Tuli katsottua tällä kertaa tuo kauden avauspeli vasta illalla kokonaan (pomo ei ymmärrä minun tarpeitani). Mr. Smith kävikin jo hyvin läpi pelin pääkohtia, mutta jos jotain sekalaista pistäisi sekaan;
Flames oli kauden avauksessa heikko ja Canucks puolestaan pirteä. Flames aloitti pelin kuitenkin ihan hyvin, mutta pelin ensimmäisten 10 minuutin jälkeen Canucks otti kuskin paikan, eikä luovuttanut sitä oikeastaan missään vaiheessa. Canucks sai pari helppoa maalia (kimmoketta), mutta kyllä paikkoja oli enempäänkin tuossa pelissä.
Ennen pelin alkua veikkailin kauanko menee ensimmäiseen tappeluun ja eiväthän joukkueet tuossa pettymystä tuottaneet, kun hanskat tippuivat Dorsettin ja Ferlandin välillä jo kahden sekunnin jälkeen. Ensimmäisessä erässä nähtiin toinenkin tappelu, kun Prust ja Bollig ottivat yhteen. Joukkueet hakivat asetelmia vahvasti fyysisen pelin kautta.
Silmiinpistävä yksittäinen huomio Canucksilta oli puolustuksen liikkuvuus. Bartkowski ja Hutton lisäsivät tuota viime kaudesta selvästi. Bartkowski nosti muutaman kerran kiekon omalta puoleltaan yksin ylös vahvalla luistelulla ja vaikka noista ei maalipaikkoja tullutkaan, niin pelin paineeseen noilla oli vaikutuksensa.
Melkoinen ero viime kauteen on Bartkowskin ja Bieksan liikkeessä. KB3 ei tainnut nostaa peliä kertaakaan koko kauden aikana tuolla tavalla ylös omista.
Myös nuoren Huttonin peliä oli hieno katsoa varsinaisessa ottelussa. Ferland ajoi tapansa mukaan pari kovaa pommia syvälle tulokkaaseen, mutta Hutton otti taklaukset vastaan ja pystyi noiden jälkeen hyvään kiekolliseen peliin avauksissa. Lisäksi hän onnistui kakkosylivoimalla ja avaussyöttö Hansenin pelin- ja koko tämän kauden ensimmäiseen Canucksin maaliin oli hyvä näyte Huttonin pelisilmästä. Ei huono ilta puolustajalle, kun ensimmäisessä pelissä tulee uran ensimmäinen piste.
Puolustuksen parasta antia oli kuitenkin jälleen Edler-Tanev -kaksikon yhteistyö. Tanev otti tosiaan +4 ja Edler +3 tehopörssilukemat. Molemmat myös blokkasivat Canucksin eniten kuteja.
Sbisa oli alakerrasta eniten hukassa. Pidän oikeastaan Sbisan kiekottomasta pelistä aika paljonkin, mutta joka pelissä tulee aivopieruja (usein heikkoja purkuja), joista vastustaja liian usein rankaisee. Ylivoima kaipaisi Weberia ja ensimmäisen pelin jälkeen on helppo veikata kenen tilalle hän tulisi.
Ykkösketju toimi pelin ratkaisijana hyökkäyspäässä ja Sutter näytti ykkösessä selvästi paremmalta kuin harjoituspeleissä, Ensimmäisessä pelissä tuli maali ja syöttö (sekä +3), mitä voidaan pitää kyllä hienona avauksena Canucks-paitaan. Hän myös pelasi yli 20 minuuttia ja otti voittopuolisesti aloituksensa (56%).
Eihän Sutterilta ole realistista odottaa tuollaisen tehoilun jatkuvan, mutta hän tekee paljon töitä kiekottomana ja menee sinne maalin eteen hakattavaksi. Boninoon verrattuna ainakin liike on selvästi parempaa.
Kakkosen jäällä ollessa huomio kiinnittyi eniten siihen, että Flames ei saanut heitä vastaan mitään vaarallista aikaan koko iltana. Horvatin ketju sen sijaan laukoi yhteensä 13 kutia (noista Vrbata veti kuusi), mikä on hyvä luku kakkosketjulle. Horvat sai myös hyvin ylivoima-aikaa, kuten ennen kauden alkua seurajohto lupaili. Jos tuo yv-aika jatkuu noin, niin tehojakin on luvassa.
Kolmosessa McCann oli katollaan vähän turhan usein etenkin ensimmäisissä vaihdoissaan, mutta väläytti pari kertaa ja pelasi mielestäni ihan kelvollisen uran ensimmäisen pelin. Kerran hän pääsi kokeilemaan tuolla vaarallisella laukauksellaan Rämöä ja kerran Flames joutui jäähylle rikottua McCannia. Hyvää oli tosiaan myös nuoren sentterin voittopuoliset aloitukset.
Burrows ja Hansen olivat puolestaan pirun toimiva laiturikaksikko tuossa McCannin ketjussa. Juutilta komea maali ja Burrows teki paljon likaista työtä joukkueen eteen. Kerran tuo maalille ajo tosin kostautuikin maalivahdin häirinnästä.
Nelonen oli myös hyvä. Cracknellin[ ollessa jäällä Canucks vei laukaushallinnan 68%:sti. Sikäli harvinainen peli hänelle, että hän pelasi vasta ensimmäistä kertaa kauden avauksessa. Viime kaudella hän oli toistaiseksi lähimpänä, mutta istui Columbuksessa katsomossa raaputuksena (Blue Jackets oli ottanut hänet aikaisemmin waivereista Kingsilta).
Prust ja Dorsett tappelivat, kuten pystyi vähän veikkaamaan. Etenkin Prust nosti selvästi tasoaan harjoituspeleistä. Huomiona hänestä se, että hän ei ole välttämättä Kassiania nopeampi luistelija (ja häviää kiekollisesti selvästi), mutta liikkuu kyllä kentällä selvästi isomman määrän metrejä. Harvinaista oli nähdä Canucksin numeron #9 tulevan omiin auttamaan.
Maalilla Miller oli vakuuttava. Bachman oli avaamassa luukkua. Markströmillä on ilmeisesti harjoituksissa tullut lonkkavaiva. Paluuaikataulusta minulla ei ole tarkkaa tietoa vielä, mutta kyse saattaa olla muutamasta viikosta. Ei hyvä alku kauteen hänelle siis.
Ensimmäisen pelin suurinumeroisen voiton jälkeen olo tuntuu luonnollisesti hyvältä, mutta pitää muistaa kyseessä olleen vasta kauden avauspelin. Tässä vaiheessa ei ole syytä mihinkään sen suurempaan analyysiin joukkueen vahvuuksista ja heikkouksista, mutta yksi asia näyttäisi selvältä. Vaikka en kaikista Benningin liikkeistä kesällä pitänytkään, joukkue näyttää liikkuvammalta kuin ennen.
Sutter on hyökkäyksen top6-ryhmässä selvästi liikkuvampi kuin Bonino, Bartkowski on alakerrassa selvästi liikkuvampi kuin viime kauden Bieksa ja Prust (vaikka ei ole välttämättä nopeampi) liikkuu kentällä enemmän kuin Kassian. Siinä mielessä joukkue on mennyt oikeaan suuntaan.
Katsotaan nyt rauhassa mihin suuntaan joukkue lähtee. Virtasta kaipailisin itsekin jäälle, mutta en oikein tiedä kenen tilalle hänet nyt nostaisi. Puolustuksesta olisi helppo veikata, mutta hyökkäys onnistui kyllä niin laajasti tuossa ensimmäisessä pelissä, että vaikeaa tulee. Hieno olisi nähdä Jaken tekevän kuitenkin NHL-debyyttinsä kotiyleisön edessä seuraavassa pelissä.