En ole vielä lukaissut kumpaakaan, mutta tietysti voi heti vetää sen johtopäätöksen, että samoilla atleettisilla ominaisuuksilla varustettu iso maalivahti hoitelee pienemmän verrokkinsa.* Ihan vain, koska peittää enemmän maalia.
Itse asiassa ei ihan noin. Ison kaverin etu tulee siinä, että saa aikaan saman tuloksen pelaamalla syvemmällä kuin 10 tai jopa 20 cm lyhyempi. Poikittaisliike lyhenee, syvyyden kautta reaktioaika pitenee. Oikeastaan vahvin etu tuosta koosta tulee VH- ja RVH-pelissä. Ja tietty kun ollaan metrin päässä maalista.
Tässähän se on kiteytettynä. Aivan toinen asia tosiaan onkin se, kuinka usein parimetrinen kaveri oikeasti on liikkeissään yhtä ketterä kuin vaikka 180cm pitkä jannu.
Bishop, Vasilevsky ja muut ovat tämän aika hyvin osoittaneet onnistuvan. Niin ja esim eräs Pekka Rinne on myös sieltä isommasta päästä.
Ilmeisesti eivät enää ole kuuminta hottia, koska nyt noiden artikkeleiden perusteella kuuminta hottia ovat ne, jotka kykenevät parhaiten seuraamaan kiekkoa ja ennakoimaan kiekon liikerataa, torjuen kiekon ennen sen nousua yläpellin korkeudelle. Tähän liitettynä vielä pään asennon käyttäminen liikkeen ohjaamisessa, mikä mm. muutti Dubnykin perusveskasta Minnesotan muuriksi. Toki 195 cm varresta ei haittaa ole, mutta sen tuoma etu kutistuu tulevina vuosina merkittävästi, mikäli noihin linkitettyihin artikkeleihin on uskominen.
Dubnykin kutsuminen muuriksi on ehkä hieman liioittelua. Suurin muutos Dubnykissa tapahtui päässä. Vika ei ollut sijoittumisessa, vika oli helpoissa maaleissa. Toki liike on hieman rauhallisempaa mutta päässä tuo muutos tapahtui. Ehkä siihen tarvittiin "head trajectorya" opetuksessa mutta itseluottamus se suurin vika oli. Dubnyk ei kuitenkaan ole maalivahti jolla voitetaan mestaruuksia. Tuskin sellainen tulee olemaankaan.
Edit. Tuossa toisessahan kerrotaan, että suurin osa varatuista veskoista ovat kooltansa pienempiä kuin NHL:n nykyinen keskimitta, Euroopasta varatuissa jopa yhdeksän kymmenestä ensinnä varatusta. Toki muutamat vielä jokusen sentin kasvavat pituutta, mutta trendi ei ole enää olla monsteri maalitolppien välissä, vaan taito seurata kiekkoa ja torjua sen vaatimalla tavalla.
NHL:n nykyinen keskimitta on aika ruotsalaismuokattu. Ruotsissa alettiin aikanaan kohdistaa maalivahtipelissä kaikki huomio noihin jättiläisiin. Samalla ruotsalaiset valmentajat muokkasivat tuota tolppapeliä aika paljon ja täten siitä tuli trendi. Kun katsoo nyt NHL:ssa pelaavia ruotsalaisvahteja niin ei nuo tosiaan kääpiöitä Enrothia lukuunottamatta ole:
Lundqvist 6 ' 1 (1982)
Gustavsson 6 ' 4" (1984)
Enroth 5 ' 10" (1988)
Läck 6 ' 4" (1988)
Lindbäck 6 ' 6" (1988)
Nilsson 6 ' 5" (1990)
Markström 6 ' 4" (1990)
Lehner 6 ' 5" (1991)
Lisäksi visiittejä tehneet nuoremmista:
Svedberg 6 ' 2" (1989)
Hellberg 6 ' 5" (1991)
Forsberg 6 ' 2" (1992)
Ullmark 6 ' 4" (1993)
Onhan tuossa selvä kaava. Enroth ainoa NHL:n keskiarvoa lyhyempi näistä tuoreemmista veskareista. Samaan sesonkiin sitten mennyt esim Koskinen.
Pitääkö sitten olla iso? Ei. Pitää olla helvetin hyvä. Ja jos jotain uupuu, niin korvaa se jollain. Quick on 6 ' 1" ja hakee etua todella agressiivisella liikkeellä, jolla hyvin paikkaa puuttuvaa mittaa. Toki siellä erikoisuutena se järkyttävä nopeus ja keskivartalon hallinta joka on ihan uskomaton.
Uskoisin, että peli tulee muuttumaan siihen suuntaan, jota Schneider jo esimerkillisesti pelaa. Siirrytään pysymään pystyssä pidempään, siirrytään tyylipuhtaista oppikirjatorjunnoista hieman takaisin reaktiosuuntaan ja tällöin parhaiten peliä lukevat veskarit ovat niitä jotka menestyvät.
Edelleen siihen kuitenkin jää se alue 1 - 1,5 metriä maalista. Jossa niillä jäteillä on sitten se etu.