Voisi jopa sanoa, että KooKoosta. Sai ykköstorjujan minuutit alleen playoff-keväässä 2010 ja torjui KooKoolle pronssia, hyvä kevät Mestiksessä poiki sopimuksen Tapparaan.
Tässä vielä
Hatun haastattelu niiltä ajoilta.
Mites se vanha sananlasku sanookaan: kyllä olis oksan ottajia, jos ois kuusen kaatajia... Pätee näemmä myös tapaus Jani Niemiseen.
Suurin ihmetyksen aihe on, miksi HIFK ei saanut koskaan jalostettua kultahippuaan "arvokoruksi", vaikka mahdollisuuksia oli mielin määrin? Janin kiertolaisuus alkoi kaudella 2007-08, johon mahtui jullien lisäksi myös Keravaa ja Titaaneja. Kausi 2008-09 sujui suht' hyvin punapaidoissa, mutta maagisimmat muistot JN jätti KiVaan siellä pelatessaan (11 ottelua). Oli lukuisten lohivoittojen takuumies. Kaudella 2009-10 pelejä kertyi emossa 14 ja lohissa 5. KooKoossa Jani ehti pelata 7 matsissa ollen jälleen hyvässä iskussa - statsit liki samat kuin KiVassa vuotta aiemmin.
Voi olla, että Tappara vakuuttui Niemisen otteista juuri KK:n aikana, mutta päivänselvää on, että kaveri oli merkattu jo vuosia aiemmin muuallakin. Hyvä IFK-kausi 2008-09 + loisto-otteet KiVassa oli takuulla noteerattu kautta Suomenmaan. Mutta 2010:een asti JN oli HIFK:n sopimuspelaaja. Tähtäin oli kuitenkin liigassa ja sitten Tappara ehti ensin.
Jani on hyvä veskari, ei epäilystäkään, mutta yhteistä menestykselle (ja menestymättömyydelle) on, että edessä pelaa hyvä (huono) puolustus. Ilman sitä yhdenkään veskarin on mahdotonta loistaa illasta toiseen ja kerätä kovia tilastoja (muuta kuin torjuntoja). Tapparassa ei pariin vuoteen ollut. KK:ssa ilmeisesti oli hyvät pakit (ml. Kultanen ?) kolmisen vuotta sitten, koska myös Metsola pelasi puolen tusinaa matsia kovilla prosenteilla.
Oli niin tai näin, ammatissa kehittyminen vaatii sekä onnistumisia että virheitä. Yhdessä ne jalostavat parhaimmillaan huippuammattilaisia.