Enkä pidä myöskään Laineen vertaamista Brett Hulliin tai Ovetshkiniin turhana.
Brett Hull (ja tietysti varsinkin Ovetshkin) ovat hyviä vertailukohtia Laineelle. Hull saattoi omata jopa vielä hieman paremman tai yhtä hyvän laukauksen, mutta fyysisesti ja psyykkisesti(
Hull tunnettiin nuorena laiskana mielialapelaajana) Laine on häntä selvästi edellä. Jos Laine on varhaisteininä ollutkin ylimielinen kusipää, niin nyt vaikuttaa rarporttien mukaan olevan työmoraaliltaan ikäistään kypsempi. Hull oli pienikokoinen ja veltto kitisijä, mutta paukutti silti parhaalla kaudellaan 86 häkkiä. Kypsän asenteen Hull saavutti vasta Dallasin ja Detroitin aikana 35v+ vaiheessa - jollin taas ikä, joukkueiden ja liigan pelityyli eivät enää mahdollistaneet maalitehtailua.
Itseluottamuksen suhteen Laine ja Hull ovat varmaan hyvin samantyyppisiä tapauksia, eli heille "vain taivas on rajana", siinä missä ympärillä olevat joutuvat etsimään itseään normikuolevaisten ehdoilla.
Ehkäpä tulevaisuudessa Patrik Laineen vertailukohdan voisi paremminkin siirtää legendaarisempaan Hulliin eli Bretin faijaan nimeltä Bobby Hull. En itse ollut legendan pelejä näkemässä, mutta toisen käden lähteiden mukaan hän oli paitsi maailman paras laukoja niin myös huippuatleetti(
=poikansa vastakohta) . Bobby Hull täytti vaalean supertähden olemuksellaan katsomoita ympäri liigaa. Kuten Bobby Hull, Laine on toimittajille poikkeuksellisen mieluisa ja persoonallinen(
ei kuitenkaan itkupilli kuten Hullin poika Brett) haastateltava. Jälkimmäiselläkin on merkitystä kun tähtipelaajasta tulee mielikuvissa legenda.
Tietysti kaikki tämä hypetys lähtee siitä oletuksesta, että Laineen kehitys jatkuu, eikä mystisesti pysähtyisi ennen aikuistumista.
