin kuin kahden maalin otteluita - pois lukien nämä heikommat jengit.

Quinceyltä aivan turhia jäähyjä, Moorekaan ei lämmittänyt mieltä ja Seversonilta huolimatonta peliä kiekon kanssa. Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että häntä tarvitaan ehdottomasti hyökkäyssuuntaan pelaamisessa, sillä muut pakit eivät tunnu saavan paljoa aikaan, ehkä Auvitua ja silloin tällöin Greeneä lukuun ottamatta.

Huolimattomasta pelistä tuli vielä mieleen, että kiekko tuntuu pomppivan monella pelaajalla syötöissä, kuljetuksissa jne. Siihenkin lisää huolellisuutta, kiitos.

Toby Dammit kirjoitti:

Quinceyltä aivan turhia jäähyjä, Moorekaan ei lämmittänyt mieltä ja Seversonilta huolimatonta peliä kiekon kanssa. Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että häntä tarvitaan ehdottomasti hyökkäyssuuntaan pelaamisessa, sillä muut pakit eivät tunnu saavan paljoa aikaan, ehkä Auvitua ja silloin tällöin Greeneä lukuun ottamatta.

Huolimattomasta pelistä tuli vielä mieleen, että kiekko tuntuu pomppivan monella pelaajalla syötöissä, kuljetuksissa jne. Siihenkin lisää huolellisuutta, kiitos.

Laajenna klikkaamalla

Joo, ilman muuta Severson tekee illasta toiseen myös paljon hyviä ratkaisuja ja hänellä on suorastaan erinomaiset hoksottimet hyökkäyssuuntaan. Ongelmiksi muodostuvat vain nuo jo moneen kertaan todetut kämmit eli liian kovalla riskillä yritetyt syötöt ja vähän sinne päin heitetyt roiskaisut, kuten viime yönä hyökkäyssinisellä nähty pyöräytys sokkona keskelle, mistä sitten Kojootit saivatkin vaarallisen vastahyökkäyksen. Kaipa nämäkin ajan kanssa ja kokemuksen karttuessa korjaantuvat, ainakin toivoa sopii. Seversonin ratkaisevin askel ehdaksi top 4 -pakiksi on otettava niin sanotusti korvien välissä.

Hyvä pointti myös tuo havainto syöttöpelin yleisestä heikkoudesta. Viime yönäkään ei omista tultu hirveän monta kertaa puhtaasti hyökkäyspäähän. Viisikot eivät edelleen toimi synkassa ja ongelmaa vain pahentavat heikot syötöt, mitkä pysäyttävät liikkeen, tai kumuloituvat vielä huonompina syöttöinä ja lopulta johtavat kiekonmenetyksiin tai useimmiten hukkaan heitettyihin päätykiekkoihin.

Blackhawksia vastaan hyvä peli - maalintekoa ja jäähyjä lukuun ottamatta. Joukkue hallitsi matsia selvästi (varsinkin toisessa erässä), ja vain Crawfordin hyvät torjunnat ja heikko viimeistely pitivät pelin tasaisena. Ennen Mooren maalia Hallilla oli esimerkiksi täysin tyhjä maali, mutta veti sitten pikkuisen hätäisesti sivurautoihin, kun ei tajunnut käännöstä tehdessään, että lähimailla ei ollut vastustajia. Lisäksi kolmannessa erässä Kalinin ja Palmieri olivat 2-1-hyökkäyksessä, mutta Panarin (?) onnistui katkaisemaan Kalinin syötön.

Peli oli hyvin joukkueen hallinnassa, kunnes Fiddler otti pelin lopussa vähän epäonnisenkin 2+2-jäähyn korkeasta mailasta. Lopulta Panik (kai se maali hänelle merkittiin) tasoitti pelin Toewsin syötöstä ja Anisimov ratkaisi ottelun jatkoajalla. Hävitty pistehän tuo oli, mutta minkäs teet. Paikoista pitää jatkossa tehdä maalit.

Parempaan suuntaan tässä ollaan koko ajan menossa, ja kun laukauisumäärätkin ovat nousseet viime kauden noin 21:sta tämän kauden yli 30:een, niin eiköhän ne maalitkin sieltä tule, mikäli pelaajat pääsevät samanlaisille paikoille kuin Blackhawks-matsissa.

Ai niin, toivoisin että Zacha pääsisi taas takaisin Hallin rinnalle. Tuntuu, että hän pystyy kuitenkin ruokkimaan Hallia Zajacia paremmin, vaikka viimeksi mainitun pelissä ei ole tällä kaudella ollut moitteen sijaa.

Palautellaanpa tätäkin ketjua taas henkiin, kun pitkästä aikaa ehtii naputella pari sanaa.

Sabres-peli sujui jokseenkin tahmeasti, joskin tulokseen ei tietysti voi olla hirveän pettynyt, kun pakki ratkaisee pelin jatkoajalla rankkarimaalilla. Osuma syntyi Greenen NHL-uran ensimmäisestä rankkarista. Vaihtoehtojakaan ei ollut tarjolla.

Hynes said ref said to him last night: "Good news is, you've got a penalty shot. The bad news is Greene's got to take it."

Laajenna klikkaamalla

Devilsin avausmaalin neppasi puolestaan Yohann Auvitu, joka sai viimein nimensä maalitilastoihin. Kolmas kerta toden sanoo, kuten tavataan sanoa. Auvitulla on ollut paljon hyviä paikkoja, mutta nimeä ei ole saatu maalitilastoihin, vaikka hän kahdesti onkin kiekon vetänyt maaliin. Kun lämärit ja nousut maalille eivät tuottaneet tulosta, avausmaali syntyi, kuinkas muuten, maskin takaa verkkoon lepattaneella kaaliperhosella.

Viime yön pelin murheenkryyni oli luokaton ylivoimapeli, mikä oli maksaa Devilsille pisteet. Devilsille tarjottiin liki 1,5 minuuttia kahden miehen ylivoimaa ja kolmannen erän lopussa vielä neljän minuutin jakso yv:tä. Toisen erän viisikolmonen eritoten oli aivan järkyttävää kuraa. Devilsin viisikko ei saanut järjestettyä edes yhtä kunnollista vetopaikkaa, vaan kiekkoa siirreltiin verkkaisesti kolmion ulkopuolella. Vetopaikat oli hätäisesti kyhättyjä tekeleitä, eikä Sabresin kolmion tarvinnut edes liikkua, että vetolinjalle saatiin pari ruhoa ja mailaa tilkkeeksi. Evander Kanen ottaman 2+2:n aikana sentään oli yritystä maalintekoon, mutta kovin pehmeää tuokin rypistely oli. Kanen ilta synkkeni lopullisesti jatkoajalla, kun hän jäi puolittain läpi päässyttä Greeneä potkun verran jälkeen ja joutui rikkomaan tätä rankkarin arvoisesti.

Ottelun plussat ja miinukset

+ Greenen ja Auvitun maalit. Pakeilta on kaivattu tehoja ja nyt niitä saatiin tärkeässä paikassa.
+ Keith Kinkaidin varma suoritus.

--- Ylivoima. Jokaisesta korttelikaukalostakin löytyy enemmän mielikuvitusta ja ratkaisuvoimaa.
- Näennäinen pyrkiminen maalille. Devils tuli sinänsä hyvin alueelle ja pääsi vetopaikoille, mutta kakkoskiekkoihin ei juuri ehditty.

Tähtöset

*** Keith Kinkaid
** Anders Nilsson
* Yohann Auvitu

Ailahtelevan lokakuun jälkeen Devils on päässyt hyvään pistetahtiin. Joukkue on kolmen ottelun voittoputkessa ja erityisesti oman divisioonan vastustajalta Carolinalta napatut voitot olivat makeita. Devils on jälleen kerran liigan eliittiä puolustussuuntaan - Päästettyjen maalien keskiarvo on 2,15 maalia ja käytännössä vain Wild on pystynyt tilkitsemään takalinjansa paremmin kuin Devils. Tilanne näyttää ihan hyvältä, kunhan maalinteko vain luonnistuu ja varsinkin tuo ylivoima saadaan tuottamaan maaleja. Tässä tehtävässä auttaisi jo paljon, kun Palmieri ja Cammalleri alkaisivat osua maalipuiden väliin. Illan Sabres-pelin jälkeen Devils lähtee perinteisesti vittumaiselle Lännen-kiertueelle. Seuraavien parin viikon aikana Devils kohtaa muun muassa viime kauden finalistit Sharksin ja Penguinsin ja tulevista 5-7 pelistä saadaan hyvinkin osviittaa, kannattaako pudotuspelejä odotella tosissaan, vai onko playoffit vain alkukaudesta liihotellut päiväperho.
Sitten vielä sananen muutamista pelaajista.

Damon Seversonia tuli suomittua kauden ensimmäisillä viikoilla ja nyt on vuorostaan kehujen aika. Severson on nostanut tasoaan kaikin puolin. Tehoja tulee mukavasti ja tekemisessä on muutenkin rotia. Tällä hetkellä Severson on 50 pisteen vauhdissa, mihin tietysti on vielä pitkä matka. Yhtä kaikki, sitten Brian Rafalskin päivien Devils-pakki ei ole moisia lukemia kerännyt.

P.A. Parenteau on osoittautumassa todelliseksi löydöksi, tämän kauden Stempniakiksi. Hän sopii kuin nakutettu täydentämään oikeaa laitaa. Parenteau on osunut jo viidesti ja terveenä pysyessään hän rikkonee kevyesti 20 maalin rajapyykin. Kiitosta vain Islesin toimiston suuntaan, kun päästivät Parenteaun menemään.

Mike Cammalleri on ollut pettymys alkukaudella, Palmierin ohella hän on ollut joukkueen pahin alisuoriutuja. Hän sai toki maalihanat auki kertarysäyksellä upottamalla hattutempun Canesia vastaan. Vaikka otos peleistä on pieni ja Cammylla on ollut yli puolen vuoden tauko peleistä, huolestuttaa hänen loukkaantuneen ranteensa tila. Cammy on alkukaudesta vedellyt laukauksensa usein aivan minne sattuu ja välillä hänellä on ollut vaikeuksia saada laukausta edes jotenkuten maalia kohti. On vaikeaa uskoa, että kyseessä on sama pelaaja, joka vielä viime kaudella paukutteli kiekkoja yläpeltiin olemattomista rakosista. Toivottavasti Cammylla ei ole mitään vakavampaa murhetta - Hän jäi sivuun viime yön pelistä henkilökohtaisten syiden takia.

Albanysta kutsun saanut Nick Lappin on ollut virkeä ilmestys jäällä ja hän on osoittanut olevansa mainio poiminta yliopistosarjoista. Lappin esiintyi edukseen jo viime keväänä AHL:n pudotuspeleissä ja nyt hän on näyttänyt pystyvänsä pelaamaan myös NHL:ssä. Suoraviivainen ja nopeajalkainen Lappin sopii hyvin Sergei Kalininin ja Vernon Fiddlerin rinnalle.

Toby Dammit kirjoitti:

Ai niin, toivoisin että Zacha pääsisi taas takaisin Hallin rinnalle. Tuntuu, että hän pystyy kuitenkin ruokkimaan Hallia Zajacia paremmin, vaikka viimeksi mainitun pelissä ei ole tällä kaudella ollut moitteen sijaa.

Laajenna klikkaamalla

Ainakin toistaiseksi näyttää siltä, että Travis Zajac pelaa Hallin rinnalla sentterinä - Ja mikäpä tässä - Hyvinhän Zajac on jälleen hoidellut leiviskänsä ja niitä tehojakin on tullut mukavaan tahtiin. Pavel Zachaa on, orastavista kemioista Hallin kanssa huolimatta, ihan fiksusti säästelty ja peluutettu kevyemmällä kuormituksella kolmosketjussa. Kun tuota peluutusta on pureskellut enemmän, ehkä taannoin tuli oltua ehkä liiankin innokas ja ennakoitua tulevaa aikaa. Ja nyt, kun joukkue on mukavasti myötätuulessa, ei ketjuja kannata jälleen kerran pistää uusiksi. Toiseksi Zacha on tällä haavaa jonkinlaisessa aallonpohjassa, minkä takia kevyempi kuormitus sopii ammattilaissarjaan totuttelevalle Zachalle paremmin kuin ykkösketjun kova vastuu.

Sairastuvalta on myös odotettavissa ukkoja takaisin rinkiin. Jon Merrill ja Luke Gazdic ovat liittyneet joukkueen treenivahvuuteen ja paluu tapahtunee mahdollisesti jo alkavalla viikolla. Gazdicin rooli on selkeä rotaatiopelaaja, mutta Merrillin kohdalla on erityisen kiinnostavaa nähdä, miten Hynes ratkaisee pelaavan kokoonpanon. Auvitu olisi paperilla luonnollinen vaihtoehto, mutta hän pelaa liian hyvin, että hänet voitaisiin sivuuttaa noin vain. Kyle Quincey tuo fyysisyyttä, mitä Merrill ei niinkään tuo. Jos roolituksen haluaa pitää suurin piirtein ennallaan, John Moore olisi pelaaja, kenen tilalle Merrill voisi sujahtaa saumattomimmin pelaamaan.

Edit piaf. Cammalleri ei pelaa tänäänkään. Tämän illan toisintoon Sabresia vastaan Devils lähtee muuten samalla miehistöllä kuin viime yönä, mutta sillä erotuksella, että Cory Schneider astuu tolppien väliin.

Hall-Zajac-Parenteau
Bennett-Henrique-Palmieri
Zacha-Josefson-DSP
Kalinin-Fiddler-Lappin

Greene-Severson
Auvitu-Lovejoy
Moore-Quincey

Schneider
Kinkaid

Lisäksi Devils on julkistanut kolmevuotisen tulokassopimuksen Brandon Gignacin kanssa. Gignac on viime kesän varauksia kolmannelta kierrokselta. Gignacin NHL-palkka on 925 000 dollaria.

Devils liitää tällä hetkellä viiden ottelun voittoputkessa, toivottavasti Anaheim-matsin jälkeen sitten jo kuudessa. Peli on näyttänyt viime aikoina kokonaisuutena melko hyvältä. Joukkue on tullut Dallas-matsin alkua lukuun ottamatta joka matsiin hyvällä sykkeellä (toisin kuin viime kaudella), minkä lisäksi joukkue on tainnut laukoa melkein joka pelissä vastustajaa enemmän, mikä nyt ei tietenkään suoraan kerro todellisten maalipaikkojen määrää. Silti ihan jo silmämääräisesti tarkasteltunakin joukkue on hallinnut suurta osaa viime peleistä, mikä toki johtuu siitäkin, ettei vastus ole ollut ihan sieltä kovimmasta päästä; Carolina ja Buffalo ovat koko liigan häntäpäässä, minkä lisäksi Dallasilla on loukkaantumisten myötä vaikea vaihe menossa. Toisaalta viime kaudella Devilsin ongelmana oli nimenomaan kerätä pisteitä ennalta heikompia joukkueita vastaan, minkä takia nykyinen meno maistuu oikein hyvin.

Plussaa joukkuepelin ja perusvarman puolustuspelin lisäksi yhä hyvällä tasolla jatkavista Taylor Hallista, Travis Zajacista ja Damon Seversonista, miksei myös Nick Lappinista. Lisäksi Henriquen ja Palmierin taso on noussut selvästi muutaman viime matsin aikana, minkä lisäksi mm. Parenteau ja Bennett (maalien puuttumisesta huolimatta) ovat tuoneet leveyttä hyökkäyspäähän. Myös molemmat maalivahdit ovat olleet koko kauden erinomaisia.

Miinusta sitten Taylor Hallin loukkaantumisesta, joka ei toivon mukaan kestä pitkään. Toivottavasti myös Cammalleri pääsee palaamaan piakkoin takaisin kokoonpanoon, minkä lisäksi Zachalla on menossa vähän vaikea kausi, kuten @dali viestissäsi totesitkin.

Myös ylivoimapeli menee miinuslistalle. Buffaloa vastaan ollut puolentoista minuutin 5-3-vastaan ylivoima oli kyllä karmeinta ylivoimapeliä pitkään aikaan. Jätkät liikuttelivat kiekkoa keskenään seisovin jaloin, eikä vastustajalla ollut mitään pelkoa Devilsin laukauksista (en myöskään tajua, mitä Moore teki kyseisellä ylivoimalla, kun muuten ylivoimassa peluutettiin Seversonia ja Auvitua). Onneksi ylivoimakin on mennyt viime peleissä edes vähän parempaan suuntaan, vaikka maaleja ei ole vielä tullutkaan.

Nyt kun Jon Merrill on otettu pois IR-listalta, niin saa tosiaan nähdä, kenen tilalle hän päätyy kokoonpanossa – olettaen että siihen tehdään lähiaikoina muutoksia. Pelipaikan ja -aikojen perusteella Yohann Auvitu (viime yönä 13.24 peliaikaa) saattaa olla ensimmäisenä tulilinjalla, mutta itse laittaisin mieluummin – yllätys yllätys – John Mooren poppareille. Viime yönäkin hänelle tuli muutamia syöttöhasseja, joista Dallas teki mm. ainoan maalinsa. Muutenkin näytti siltä, että Moore oli Dallasin nopeita hyökkääjiä vastaan alkukauden matseja enemmän vaikeuksissa. Sitä vasten en oikein tajua Auvitun peliajan supistamista.

Peli näyttää siis melko hyvältä tällä hetkellä ja pisteitä tulee tasaiseen tahtiin. Sille tosin tuntuu olevan tarvettakin, sillä idässä taso on ainakin nyt alkukaudesta erittäin kova. Tällä hetkellä kahdeksalla joukkueella on idässä vähintään 20 pistettä, lännessä vain kahdella.

Hallin sairasloman pituudeksi tuli sitten 3-4 viikkoa. Vaatii pientä polvioperaatiota. Ei kiva. Olisin toivonut day-to-day-statusta mieluummin, mutta minkäs teet. Nyt pitää muiden nostaa sitten tasoaan.

Samalla Blake Pietilä nostettu Albanystä ylös. Hänellä onkin ollut hyvä alkukausi pikkupaholaisissa, johtaa mm. joukkueen sisäistä pistepörssiä tehopisteillä 6+5 (12 ottelua). Kyllähän kolmosketjussa voi korvata ihan hyvin Boucherin tai Smith-Pellyn, jotka eivät ole saaneet penkityksen jälkeen paljoa aikaan.

Voihan nyt räkämälli Hallin kanssa. Parempi silti korjata kierukkavamma tässä vaiheessa kautta kuin pahentaa tilannetta ja mennä operoimaan pakon edessä. Nyt sitten Bennetillä on taas tilaisuus ottaa isoa roolia ja tokihan myös Henriquq ja Palmieri saisivat jälleen ottaa joukkuetta harteilleen. Bennett on pelannut hyvin, mutta maalinteko on ollut silkkaa tervanjuontia. Bennett on kuitenkin luonut tilanteita ja tarjoillut muutaman namupassin, mistä esim. Zacha niittasi uransa avausmaalin. Starsia vastaan Seversonin maali syntyi pitkälti Bennettin kiekonriistosta ja hyvästä syötöstä Parenteaulle.

En keksi Yohann Auvitun peliajan vähyyteen Stars-pelissä muita syitä kuin jokin vamma. Auvitu otti vastaan pari kovaa taklausta missä hänet jyrättiin pahanpäiväisesti. Olisiko varsinkin tuossa toisen erän lopussa tulleessa yliajossa käynyt sen verran kipeää, ettei pelaamisesta tullut mitään. Auvitu kuitenkin pelasi kaksi erää normaalit vaihdot ja kolmannessa erässä enää yhden vaihdon. Toki Hynes on voinut penkittääkin Auvitun, sillä tämä antoi pari pahaa harhasyöttöä ja oli ajoittain pulassa vastustajan raskaan kaluston kanssa.

Jon Merrill on vaivatonta sijoittaa kokoonpanoon, jos Auvitu joutuu telakalle. Noin muuten olen samoilla linjoilla @Toby Dammit kanssa. John Moore voisi istua hetken poppareilla. Mutta saapa nähdä. Moorella on pidempi lieka kuin muilla, koska hän tuo pelitavan toteuttamiseen kaivattua luisteluvoimaa. Lovejoy ja Quincey haluttanee kokoonpanoon joka tapauksessa tuomaan vääntövoimaa. Eli lopputulema voi olla, että tulokas Auvitu joutuu joka tapauksessa numeropelin uhriksi.

Ja näitä plakkariin kertyneitä pisteitä tervehdin ilolla, tulkoot sitten ketä vastaan tahansa. Hiukan tosin harmittaa, kun menin ostamaan kiepin köyttä ja pussillisen partakoneen teriä pelien seuraamista varten. Nyt ne näyttävät aivan tarpeettomilta hankinnoilta.

Ajattelin Anaheim-matsin jälkeen, ettei siitä voi muuta kuin parantaa. Mutta vielä mitä, Sharks-peli oli vielä pahempaa kuraa. Nolla maalia kuvaa hyvin, mitä hyökkäyspäähän saatiin aikaan, mutta pahempaa pelissä oli puolustuspelaaminen, joka johti jatkuviin ylivoimahyökkäyksiin ja muihin maalipaikkoihin. Koko matsia kuvasi hyvin Quinceyn oma maali, ja samanlaista räpellystä se oli muutenkin. Seversonkin on ottanut peliinsä parissa viime matsissa viime kaudelta tuttuja syöttömokia. Ylivoimaa Devilsille ei pitäisi edes myöntää, kun se johtaa korkeintaan vaan vastustajan maaleihin.

Kyllähän nuo top6-hyökkääjien ja Auvitun poissaolot näkyvät hyökkäys- ja sitä kautta puolustuspäässä, kun joukue joutuu pelaamaan niin pitkiä pätkä omassa päässä. Samaan aikaan Severson ja kumppanitkin ovat laskeneet omaa tasoaan.

Cammalleri ja Auvitu takaisin kokoonpanossa. Cammallerin poissaolon syyksi paljastui 5-vuotiaan tyttären keuhkokuume, joka vaati sairaalahoitoa. Auvitu tulee Merrillin tilalle.

Alla harjoitusten ketjut. Kyllähän nämä vähän paremmalle näyttävät kuin edellisessä matsissa. Vähän kyllä ihmettelen kakkosylivoimakoostumusta, kun ei siellä taida olla edes yhtään keskushyökkääjää ottamassa aloituksia.

Michael Cammalleri-Travis Zajac-P.A. Parenteau
Reid Boucher-Adam Henrique-Devante Smith-Pelly
Pavel Zacha-Jacob Josefson-Beau Bennett
Sergey Kalinin-Vern Fiddler-Nick Lappin

Power=play units:
A - Auvitu-Severson, Parenteau-Henrique-Zajac
B - Cammalleri-Moore, Boucher-Bennett-Smith-Pelly

Harvoin on kahden miehen paluulla kokoonpanoon noin paljoa vaikutusta hyökkäyspäähän. Cammallerille 1+3 ja muutenkin hyvää peliä ja paljon vaarallisia maalipaikkoja (mm. 9 laukausta), Auvitulle tasoitusmaali ja varmaa avauspeliä (ok, yksi kaksi-ykkönen tuli omaan päähän, josta Toronto teki maalin, mutta en sitten tiedä, oliko Auvitun vai häntä paikkaavan hyökkääjän moka). Loistavaa että Bennett sai myös vihdoin kauden ensimmäisen maalinsa tehtyä. Ehkä se tulppa lähti nyt irti ja alkaisi kiekot löytää häkkiin vähän useammin. Muita plussia: Lappin, viisi tehtyä maalia sekä kolmen maalin takaa tasoihin ja lopulta ohi meneminen.

Miinuksena karmea ykköserä. Vastustajaa ei voi päästää kolmen maalin etumatkalle. Onneksi rankkareissa tuli sitten voitto.

Kentän parhaat Devilseiltä Cammalleri ja Torontolta Matthews.

Pittsburgh-tappio oli jokseenkin masentava, kun Crosby tasoitti matsin vain 14 sekuntia ennen pelin loppua. Siihen asti hyvää taistelua joukkueelta, vaikka taisihan tuo lopputulos olla ansaittu Penguinsille. Toisaalta kyllä Devilsilläkin oli omat paikkansa laittaa peli pakettiin siinä vaiheessa, kun tilanne oli 3–2 (mm. Lappinin läpiajo (en muista tarkkaan, missä vaiheessa tämä oli) ja Cammallerin yritykset tyhjään maaliin). Cammalleri on liekeissä, mistä palkintona viikon kakkostähdeksi nimittäminen.

Ensi yönä vastassa Jets. Beau Bennett loukkaantuneena (tästäkö se taas lähtee?), Miles Wood kokoonpanossa ja Reid Boucher poppareilla. Myös Auvitu saattaa tehdä tilaa Merrilille, mitä en pysty ymmärtämään. Kai tässä yritetään tilkitä vuotavaa puolustusta, mutta eipä ne kolme matsia Auvitun poissaollessa ja Merrillin kokoonpanossa ollessa yhtään sen paremmin menneet. Lisäksi Merrillin kanssa pelinrakentamisesta tulee entistä vaikeampaa, mistä osoituksena on sekin, että joukkueen laukausmäärät ovat kääntyneet viime peleissä vähän laskuun.

Paras uutinen on puolestaan se, että Hall saattaa palata kokoonpanoon jo torstain tai lauantain peliin. Bennett on puolestaan day to day -statuksella, joten hänkin saattaa palata kokoonpanoon kesken vieraskiertueen.

Hall kokoonpanossa Blackhawksia vastaan, samoin Auvitu ja debyyttinsä tekevä John Quenneville. Poppareilla Merrill, Boucher ja Josefsson. Kalinin sairaana, Bennett IR:llä.

Taylor Hall-Adam Henrique-P.A. Parenteau
Michael Cammalleri-Travis Zajac-Kyle Palmieri
John Quenneville-Pavel Zacha-Devante Smith-Pelly
Miles Wood-Vern Fiddler-Nick Lappin

The power play units:

A - Palmieri-Severson, Hall-Henrique-Zajac
B - Cammalleri-John Moore/Yohann Auvitu, Parenteau-Quenneville/Zacha-Smith-Pelly

+
Travis Zajac ja kolme maalia
Taylor Hallin paluu ja etenkin alkupuoliskolla aktiivinen hyökkäyspelaaminen; toi muutenkin selvästi säpinää hyökkäyspeliin
Ensimmäiset vajaa 10 min, siihen Panikin rynnistykseen asti; senkin jälkeen pääosin ihan hyvää peliä
Tappioasemasta tasoihin nousu
Wood tuo hyvin vauhtia neloskentän pelaamiseen ja aiheutti nytkin vastustajalle ainakin yhden jäähyn (toki otti sitten itsekin yhden)

+/-
Schneider ei ole viime kauden tasolla, vaikka tekikin taas muutamia huipputorjuntoja

-
Jatkoaikatappio
Zachan kenttä ei saanut pelissä mitään aikaan, Quennevillen yhtä läheltä piti maalin eteen -syöttöä lukuun ottamatta
Hallin poikittaissyöttö Hjalmarssonin maaliin johtaneessa tilanteessa
Jäähyily
Erikoinen peluutus, esim. Hall pomppi vähän missä kentässä sattui (sehän on ollut aikaisemmin tavallista, että Hall pelaa useammassa kentässä, mutta välillä Hall-Henrique-Parenteau -kombosta ei tuntunut olevan mitään tietoa)

Olipa karmea peli – ja mainio voitto Nashvillesta. Kahden erän jälkeen peli oli 4–1 Nashvillelle, ja Devils hävisi koko pelin laukaukset 42–22. Ensimmäinen erä oli tasaista peliä, mutta sen jälkeen Nashville hallitsi loppumatsia melko selvästi kolmannen erän alkua lukuun ottamatta, jolloin Cammalleri ja Greene tekivät maalin mieheen alle minuutin sisään. Henrique sitten tasoitti pelin Zajacin ja Hallin syötöstä (Hall teki maalissa myös hyvää maskia) ja jatkoajalla Cammalleri teki 2 vs. 1 -hyökkäyksestä maalin Hallin syötöstä, vaikka Nashville oli pyörittänyt siihen asti neljä minuuttia Devilsin puolustusalueella.

Puolustuspeli näyttää tällä hetkellä kyllä karmealta, mutta täytyy silti toivoa, ettei ongelmaa yritetä paikata Merrilliä kokoonpanoon ottamalla. Ehkä tuossa joukkuepuolustamisessa vain näkyy tällä hetkellä otteluruuhka, jonka takia joukkue ei ehdi harjoitella kuvioita kuntoon, toisin kuin alkukaudesta. Onneksi joukkueessa on silti asennetta, jonka ansiosta Devils tuli vähän ajan sisällä jo toisen kerran kolmen maalin takaa tasoihin (edellisen kerran Torontoa vastaan). Ja onneksi joukkueessa on sellaisia pelaajia kuin Hall ja Cammalleri, jotka pystyvät ratkomaan pelejä yksinäänkin/keskenäänkin. Myös Zajacia täytyy taas kehua, sillä hän on ollut Devilsissä koko kauden tasaisin suorittaja ja onhan tämä 20 pistettä 24 peliin jotain sellaista, mihin ei ole tottunut viime kausilla hänen kohdallaan.

Henrique teki tasoitusmaalin, mutta silti hänen pelaamisensa näyttää yhä jotenkin lepsulta; viime kaudella hänen otteensa olivat paljon terävämpiä ja hän oli paljon paremmin pelin sisällä/vaarallisissa tilanteissa. Myös alkukaudesta tärkeitä maaleja tehnyt P.A. Parenteau on ihan jäässä, eikä hänestä ole silloin oikein mitään hyötyä joukkueelle (tuntuu olevan aika yksiulotteinen pelaaja). Zacha sai ottelun alkupuolella kiekosta naamaan, eikä palannut jäälle enää sen jälkeen.

Nashvillen pelinopeus ja etenkin pakkien pelaaminen teki vaikutuksen tähän katsojaan. Jos Devilsillä olisi Josin ja Subbanin kaltaisia pelaajia takalinjoillaan, voitaisiin puhua oikeasti vaarallisesta joukkueesta.

Mainitaan loppuun, että Reid Boucher vaihtoi maisemaa waiver-listan kautta Nashvilleen. Ei ollut ainakaan pitkä matka uuteen joukkueeseen, kun Boucher oli Devilsin mukana Nashvillessa. Toivottavasti hän saa näyttöpaikan uudessa joukkueessaan; Nashvillen pelinopeus huomioiden se ei tule olemaan välttämättä helppoa.

Hirveästi ei ole lisättävää @Toby Dammit kommentteihin. Kiitos, että olet jaksanut raportoida peleistä! Itte en ole ehtinyt hirveästi kommentoida matseja.

Predatorsia vastaan kävi tosiaan hirveä munkki. Predators vei suhteellisen tasaisen avauserän jälkeen kahta viimeistä erää välillä aivan miten tahtoi, mutta niin vain Devils onnistui nousemaan kolmen maalin takaa rinnalle ja ohi. Devils teki neljä maalia viidellä laukauksella maalia kohti kolmannessa erässä ja jatkoajalla. Mutta toki säkäpisteet kelpaavat, koska otteluiden voittaminen on ollut viime viikkoina niin tuskallista. Tein saman havainnoin kuin TobyD, eli Nashvillen puolustajien ansiosta kiekko pysyi pitkiä aikoja Devilsin alueella, eivätkä paholaiset päässeet missään vaiheessa peliä kunnolliseen karvauspeliin. Ja tästä seurasi se, että pakit olivat alati kusessa, kun vastustaja tuli heittämällä keskialueen yli.

Predators-ottelusta tuli myös jobinpostia, kun Pavel Zacha sai kiekon suuhunsa ja jätti kaukalon avauserässä. Telkkarikuvan perusteella näytti tekevän todella kipeää, eikä pelin jälkeen vietetyllä rookie-illallisella olisi ruokalistalta löytynyt sopivaa pääruokaa, paitsi ehkä pirtelö à la Öövini...

Puolustuspelaamisessa on tosiaan paljonkin puutteita. Erityisesti kismittää katsella, miten pehmeästi Devils pelaa oman maalinsa edustalla. Toinen iso ongelma on hyökkääjien tuen puute, mikä viime kaudella avitti puolustajia paljonkin. Toisaalta ei pakisto on kunnostautunut viime vuotta paremmin hyökkäyspäässä. Devilsin pakit tekivät viime kaudella vaivaiset 20 maalia ja vastaavasti pakeilta on jo nyt saatu 14 osumaa. Tasaisella vauhdilla kohennusta tulee yli 20 maalin verran, mikä on jo merkittävä parannus ajatellen pudotuspelitaistelua.

Adam Larsson teki viime kaudella miehen työn ja alkukaudesta on nähty, miten vaikeaa tuota aukkoa on paikata. Niin taitava kuin Damon Severson onkin kiekon kanssa, hän on Larssonia valovuosia jäljessä puolustuspelaamisessa. Toki osa puolustuksen haparoinnista on korjattavissa harjoituksilla ja ajan kanssa joukkueen vakiintuessa. Sijoittumisvirheiden ja syöttöpelin korjaaminen kesken kautta lennossa on vaikeaa. Devils on pelannut paljon vieraispelejä ja raskaan otteluohjelman keskellä on vaikeaa ehtiä harjoitella kunnolla. Devilsin onneksi matkustusohjelma helpottaa merkittävästi vuodenvaihteen jälkeen, jolloin joukkue saa pelata paljon kotona, eikä tammikuun puolivälin Kanadan-kiertueen jälkeen juuri tarvitse lentokoneeseen astua.

Otteluiden voittaminen on tälläkin kaudella ollut kovin vaikeaa ja puolet kauden peleistä on ratkaistu vasta jatkoajalla tai rankkarikisassa. Joukkue on edistynyt maalinteossa tasaviisikoin ja se on sinänsä merkittävä asia, vaikkei se ainakaan vielä ole alkanut tuottaa pisteitä ratkaisevasti paremmin. Toki Devils on myös osannut hävitä pelit oikein, eli se on napsinut jo kuusi säälipistettä. Pistesysteemi on sinänsä perseestä, mutta nuo tappiopisteet ovat todennäköisesti arvokkaita runkosarjan lopussa.

Kuten tiedetään, Devils oli viime vuonna liigan kirkkasti tehottomin joukkue tasaviisikoin (109 maalia). Tällä hetkellä Devils on liigan keskikastia 39 osumalla. Vastaavasti myös peräpää on vuotanut enemmän ja tämä on sitten syönyt ilon tehokkaammasta hyökkäyspelistä. Devils on alkukaudella päästänyt 2,7 maalia per ottelu ja viime kaudella vastaava lukema oli 2,46 päästettyä maalia. Tässä kevyessä vertailussa on vielä hyvä huomioida joukkueen notkahdus viime kauden lopussa - Runkosarjan viimeisellä neljänneksellä viimeisissä 21 ottelussa Devils päästi 14 pelissä kolme maalia tai enemmän ja noin 3,1 päästetyn maalin keskiarvolla.

Travis Zajac on ollut kenties alkukauden paras pelaaja Devilsissä, tai ainakin varmin korkeaan tason suorittaja. Zajac on myös kerännyt hyvää tahtia pisteitä ja hän on tätä menoa rikkomassa 60 pinnan rajan ja jopa hätyyttelemässä uransa parhaita pisteitä. Parantunut pistetahti selittyy pitkälti sillä, että Zajac on viimeinkin alkanut käyttää laukaustaan takavuosien malliin ja hän on siksi huomattavasti vaarallisempi hyökkäyspäässä kuin vuosiin. Zajac on laukonut tässä vaiheessa kautta 56 kertaa maalia kohti, kun esimerkiksi viime kaudella laukauksia oli yhteensä vain 111 ja tätä edeltävällä kaudella 112. Zajac on viimeksi ollut näin hyvä vuosikymmenen alussa Parisen ja Langenbrunnerin/Zubrusin rinnalla.

Mike Cammalleri valittiin ansaitusti männä viikolla liigan kakkostähdeksi. Cammy on jatkanut hurjaa tahtiaan myös tällä viikolla ja on paluunsa jälkeen paukutellut kuudessa pelissä tehot 6+6. Onneksi asiat ovat myös kotipuolessa järjestymässä parhain päin, eikä huolelle loppua kohti kääntyneestä urasta taida onneksi olla katetta.

Reid Boucherin lähtö harmittaa kevyesti, sillä tykkäsin kovasti hänestä ja viime kauden esitykset nostivat odotuksiakin häntä kohtaan. Taylor Hallin hankinnan ja Mike Cammallerin paluun myötä hyökkäyksen rakenne meni tyystin uusiksi ja sitä myöten myös Boucherin ekologinen lokero pieneni. Toivottavasti Boucher saa Predatorsissa näyttöpaikan ja vielä onnistuisikin, koska nihkeästä alkukaudesta huolimatta näen hänessä pientä hiomista vaativan NHL-pelaajan. Devilsissä olisi varmaan ollut isompaa roolia tarjolla, jos esimerkiksi Pete DeBoer olisi edelleen penkin takana. Hynesin aikana kävi selväksi, ettei Boucher ole omimmillaan nopeatempoisessa pystysuunnan pelaamisessa. Lisäksi Predatorsin paketissa näyttäisi ainakin ulkopuolisen silmin olevan Devilsiä enemmän mahdollisuuksia roolittaa Boucheria.

Nihkeää on! Viimeiset pari peliä Montrealia ja St. Lousia vastaan ovat olleet ihan onnetonta räpeltämistä joka suuntaan. Lisäksi näin HFBoardsilla jonkun kommentin, jonka mukaan Devils on päästänyt nyt viimeisessä 12 pelissä 11 kertaa kolme tai enemmän maalia. Mikäli asia pitää paikkaansa, niin onhan tuo aika karmea tilasto. (Joukkue)puolustuksessa on yhä isoja ongelmia, mitä Schneiderin alavire ei helpota ollenkaan. Kuten aikaisemmin totesin ja kuten @dali omassa viestissäsi totesit, niin puolustuspelin virheiden korjaaminen lennossa on vaikeaa ja tuntuukin etteivät Hynes ja kumppanit saa pelaajista irti nyt sellaista kiekkoa kuin he haluaisivat.

Jotenkin pisteitä pitäisi pystyä raapimaan nyt kovimman otteluruuhkan aikanakin. Se onkin sitten vaikeampi sanoa, miten peliä pitäisi lähteä korjaamaan. Ehkä Hall pitäisi siirtää takaisin Zajacin viereen, vaikka vaarana on Cammallerin kylmeneminen. Ehkä Bennettiä kannattaisi kokeilla Parenteaun paikalla kärkikenttien RW:nä. Ehkä ykkösylivoimaan pitäisi laittaa joku joka uskaltaa mennä maskimieheksi maalivahdin eteen. Ehkä Albanysta pitäisi kokeilla puolustukseen Mooren tilalle Mozikia tai Santinia, kunhan tämä palaa loukkaantuneiden listalta. Vaikka eipä tuo puolustus siitä taitaisi paljoa parantua.

Mahtava tilasto tuli NYR-pelin kolmannessa erässä vastaan. Viimeisen kuukauden aikana Devils on päästänyt koko liigassa eniten maaleja (en tiedä, oliko siinä käynnissä olevan pelin maaleja laskettu mukaan). Onhan tuo nyt vaan säälittävää!
Devils 53
Jets 47
Avalanche 47
Oilers 46

Kiitokset myös täältä Tobylle, kun jaksat raportoida. Pelejä on kyllä tullut katsottua lähes jokainen, mutta kirjoittaminen on täysin jäänyt. Siinä missä muut jengit parantaa kauden edetessä, Devils huonontaa. Tulis nyt edes Gazdic askiin, että saataisiin jotain hymyiltävää peleihin. Tuolta nyt puuttuu mielestäni sen ykköspakin lisäksi sellaista bobbyfarnhamäistä vittusaatanaa.

expertti kirjoitti:

Kiitokset myös täältä Tobylle, kun jaksat raportoida. Pelejä on kyllä tullut katsottua lähes jokainen, mutta kirjoittaminen on täysin jäänyt. Siinä missä muut jengit parantaa kauden edetessä, Devils huonontaa. Tulis nyt edes Gazdic askiin, että saataisiin jotain hymyiltävää peleihin. Tuolta nyt puuttuu mielestäni sen ykköspakin lisäksi sellaista bobbyfarnhamäistä vittusaatanaa.

Laajenna klikkaamalla

Kieltämättä. Vaikka Farnhamia ja Tootoota ei ole muuten ikävän, niin he sentään sytyttivät joukkuetta pienen nyrkkitappelun kautta. Tällä kaudella – tai oikeastaan viimeisen kuukauden ajan – meno on ollut kaikin puolin aneemista. Hämmentäjien lisäksi kaipaisin maskimiehiä (mm. aikaisemmin mainitsemaani ykkösylivoimaan) ja suoraviivaisia maalille menijöitä. Ja parempia puolustajia. Näköjään Larsson ja Schlemko olivat merkittävästi parempi vaihtoehto kuin Lovejoy ja Quincey (ja Auvitu).

Jos mitään muuta ei keksitä, niin ehkä ensi peliin voisi ainakin sekoittaa vähän ketjuja ja pakkipareja. Ei ne tuosta ainakaan paljoa huonompaan suuntaan voi mennä.

Tällä kertaa Beau Bennett ja P.A. Parenteau olivat poppareilla, mutta eipä se peli siitä mihinkään suuntaan muuttunut. Samaa karmeaa joukkuepuolustamista, jonka seurauksena vastustajalla on jatkuvasti 3 vs. 2 –ylivoimahyökkäyksiä ja kauheaa pyöritystä Devilsin puolustuspäädyssä. Hyökkäyspäähän ei saada mitään aikaan. Tai ei ainakaan kakkoserästä alkaen, mihin on tällä kaudella totuttu. Ihan sama se tuntuu olevan, ketä siellä kentällä pyörii kun tuloksena on kuitenkin samaa aneemista pelailua. Kyllähän sen Seversonin voisi heittää sieltä ykköspakkiparista silti muualle. Vaikka plusmiinustilasto on vähän mitä on, niin kyllä hänen -15 lukemansa (viime yönä -3) kertoo siitä, ettei peli ole viime aikoina oikein kulkenut. Samaa voisi sanoa ehkä paluun kentälle tehneestä Zachastakin. Ja täytyy sanoa, ettei Hall tee enää alkukauden malliin töitä puolustussuuntaan.

Näin twitterissä jonkun kommentin, jonka mukaan Devilsillä on tämän kauden 18 vieraspelistä vain yksi voitto varsinaisella peliajalla. Näihin vähemmän mairitteleviin tilastoihin on saanut törmätä viime aikoina turhan usein. Enpä olisi uskonut ihan tällaiseen alamäkeen sen 9–3–3 -aloituksen jälkeen. Tämä ketju alkaa muistuttaa vähitellen Red Wingsin valitusketjua, mutta minkäs teet, kun joukkue pelaa tuolla tavalla.

Tappiot Rangersia ja Senatorsia vastaan, mutta suunta on silti selvästi ylöspäin. Peli näytti molemmissa peleissä (mutta erityisesti Rangersia vastaan) jo huomattavasti paremmalta, ja tällaisia matseja viitsii jo katsoakin kaiken sen räpeltämisen jälkeen. Käsittämätöntä, miten sama joukkue voi pelata hyvinä ja huonoina päivinä niin eri tavalla. Vielä kun joukkue tekisi paikoista maaleja isommalla prosentilla, niin vastustajilta olisi helpompi napata voittoja. Rangersia vastaankin joukkueella oli useampi 2 vs. 1 -hyökkäys, Woodin läpiajo, pari one-timeria ja muita erinomaisia paikkoja, mutta vain kaksi kertaa kiekko meni lopulta maaliin.

Toby Dammit kirjoitti:

Tappiot Rangersia ja Senatorsia vastaan, mutta suunta on silti selvästi ylöspäin.

Laajenna klikkaamalla

Hah!

Ylen haastattelusta poimitut Kekäläisen sanat pätevät jossain määrin Devilsiinkin, vaikka tappioputkessa ongelmia riittää muillakin osa-alueilla:

"On ihan sama, ketä sulla on hyökkääjinä, jos et saa kiekkoa toimitettua niille. Jos pakki ei pysty keskialueella vaihtamaan nopeasti suuntaa tai ei pysty lähtemään omista nopeasti, ei auta, vaikka sulla olisi siellä Crosby ja Malkin odottamassa. Jos ne saa siellä seisoskella perse puolustajiin päin, se ei johda kuin ongelmiin omassa päässä, "Keku" jatkaa."

Sen verran masentavaa kiekkoa Devilsiltä viimeisten viikkojen ajan, ettei ole jaksanut kommentoida pelejä. Joo, muutama voitto viimeisistä peleistä ja merkkejä vähän paremmasta puolustus- ja maalivahtipelistä, mutta heti perään tulee tällaisia Maple Leafs -sulamisia.

Viisi laukausta ja kolme maalia Schneiderin taakse. Sitten Kinkaid maaliin ja heti yksi selän taakse. Älytöntä velttoutta ekassa erässä koko joukkueelta ja siihen päälle se Schneiderin karmea moka 2-0-maaliin johtaneessa tilanteessa. Mutta olihan se nyt älytöntä laittaa Severson kakkosalivoimaan ja Quinceyn ottaa Toronton kolmannessa maalissa täysin turha jäähy, josta vastustaja teki neljännen maalin. 3-0-tilanteessa olisi ollut edes pienet saumat vielä, mutta 4-0-tilanteessa ei.

Tällä kaudella on ollut niin paljon ongelmia joukkueen pelissä, että ei oikein edes tiedä, mistä lähteä liikkeelle. Eniten ärsyttää kuitenkin tuo jatkuva lepsuilu ja intohimon puute. Maple Leafs veti ekan erän alussa 110 % lasissa, kun Devils-pelaajat lähtivät liikkeelle sellaisella 90 %:n virkamieskiekolla. Sen takia Woodia on ilahduttavaa katsoa kentällä, vaikka hänen kokonaispelaamisessaan on suuria puutteita. Jos muut vetäisivät samalla asenteella, niin pelit näyttäisivät ihan erilaisilta.

Samasta syystä johtuen on jo melkein ikävä muutamaa viime kauden bottom 6 -pelaajaa, mitä en olisi viime kauden jälkeen todellakaan uskonut. Viime kaudella bottom 6 ei saanut juuri maaleja aikaan, mutta se tappeli ja pisti hämminkiä vastustajan maalille. Tällä kaudella bottom 6 ei tee maaleja, mutta ei se tee paljoa muutakaan. Ja koko joukkueessa ei tunnu olevan pelaajaa, joka uskaltaisi mennä vastustajan maalin eteen häärimään. Kukaan ei ilmeisesti halua laittaa kehoaan kunnolla likoon, mikä on sukua muulle fleguilulle. Asia on erityisen suuri ongelma etenkin ylivoimalla, jossa kyllä riittää muuten maalin takana ja sivuilla pyörijää.

Valituksen aiheita löytyisi paljon muitakin, mutta lähdetään noilla nyt liikkeelle.