Kyllähän tämä San Andreas on ja tulee olemaan hienoin peli, jota olen pelannut. Se ratkaiseva, saavuttamaton ero kaikkiin muihin tulee siinä, kun olin tuolloin yläasteiässä ja pelin ilmestyminen oli todella kova, sekä odotettu juttu kaveriporukassa. Kaikilla ei ollut konsolia, tai vaikkapa pikkuveljien vuoksi lupaa pelata niin väkivaltaisia pelejä, niin kyllä noina aikoina oli aika usein kavereita kylässä ja pelistä jauhettiin ummet sekä lammet välitunneilla. Peliä oli odotettu kauan ja muistan, kun äiti tuli hakemaan koulusta ja lähdettiin heti kaupoille. Kotimatkalla jo ensimmäinen kaveri soitti, että joko oot käynyt hakemassa pelin, voisin tulla käymään. Oli siistiä, kun sai ajaa polkupyörällä, hyppiä sillä yli esteiden, kustomoida hahmoa ja kaikkea mahdollista. Tuntui, että vain mielikuvitus on rajana.
Lukemattomia tunteja ja useita läpipeluita tuli vedettyä, pelleiltyä koodien kanssa ja kaikkea. Aika varmasti eniten pelaamani ei-urheilupeli. Silti en muista, että koskaan olisin mennyt sataprosenttisesti läpi. PS2-elinkaaren lopussa päätin, että nyt vedetään kunniakierros. Olin ostanut joskus aikanaan pelin virallisen läpipeluuoppaankin, jonka kuvat/ohjeet eivät kyllä tainneet olla ihan viimeisen päälle kohdallaan. Kaikki meni kuitenkin ihan hyvin ja tein muistaakseni kaiken mahdollisen, jota sataan prossaan ei olisi tarvinnut edes tehdä. Sitten en Las Venturasissa löytänyt millään niitä kaikkia hevosenkenkiä ja 1-2 jäi puuttumaan. Olin pelatessa niitä kerännyt mukaan aina nähdessäni, joten kun niitä sitten viimeisenä aktiviteettina listan kanssa tein, niin en voinut olla ihan varma läpipeluuoppaankaan kanssa, että mikä näistä on se puuttuva. Ja kun se läpipeluuopas ei ollut riittävän idioottivarmasti tehty läpyskä, niin kyllä siinä tuli jonkin verran aikaa kulutettua rakettirepulla pyöriessä ympäriinsä tarkistaen paikkoja uudelleen, sekä haravoiden neliömetrejä niiden potentiaalisesti puuttuvien hevosenkenkien alueelta. Ei löytynyt ennen jouluaattoa, vaikka muistaakseni olin ne jollain aiemmalla pelikerralla menestyksekkäästi kerännyt. Jouluaattona sitten paketista tuli sovitusti PS3 ja jäi se satanen saavuttamatta, mikä ei toki haitannut oikeastaan tippaakaan.
Sen verran se kuitenkin jäi kummittelemaan, että ostin välittömästi julkkarissa San Andreasin PS3-version. Mutta sehän pyöri jollain emulaattorisysteemillä, jolloin muistaakseni oli vaikea/kömpelöä käyttää samalla PS3:sen tekstichattia. Ja kun aktiivisena porukassa pelasin tuolloin änäriä, niin se oli aika kestämätön yhdistelmä. Jotenkin oli myös vaikea pelata peliä ja sen kuva piti olla joko väkisin venytetty full screeniksi, tai sitten 4:3:na jättää palkit reunoihin. Mutta pääsyy on ehkä, ettei vain jotenkin löytynyt tuolloin riittävää innostusta ja sitä oli jopa vähän yllättynyt, miten karulta se peli näytti kultaisiin muistoihin peilattuna. Osasyynä siinäkin, kun olin peliä viimeksi pelannut jossain modattuna PC-versiona.
Mutta PS4:lle, kun tuli tuo GTA-trilogia sovitettuna trophyjen kera, niin se oli vain pakko hankkia. Ei tarvinnut todellakaan katua, sillä se oli loistava matka muistojen valtatielle ja Platinumin hinkkaaminen jokaisesta pelistä oli vielä sopiva maaliviiva. Vice City oli ainoa, jonka olin joskus sataprosenttisesti läpäissyt. GTA 3 ja Vice City menivät putkeen, mutta San Andreasin tarinamoodin läpäisyn jälkeen tuli otettua jonkun toisen pelin ilmestymisen vuoksi tauko, mikä sitten kasvoi lähes puoleen vuoteen. Vähän oli siinä ja siinä, että huvittiko sittenkään palata, koska edessä oli CJ:n treenaaminen maratoonille, viimeisten autojen hankkiminen satamaan yms. ja sitten taisi vielä olla se "tee x:n arvosta vahinkoa/tapa x määrä hahmoja" -trophy, mikä oli aika järjettömän korkea määrä.
GTA IV tuli sekin pelattua useamman kerran läpi ja sen elinkaaren aikana alkoi olla rahaa ostaa jo niin monta peliä, sekä niin paljon, kuin huvittaa pelata. Siihen sitten loppui myös tämä pelien uudestaan läpi pelaaminen. GTA V vetäisin samantien sataprosenttisesti läpi yksinpelin puolella PS3:lla ja tuli nautittua aivan valtavasti. Ehkä jo siksi kun sen pariin palasin uudestaan PS4:lla, en jaksanut edes puoleen väliin. Toki sen jälkeen on monesti tehnyt mieli ostaa tuo V storesta, mutta eipä ole viitsinyt. Ehkä nyt hiljalleen PS4:sen elinkaaren lopussa voisi olla unohtunut sen verran pelin yksityiskohdat, että voisi vielä kerran kokeilla. Toisaalta on niin vähän peliaikaa ja niin iso jono, että voisi kärsivällisyys loppua ja alkaa miettiä, että onko järkeä vetää uudestaan peliä, jonka yksinpelin parissa tuli aikalailla kaikki mahdollinen koettua.
Kaikista olen tykännyt paljon ja toivottavasti pidän myös tulevista, sillä tässä viime vuosina on tuntunut, että pelaamisesta tulee huomattavasti vähemmän nautittua kuin 3-4 vuotta takaperin. Muistan varmaan ikuisesti, kun kirpputorilta ala-asteiässä löysin GTA 1:sen. Olisin ennemmin jäänyt kotiin pelaamaan sitä, kuin lähtenyt mökille uimaan, mistä tuossa iässä pidin yli kaiken. Siitä sitten GTA 2 ja se yllätys, kun yhtäkkiä kaupan hyllyllä oli GTA 3 ja se ei ollut enää ylhäältäpäin kuvattua 2D-touhua. Meikäläisen pelihistorian mullistavin hetki.