Easter time go!

Ulottuvuuksissa, tunnustuksia ja hienotunteisesti, raotamme verhoa ikuisuuden.


Ymmärrämme, kymmenen vuoden saatanallisen helvetin.


Sitten liukuportaissa, matkaamme ylöspäin ja se tapahtuu vain kielikuvissa.


Ei ole pelastusta ja jokaisesta päivästä, jokainen hetki tyhjää.


Yksi niistä, lähtöroboteista itsetuhoisista.




Seuraavalla sivulla, keitaita ja rohkea allekirjoittaa lukematta.


Musta Helsinki, tämä on se huominen ja pakonomaisesti, toistuvia lähtöliikkeitä.




Luonne syvä, teosten sumuisten ja Molloy sekä Malone.


Surulla koristeltu suru, ahdistus tummanpuhuva.


Hämyisiä unia, otteella mielipuolisella.


Sitten näyttämöllä harrastajien, hahmoja tulkitsemassa Godotia.


Ne ovat hamstereita tai marsuja, emme ole pikkujyrsijöiden ystävä.




Brawl alkulämmössä, marraskuu 1990, AHL, sinä muistit.


Intohimoisella kuristusotteella, Bind ’em, Torture ’em, Kill ’em!




Ne ovat avunhuutoja, kuohujen soljuessa iholla.


Runnoo rämäpäinen, tuikkii taianomainen.


Leimaus lymyää, muodottomaksi murjottuna.


Vuosikausiin, sitä ei ole nähty päivänvalossa.


Ahmatovan palavissa sanoissa, Tsvetajevan lennokkuudessa omaleimaisessa.





Ai, teillä on maine?


HaHaa! Oletteko kenties Devo, Ontariosta?




Henkevyys syvä, jonka seikkailija luo ja sadistinen O.


Emppiirinen kuin Orwell ja kulttuuria isoin annoksin, väännöt ikuiset.


Kolhiintuneena harhateille, mielentilaan sekavaan ja aplodit ikoneille, tarinoille.


Se naulattiin, kamadiili vituilleen ja ilmestyi kuin tyhjästä, takaluukusta rajalla Kanadan.


Friikkisirkuksessa, hullu kattaus ja onkohan se liskolla?




Nostalgia elää, se velloo yli rumuuden ja murtaa muurin mitäänsanomattomuuden.


Loistava strategia, pum pum pum ja kuvastoa, tyylikäs kasari-ilmentymä Lol.




Kaksi lähtee ja esittävissä taiteissa, kiihkeissä mielikuvissa Steve LeCoure sekä Jeff Laamanen.


Hohtaa huomionkipeyttä ja selviytyy säkenöiden, haittoja vähentävää korvaushoitoa.


Heffernan vastaan Marchment, uunituore kihaus O:sta ja tiltti, johon oli helppo rakastua.


Gladiaattorit niin vimmoissaan, heittäytymisvalmiudessa ja ne avasivat itsensä meille.


Te perkeleet, lukekaa uhrautujien uurteita ja olkaa herkkä, this is Hockey!

Aavepysäkkejä, aution aavemaisessa maisemassa.

Jättäydyimme pois, yhdellä sellaisella.

Pysäkillä aavemaisella, haahuilimme kummittelemassa kera hovimestarin silmälappuisen.

Hyppäsimme kyydistä tarunhohtoisen maaefektialusen, jonka ytimessä olimme keinuen velloneet.

Erkaantuneet, keskipisteeksi hakeutuneet ja yhtyneet, ytimekkäästi yhtyneet.

Melskaten, sydämet jytisten ja laskeuduttua hysterian, pintaliitämisestä erakoitumaan päätyneet.

Suojabunkkereissa lymyten, lomassa mystisten kouhutumien seikkaperäisen salaperäisesti piileskellen.

Uumenissa uinumaan unohtuneen takuuvarman taikasuulin, pilkimme taipumuksia yliluonnollisia reiästä lattian.

Hovimestarilla olkapäillä kissa musta, silmälapussa keikaroi veijari sekin.

Isot nuuskat huulessa koko konkkaronkalla, nuokuimme ja suuli leijaili unenmaisesti yllä maan pinnan.

"Ratapölkkyjä, puisia ratapölkkyä"; huudahti ratamestarin hahmon omaksunut maestro suuren suurien kiihkokuvien.

"Lisää heittolaatikoita, myyttisiä aarrekeitaita varteen elämän polkujen"; tokaisi ääni takaa sikaraamarin ja iski vimmaisesti näkymättömän nyrkin läpi seinän.

Hetken kimalteleva loiste, pieksi tunteen taas liekkiin kiivaimpaan.

Kaksi kohtaa, kaksi lähtee ja iskusateinen sinfonia, on railakkaasti mitä riemurikkain.

Haluan!

Syntyneestä reiästä sisään leijaili, tuoksu mitä kiehtovin ja vesi kielelle, näin oikoseltaan herahti.

Haluan!

Sisukkaasti, sähisten ja kiimaisesti takertuen, ulvova kostoisku kehollisen toteutuksen.

Mysteeriomainen, tyrmäävän todentuntuinen ja tiedostunut tuleminen, todeksi tuleminen.

Olen elementissä, olen sitä mitä olen ja lietepytty punainen, koski kuohui innokkaasti ruiskien.

Intomielinen aatelinen, leiskuvan tarunhohtoinen ja jylhää, on hyppysissä kultaa.

Tästä kiidämme vauhdikkaasti rullaillen, asemalle Alapitkän me jouhevasti itsemme runoilemme.

Takaisin palaamme, kirjoihin elävien ja laiturilla koko katras ilkamoiden, HCH uskoa värikylläisiin nyansseihin rikkaasti valaen.

"Vedetään kuorossa, Fearin More Beer", toteaa eeppisen runouden viehättävä muusa.

Eläimellistä, intohimoista ja nytkähtää, kun kartoituksessa alueelle oikealle eksytään.

Taidetta, on tämä ja hurjan hurjapäisesti, antaa mielipuolisesti aihioihin intoa.

Tuodaanpa tarinoihin näihin lisää, taiteiden haltiattaria ja annetaan kukoistaa, mielitiettyjen molempien.

Radalla, raiteilla ja luotiin, monimerkityksellinen idea kahleista vapautumisen.

Sokeudesta, siitä ei ihmettelijöille hiiskuta.