Albertvillen talviolympialaiset lumikehlolaaksossa – kiekkovuosi 1992 special

Yhdysvaltojen osalta Albertvillen 1992 Talviolympialaiset olivat yllättävänkin positiiviset. Yhdysvaltojen osalta oli paha sanoa jälleen kaikkea sitä mitä siitä pystyi ajattelemaan. Yhdysvaltojen taso jääkiekossa kun saattoi vaihdella lähes mistä tahansa katastrofin tai melkein maailmanmestaruuden väliltä. Lähtökohtaisesti Yhdysvaltojen sanottiin pääsevän ainakin jatkopeleihin asti, mutta mitalipelit Välieristä tuntuivat olevan vaikeita saavuttaa maalle tai ainakin niin oletettiin asian olevan.

Yhdysvaltojen osalla sillä oli joukkueessa Albertvillessa 1992 muutamakin mielenkiintoinen persoona kuten esimerkiksi uransa todella äkkiä keskellä parhaimpia tulevia vuosiaan uransa lopettanut Carl Joshua Young eli C.J. Young joka oli osoittanut kyvykkyyttä myös Yhdysvaltain B-maajoukkueessakin aikaisemmin ja ollut yksi suhteellisen paljon Yhdysvaltain A-maajoukkueeseenkin odotettu pelaaja ennen kuin lopullinen vahvistus tuli ilmi.

Albertvillessa 1992 Yhdysvallat voitti lopulta Alkuerissä tai Alkusarjassa A-lohkon. Se voitti Italian 6-3 huolimatta kompasteluistaan sitä vastaan ensimmäisessä erässä, voitti Saksan hyvin niukasti 2-0, voitti Suomen 4-1, voitti Puolan 3-0 mikä oli yllättävänkin niukka voitto ja lopulta A-lohkon viimeisessä ottelussa ja yleensäkin koko 1992 Albertvillen Talviolympialaisten viimeisessä Alkuerien tai Alkusarjan ottelussa 17.2.1992 pelasi tasan Ruotsin kanssa 3-3 mikä riitti kaikesta huolimatta lohkovoittoon.

Puolivälierissä Yhdysvallat voitti Ranskan 4-1 ja pääsi Välieriin jossa se kohtasi Kanadan, IVY:n ja Tsekkoslovakian. Se hävisi IVY:n 21.2.1992 kanssa pelaamansa pelin päätteeksi 2-5 jolloin Yhdysvallat joutui Pronssiotteluun. Pronssiottelussa 22.2.1992 Yhdysvallat kohtasi Tsekkoslovakian ja lopulta hävisi pronssimitalin maalein 1-6.

Yhdysvallat ainakin alkoi 1990-luvun alkuvuosina nostaa tasoaan jääkiekossa ja se ainakin tuntui näkyvän kaikessa mitä maa teki. Nelospaikka oli hyvä suoritus ja lähinnä vain IVY:lle hävitty Välieräottelu tai Pronssiottelutappio Tsekkoslovakialle oli oikeastaan ainoat huonoksi sinänsä laskettavat ottelut Yhdysvalloille.

Tässä kuitenkin Yhdysvaltojen joukkue Albertvillesta 1992:

Maalivahdit: Ray LeBlanc, Scott Gordon ja Mike Dunham

Puolustajat: Sean Hill, Moe Mantha, Bret Hedican, Scott Lachance, Greg Brown, Guy Gosselin ja Dave Tretowicz

Hyökkääjät: Marty McInnis, Ted Donato, Tim Sweeney, Scott Young, Shawn McEachern, Joe Sacco, Clark Donatelli, Carl Joshua 'C.J.' Young, Tim Sweeney, Steve Heinze, Jim Johannsson, Ted Drudy, David Emma ja Keith Tkachuk

Päävalmentaja: Dave Peterson

Varapäävalmentaja: Jeff Sauer

Apulaispäävalmentaja: Ben Smith

Vuoden 1992 Talviolympialaiset olivat viimeiset koskaan Tsekkoslovakialle. Hieman vuoden 1992 alun jälkeen maassa alettiin valmistella ja jossain välissä melko aikaisessa vaiheessa samaa vuotta pidettiin äänestys jonka tulos tarkoitti Tsekkoslovakian jakautumista kahdeksi maaksi eli Tsekiksi ja Slovakiaksi. Ero oli tarkoitus toteuttaa vuonna 1993, mutta ero saattoi tuolloisten puheiden mukaan viivästyä kuitenkin aina vuoteen 1994 saakka.

Vuonna 1989 oli edellisen kerran suuresti äänestetty Tsekkoslovakian tulevaisuudesta tuolloin ja niukasti oli päätetty, että pysytään vielä sosialismin murtumisen jälkeenkin valtioliitossa mitä nyt tietenkin Slovakian Tasavallalle tuli huomattavasti aiempaa enemmän vapauksia ja lisäksi Slovakia sai enemmän itseään tuoda omana itsenäänkin ilmi kuitenkin yhteistyössä Tsekin Tasavallan kanssa.

Muussa tapauksessa Slovakian Tasavalta tai Slovakian Liittotasavalta olisi ollut itsenäinen Slovakia jo vuodesta 1990 lähtien. Tämäkin olisi voinut aiheuttaa IIHF:n herroille päänvaivaa toteutuessaan.

Poliittisen historioinnin unohtaen Tsekkoslovakian peli-ilme oli edelleen yhtä vahvaa kuin aina ennenkin ja kun Neuvostoliitto oli lakannut olemasta niin monien vuosikymmenten paras eurooppalainen jääkiekkomaa heti Neuvostoliiton jälkeen tuntui olevan yksi vahvimmista ennakkosuosikeista jälleen mitalipaikkaan tai jopa voittamaan Talviolympiakultaakin Ranskan Albertvillessa.

Toisaalta taas Tsekkoslovakian maajoukkue oli vieläkin aliarvioitu ja paljoa eivät tietenkään auttaneet edellisen vuoden MM-floppikisatkaan.

Tsekkoslovakia kuitenkin oli Albertvillessa 1992 yllättävänkin terävänä jo alusta alkaen ja vaikka se ei ihan ehkä lopulta ollutkaan voittajaksi kelpaava mikäli se olisi voittanutkin niin joka tapauksessa pronssimitalin tai mahdollisen hopeamitalinsa joukkue olisi ansainnut ilman muuta.

Tosin ainoa ongelma tuntui olevan muutamaan aiempaan vuoteen verrattuna Tsekkoslovakian erikoistilannepelikyvyn suhteellinen herpaantuminen ja jonkin verran pakkitason liikepelin yleinen hidastuminen.

Alkuerien tai Alkusarjan B-lohkossa Tsekkoslovakia, IVY ja Kanada jakoivat melko rauhassa lohkohallinnoinnin keskenään. Tsekkoslovakia voitti Norjan 10-1, oli epätavallisen pitkään ongelmissa koti-isäntänä toimineita Jääkukkoja eli Ranskaa vastaan voittaen lopulta sentään edes 6-4, taisteli IVY:n kanssa pitkään ja katkerasti myös voittaen sen niukasti maalein 5-4 ja voitti vielä Sveitsinkin maalein 4-2 häviten vain Kanadalle maalein 1-5.

Tsekkoslovakia sijoittui tasapisteisiin IVY:n ja Kanadan kanssa ollen kuitenkin lopulta kolmas ja mukana Puolivälierissä.

Vanhemmilla säännöillä Tsekkoslovakia olisi ollut enemmän vaikeuksissa, mutta silti jatkoon selvittiin.

Tsekkoslovakia voitti 19.2.1992 Puolivälierissä niiden viimeisestä ottelusta puhuttaessa Ruotsin maalein 3-1 ja eteni siitä sitten nopeasti Välieriin. Valitettavasti Välierissä tuli vastaan tähtiä pursunnut Kanada joka kuitenkin suhteellisesta voimattomuudestaan ja ajoittaisesta puhdittomuudestaan jäällä piittaamatta voitti Tsekkoslovakian maalein 2-4 21.2.1992 pakottaen Tsekkoslovakian menemään Pronssiotteluun missä se kohtasi Yhdysvallat.

Lopulta yllättävänkin helposti Tsekkoslovakia voitti Albertvillen Talviolympialaisten Pronssimitalit itselleen luvuin 6-1 22.2.1992.

Tsekkoslovakialla ei oikeastaan sinänsä ollut Kanada-peikkoa huomioimatta muita mörköjä niskassaan turnauksessa ja ainoa todellinen ongelma oli lähinnä vain ehkä maalivahtina toiminen Petr Brizan ylikäyttö koska myös Oldrich Svoboda olisi voinut torjua enemmänkin kuin vain Sveitsiä vastaan pelatussa ottelussa ja kolmosmaalivahtina toiminutta Jaromir Dragania ei käytetty ollenkaan turnauksessa.

Joskus myös muutamat ketjuryhmitykset olisivat voineet olla toisia, mutta Tsekkoslovakialla valmennus toimi kuten toimi ja verraten terävästi kuitenkin.

Tässä vuoden 1992 Talviolympialaisten Tsekkoslovakia:

Maalivahdit: Petr Briza, Oldrich Svoboda ja Jaromir Dragan

Puolustajat: Drahomir Kadlec, Robert Svehla, Jiri Slegr, Leo Gudas, Miloslav Horava, Bedrich Scerban ja Richard Smehlik

Hyökkääjät: Robert Lang, Petr Rosol, Otakar Janecky, Kamil Kast'ak, Ladislav Lubina, Patrik Augusta, Tomas Jelinek, Petr Hrbek, Richard Zemlicka, Igor Liba, Radek Toupal, Peter Veselovsky ja Frantisek Prochazka

Päävalmentaja: Ivan Hlinka

Varapäävalmentaja: Jaroslav Walter

Kanadalle Talviolympialaiset Albertvillessa 1992 tuntuivat olevan loistava tilaisuus jonkin verran kiillottaa Calgaryn 1988 Talviolympialaisissa tahriintunutta kiiltokuvaa.

Kanada pursusi edelleen tähtiä jäällä ja välillä se tuntui olevan nyt vihdoin ja viimein valmis päättämään arvokisamitalikatonsa nimenomaan voittojen suhteen. Toki voittovuosien vähäisyyttä selitti myös vapaaehtoinen jääkiekosta ulkona pysyminen kansainvälisistä suurturnauksista puhuttaessa 1970-luvulla.

Kanadan osalta voitiin puhua voimakkaasta joukkueesta jolla tuntui taas olevan hieman perikanadalaista peli-identiteettikriisiä ilmassa silloin kun asiat eivät menneet kuten olisi pitänyt mennä ja vaikka liikkuvuus oli huikeaa kuten esimerkiksi Suomella tai Ruotsilla silloin kun jälkimmäisellä vain osui pelipäivä tai peli-ilta kohdilleen niin jossain määrin hyökkäyspelaaminen tuntui nimenomaan Kanadan omaan huikeaan kilpailutaktiseen liikkuvuuteen nähden rajalliselta ja turhankin suoraviivaiselta.

Tämän menettelyn olisi voinut ymmärtää Suomelta ja myös Ruotsiltakin silloin kun olisi puhuttu Tre Kronorin 1980-luvun etsikkovuosista tai silloin kun pelaajilla tai valmennuksella ei ollut riittävää ymmärrystä taktisen koordinaatiokyvyn voimasta jäällä, mutta ei Kanadalla olisi tällaisia ongelmia pitänyt olla. Etenkin mikäli se halusi olla Olympiakultamitalisti tai Maailmanmestari.

Kanadalla oli myös vähemmän tehokkuutta ja voimaa laukauksissaan ja tekniikassaan ja sen omat hyökkäykset torjuttiin vastustajien maalivahtipäässä yleensä todellakin paljon paremmin kuin esimerkiksi Suomen tai Ruotsin ja puhumattakaan sitten IVY:n vastaavista kärkihyökkäyksistä.

Toisaalta taas Kanadalla oli silti parempi kärkihyökkäystaso pelaamisessa kuin esimerkiksi Yhdysvalloilla tai Tsekkoslovakialla joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta ja yleensä muun muassa kehuttuun Saksaan nähden Kanadalla oli ilman muuta kuin toisesta maailmasta oleva pelitasoymmärrys kärkihyökkäystasoineen ja kaikkineen.

Siltikin Kanada oli Saksan uskomattomassa myllytyspelissä tai tiiviissä ketjupelaamisessa välillä nöyryyttävästi kuin täi tervassa huolimatta myös siitäkin, että se ennen pitkää tajusi edes lopettaa oman takki auki peliin lähtemisensä ja perseilynsäkin!

Kanada ehkä menetti tehokkuudessaan ja kärkihyökkäystensä tasossa jonkin verran omaa parasta tehoaan, mutta sai kuitenkin helkkarin paljon takaisin ehkä kisojen parhaimmalla yleisellä kiekonhallintataidoilla, kiekonkäsittelytaidoilla pelaajahallinnallisesti tai ei-pelaajahallinnallisesti puhuttaessa ja kaiken kaikkiaan se pystyi pyörittämään hyvästä jopa erinomaiseen asti vaihtelevaa erikoistilannepelaamistaan tehokkaasti ja oikein silloin kuin piti.

Ainoastaan IVY:llä ja aivan parhaimmillaan Yhdysvalloilla oli silloin tällöin vastaavaa teknistä taitoa jäällä kisoissa kuin Kanadalla. Ja toisinaan jopa Kanadaa parempaankin jään teknisten taitojen pelaamiseen nämä maat venyivät joskin IVY:stä puhuttaessa tietenkin mentiin heikäläisten piirien mukaisella omalaatuisella tavallaan ja Yhdysvaltain joukkueessa sitten ehkä hieman kulloisenkin pelitilanteen ja ennen kaikkea onnistuneen maalinteon jälkeen.

Ainoa muu mahdollinen erikoisuus oli lähinnä Kanadan oheishenkilöstön määrä Albertvillessa 1992 mikä oli jostain syystä suurempi kuin muilla joukkueilla kaiketi olikaan koko kisakylässä.

Alkuerien tai Alkusarjan B-lohkoa Kanada hallitsi yhdessä IVY:n ja Tsekkoslovakian kanssa miten tahtoi käytännössä vaikka vaikeuksia matkan varrella olikin. Kanada aloitti kisat pelaamalla heti koko kisojen ensimmäisen ottelun avauspäivänä 8.2.1992 Ranskan kanssa.

Yllättäen Ranska venyi kotiyleisön edessä parhaimpaansa ja vaikka Kanadan sanottiinkin säästelevän niin siltikin jossain määrin tulokselle pystyi pyörittelemään päätään koska sillä tyylillä Kanada tulisi olemaan vaikeuksissa.

Kanada toki kuitenkin voitti Ranskan maalein 3-2, sittemmin Sveitsin 6-1 huolimatta Calgaryn 1988 pelkojen toistumisesta uudelleen, 10-0 Norjan, 5-1 Tsekkoslovakian ja viimein se hävisi hyvin niukasti IVY:lle B-lohkon päätöspelin 16.2.1992 maalein 4-5. Kanada sijoittui tasoihin IVY:n ja Tsekkoslovakian kanssa ja se oli lopulta lohkovoittaja B-lohkossa. Puolivälieriin meneminen oli selviö.

Kuitenkin 18.2.1992 Puolivälierien avausottelussa Saksaa vastaan Kanada oli joutua suhteellisesti ainakin kaikkien aikojen nöyryytykseen ja tämä oli oikeastaan koko Kanadan huonoin peli koko turnauksessa. Kanada oli ahdingossa Saksan pakkitasopelaamisen, myllytyspelaamisen ja maalivahtien torjuntojen kanssa.

Koko ottelu venyi aina Rangaistuslyöntilaukauskilpailuun asti kun Jatkoaika ei riittänyt tuottamaan ratkaisua. Lopulta Kanada voitti jossain määrin ehkä onnella ja ajoittain vain viime hetken sitkeyden osoituksen myötä Saksan ja eteni Välieriin. Lopputulos muuttui 4-3 luvuiksi Rangaistuslyöntilaukauskisan jälkeen.

Välierissä Kanada kohtasi niistä ensimmäisessä Tsekkoslovakian 21.2.1992 ja voitti sen jälleen Alkusarjan tai Alkuerien tapaan melko helposti maalein 4-2 ja eteni siten Loppuotteluun jossa vastaan asettui IVY. Kanada ainakin varmisti mitalipaikkansa ja oli siten vapaa Calgaryn 1988 nöyryytyksestä sinänsä.

Loppuottelussa kohtasivat siis 23.2.1992 IVY ja Kanada. Pelattuaan kaksi parasta erää oikeastaan pitkään aikaan koko maan jääkiekkohistoriassa Kanada viime hetkellä kolmannessa erässä kuitenkin romahti tasalukemista aina 1-3 tappioon asti ja tappio tuntui välillä olevan suurempi ainakin henkisesti, mutta tarpeetonta tehdä loppuhetkillä suuremmaksi juurikin IVY:n näkökulmasta puhuttaessa.

Kanada oli kuitenkin Hopeamitalistinakin erinomainen vaikka välillä Kanada ehkä olisi ansainnut saada vain pronssia tai olla ilman mitaleja varsinkin taas kerran todella heikompia jääkiekkomaita aliarvostavan asenteensa suhteen.

Kanadalta jäi myös kohtaamatta muun muassa Albertvillessa 1992 paljon päänvaivaa aiemmin aiheuttaneet Suomi ja Ruotsi jotka olisivat voineet aiheuttaa ja myös pystyivät aiheuttamaan Kanadalle tappioita jääkiekossa.

Siten Kanadan toinen sija tuntui tulleen hieman helpolla sinänsä, mutta toisaalta Kanada kuitenkin oli kehittynyt ja ennen arvokisamitalien voittojen paluuta vuonna 1994 pari viimeistä vuotta ennen sitä olivat jo melkein voiton tuovia Kanadalle, mutta ei aivan kuitenkaan. Ja olihan Kanada kuitenkin kehittynyt paljon myös vuosina 1990-1991.

Joka tapauksessa tässä kuitenkin Vaahteramiehistö eli Kanada vuodelta 1992 Albertvillesta:

Maalivahdit: Sean Burke, Trevor Kidd ja Sam St. Laurent

Puolustajat: Gordon Gord Hynes, Jason Woolley, Brad Schlegel, Kevin Dahl, Adrien Plavsic, Curt Giles, Dan Ratushny ja Brian Tutt

Hyökkääjät: Eric Lindros, Joe Juneau, Dave Archibald, Dave Hannan, Randy Smith, Chris Lindberg, Wallace Wally Schreiber, Patrick Lebeau, Todd Brost, Fabian Joseph, Dave Tippett ja Kent Manderville

Päävalmentaja: Dave King

Varapäävalmentaja: Tom Renney

Vastaava Varapäävalmentaja: Terry Crisp

Apulaispäävalmentaja: Wayne Flemming

Vastaava Apulaispäävalmentaja: Dale Hanwood

Minulle jäi näistä kisoista mieleen lähinnä se, että Suomelta vietiin kolme sellaista maalia, joissa kiekko kävi maalissa, mutta kukaan tuomareista ei nähnyt tätä. Näistä Selänne teki kaksi ja nuuskahuulistaan paremmin tunnettu Pekka Tuomisto yhden. Kahdesta ryöstetystä maalista huolimatta Selänne taisi voittaa kisojen maalipörssin.

Neuvostoliitto romahti juuri ennen vuoden 1992 Talviolympialaisia.

Kuitenkin sen seuraajavaltioksi tuli Itsenäisten Valtioiden Yhteisö eli IVY jossa olivat mukana kaikki entiset Neuvostotasavallat mukaan lukien Venäjän Neuvostotasavalta, mutta Baltian maat eli Viro, Latvia ja Liettua ja lisäksi Gruusia eli Georgia pysyivät erossa IVY:stäkin ja itsenäistyivät kokonaan siinä missä muiden entisten Neuvostotasavaltojen asema oli olla vielä noin vuoden verran käytännössä Moskovan valtapiirin osana ennen vuoden 1993 omaa täydellistä ja täysin riippumatonta itsenäisyyttä.

IVY:n jääkiekkomaajoukkueeseen tämä ei paljoakaan vaikuttanut joskin Darius Kasparaitisin asema tietenkin oli ongelmallinen. Lähtökohtaisesti Kasparaitis olisi voinut mennä uudelleen perustettavaan Liettuan Jääkiekkomaajoukkueeseen, mutta jäi sittemmin lopulta erillisellä erityisluvalla ja muutenkin pelaamaan IVY:n riveihin koska Kasparaitis oli poistunut varsinaisesta Liettuan tai tuolloisen Liettuan Neuvostotasavallan piiristä jo nuorena.

Kasparaitis oli muun muassa yksi aikansa lupaavin nimenomaan Neuvosto-Liettuan omaan jääkiekkomaajoukkueeseen, mutta Liettuassa jääkiekon harjoittaminen oli käytännössä hyvin vaikeaa ja jopa melkein mahdottomankin oloista ajoittain.

Lähinnä se kilpaili Neuvosto-Viron kanssa siitä, että kummassa ovat huonommat olot jääkiekon harjoittamisessa ajoittain sen jälkeen kun niiden asema oli tehty kauan sitten niille selviksi ja tuhottu molempien maiden edellytykset niissä.

IVY:n asema jääkiekkokartalla oli epäselvä, mutta vahva. Omien ongelmiensa takia IVY oli jopa vetäytyä jääkiekosta jolloin Tanska oli päästä vielä karsiutumisestaan huolimatta kisoihin myöhäistulijana, mutta sittemmin IVY lähti mukaan Albertvilleen.

Albertvillessa 1992 IVY:n mainittiin kärsivän asemastaan, mutta nopeasti IVY osoitti moiset puheet turhiksi ja pitäytyi melko vahvan ennakkosuosikin vallankahvassa.

Selvää kuitenkin oli, että IVY:n asema tai tuleva Venäjän Jääkiekkomaajoukkueen asema ei tulisi pysymään pitkään vakaana tai ainakin sen taso väistämättä maan oman sekavan poliittisen tilanteen johdosta heikentyisi. IVY oli kaikkiaan turnauksessa esiintyessään hyvin vahva ja moneen kilpailevaan maahan nähden mitään todellisia hyvin pahoja puutteita ei ollut.

Edelleenkin NHL-pelaajien osalta rajoitettuina pysyneet Talviolympialaiset sopivat edelleenkin IVY:lle kuten olivat sopineet aikanaan Neuvostoliitolle vuosina 1984 Sarajevossa ja 1988 Calgaryssa jossa sai olla Albertvillen 1992 tapaan tietenkin NHL-pelaajia, mutta vain ennalta sovittujen ja tiukkojen ennakkoehtojen mukaan mikä sitten loi väärää kuvaa ikään kuin ei olisi ollut lainkaan NHL-pelaajia turnauksissa.

IVY:n ainoa varsinainen huono puoli koski tulevan Venäjän jääkiekollisen alkutaipaleen yleisongelmaa eli jotenkin kuri höltyi, asenneongelmat kasvoivat ja lisäksi kärkihyökkäysten taso yleisten pelikuvioitten hiomisten tapaan saattoivat kestää pitkäänkin vain tuodakseen sitten todellisen höyryjyrän jäälle vailla kuitenkaan Neuvostoliiton aikojen lentävyyttä jäällä, tarkkuutta ei aina ollut viimeistelyssäkään ja niiden kuvioiden epäonnistuessa IVY ja vähän myöhemmin vuodesta 1993 lähtien Venäjä kärsi myös pelaajiensa jäähymäärien nousustakin ajoittain enemmän kuin aiemmin joskin Neuvostoliiton vuosien 1985-1991 aikana kurittomuus ja jäähymäärät olivat ajoittain tuolloinkin jo ongelma.

IVY pelasi Alkuerissä tai Alkusarjan B-lohkossa hyvin asemaansa nähden. Se voitti välittömästi luvuin 8-1 niin Sveitsin kuin Norjankin, hävisi erittäin tiukan ja niukan taistelun jälkeen Tsekkoslovakialle jota myös uhkasi valtiollisen olomuodon päättyminen sellaisessa muodossa kuin se tunnettiin maalein 3-4 voittaen sitten kuitenkin Jääkukot eli Ranskan maalein 8-0 ja viimein IVY voitti kaiken päätteeksi 16.2.1992 B-lohkon päätöspelissä Kanadan maalein 5-4. IVY ei harmittavasti saavuttanut Kanadan ja Tsekkoslovakian kanssa tasapelistään huolimatta lohkovoittoa vaan oli toinen lohkossa.

IVY pääsi Puolivälieriin, mutta pelkäsi saman tien jäävän ulos mitalipeleistä koska 19.2.1992 vastaan asettui Suomi. IVY todella pelkäsi taas kerran Suomea vastaan käyvän kuten oli Calgaryssa 1988 käynyt tuolloin Neuvostoliittona pelattaessa, mutta melko pian sen pelot osoittautuivat turhiksi tai pikemmin sanottuna Suomi teki IVY:lle itse omalla asenteellaan voittamisen melko helpoksi.

IVY:n mielestä ainoa todella vaarallinen pelaaja läpi koko ottelun oli Pekka Tuomisto joka myös teki Suomen ainoan maalin koska vaikka Teemu Selänteen ja muutaman muunkin suomalaisen peliotteet jäällä oli pistetty merkille niin ratkaisupaikassa silti IVY:n omissa kiekkolehdissä ihmeteltiin Selänteen ja muiden suomalaisten nimipelaajien vaikeutta omassa taktisessa kontrastista puhuttaessa jäällä aikaisempaan asenteeseen ja yleislaadullisesti juuri IVY:tä vastaan puhuttaessa. Puhe tietenkin oli heikentymisessä.

IVY voitti lopulta aiemmin arvioimansa korkeintaan 3-0 voiton sijaan peräti 6-1 ottelussa joka olisi voinut luvuiltaan vaikka loppuvaiheessaan tuplaten eli 18-2 kaiken romahduksen myötä...

IVY pääsi siis siten Välieriin ja kohtasi siellä 21.2.1992 Yhdysvallat ja tässä ottelussa taas kerran IVY oli näkyvästikin huono ja jälleen kerran se heilutteli myös voiton avaimia Yhdysvalloille koska ei pystynyt mukautumaan Yhdysvaltojen iskukykyyn oikein ja lähinnä taas kerran IVY:n enemmän tai vähemmän tuttu valmennusjohtokin sai vain kiittää kulisseissa pelaajiaan kasvojensa pelastuksesta koska ilman näitä pelaajia IVY olisi ollut Albertvillessa 1992 todellisissa vaikeuksissa kuten se olisi ollut myös Neuvostoliittona pelatessaankin.

Kaikkiaan IVY:n pelaama Välierä-ottelu oli kyllä ehkä jälkikäteen koko turnauksen huonoin peli.

Kuitenkin se myös viime hetkellä taas kerran terästäytyi ja voitti Calgaryn 1988 tapaan korjausliikkeen tehtyään Yhdysvallat lopulta maalein 5-2 jolloin mahdollinen Miracle on Ice jäi tapahtumatta uudelleen. Tosin ottelun ensimmäiset 50 minuuttia ja vähän sitä ylikin menevä aika kertoi sen osalta vallan muuta eli toisinkin olisi voinut käydä.

IVY kohtasi lopulta siis Kanadan Albertvillen 1992 Talviolympialaisten Loppuottelussa 23.2.1992 6 100 katsojan edessä Meribelin Jääpalatsissa ja Jääpalatsi oli loppuunmyydyn oloinen huolimatta siitä, että Ranska ei pelannut pelattavassa ottelussa.

Meribelin Jääpalatsissa olisi ollut vielä tiettävästi lisäkatsojillekin tilaa, mutta käytännössä aivan koko Jääpalatsia ja sen katsojakapasiteettia tiloineen päivineen olisi käytetty vain mikäli Jääkukot tosiaan olisivat olleet Loppuottelussa ja eihän se ihan niinkään mennyt ei...

Kaksi ensimmäistä erää Loppuottelusta olikin monien mielestä aivan parasta mahdollista jääkiekkoa siihen aikaan ja ottelusta toivottiinkin jännitysnäytelmää loppuun asti.

Kolmannessa erässä kuitenkin IVY otti ja teki Vjatseslav Busajevin, Igor Boldinin ja Vjatseslav Bykovin maaleilla mahdolliseksi itselleen johdon ja lopulta tietenkin ottelun loppuhetkien jälkeen voiton maalein 3-1 ja oli jälleen Talviolympialaisten 1992 Kultamitalisti ja Olympiavoittaja.

IVY nousi siis vastoin ennakkoa melko rutiininomaisesti mitalisijoille ja voittajaksikin saakka. Lähinnä tietenkin huippumaista puhuttaessa vain Ruotsi jäi kohtaamatta IVY:ltä ja sitäkin vastaan se olisi hyvin todennäköisesti onnistunut Ruotsin omien hitauksien takia sen omasta kenttäalueesta ja yleispelistä puhuttaessa.

Huonoimmillaankin IVY olisi voinut olla turnauksessa neljäs ainakin sinällään mikäli vaikeudet olisivat tulleetkin viime hetkellä. Lähinnä Välierä Yhdysvaltoja vastaan oli huono siinä missä Neuvostoliitolla oli ollut enemmänkin sen loppuvuosina huonoja otteluja jopa sitä itseään huonompienkin maiden kanssa.

Ainoa mahdollinen muu voittaja kuin IVY olisi mielestäni Albertvillesta 1992 puhuttaessa voinut olla lähinnä Kanada tai Tsekkoslovakia ja pienellä varauksella myös Yhdysvallat mikäli se vain olisi saanut aivan kaiken kohdalleen turnauksessa.

Lopulta IVY:ssä tapahtui vielä yksi erikoisuus kun 1992 Talviolympialaisten voittoa juhlittiin. Nikolai Habibulin ei nimittäin itse saanut kultamitalia joukkuelistauksen seikkojen vuoksi ja koska ei pelannut juurikaan itse Loppuottelussa.

Päävalmentaja Viktor Tihonov ei antanut Habibulinille kuulunutta kultamitalia kenellekään muulle joka olisi pelannut tai ollut pelaamatta Loppuottelussa vaan piti sitä itsellään kieltäytyen sitä antamasta hänelle. Valmentajille tai muille maajoukkueiden oheishenkilöstölle kun ei mitaleja Talviolympialaisista annettu.

Pitkään asiasta kiisteltiin niin IVY:n kuin Venäjänkin omassa Jääkiekkoliitossa ja Olympiakomiteassa.

Lopulta vasta 10 vuotta myöhemmin Salt Lake Cityn Talviolympialaisissa 2002 Yhdysvalloissa Habibulinille luovutettiin hänelle kuulunut vuoden 1992 Albertvillen ajan kultamitali yksityisessä kultamitaliseremoniatilaisuudessa johon oli tietenkin rajoitetusti median edustajat tai muut mahdolliset mitaleitta jääneet tai ne omistaneet vuoden 1992 IVY:n pelaajat tervetulleita.

Laitan tähän loppuun vielä tietenkin IVY:n vuoden 1992 Talviolympialaisten miehistön Ranskan Albertvillessa pelattujen kisojen osalta:

Maalivahdit: Mihail Shtalenkov, Andrei Trefilov ja Nikolai Habibulin

Puolustajat: Dmitri Mironov, Vladimir Malahov, Dmitri Juskevits, Darius Kasparaitis, Aleksei Zitnik, Sergei Zubov, Sergei Bautin ja Igor Kravtsuk

Hyökkääjät: Andrei Homutov, Vjatseslav Bykov, Juri Hmyljov, Nikolai Borstsevski, Igor Boldin, Jevgeni Davidov, Vitali Prohorov, Sergei Petrenko, Aleksei Kovaljov, Aleksei Zamnov, Andrei Kovalenko ja Vjatseslav Busajev

Päävalmentaja: Viktor Tihonov

Varapäävalmentaja: Vladimir Jursinov

Apulaispäävalmentaja: Igor Dmitrijev

Joo. Tuomarointikaan ei ollut Albertvillen 1992 kisoissa aivan sitä terävintä mahdollista toisinaan.

Vuoden 1992 Albertvillen Talviolympialaisten muodostama Kiekkovuosi Special on nyt saatu pakettiin!

Mahdollisesti tulevaisuudessa tulee ehkä vielä tehtyä noita vuosien 1992-1993 MM-kisojen juttuja ja mahdollisesti ehkä jonkun muun tietyn maajoukkueen vuosikertahistoriaakin kirjoitettua.

Mahdollisesti toki muultakin vuodelta ja uudemmalta aikakaudeltakin saatan kirjoittaa asiaa.

Omaa nettisivua tai kirjaakin olen miettinyt kun mukavaa palautetta on tullut aiempien Kiekkovuosi-topikkien perusteella. Ja mahdolliselle nettisivulle tulee sitten ehkä enemmänkin laitettua noita taustatietoja ja asioita kun välillä puskee aika pahasti tuota 503:n Virhettä ruutuun. Lyhennyksistäkin huolimatta taisi jotkut jutut mennä vieläkin vähän liian pitkäksi näin omasta mielestänikin.

Ainoa muu harmi mikä itselläni on ollut niin on ollut ajoittainen valtava kiire mikä on syönyt aika paljon tekoaikaa myös muultakin alun perin aikomaltani katsausprojektilta muun muassa GET-Ligaenin osalta.

Ihan hetkeen en ehkä ole laittamassa myöskään mahdollisesti noita vuoden 1992 MM-kisojen tai vuoden 1993 MM-kisojen Kiekkovuosien aihealueita pystyyn juurikin näiden jatkosuunnitelmien mietinnän takia ja mahdollisesti voi kulua sitten toisin päätettäessä enemmänkin loppuvuoteen asti ennen kuin alkaa palstalla näkymään juurikin noiden vuosien tavalliset MM-kisojen käsittelyt.

Laitan tähän vielä loppujärjestyksen ja periaatteessa vuoden 1992 rankingin Albertvillen Talviolympialaisten osalta ja olen merkinnyt tähän Tanskan osuuden suluilla kun periaatteessa Tanska oli sinänsä mukana Talviolympialaisissa 1992, mutta kuitenkin vain karsi paikastaan siinä onnistumatta:

1. IVY 1992 Albertvillen Talviolympialaisten olympiavoittajana
2. Kanada 1988 Calgaryn Talviolympialaisten hopeamitalistina
3. Tsekkoslovakia 1988 Calgaryn Talviolympialaisten pronssimitalistina
4. Yhdysvallat
5. Ruotsi
6. Saksa
7. Suomi
8. Ranska
9. Norja
10. Sveitsi
11. Puola
12. Italia
(13.) Tanska Talviolympialaisissa 1992 mikäli Olympiakarsijan status laskettaisiin kisoihin kuuluvaksi sijoitukseksi

Aika lailla vuoden 1992 rankingin mukaiset sijoitukset joskin ainoastaan IVY:n ykköspaikan selvyyden lisäksi ja melko selvän kärkinelikon sijaan yllättävää olivat Saksan ja Ranskan nousut ja vastaavasti Suomen ja Sveitsin taantuminen ja Italian viimeinen paikka oli järkyttävä pettymys yleisiin odotuksiin nähden siten kun vain maan kiekkoa oli seurannut tai sitä tunsi.

Yllättäviäkin sijoituksia nähtiin vuonna 1992 siis kaiken kaikkiaan ja Tanskakin olisi ehkä saattanut viime kädessä yllättää Talviolympialaisissa 1992 ja ehkä se olisi ollut viimeisen sijan sijaan aivan parhaimmassa tapauksessa vaikkapa toiseksi viimeisellä sijalla mikäli se sinne olisi päässyt pelaamaan ja oli päästäkin vielä karsiutumisestaan huolimatta ennen kuin IVY pystyikin sitten osallistumaan Talviolympialaisiin.

Tähän toikkiin saa edelleen toki mielellään lähettää juttuja, muistoja ja asiatekstejä Albertvillea 1992 koskien joten edelleen sana on vapaa!