Mielipiteesi uudesta World Cup –formaatista?

Mä ainakin olen innoissani siitä, että nyt kaikki joukkueet(paitsi ehkä Suomi) ovat todellisia tähtisikermiä, eikä etukäteen löydy heittopusseja. Tosin haluan katsoa kisat nyt ensin ennen lopullista tuomiota. Nähtäväksi jää noiden sekajoukkueiden sitoutuneisuus ja yhteen nivoutuminen, ja sinänsä hyvä idea ei välttämättä käytännössä toimikaan. Tosin eihän nuo oikeat maajoukkueetkaan aina mitenkään tosissaan näitä turnauksia ota.

Sanainen arkku kirjoitti:

Pelin tasoa hifistelevillekin maistuisi varmasti paremmin turnaus silloin, kun urheilijat ovat parhaimmillaan.

Laajenna klikkaamalla

Mikä sellainen ajankohta sitten olisi kun urheilijat ovat parhaimmillaan? Kysyn vain varmuuden vuoksi jos joskus joudun järjestämään tällaista turnausta.

Aluksi olin formaattia vastaan, mutta mielipide on muuttunut ja formaatti on todella hyvä. Varsinkin North-American matsit ovat olleet loisto viihdettä, joten innolla katsellaan, kun kiekko huomenna tippuu jäähän.

Formaatti on maajoukkueurheilun irvikuva. Eurooppa ja Pohjois-Amerikan nuoret pois ja tilalle kaksi nelikosta Sveitsi, Tanska, Saksa ja Slovakia, vaikka karsintojen jälkeen ja mielenkiinto olisi paljon suurempi. Nyt nuo kaksi muovijoukkuetta ovat pilaamassa sitä tiettyä maajoukkuehenkeä mikä tämmöisessä turnauksessa tulisi olla. Kanada/USA vs. Pohjois-Amerikka peliä odottaessa...

Ajankohtakaan ei välttämättä ihan palvele turnausta. Harjoituspelien taso ei ainakaan päätä huimannut, kun pelaajat ovat vielä ihan kesän jäljiltä ruosteessa. Yhteisiä treenejä ei liiemmälti saa olla, joten harjoittele siinä sitten yhteispeliä. Ja koska järjestäjänä on NHL, on USA:lla, Pohjois-Amerikalla ja Kanadalla varmaan, joka kerta kotietu näissä turnauksissa.

Mielummin siis ottaisin sen olympiajääkiekon, joka lienee vaarassa jäädä väliin NHL-pelaajilta ainakin Etelä-Korean kisojen osalta. Ainakin noissa kisoissa testaus on kunnossa ja maat ovat mukana urheilullisin perustein eikä sen mukaan, että saadaan mahdollisimman paljon NHL -tähtiä mukaan.

Mängimies kirjoitti:

Mikä sellainen ajankohta sitten olisi kun urheilijat ovat parhaimmillaan? Kysyn vain varmuuden vuoksi jos joskus joudun järjestämään tällaista turnausta.

Laajenna klikkaamalla

Talviolympialaisten aikana ne, joiden pelaaminen ei vaadi jatkuvaa lentämistä. NHL- ja KHL-pelaajat joskus loppusyksystä.

Huonoimmillaan he ovat todennäköisesti, surullista sinällään tarinan kannalta, playoffien aikana. Yksittäinen pelaaja taas saattaa maajoukkueessa olla huonoimmillaan sopimuksettomassa (neuvottelu)tilanteessa. Vastaavasti parhaimmillaan silloin kun leveä leipä on taattu pitkäksi aikaa.

Onnea kilpailun järjestämiseen!

Formaattihan on loistava ja jopa tietyllä tavalla antaa tukensa myös mm-kisoille ja olympialaisille, jotka ovat sitten puhtaita maajoukkue turnauksia. Ja kun tätä ensimmäistä ottelua katsoi, niin kyllähän paikallinen yleisö oli ottanut pohjois-amerikan nuoret omikseen ja voi vaan miettiä, että olisiko samaan tunnelmaan päästy, esim. Suomi-Sveitsi, Suomi-Tanska tai Suomi-Slovakia pareilla. Kun Kanadan liput mennevät kuitenkin kuumille kiville, niin on vain hyvä asia, että siellä on toinenkin joukkue, jota päässee seuraamaan sitten luultavasti vähän halvemmalla, mutta kuitenkin sellainen joukkue, jonka paikallinen yleisö voi ottaa helposti omakseen.

Ja jos tosiaan sitä isoa kuvaa katsellaan, niin voihan tilanteen ajatella siten, että tosiaan olympialaiset ja mm-kisat olisivat ne "perinteisen" maailman kiekkokilpailut ja NHL:n World cup sitten ikäänkuin rinnastuisi punakoneen mahtiaikaiseen Izvestija turnaukseen. Olihan sekin aikoinaan tiukka turnaus, vaikka siellä esiintyi esim. Neukuistakin useampia joukkueita ja eikös peräti Matti Hagmankin pelannut tuossa turnauksessa, ainakin kertaalleen Suomea vastaan, kun Kanadaa edusti yksittäinen NHL seura, jota Matti tuolloin edusti.

Vaikka se voi hyvinkin olla Suomi, niin minä olisin valmis pudottamaan tämän kertaisen kilpailun jälkeen vielä yhden "oikean" maajoukkueen pois (ja liittämään osaksi Euroopan joukkuetta) ja tuomaan kilpaan mukaan, Izvestian tapaan myös Kanadan kakkosjoukkueen. Eli ensin valittaisiin pelaajat Pohjois-Amerikan U24 joukkueeseen, sitten Kanadan ja USA:n joukkueisiin ja sitten jäljelle jääneistä kanukeista tehtäisiin vielä kakkosjoukkue.

Ei tarvinut ketjua kauaa silmäillä kun arvasi minkälaisen väännön tämä on saanut aikaiseksi, ymmärrettävästi toki. Itse olin varovaisen positiivisin fiiliksin ennen turnauksen alkua, mutta mitä pidemmälle aikaa on kulunut ja viimeistään kun harjoitusottelut alkoivat, huomasin että en oikein maajoukkueturnauksena tästä voi syttyä. Eihän tämä toki sitä olekaan, vaikka sen varjolla tätä myydäänkin katsojille. Pelin taso on toki korkea kun "ynnämuut" jätetään turnauksesta ulos mutta kyllä urheiluromantikkona yksi suurimmista syistä urheilun seuraamiselle on tuhkimotarinat, joita aina silloin tällöin syntyy mitä merkittävimmissä paikoissa. Näitä "Leicestereitä" on aina mielenkiintoinen seurata kun ne yllättävät joukkueen tai kaksi, koko liigasta/turnauksesta puhumattakaan.

Mielestäni tämä junnujoukkue pelaa uskomattoman hienoa lätkää ja suurena lätkän ystävänä heitä on toki upeaa seurata, mutta kieltämättä ristiriitaisin fiiliksin niin teen. Kaikille uusille formaateille pitää antaa aina aikaa, oli kyse sitten mistä urheilumuodosta hyvänsä, mutta koko World Cupin "jatkuvuus", jos sellaista voidaan edes todeta olevan, on niin hataralla pohjalla etten usko että tästä nykyisestä formaatista mitään kymmenien vuosien traditiota saadaan. Taustalla haiseekin raha kun lahjakkaan sukupolven keulakuvat piti keinolla millä hyvänsä saada turnaukseen mukaan.

Seuraan turnausta ja kaikkea siihen liittyvää suurella mielenkiinnolla, mutta varsin ristiriitaisin tuntemuksin. Tästä voi jokainen olla mitä mieltä haluaa, mutta mielestäni isot maajoukkueturnaukset ovat aina erinomaisia paikkoja kehittää pienempiin maihin kiekkokulttuuria. Aina puhutaan siitä miten -71 Leijonat kaatoi Neuvostoliiton ja kuten suomen kuvalehdessä osuvasti kirjoitettiin:

"Psyykkiseen valmennukseen hyvin perehtynyt Tuominen näki, kuinka suomalaiset kasvoivat voiton jälkeen henkisesti monta metriä. Pelaajat saivat lisää motivaatiota harjoitella, ja entistä useammat nuoret halusivat tulla uusiksi rantasiloiksi ja tammisiksi."

Kyllä, ajat olivat toiset eikä vertausta pidä ottaa niin kirjaimellisesti, mutta mielestäni periaate pätee yhä. Toki yksilötaito olisi eittämättä pelkkänä mj-turnauksena huonompi, mutta allekirjoittaneelle turnaus olisi mielekkäämpi jos mukana olisi vain "oikeita maajoukkueita".